Miehen kanssa yhteinen viikonloppu - appivanhemmat mukana

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?

Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.

Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?

Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.

En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.

Ei minusta kyllä näytä, että osaat sanoa suoraan. Tai ainakaan sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta, vaan miehesi vanhempineen kävelee muitta mutkitta ylitsesi.

Miksi esim. todistelet, että muiden miehet eivät ole samanlaisia ja muut eivät ottaisi vanhempia mukaan? Älä perustele sillä, mitä muut tekevät. Sinun pitää tehdä päätöksiä itse ja muodostaa oma mielipiteesi.

On tosi huono idea lähteä samalla autolla. On tosi huono idea lähteä ollenkaan. Ainut mikä tässä voisi herätellä muita on se, että kieltäydyt koko matkasta ja kerrot selvästi, että syy on se että sinun toiveitasi ei otettu huomioon. Mutta ilmeisesti olet antanut kaikkien kävellä ylitsesi niin kauan, että mikään ei enää vakuuta heitä siitä että et ole kynnysmatto. Tunnen paljon ihmisiä, joiden appivanhemmat eivät ikinä uskaltaisi edes ehdottaa tuollaista vaikka haluaisivat. Yhteistä matkaa ehkä, mutta eivät sitä että tuppautuisivat mukaan jo päätetylle matkalle. Rajat pitää vetää ajoissa, muuten tulee ongelmia.

Osaan sanoa. Olen yrittänyt "herätellä" miestä tajuamaan että ei näin vain toimita, siksi esimerkit kaveripiiristä. Olen sanonut nätisti, huutanut, raivonnut, itkenyt. Eli syy ei kyllä nyt ole siinä että kynnysmattona olisin.

Oletan että miehen pitäisi osata tällaisessa tilanteessa kohteliaasti sanoa vanhemmilleen että halutaan mennä kahdestaan ja piste. Sille en voi mitään että hän ei nyt näköjään halunnut niin.

Et voikaan sille mitään. Mutta jos lähdet tuolle reissulle, hyväksyt asian. Eli mitätöit kaiken mitä olet sanonut, huutanut ja itkenyt.

Se on varmaan sitten vastoin mun luonnetta että perun mitä on sovittu. Tai että heittäytyisin prinsessaks joka ei nyt lähe mihinkään koska mun toiveita ei kuunneltu.

Tiedän. Mies perui osaltaan myös meidän yhteisen viikonlopun. Siltikin pidän vaan periaatteistani kiinni. Eipähän saa ainakaan ikinä mainittavaa siitä että olen perunut sovitun menon, lapsellisesti tietenkin.

Jos tällä kertaapitäisit pääsi etkä venyisi, mies ehkä alkaisi kunnioittaa mielipiteitäsi. Nyt hän tietää että alistut kuten ennenkin, eikä hänellä ole mitään syytä muuttaa käytöstään.

Mua ei haittaisi. Enemmän porukkaa niin kivempaa.

Mutta olenkin jo 52v.

Mutta kukin tavallaan.

Toiset kyllä tykkää lähteä niin että porukkaa on enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittaisi. Enemmän porukkaa niin kivempaa.

Mutta olenkin jo 52v.

Mutta kukin tavallaan.

Toiset kyllä tykkää lähteä niin että porukkaa on enemmänkin.

Mutta ei silloin, jos matkan tarkoitus on ollut parisuhteen hoito. Siihen ei appivanhemmat kuulu mitenkään.

Nuoret naiset eivät vaan ymmärrä äidin ja hänen aikuisen poikansa välistä sidettä.

Olet siis jo päättänyt lähteä reissuun ja toisaalta mies tietää näkökulmasi. Miestä hirvittää ajatus, että hän joutuisi kieltäytymään vanhempiensa kutsuista ja selittelemään sitä heille. Tehkää seuraavasti:

Menette ensimmäisenä päivänä paikkaan x (kylpylä, teatteri, taidenäyttely) jossa puhelin pitää olla äänettömällä ja sovitte, että puhelimet pidetään niin myös sen jälkeen. Mies ei yksinkertaisesti näe tai voi vastata vanhempiensa puheluihin. Vanhemmille voi myöhemmin soittaa ja pahoitella, että kännykkä on ollut hiljaisella ja nyt olette vetäytyneet jo hotellille. Pakotat miehesi pitämään kännykän hiljaisena myös "parisuhdeaamuina", jolloin vanhemmat eivät häntä tavoita päivän suunnittelun aikaan. Jos vanhemmat menevät autolla pidemmälle reissuille, ette mene mukaan.

Lisäksi voit suunnitella ainakin yhden illan valmiiksi "yllätyksenä" miehellesi niin, että varaat etukäteen pöydän ravintolasta (kahdelle) ja mahdollisesti keksit muutakin tekemistä. Tästä siis mennessä kerrot appivanhemmille niin että he tietävät asiasta, mutta että he tai miehesi ei tiedä tarkkoja suunnitelmia.

Sitten yhden illan puret hammasta ja käytte kaikki yhdessä iloisena illallisella, tai vaihtoehtoisesti lounaalla/lyhyellä reissulla yhtenä päivänä.

Noin toteutettuna saatte viettää lomaa kahdestaan ja vanhemmille ei tarvitse erikseen selittää tai kieltäytyä tapaamisista. Mies siis säilyttää naamansa heidän suuntaan. Jos tämä ei sovi miehellesi vaan hän oikeasti haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa, niin se on sitten eri asia.

Miehelle kiva reissu, sulle ei.

Kyllä mä tykkään oman sukuni kanssa viettää aikaa! Eli jos kyseessä olis omat vanhempani, ei haittais yhtään. Mutta anoppi ja appi, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis jo päättänyt lähteä reissuun ja toisaalta mies tietää näkökulmasi. Miestä hirvittää ajatus, että hän joutuisi kieltäytymään vanhempiensa kutsuista ja selittelemään sitä heille. Tehkää seuraavasti:

Menette ensimmäisenä päivänä paikkaan x (kylpylä, teatteri, taidenäyttely) jossa puhelin pitää olla äänettömällä ja sovitte, että puhelimet pidetään niin myös sen jälkeen. Mies ei yksinkertaisesti näe tai voi vastata vanhempiensa puheluihin. Vanhemmille voi myöhemmin soittaa ja pahoitella, että kännykkä on ollut hiljaisella ja nyt olette vetäytyneet jo hotellille. Pakotat miehesi pitämään kännykän hiljaisena myös "parisuhdeaamuina", jolloin vanhemmat eivät häntä tavoita päivän suunnittelun aikaan. Jos vanhemmat menevät autolla pidemmälle reissuille, ette mene mukaan.

Lisäksi voit suunnitella ainakin yhden illan valmiiksi "yllätyksenä" miehellesi niin, että varaat etukäteen pöydän ravintolasta (kahdelle) ja mahdollisesti keksit muutakin tekemistä. Tästä siis mennessä kerrot appivanhemmille niin että he tietävät asiasta, mutta että he tai miehesi ei tiedä tarkkoja suunnitelmia.

Sitten yhden illan puret hammasta ja käytte kaikki yhdessä iloisena illallisella, tai vaihtoehtoisesti lounaalla/lyhyellä reissulla yhtenä päivänä.

Noin toteutettuna saatte viettää lomaa kahdestaan ja vanhemmille ei tarvitse erikseen selittää tai kieltäytyä tapaamisista. Mies siis säilyttää naamansa heidän suuntaan. Jos tämä ei sovi miehellesi vaan hän oikeasti haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa, niin se on sitten eri asia.

Oikeasti aikuisten ihmisten pitäisi pilata oma lomansa tuollaisella pelleilyllä? Et voi olla tosissasi? Tuo veisi paljon enemmän energiaa kuin appivanhempien kanssa ajan viettäminen!

Niille appivanhemmille voi sanoa ihan suoraan, että matkustetaan yhdessä satamaan ja sieltä pois, koska se on taloudellisesti järkevintä. Mukavaa lomaa heille, nähdään lähtöpäivänä satamassa klo xx.

Jos ei siihen pysty, niin ansaitseekin viettää viikonlopun appivanhempien kanssa.

Tuollaiset keksityt jutut ovat todella naurettavia.

Minulla on aikuinen poika,joka juuri on löytänyt nuoren naisen elämäänsä. Tunnen siitä suurta iloa ja helpotusta. On kuin taakka olisi tippunut harteilta. Mun rakas poikani on aikuistunut ja mennyt elämässään eteenpäin, eikä ole enää mun vastuulla. Tämä ei tarkoita ettenkö häntä rakastaisi enää, mutten halua nuoren pariskunnan vastuksina roikkua ja heidän asioihinsa puuttua, mikäli sitä ei vartavasten pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis jo päättänyt lähteä reissuun ja toisaalta mies tietää näkökulmasi. Miestä hirvittää ajatus, että hän joutuisi kieltäytymään vanhempiensa kutsuista ja selittelemään sitä heille. Tehkää seuraavasti:

Menette ensimmäisenä päivänä paikkaan x (kylpylä, teatteri, taidenäyttely) jossa puhelin pitää olla äänettömällä ja sovitte, että puhelimet pidetään niin myös sen jälkeen. Mies ei yksinkertaisesti näe tai voi vastata vanhempiensa puheluihin. Vanhemmille voi myöhemmin soittaa ja pahoitella, että kännykkä on ollut hiljaisella ja nyt olette vetäytyneet jo hotellille. Pakotat miehesi pitämään kännykän hiljaisena myös "parisuhdeaamuina", jolloin vanhemmat eivät häntä tavoita päivän suunnittelun aikaan. Jos vanhemmat menevät autolla pidemmälle reissuille, ette mene mukaan.

Lisäksi voit suunnitella ainakin yhden illan valmiiksi "yllätyksenä" miehellesi niin, että varaat etukäteen pöydän ravintolasta (kahdelle) ja mahdollisesti keksit muutakin tekemistä. Tästä siis mennessä kerrot appivanhemmille niin että he tietävät asiasta, mutta että he tai miehesi ei tiedä tarkkoja suunnitelmia.

Sitten yhden illan puret hammasta ja käytte kaikki yhdessä iloisena illallisella, tai vaihtoehtoisesti lounaalla/lyhyellä reissulla yhtenä päivänä.

Noin toteutettuna saatte viettää lomaa kahdestaan ja vanhemmille ei tarvitse erikseen selittää tai kieltäytyä tapaamisista. Mies siis säilyttää naamansa heidän suuntaan. Jos tämä ei sovi miehellesi vaan hän oikeasti haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa, niin se on sitten eri asia.

Oikeasti aikuisten ihmisten pitäisi pilata oma lomansa tuollaisella pelleilyllä? Et voi olla tosissasi? Tuo veisi paljon enemmän energiaa kuin appivanhempien kanssa ajan viettäminen!

Niille appivanhemmille voi sanoa ihan suoraan, että matkustetaan yhdessä satamaan ja sieltä pois, koska se on taloudellisesti järkevintä. Mukavaa lomaa heille, nähdään lähtöpäivänä satamassa klo xx.

Jos ei siihen pysty, niin ansaitseekin viettää viikonlopun appivanhempien kanssa.

Tuollaiset keksityt jutut ovat todella naurettavia.

Kyllä minä ainakin "keksin" asioita, eli suunnittelen lomaani. Miten tuo eroaa siitä? Lemmenlomalla joka tapauksessa on järkevää pitää kännykät suljettuna/hiljaisella ja jos sellaiselle ollaan menossa, niin luultavasti jonkun romanttisen illan suunnittelisin etukäteen.

Vai onko oikeasti järkevä ja aikuismainen ratkaisu joko draamanomaisesti jättäytyä pois reissusta tai vaihtoehtoisesti vetää kilarit miehelle/appivanhemmille aiheesta? Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että unelmaloma on joka tapauksessa haudattu ja nykytilanteesta pitää vain kyetä saamaan jotain irti.

Mua pidetään outolintuna myös, koska en halua matkustella omien, saatikka sitten appivanhempieni kanssa. Olen kuulemma julma, suvusta piittaamaton moukka... huoh. Mä itse koen että aikuisena ihmisenä haluan kokea asioita nimenomaan puolisoni, elämäni rakkauden kanssa. Vanhemman, suvun ja lasten suhteen tulee ollakin hieman etäisempi aikuisena. 

Mua niin ihmetytti kun työkaverini kerran loman jälkeen, itkua pidätellen kertoi Kanarian-reissustaan. Siellä oli ollut mukana 15 henkeä eli miehen suku. Oli kuulemma pakko suostua lähtemään kun eihän sitä muutakaan voi kuin tyytyä osaansa. 

On kyllä appivanhemmat idiootteja kun eivät keskustelleet asiasta sun kanssa etukäteen.

Miestäsi voi kyllä vähän nolottaa yhteismatka, mutta ei nähtävästi pysty myöntämään.

Aloittaja on kynnysmatto ja miellyttäjä, turha häntä on neuvoa.

Kiukuttelu ja huuto on aivan turhaa, jos kuitenkin teet niinkuin mies haluaa eli annat omien toiveidesi väistyä ja todistat, että sinun haluistasi ei tarvitse välittää.

Jos aiot lähteä reissuun vaikka sinut on sivuutettu ja sopimuksenne mitätöity, on turha näyttää matkalla hapanta naamaa. Hymyä huuleen siis ja porukalla reissuun.

Itseään kunnioittava ihminen ei tilanteessasi näkisi muuta ratkaisua kuin olla lähtemättä mukaan, ilman dramaa ja mielenosoittamista. Typerää takertua sopimukseen, jonka sisällön toinen osapuoli on yksipuolisesti muuttanut. Se ei ole merkki luotettavuudesta vaan viesti siitä, että sopimuksia sinun kanssasi ei tarvitse pitää.

t. Mielellään sekä vanhempien että appivanhempien kanssa lomia viettävä, jonka yli ei kävellä

Vierailija kirjoitti:

On kyllä appivanhemmat idiootteja kun eivät keskustelleet asiasta sun kanssa etukäteen.

Miestäsi voi kyllä vähän nolottaa yhteismatka, mutta ei nähtävästi pysty myöntämään.

Ei välttämättä. Hehän keskustelivat poikansa kanssa, ja tällä ei ilmeisesti ollut mitään sitä vastaan, että vanhemmat tulevat mukaan. Hänen mielestään yhdessä reissamisessahan on paljon hyviä puolia.

Mies osoittaa käytöksellään myös vanhemmilleen, että miniää ei tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon ja hänen mielipiteensä ovat "lapsellista ja noloa kiukuttelua".

Mikä mies, mikä aarre!!!!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aikuinen poika,joka juuri on löytänyt nuoren naisen elämäänsä. Tunnen siitä suurta iloa ja helpotusta. On kuin taakka olisi tippunut harteilta. Mun rakas poikani on aikuistunut ja mennyt elämässään eteenpäin, eikä ole enää mun vastuulla. Tämä ei tarkoita ettenkö häntä rakastaisi enää, mutten halua nuoren pariskunnan vastuksina roikkua ja heidän asioihinsa puuttua, mikäli sitä ei vartavasten pyydetä.

Kunpa tätä saisi ammennettua useamman anopin mieleen.

Meillä ei olla reissuille tuppauduttu mukaan, mutta muuten kyllä joka ikiseen asiaan. Omat vanhemmat yrittävät myös vähän liikaa osallistua elämäämme, mutta heihin on onneksi riittävä maantieteellinen etäisyys.

 Meillä matkustetaan yleensä porukalla. Aikoinaan minun äitini oli mukana ja toimi usein lastenvahtina. Myös siskon perhe otti meidän  4-vuotiaan mukaan ja myös isovanhemmat.  Meillä on nyt lastenlapsia ja näin taas jatketaan Juhlat ollaan yhdessä ja lomiakin ainakin kesäisin.  On aina seuraa, kaikki on aika rentoja tyyppejä. Matkoilla on vielä miniänkin sukulaisia ja ystäviä. Lapset ovat meillä ihan tottuneet matkustamaan. Jos ei sovi joukkoon , on se sitten varmaan kohta eron paikka. Se joskus rahaton opiskelijakin pääsee mukaan, kun joku rahakkaampi maksaa. Onhan tuo jo kamalaa , ettei voi olla anopin kanassa samassa autossa. Niin suomalainen miniä vihaa anoppiaan, täällä näitä riittää. Anopin rahat vain kelpaavat.

AP, milloin olette lähdössä matkalle?

Kerro meille sitten, miten matka meni.

Jaksamista ja pitkää pinnaa, millaiseen ratkaisuun nyt sitten päädytkin.

Ehkäpä Ap voisi vähän näpäyttää appivanhempia ja puolisoa. Kertoa, että tämä oli todellakin suunniteltu parisuhdematkaksi :-) 

Laitat tyrkyt vaatteet autoon ja otat sinulle ja puolisollesi kuohujuomat mukaan. Kiva on, kun ei tarvitse kummankaan ajaa...

Laivalla ekana baariin ja pitkä pusuttelut... Niin paljon flirttiä ilmaan, että appi ja anoppi tajuavat pysyä kauempana... uskallatko?

Jos ehdottavat jotain aamuretkeä, niin toteat, että ei me vielä silloin keritä... muut suunnitelmat on meillä...

Ongelmahan ei tässä ole appivanhemmat, vaan mies. Mies, joka mennen tullen kävelee vaimonsa toiveiden yli. Hän vähättelee ja halveksuu sinun toiveitaisi, peruu sunnitelmat, ja kaiken kukkuraksi antaa ymmärtää, että "kiukuttelet" aivan turhan takia. 

Mies kohtelee sinua kuin kiukettelevaa lasta, hän määrää asiat ja sinun mielipiteesi on vaan "lapsen oikuttelua"

Mutta niin sinua kohdellaan kuin sinä ANNAT itseäsi kohdeltavan. Kukaan ei sano miehellesi, että tuo ei käy. Kaiken avaimet on sinun itsesi kädessä, miksi sinä ANNAT hänen halveksua sinua ja kohdella kuin lasta? Älä itke ja raivoa, ole rauhallinen. Älä lähde sinne matkalle. Sanot hyvin tyynesti, että tämä oli tässä. Mies voi järjestää matkoja, mutta tälle matkalle et lähde etkä muillekaan missä on miehen vanhemmat mukana. Hänen on tehtävä valintansa.

Muuten olet ikuinen kynnysmatto. 

Voi AP, tsemppiä.

Oma mieheni on myös täysin napanuora kiinni äidissään. On koettu ruotsin risteily niin, että anoppi on halunnut ehdottomasti samaan hyttiin (ja hoitanut varauksen jolloin asiasta kuulee jälkikäteen) ja kun mieheni on sanonut että olisi edes omat hytit, niin anoppi on suoraan tokaissut, että "eihän sillä reissulla teidän tarvitse seksiä harrastaa". No eipä vissiin niin. Anoppi tekee myös 30v poikansa puolesta tälle mm. verokortin, koska "tykkää niin paljon hoitaa tuollaisia asioita". Miehelleni se on tietenkin helppoa kun anoppi hoitaa. Ja vaikeaa kun minä en hänen äidikseen ala.

Asiasta tekee vaikean se, että mieheni isä kuoli hänen ollessaan 3v ja he ovat viettäneet siitä lähtien äitinsä kanssa elämää kahdestaan (sisaruksia ei siis ole, anoppi oli melko iäkäs saadessaan mieheni, 40v). Anoppi on hyvin yksinäinen, ei oikein ystäviä tms. Mukava ihminen sinänsä, mutta roikkuu liikaa pojassaan. Ja miehelläni aina huono omatunto jos ei yksinäistä äitiään ota huomioon (anoppi osaa myös olla välillä marttyyri). Soittelevat päivittäin, vierailulla käydään kerran viikossa ainakin.

En ymmärrä, miksi äidit paapovat poikansa pilalle. Se on aivan käsittämätöntä. No, tulipa taas avauduttua tähän ketjuun, pahoittelut kun meni hieman aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Voi AP, tsemppiä.

Oma mieheni on myös täysin napanuora kiinni äidissään. On koettu ruotsin risteily niin, että anoppi on halunnut ehdottomasti samaan hyttiin (ja hoitanut varauksen jolloin asiasta kuulee jälkikäteen) ja kun mieheni on sanonut että olisi edes omat hytit, niin anoppi on suoraan tokaissut, että "eihän sillä reissulla teidän tarvitse seksiä harrastaa". No eipä vissiin niin. Anoppi tekee myös 30v poikansa puolesta tälle mm. verokortin, koska "tykkää niin paljon hoitaa tuollaisia asioita". Miehelleni se on tietenkin helppoa kun anoppi hoitaa. Ja vaikeaa kun minä en hänen äidikseen ala.

Asiasta tekee vaikean se, että mieheni isä kuoli hänen ollessaan 3v ja he ovat viettäneet siitä lähtien äitinsä kanssa elämää kahdestaan (sisaruksia ei siis ole, anoppi oli melko iäkäs saadessaan mieheni, 40v). Anoppi on hyvin yksinäinen, ei oikein ystäviä tms. Mukava ihminen sinänsä, mutta roikkuu liikaa pojassaan. Ja miehelläni aina huono omatunto jos ei yksinäistä äitiään ota huomioon (anoppi osaa myös olla välillä marttyyri). Soittelevat päivittäin, vierailulla käydään kerran viikossa ainakin.

En ymmärrä, miksi äidit paapovat poikansa pilalle. Se on aivan käsittämätöntä. No, tulipa taas avauduttua tähän ketjuun, pahoittelut kun meni hieman aiheen vierestä.

No voin kertoa, että minulla taas tuore miniäkokelas ja poikani (25-30 v) menivät pari vuotta sitten Tukholmaan ja väen väkisin halusivat minut samaan reissuun. Ja nimenomaan tämä miniä maanitteli minua lähtemään, että tutustutaan samalla. No lopulta sanoin että ok ja mietin kenet oman naiskaverin ottaisin mukaan kun selvisi, että samaan hyttiin heidän kanssaan! Poika ja miniä siis nukkuivat ylä sängyssä (tosin olivat viihteellä aamuun, enkä kuullut heidän tuloaan) ja minä alasängyssä :)

Meillä kanssa kyllä yleensä liikutaan reissuissa isolla porukalla, kaikki sopii joukkoon (mustasta huumorista on apu) ja siinä menee koirat ja muksut ja anopit samassa.