Lue keskustelun säännöt.
Mies toivoisi lasta, kun lähdemme ulkomaankommennukselle:( Itse en jaksaisi.
04.01.2018 |
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Lisäyksenä:
Samaan aikaan myös harmittaa miehen puolesta. Emmekä tietty ole kovin nuoriakaan enää. Tosi ristiriitaisia tunteita kaikin puolin, mutta silti sen aika ei ole nyt, kaksi vuotta on lyhyt aika ja tilanne olisi sitten jo aivan toinen, parempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä mies haluaisi ulkomailla sen lapsen tehdä? Onko hän huomioinut lainkaan mitä sellainen esim. maksaisi? Riippuen maasta lapsen hankinta voi olla varsin yllättävä kuluerä. Ja aika välinpitämätöntä myös siinä mielessä, että vieraassa maassa sä todennäköisesti olisit ilman turvaverkkoja eli jäisit, kuten pelkäätkin, varsin yksin lapsen kanssa. Ja oliko sulla tiedossa jo työpaikka? Miksi miehesi haluaisi sun luopuvan siitä? Ihan outo ehdotus.
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt ihan rauhallisesti, kai sitä nyt asioista voi keskustella ja ehdottaa? En ymmärrä miksi olet noin raivoissasi, ei se nyt hassummalta idealta kuulosta minunkaan mielestäni, varsinkaan kun sulla ei ole vielä mitään työpaikkaa siellä tiedossa, niin ihan hyvä pitää vaihtoehdot avoinna.
On hyvin vahvaa vihreää valoa näytetty, virallinen hakuprosessi pitää vain käydä läoi. Mutta siis hyvin todennäköisesti saan työtä.
Ap
Teillä on kuitenkin ikääkin jo, ehkä se pelkää sitä että tuossa iässä ei kannata enää odotella useita vuosia vaan ryhtyä hommiin?
34-vuotias vastavalmistunut? Ei sinua noin vanhana kukaan ota töihin (ellei kyse ole jostakin alemman tason koulutuksesta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi vauvaa tohon tilanteeseen. Tukiverkkojen puute on yksi syy.
Pidä pääsi. Ymmärrän sua hyvin, vaihtoehtoina oma elämä ja uran edistäminen ainutlaatuisella tavalla tai vieraassa maassa kökkiminen vauvan kanssa.
Ottakaa ulkomaankomennus elämyksenä, vauva sitten myöhemmin. Yritä saada mies ymmärtämään että vauva ulkomailla vaikuttaisi radikaalisti sun elämään, paljon vähemmän miehen elämään. Ja sä et ole halukas siihen vielä alkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin tuon halusi päästä kiinni työelämään nyt ...toisaalta jos tiedätte haluavanne lapsia joskus, niin iän puolesta se aika on nyt.
Paskainen valintatilanne, kun biologia on armoton ja työelämä armotonta. ..ehkä biologia näistä kahdesta kuitenkin se armottomampi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies haluaisi ulkomailla sen lapsen tehdä? Onko hän huomioinut lainkaan mitä sellainen esim. maksaisi? Riippuen maasta lapsen hankinta voi olla varsin yllättävä kuluerä. Ja aika välinpitämätöntä myös siinä mielessä, että vieraassa maassa sä todennäköisesti olisit ilman turvaverkkoja eli jäisit, kuten pelkäätkin, varsin yksin lapsen kanssa. Ja oliko sulla tiedossa jo työpaikka? Miksi miehesi haluaisi sun luopuvan siitä? Ihan outo ehdotus.
On huomioinut, ja koska hän tulee ansaitsemaan varsin hyvin ja asuminenkin liki ilmaista (lisäksi terveydenhuolto myös perheelle), nyt olisi siinä mielessä hyvä hetki. Suomeen palatessa todennäköisesti tulot tippuu ja molempien on tehtävä töitä. Ulkomailla mun ei olisi pakko, ja Suomeen palatessa lapsen voisikin jo pian laittaa hoitoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ulkomailla pienen vauvan kanssa. Olihan sitä aika sidottu kotiin ja yksinäinen. Toisaalta en kyllä aktiivisesti edes hakeutunut mihinkään äiti-lapsitoimintaan. Ei kuitenkaan kaduttanut. Toisen kerran olimme taas ulkomailla, kun tulin raskaaksi, synnytin Suomessa.
Lopulta jäimme pysyvästi ulkomaille kolmen lapsen kanssa.
Miten olisi sellainen vaihtoehto, että yrittäisitte saada vauvan alulle siten, että syntymä ajoittuu aika pian Suomeen paluunne jälkeen? Eihän se tietysti aina onnistu ja kun sinullakin alkaa jo tuota ikää olemaan...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin tuon halusi päästä kiinni työelämään nyt ...toisaalta jos tiedätte haluavanne lapsia joskus, niin iän puolesta se aika on nyt.
Paskainen valintatilanne, kun biologia on armoton ja työelämä armotonta. ..ehkä biologia näistä kahdesta kuitenkin se armottomampi.
No sehän se:/
Toisaalta moni on saanut lapsia vanhempanakin, eikä voi ikinä tietää voimmeko saada nytkään. Mä näkisin asian niin, että tässä tilanteessa ei ole yhtään hyvä juttu saada lasta, minun tai lapsen kannalta.
Olen valmis yrittämään parin-kolmen vuoden päästä, sen näkee sitten, miten käy ja mitä asialle sitten tehdään, jos lasta ei kuulukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Ei todellakaan hyvä idea. Ensinnäkin miehesi joutuu todennäköisesti tekemään hyvin pitkiä työpäiviä, harvassa paikassa on samanlaisia 8-16 työaikoja kuin Suomessa. Hän tulee myös olemaan stressaantunut ja väsynyt uudessa työssä, eikä tosiaankaan voi paneutua vauvaelämään täysillä. Ota myös huomioon, että joutuisit yksin hoitamaan kaikki raskausajan lääkärit ym. asiat, paperihommat, hankinnat jne. vieraalla kielellä. Saatat joutua vaikka sairaalaan, eikä miehesi voi olla siinä vierellä. Vauva saattaa olla keskonen tai sairas, tai koliikkivauva, ja sinä olet yksin sen kanssa kun miehesi joutuu painamaan töitä. Mitään tukiverkkoja tai auttajia sulla ei ole. Älä missään nimessä suostu.
Ota huomioon myös se, että raskaana ollessa nainen ei ole hehkeimmillään, ja samaan aikaan mies tapaa koko ajan uusia eksoottisia naisia siellä. Voi olla parisuhteelle kova paikka, olen nähnyt monta kertaa kun miehen pää on ulkomailla mennyt sekaisin, vaikkei puoliso ole edes ollut raskaana. Saatat siis joutua tilanteeseen, jossa olet yksin ulkomailla vauvan kanssa ilman mitään tuloja, koska mies häipyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, olisitte sentään edes samassa osoitteessa. Minä tiedän perheen, jossa tehtiin vauva, mutta mies ottikin sitten mahdollisimman paljon töitä, jotka edellyttivät matkustamista. Ei sitten vauva-arki kiinnostanut, vaimo oli ihan kypsänä.
Älä missään nimessä ala heti tekemään lasta, koska ulkomailla teillä ei ole tukiverkkoja ja niitä tulet kaipaamaan, kun vauva syntyy. Moni mies huomaa siinä vaiheessa, ettei kestäkään arkea ja äiti jää kitkuttelemaan yksin univajeissaan rättiväsyneenä mahdollisen koliikkivauvan kanssa.
Ehdottomasti kannattaa hankkia työkokemusta ja käytännön kielitaitoa, kun kerran tuollainen tilaisuus tarjoutuu. Alkakaa vaikkapa vuoden päästä yrittämään vauvaa. Olet tosiaan jo sen verran iällä, ettei lastentekoa kannata loputtomiin siirtää, mutta ehdottomasti ainakin vuoden verran kannattaa odotella. Siinähän ehdii jo pari vuotta saada hyvää työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Ei todellakaan hyvä idea. Ensinnäkin miehesi joutuu todennäköisesti tekemään hyvin pitkiä työpäiviä, harvassa paikassa on samanlaisia 8-16 työaikoja kuin Suomessa. Hän tulee myös olemaan stressaantunut ja väsynyt uudessa työssä, eikä tosiaankaan voi paneutua vauvaelämään täysillä. Ota myös huomioon, että joutuisit yksin hoitamaan kaikki raskausajan lääkärit ym. asiat, paperihommat, hankinnat jne. vieraalla kielellä. Saatat joutua vaikka sairaalaan, eikä miehesi voi olla siinä vierellä. Vauva saattaa olla keskonen tai sairas, tai koliikkivauva, ja sinä olet yksin sen kanssa kun miehesi joutuu painamaan töitä. Mitään tukiverkkoja tai auttajia sulla ei ole. Älä missään nimessä suostu.
Juuri näin, aivan samoja asioita olen pyöritellyt ja aion näyttää tän viestin miehelleni. Aamen.
Lisäksi vielä se, että pelkään katkeroituvani jos en saisi käyttää tätä mahdollista, ainutlaatuista työtilaisuutta hyväkseni.
Ap
AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.
Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).
Vierailija kirjoitti:
AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.
Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).
Jokainen, jonka äo on yli 60, tietää hedelmällisyyden alenemisesta iän myötä. Älytöntä siis kirjoittaa "hei ootko muistanut, että oot yli kolkyt jo?".
Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?
Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.
Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.
Ota nyt ihan rauhallisesti, kai sitä nyt asioista voi keskustella ja ehdottaa? En ymmärrä miksi olet noin raivoissasi, ei se nyt hassummalta idealta kuulosta minunkaan mielestäni, varsinkaan kun sulla ei ole vielä mitään työpaikkaa siellä tiedossa, niin ihan hyvä pitää vaihtoehdot avoinna.