Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa yhteinen viikonloppu - appivanhemmat mukana
Alkup.
03.01.2018 |
Johan tuli riita miehen kanssa.
Ollaan suunniteltu jo pitemmän aikaa että lähdetään viikonlopuks Tallinnaan. Nyt on varattu matkat ja hotelli, ja yllätys yllätys, miehen vanhemmat nyt otti samat laivamatkat mutta eri hotellin sentään (koska mies ei kertonut meidän hotellia).
Ehdottivat tietenkin että mennään samalla kyydillä, me mentäis siis heidän kyytiin. Matkaa n.400km/suunta. Minä en millään haluais ja mies ei sitä ymmärrä. Sanoin myös etten aio heidän kanssaan siellä perillä aikaani viettää koska halusin nimenomaan että viikonloppu olisi meidän yhteinen. Mies taas ei ymmärrä miksei voitais yhdessä käydä syömässä tai oluella. Raivostuttavaa!
Eikä tässäkään olis mitään jos nämä appivanhemmat asuisi eri paikkakunnalla, mutta samassa kaupungissa ollaan ja mies heidän kanssaan tekemisissä lähes päivittäin.
Että semmosta.
Olisko kiva reissu teidän mielestä?
Kommentit (147)
Tuohan on just sitä vähättelyä ja kusipäisyyttä jos sinun kokemuksesi asiasta on kuvittelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.
Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.
Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.
Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.
Tässä alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että vika ei ole appivanhemmissasi vaan miehessäsi. Hänhän haluaa viettää aika vanhempiensa kanssa.
Nyt sinun kannattaa miettiä vakavasti, kannattaako reissuun lähteä mukaan. Itse jättäisin rauhallisesti ja rähjäämättä väliin ja sanoisin miehelle, että tulen sitten toisen kerran, kun mennään kaksin.
Sitten pitääkin miettiä, miksi mies ohitti sopimuksenne kahdenkeskisestä lomasta. Ette selvästikään ymmärrä toistenne tarpeita. Jos ette pysty keskustelemaan siitä kiihtymättä, kannattaa asiaa lähteä selvittelemään pariterapiaan.
Kun mies laukoo näitä että kuvittelet, olet lapsellinen, hankala tai vitun nolo niin katsooko hän myös sinua kuin halpaa makkaraa? Näkyykö silmissä suuttumuksen lisäksi sellainen "inho"? Jos kuullostaa tutulta niin suhde on jo ohi ellet sitten alistu hiljaiseksi pikkuvaimoksi.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.
Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Sulla on kyllä vähän säälittävä mies.
Miehen veli viettää aikaansa paljon vanhempiensa kanssa ... on äidin pikkuinen (ikää 50 v).
Miehen serkku viettää paljon aikaansa äitinsä kanssa ja soittelevat päivittäin. En tiedä onko tuo normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja välit ovat läheiset.
Mutta aikuisen miehen pitää kuitenkin laittaa se oma vaimo (+lapset) ykkösiksi elämässä.
Jo sovitulle parisuhdematkalle ei oteta vanhempia mukaan...ikinä!
Vaimoa ei haukuta eikä vähätellä. Vaimon toiveet otetaan huomioon. Asioista pitää pystyä keskustelemaan suuttumatta.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kyllä vähän säälittävä mies.
Miehen veli viettää aikaansa paljon vanhempiensa kanssa ... on äidin pikkuinen (ikää 50 v).
Miehen serkku viettää paljon aikaansa äitinsä kanssa ja soittelevat päivittäin. En tiedä onko tuo normaalia?
Tästä on keskusteltu ja väännetty paljonkin, että mikä on normaalia. Koska mun mielestä lähes päivittäinen yhteydenpito ja näkeminen ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja välit ovat läheiset.
Mutta aikuisen miehen pitää kuitenkin laittaa se oma vaimo (+lapset) ykkösiksi elämässä.
Jo sovitulle parisuhdematkalle ei oteta vanhempia mukaan...ikinä!
Vaimoa ei haukuta eikä vähätellä. Vaimon toiveet otetaan huomioon. Asioista pitää pystyä keskustelemaan suuttumatta.
Kyllä. Tällaista minäkin toivoisin tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut ihan kivoja viikonloppumatkoja juuri noilla kokoonpanoilla.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Mitä huutaminen ja itkeminen merkitsee? Lapsetkin huutavat ja itkevät. Silti useimmissa perheissä aikuinen määrää, ei se huutava lapsi. Olennaista on se, saatko oman tahtosi läpi tai saatko neuvoteltua sinua tyydyttävän kompromissin. Jos et, olet se kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut ihan kivoja viikonloppumatkoja juuri noilla kokoonpanoilla.
Niin meilläkin, mutta kun kerran on sovittu että lähdetään kahdestaan niin silloin ei muita oteta mukaan.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Jos kaksi naapuriasi sopii keskenään että he saavat hakea kaikki puutarhasi kukat maljakkoonsa, onko periaatteesi että et peru mitä on sovittu vaan annat heidän tehdä tuhojaan?
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Jos kaksi naapuriasi sopii keskenään että he saavat hakea kaikki puutarhasi kukat maljakkoonsa, onko periaatteesi että et peru mitä on sovittu vaan annat heidän tehdä tuhojaan?
Minähän en em.tapauksessa liity sopimukseen mitenkään enkä ole kenenkään kanssa mitään sopinut, joten en antaisi heidän tehdä tuhojaan.
Tässä meidän tapauksessa ollaan sovittu että reissuun lähdetään, minä toisena sopijana.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Jatka sitten elämääsi kynnysmattona. Ei mulla muuta.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Jos kaksi naapuriasi sopii keskenään että he saavat hakea kaikki puutarhasi kukat maljakkoonsa, onko periaatteesi että et peru mitä on sovittu vaan annat heidän tehdä tuhojaan?
Minähän en em.tapauksessa liity sopimukseen mitenkään enkä ole kenenkään kanssa mitään sopinut, joten en antaisi heidän tehdä tuhojaan.
Tässä meidän tapauksessa ollaan sovittu että reissuun lähdetään, minä toisena sopijana.
Mutta olette sopineet kaksin lähdöstä. Nyt onkin mies purkanut sopimuksen ja lähdössä vanhempien autolla kimppakyydillä. Ei se ole kaksin. Sanoisin rauhallisesti miehelle, että tehdään reissu toiste, jos parisuhde on vielä olemassa silloin.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.
Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.
On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.
Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.
Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.
Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.
Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.
Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.
Jos kaksi naapuriasi sopii keskenään että he saavat hakea kaikki puutarhasi kukat maljakkoonsa, onko periaatteesi että et peru mitä on sovittu vaan annat heidän tehdä tuhojaan?
Minähän en em.tapauksessa liity sopimukseen mitenkään enkä ole kenenkään kanssa mitään sopinut, joten en antaisi heidän tehdä tuhojaan.
Tässä meidän tapauksessa ollaan sovittu että reissuun lähdetään, minä toisena sopijana.
Sitten sanon samat sanat kuin tuo toinen kommentoija: jää kynnysmatoksi kun kerran haluat.
Alue: Aihe vapaa
Ero on vaikea asia, mutta onko teillä enää muuta vaihtoehtoa? Tuo matka ei tule pelastamaan tilannetta, vaikka saisittekin olla kahdestaan. Appivanhempien kanssa reissaaminen voi toisaalta olla se viimeinen niitti, mitä eroon tarvitaan.