Mies toivoisi lasta, kun lähdemme ulkomaankommennukselle:( Itse en jaksaisi.

Parin ulkomaankomennuksen kokemuksella sanoisin, että tehkää mikä tuntuu sopivalta. Moni saa näissä tilanteissa lapsia, ja kaikki menee ihan hyvin. Turvaverkkoja saa ulkomailla usein helpommin kuin Suomessa, missä ne isovanhemmat voivat asua kaukana ja olla työelämässä, eikä muut ihmiset tarjoa apua. Monessa muussa maassa kun sairastut, on heti joku soittamassa ja kysymässä, voiko ottaa lapset, voiko tuoda kaupasta ruokaa jne. Ja ex-patit verkostoituvat myös.

Mutta jos työkokemus on sinulle tärkeää, hanki sitä. Ei ketään voi painostaa lasten saantiin.

Muailmall3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?

Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.

Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.

Minä valmistuin saman ikäisenä kuin ap yliopisto-opinnoistani (kaksi maisteria) joista osassa olin pitkin maailmaa. Tämän jälkeen tein kv.avustustöitä mieheni kanssa ja aloitinpa vielä väitöskirjan teonkin. Nyt 39-vuotiaana raskaana ensimmäisestä yrityksestä. Että voi se mennä niinkin,että "katselee muailmaa ja pian nelikymppinen MUTTA perheellinen"

Mä tein samoin. ..ja 40 -vuotiaana raskaaksi helposti. Silti en uskalla suositella muille samaa riskinottoa ajatuksella " kyllä sen lapsen vanhempanakin saa".

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun lapsiaika on mennyt ohitse. Nyt ei tosiaan kannata jättäytyä enää työelämän ulkopuolelle.

No höpönlöpö, kyllä niitä lapsia saadaan paljon vanhempanakin. Sinä et voi tietää kenenkään puolesta raskautumismahdollisuuksia pelkän iän perusteella.

En ymmärrä miksi täällä vauvapalstalla ihannoidaan sitä, että lapset tehdään vanhana.

Kuka täällä on "ihannoinut" mitään?

Se nyt vaan on nykyään suunta, että lapset tehdään myöhemmin, jos tehdään. Ei ole mielipidekysymys tai ihannointia. Maailma on muuttunut ja yhä haastavampi sovitella siihen kaikkia elämän palikoita. Ei vaan pysty aiemmin välttämättä.

Ja sekin on ihan fakta, että kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, oletko sinä niitä, jotka eivät voi saada lapsia 27v, vai kenties niitä, jotka voivat tulla raskaaksi päälle 40v.

Mitäs vauvapalstalaisten sitten tulisi "ihannoida"? Nyt kerron sulke uutisen, pidä kiinni hatustasi: Täälläkin palstailee ihan vain erilaisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla. Ei ole mitään homogeenista mielipidejoukkoa nimeltä vauvapalsta.

Provohan tuo oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.

Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ei lapsen saaminen ole sama kuin "kotiin jääminen". Päivähoito on sitä varten.

Ulkomailla on usein tapana tehdä osapäivätöitä siinä vaiheessa. Saat molemmat. Lisäksi varmaan on varaa lastenhoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun lapsiaika on mennyt ohitse. Nyt ei tosiaan kannata jättäytyä enää työelämän ulkopuolelle.

No höpönlöpö, kyllä niitä lapsia saadaan paljon vanhempanakin. Sinä et voi tietää kenenkään puolesta raskautumismahdollisuuksia pelkän iän perusteella.

En ymmärrä miksi täällä vauvapalstalla ihannoidaan sitä, että lapset tehdään vanhana.

Kuka täällä on "ihannoinut" mitään?

Se nyt vaan on nykyään suunta, että lapset tehdään myöhemmin, jos tehdään. Ei ole mielipidekysymys tai ihannointia. Maailma on muuttunut ja yhä haastavampi sovitella siihen kaikkia elämän palikoita. Ei vaan pysty aiemmin välttämättä.

Ja sekin on ihan fakta, että kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, oletko sinä niitä, jotka eivät voi saada lapsia 27v, vai kenties niitä, jotka voivat tulla raskaaksi päälle 40v.

Mitäs vauvapalstalaisten sitten tulisi "ihannoida"? Nyt kerron sulke uutisen, pidä kiinni hatustasi: Täälläkin palstailee ihan vain erilaisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla. Ei ole mitään homogeenista mielipidejoukkoa nimeltä vauvapalsta.

Provohan tuo oli.

Olen kirjoittanut tänne muutamia kertoja, että tein lapsen ihan harkitusti 20-vuotiaana. Saan aina paljon alapeukkuja tähän. Eli suurin osa täällä jotenkin vihaa sitä ajatusta, että olen tehnyt valintani tehdä ensin lapsi ja sitten opiskelu ja työ. Että monien palstalaisten ”oikea” tapa on luoda ura ja työ ja lapsi 40-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Olen samaa mieltä tän kanssa. Ap ei ole valmis perustaan perhettä, ei yhtään tuskaile tän valinnan vaikeutta, vaan on ennemmin helpottunut. Ja tuskastunut, että mies kehtaa haluta lapsia.

Huokaus, olisipa munkin mies ehdottanut lastentekoa.

34-vee. Kauanko meinasit vielä odotella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Kiitos fiksusta vastauksesta.

Joo, syrjäytyminen ja köyhyys oli tosiasn kärjistäen sanottu, mutta nykyään työnsaanti on haastavaa. Ja varsinkin näin hieman vanhempana vastavalmistuneena. Korkeakoulutettuja riittää. Itse valmistuin it-alalta.

Ja se on ihan totta, en oikeasti ole valmis perheeseen juuri nyt, iästäni huolimatta. Myöhemmin kyllä varmasti. Mutta nyt en pysty siihen, vaikka kello käykin.

Ap

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Toihan on loistava tilaisuus ja aika perustaa perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Kiitos fiksusta vastauksesta.

Joo, syrjäytyminen ja köyhyys oli tosiasn kärjistäen sanottu, mutta nykyään työnsaanti on haastavaa. Ja varsinkin näin hieman vanhempana vastavalmistuneena. Korkeakoulutettuja riittää. Itse valmistuin it-alalta.

Ja se on ihan totta, en oikeasti ole valmis perheeseen juuri nyt, iästäni huolimatta. Myöhemmin kyllä varmasti. Mutta nyt en pysty siihen, vaikka kello käykin.

Ap

Et voi tietää varmaksi, että sinulle tulee se ”vauvaolo” koskaan. Se sun täytyy sanoa miehelle nyt, koska hänellä on se vauvakuume nyt. Olisiko se sinusta oikein, että mies vain odottaa, että milloin haluat sen lapsen. Ja aika vain kuluu ja hänkin vanhenee. Ja sitten sanot, että en haluakaan koskaan lasta ja mies katkeroituu.

Aika paljon riippuu siitäkin, minne olette menossa. Esim. halvassa maassa on helppo palkata lastenhoitajia. Monissa paikoissa taas on vireät expat-yhteisöt joilta saa erinomista vertaistukea. 

Toisaalta jos työ ja ura ovat sinulle tärkeitä ja omakin työpaikkaa järjestyy, 36-vuotiaana et ole mitenkään liian vanha äidiksi. Lapsi ehtii siten tulla myös palattuanne.

Vaikea sanoa. Ehkä tuo työpaikkakysymys ratkaisisi niin, että en tekisi lasia komennuksen aikana. Jos taas vaihtoehtona on joutenolo, lapsi kannattaa ilman muuta tehdä.

Meillä lapsi syntyi 7 vuoden ulkomailla asumisen aikana ja kaikki meni hyvin. Palkattu kotiapulainen oli monin verroin parempi "turvaverkko" kun Suomessa sukulaiset ja ystävät olisivat koskaan voineet olla. Meille tämä oli paras ratkaisu, mutta teille parempi ehkä kuitenkin olisi odottaa paluuta, varsinkin jos kyse on vain kahdesta vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon riippuu siitäkin, minne olette menossa. Esim. halvassa maassa on helppo palkata lastenhoitajia. Monissa paikoissa taas on vireät expat-yhteisöt joilta saa erinomista vertaistukea. 

Ei siinä paljon palkatut lastenhoitajat ja expat-yhteisöt lämmitä, jos oma puoliso ja lapsen isä on koko ajan poissa, ja senkin ajan kun on kotona, on väsynyt ja stressaantunut. Eihän se isä ehdi sitä lasta näkemään ollenkaan, tai osallistua muutenkaan yhteen elämän tärkeimmistä tapahtumista, oman lapsensa syntymään ja alkuaikojen kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon riippuu siitäkin, minne olette menossa. Esim. halvassa maassa on helppo palkata lastenhoitajia. Monissa paikoissa taas on vireät expat-yhteisöt joilta saa erinomista vertaistukea. 

Ei siinä paljon palkatut lastenhoitajat ja expat-yhteisöt lämmitä, jos oma puoliso ja lapsen isä on koko ajan poissa, ja senkin ajan kun on kotona, on väsynyt ja stressaantunut. Eihän se isä ehdi sitä lasta näkemään ollenkaan, tai osallistua muutenkaan yhteen elämän tärkeimmistä tapahtumista, oman lapsensa syntymään ja alkuaikojen kehitykseen.

Miksi se isä olisi koko ajan poissa? Ei meillä ainakaan ole isä ollut ulkomaankomennuksilla sen kiireisempi kuin kotimaassakaan. Päin vastoin, on ollut enemmänkin kotona, kun kotimaassa ollessaan on ollut enemmän ulkomaanmatkoja.

Ja miksi isä olisi normaalia stressaantuneempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon riippuu siitäkin, minne olette menossa. Esim. halvassa maassa on helppo palkata lastenhoitajia. Monissa paikoissa taas on vireät expat-yhteisöt joilta saa erinomista vertaistukea. 

Ei siinä paljon palkatut lastenhoitajat ja expat-yhteisöt lämmitä, jos oma puoliso ja lapsen isä on koko ajan poissa, ja senkin ajan kun on kotona, on väsynyt ja stressaantunut. Eihän se isä ehdi sitä lasta näkemään ollenkaan, tai osallistua muutenkaan yhteen elämän tärkeimmistä tapahtumista, oman lapsensa syntymään ja alkuaikojen kehitykseen.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ollaanko ulkomailla vai Suomessa. Jos isä tekee paljon töitä ja on koko ajan poissa, tilanne on ihan sama ollaan sitten Savitaipaleella tai Singaporessa.

Entä jos alatte yrittämään lasta ulkomailla, mutta ajoitatte niin, että lapsi syntyisi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua? Sinä ehtisit työskennellä täysiaikaisesti melkein koko ajan, suurin osa pystyy myös raskaana ollessaan työskentelemään normaalisti.