Miehet ei kestä vaikeuksia eikä ole naisen tukena?
Elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita, jotka ovat kenelle tahansa vaikeita. Lapsen tai oman vanhemman sairastuminen, työpaikan yt:t, vaikeat ihmissuhteet jne. Myös myönteiset asiat, kuten lapsen syntymä tai uuteen haastavaan työhön siirtyminen, aiheuttavat muutoksena kriisin. Näiden lisäksi elämässä tulee usein vastaan pieniä ikäviä vastoinkäymisiä, jotka harmittavat hetken.
Muutamia miehiä sivusta seuranneena olen huomannut, että noissa tilanteissa miehet eivät tunnu kestävän vaikeuksia. Miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi, että perheeseen voi syntyä koliikkivauva tai yllättäen vanhempansa menettänyt nainen tarvitsisi tukea surun keskellä. Näissä tilanteissa moni mies on ärtynyt, valittanut miksi he joutuvat kärsimään ja lähes poikkeuksetta vetäytyvät vastuusta tai kumppanin tukemisesta vaikeana aikana. Tuntuu, ettei miehiltä saisi vaatia mitään vaikeissa tilanteissa, etteivät he vaan vetäytyisi vielä enemmän.
Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni hakee nyt töitä toiselta puolen Suomea, vaikka vaimo odottaa molempien pitkään toivomaa esikoista. Kahden asunnon sijaan vaimo tarvitsisi läsnäolevaa miestä, eikä taloudellisesti tässä tapauksessa tule kannattavammaksi lähteä töihin kauas. Toinen ystäväni ei osaa liki 10 vuotta avioeron jälkeen vieläkään huolehtia lapsille kunnon ruokaa, kun lapset ovat hänen luonaan. Lapset syövät isällään valmispinaattilettuja ja roskaruokaa, äiti huolehtii viikoillaan monipuolisemman ruoan tarjoamisesta.
Onko mulla sattunut vastaan vain tällaisia miehiä vai onko oikeasti vastuullisia, vaikeuksien kohtaamista karttamattomia miehiä olemassa? Ovatko miehet lähipiirissäsi tukena vaikeuksien keskellä?
Kommentit (148)
Että tällaisen kehittävän miesvihakeskustelun napsautitte tulemaan siihen aikaan kun normaali tasapainoinen ihminen on tuottavassa työssä.
Olipas taas hirveää yleistämistä tuo aloitusviesti! Ainakin oma mieheni on seissyt rinnallani mm. vaikeiden masennusjaksojen yli, samoin ovat miespuoliset kaverini omien puolisoidensa tukena ja apuna tarvittaessa ja jaksavat ystäviäänkin tukea samoin kuin toki ystävät tuemme heitäkin.
Toki miestenkin sekaan mahtuu monenlaisia vellihousuja, niinkuin naistenkin, mutteivat kaikki miehet (tai naiset) todellakaan ole sellaisia!
On tervettä miesvihaa täällä ja kannatustakin. Voi Jeesus teidän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Että tällaisen kehittävän miesvihakeskustelun napsautitte tulemaan siihen aikaan kun normaali tasapainoinen ihminen on tuottavassa työssä.
Eihän tässä keskustelussa ole miesvihaa. Miehet eivät ole keskenkasvuisia velliperseitä vaan aikuisia miehiä, jotka ymmärtävät oman osuutensa parisuhteessa ja perhe-elämässä. Se jalkovälissä roikkuva lihanpala ei tee kaikista miehiä vaikka osa kuvitteleekin niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä naisetkaan sitä, että rahantulo loppuu, jos mies jää esim työttömäksi
Se johtuu vain siitä, että mies nukkuu puoleen päivään ja istuu sitten sohvalla odottamassa ruokaa suu auki kuin linnunpoika. Luulisi, että töistä kotiin palaavalle vaimolle olisi ruoka valmiina, mutta ei, eihän mies sitä viitsi tai osaa valmistaa. Naiselle jää kaikki kotityöt vaikka mies olisi päivät kotona.
Tämä! Keskustelupalstoilla on kamalaa huutoa, että naiset eivät huoli työttömiä miehiä. Työttömän naisen ja työttömän miehen välillä on kuitenkin vissi ero: Jos nainen joutuu työttömäksi, niin hän hoitaa kodin ja tekee ruuat, jos mies joutuu työttömäksi hän makaa sohvalla päivät pitkät (näin kärjistäen ja yleistäen). Kuka sellaista taakkaa haluaa kotiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Faktana 14 vuoden ammatillisella kokemuksella voin sanoa, että mielenterveysongelmaisilla miehillä on paljon harvemmin kumppani, kuin mielenterveysongelmaisilla naisilla. Miehet jaksavat vaimon "hulluutta" paljon kauemmin kuin naiset miehen.
Tää on totta, osittain siksi koska naiset pystyvät yleensä säilyttämään jonkinlaisen toimintakyvyn eivätkä heittäydy v-mäisiksi mt-ongelmien varjolla.
- Nainen, masennus + paniikkihäiriö, avomies onneks täysjärkinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Hyvin vaikea seurata huvittumatta tätä naisten “kamppailua” perinteisen vaimon ja vahvan itsenäisen naisen välillä. Tuntuu että naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen. :D
Naiset ovatkin kaapanneet vallan perheessä suvereenisti. Nyt sitten valittavat, kun ovat eri tavoin sössineet tilanteensa. Lohduttaja kelpaisi tarpeen tullen, muttei itsenäinen päätöksentekijä.
Osoittakaa nyt sitä mainostamaanne vahvuutta ja lujuutta!
Naiset ei ole mitään valtaa/vastuuta kaapanneet vaan ovat sen joutuneet yksin ottamaan, koska miehelle sitä on tarjottu hopeatarjottimella kerta toisensa jälkeen mutta ei ole mies uskaltanut vastuuta ottaa. Siksihän tästä taas kerran keskustellaan. Jonkun se vastuu pitää kantaa arjessa tai muuten on kaaos valmis ja lapsethan siinä kärsii eniten. Ja me naiset todellakin osoitetaan vahvuutta ja lujuutta kun jaksetaan yksin se perhe-elämä pyörittää ja vielä mieslapsi siinä samalla, sen oman kokopäivätyön lisäksi. Naiset harvoin juoksee vaikeuksia ja vastuuta karkuun. Miehelle se on enemmän kuin tapa. Tässäkin asiassa miehet on vaatimassa että heille pitää valta luovuttaa. Miksi ette tule ja ota sitä vastuuta koko perheestä vaan odotatte että se teille annetaan? Sitä me naiset/äidit haluttais että miehellä olis selkärankaa ja rohkeutta sen verran että tulis ja ottais sen vastuun perheestä. Eikä odottais että se hänelle valmiiksi mietittynä ja puoliksi tehtynä annetaan.
Eukko pihtasi, joten lähdin ja muutin pois. Ero otettu ja uusi nainen löytyikin sopivasti vuoden jälkeen. Ei enää pihtaamista. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Onpas teillä avuttomia miehiä.
Onpa täällä pihtaavia naisia?
Naisen joka asiasta itkemisen tukijana oleminen tekee myös itsestä itkijän ja vaikeuksien kerääjän.
Paska mies hakee töitä. Jätä se.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää onko näin ollut aina. Johtuuko vesistöjen hormonipitoisuuksista miesten muuttuminen vähemmän maskuliinisiksi?
Kyse on vapaasta kasvatuksesta. Kun poikia kasvatetaan löysästi curling-tyylillä, he eivät opi kestämään pettymyksiä. Mieshän on joka tapauksessa naista maskuliinisempi, mutta ei miehistä ole tullut yhtään sen naisellisempia kuin ennenkään. Feminiinisyydellä tai maskuliinisyydellä ei ole mitään tekemistä vastuunkannon kanssa. Miesten itsekurin ja vastuunkannon puute näkyy myös muilla elämän alueilla, naiset ovat ahkerampia koulussa ja menestyvät paremmin, miehet ovat pääasiassa helpoilla aloilla ja keveämmissä työtehtävissä, naiset tekevät yleensä kaikki vastuulliset asiantuntijatehtävät suomalaisissa pörssiyrityksissä ja miehet ovat lihavampia kuin naiset.
Ei enään ole miehiä. On vain sukupuolettomia olentoja. Tähän on zuvaggimedia ja vihervasemmisto pyrkinyt ja ilmeisen onnistunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä naisetkaan sitä, että rahantulo loppuu, jos mies jää esim työttömäksi
Se johtuu vain siitä, että mies nukkuu puoleen päivään ja istuu sitten sohvalla odottamassa ruokaa suu auki kuin linnunpoika. Luulisi, että töistä kotiin palaavalle vaimolle olisi ruoka valmiina, mutta ei, eihän mies sitä viitsi tai osaa valmistaa. Naiselle jää kaikki kotityöt vaikka mies olisi päivät kotona.
Tämä! Keskustelupalstoilla on kamalaa huutoa, että naiset eivät huoli työttömiä miehiä. Työttömän naisen ja työttömän miehen välillä on kuitenkin vissi ero: Jos nainen joutuu työttömäksi, niin hän hoitaa kodin ja tekee ruuat, jos mies joutuu työttömäksi hän makaa sohvalla päivät pitkät (näin kärjistäen ja yleistäen). Kuka sellaista taakkaa haluaa kotiinsa?
Kuinka monen työttömän miehen ja naisen kokemuksella sä teit tuon satojatuhansia miehiä ja naisia koskevan yleistyksen? Vai tuliko taas kerran argumentoitua sen miehiä halveksivan mielikuvituksesi perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä naisetkaan sitä, että rahantulo loppuu, jos mies jää esim työttömäksi
Se johtuu vain siitä, että mies nukkuu puoleen päivään ja istuu sitten sohvalla odottamassa ruokaa suu auki kuin linnunpoika. Luulisi, että töistä kotiin palaavalle vaimolle olisi ruoka valmiina, mutta ei, eihän mies sitä viitsi tai osaa valmistaa. Naiselle jää kaikki kotityöt vaikka mies olisi päivät kotona.
Tämä! Keskustelupalstoilla on kamalaa huutoa, että naiset eivät huoli työttömiä miehiä. Työttömän naisen ja työttömän miehen välillä on kuitenkin vissi ero: Jos nainen joutuu työttömäksi, niin hän hoitaa kodin ja tekee ruuat, jos mies joutuu työttömäksi hän makaa sohvalla päivät pitkät (näin kärjistäen ja yleistäen). Kuka sellaista taakkaa haluaa kotiinsa?
Kuinka monen työttömän miehen ja naisen kokemuksella sä teit tuon satojatuhansia miehiä ja naisia koskevan yleistyksen? Vai tuliko taas kerran argumentoitua sen miehiä halveksivan mielikuvituksesi perusteella?
No, tuossa lukee selvästi, että se on yleistys. On tietenkin niitäkin miehiä, jotka ymmärtävät että tulee kantaa kortensa kekoon kotona, vaikka olisikin työtön, ja osaavat sekä viitsivät sen myös tehdä.
Jos minulla on miehiä halveksiva mielikuvitus, niin oletko huomannut, että keskustelupalstoilla esiintyy erittäin paljon niitä, joilla on naisia halventava mielikuvitus? Harvemmin näkyy miehiä puolustamassa naisia tästä ilmiöstä, toki niitäkin onneksi joskus näkee.
Tuo kokemus on minullakin valitettavasti. Mies ei ikinä ota puheeksi mitään ongelmia. Ei toivo parannusta, ei kärsi, kun ei ajattele. Hyväksyy vaikeudet, jotka olisi voitettavissa, mieluummin kuin ottaisi puheeksi ja pyrkisi tekemään niille jotain. Ei ota vastuuta lasten asioista. Lähinnä on olemassa ja elelee, ei pyri tai tavoittele, mitä perheen mihinkään asioihin tulee. Tekee käskettäessä, ei juurikaan aktivoidu omasta ajatuksestaan. Kun niitä ajatuksia ei ole. Mitä perheeseen ja kotiin tulee. Ei tule mieleen hänellä, että ne kurahanskat pitäisi ostaa ja viedä hiihtämään, että lapsi oppisi. Tai että hammaslääkäritarkastus pitäisi varata. Ei mies ajattele näitä perheen asioita. Hän vain on ja antaa asioiden olla.
Täällä on noin 140 viestiä, joissa miehet sitä ja miehet tätä. Ny on vain niin, että ilmeisesti te ette ole koskaan miehiä tavanneetkaan. Puhutte pikkupojista.
Mun mies on varmaan siten jotenkin kummallinen... käy töissä ja tekee kotitöitä. On tukenut minua kun vanhempani kuoli yllättäen ja hoitanut kodin kokonaan kun olen kärsinyt raskauspahoinvoinnista ja pahoista repeämistä synnytyksen jälkeen. Yhdessä olemme kokeneet keskenmenon ja muuton pakon edessä toiselle paikkakunnalle. Mieheni on irtisanottu työpaikastaan jolloin vuorostani tuin häntä... vuosien varrella olen todennut mieheni olevan todellinen kultakimpale 😀
Tutkittuna objektiivisena faktana voin sanoa, että valitettavasti Suomessa näitä henkisesti pikkupojan tasolle jääneitä mieslapsia on valitettavan paljon. Juuri tuo on se kuvaavin piirre, että ihmissuhteisiin liittyvien ongelmien (vanhemmat, puoliso, kanssakäyminen viranomaisten kanssa) kohdalla ajatellaan aina ensisijaisesti itseä ja ongelmien kohdalla nähdään läheisetkin vihollisina joita kohti hyökätään.
Kun lapsena ei pojille ole kehittynyt verbaalista kykyä kertoa ja käsitellä vaikeita asioita niin ainoa reaktio mihin kyetään on hakata ongelma hiljaiseksi (väkivalta naisia kohtaan), lähteä mielipuoliselle asperger-taistolle sitä vastaan (esim. loputtomat valitukset viranomaisille), turruttaa ongelmasta lähtöisin olevat tunteet (esim viinalla) tai lähteä pois (eliminoida ongelma mielestä).
Tämä on aika iso ongelma Suomessa, ja miesten kasvatukseen panostamalla saataisiinkin valtava kasa sosiaalisia ongelmia ratkottua. Erityisen isona ongelmana meillä on vanhojen isien tekemät asperger-taipuvaiset poikalapset, joilla on vielä tavanomaista suurempikin riski näihin sosiaalisiin adversioreaktioihin.