Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa yhteinen viikonloppu - appivanhemmat mukana
Alkup.
03.01.2018 |
Johan tuli riita miehen kanssa.
Ollaan suunniteltu jo pitemmän aikaa että lähdetään viikonlopuks Tallinnaan. Nyt on varattu matkat ja hotelli, ja yllätys yllätys, miehen vanhemmat nyt otti samat laivamatkat mutta eri hotellin sentään (koska mies ei kertonut meidän hotellia).
Ehdottivat tietenkin että mennään samalla kyydillä, me mentäis siis heidän kyytiin. Matkaa n.400km/suunta. Minä en millään haluais ja mies ei sitä ymmärrä. Sanoin myös etten aio heidän kanssaan siellä perillä aikaani viettää koska halusin nimenomaan että viikonloppu olisi meidän yhteinen. Mies taas ei ymmärrä miksei voitais yhdessä käydä syömässä tai oluella. Raivostuttavaa!
Eikä tässäkään olis mitään jos nämä appivanhemmat asuisi eri paikkakunnalla, mutta samassa kaupungissa ollaan ja mies heidän kanssaan tekemisissä lähes päivittäin.
Että semmosta.
Olisko kiva reissu teidän mielestä?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi. Enemmän porukkaa niin kivempaa.
Mutta olenkin jo 52v.
Mutta kukin tavallaan.Toiset kyllä tykkää lähteä niin että porukkaa on enemmänkin.
Minustakin on kiva reissata isommalla porukalla, niin omien kuin appivanhempien, sisarusten ja miehen sisarusten, kavereiden kanssa. MUTTA. Aloite yhteiseen matkaan tulee siltä, joka sitä on suunnittelemassa. Ei niin, että hei me tullaankin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten tutulta kuulostaa riitoineen kaikkineen.. Minä kieltäydyin yhteisestä matkasta, ja tietenkin minä olin se, joka pilasi toisten loman itsekkyydelläni. Pidän appivanhemmistani, mutta mielestäni liika on liikaa. Tiedän kokemuksesta, että mies olisi yrittänyt miellyttää vanhempiaan koko matkan ajan, ja jos olisin sanonut etten halua jotain tehdä, niin olisin taas ollut itsekäs. Mikä ihme näitä miehiä vaivaa, kun ei voida puolison kanssa keskenään lomailla!?
Vierailija kirjoitti:
Voi miten tutulta kuulostaa riitoineen kaikkineen.. Minä kieltäydyin yhteisestä matkasta, ja tietenkin minä olin se, joka pilasi toisten loman itsekkyydelläni. Pidän appivanhemmistani, mutta mielestäni liika on liikaa. Tiedän kokemuksesta, että mies olisi yrittänyt miellyttää vanhempiaan koko matkan ajan, ja jos olisin sanonut etten halua jotain tehdä, niin olisin taas ollut itsekäs. Mikä ihme näitä miehiä vaivaa, kun ei voida puolison kanssa keskenään lomailla!?
Voi ei. Näinhän se menee, jos kieltäydyt niin olet itsekäs paska ja saat osaksesi hämmästelyjä että "no mikä sitä nyt vaivaa" ja "no miksei se nyt voi mukaan lähteä" jne.
Pahinta on se että mies nyökyttelee vieressä.
Päivitystä ap! Onko tilanne edelleen sama?
Vierailija kirjoitti:
Päivitystä ap! Onko tilanne edelleen sama?
Edelleen on tilanne sama.
Tein eilen yhden uuden aloituksen "anopin" ensitapaamiseeta, jännä juttu miten siinä ketjussa meininki on ihan eri tyylinen kuin tässä.
Mutta olen sanonut siis että mennään sitten samalla kyydillä niin kaikki (muut paitsi minä) on tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä edes puolesi siinä, että olette maissa kaksin. Sehän on teidän kahden matka.
Mä olisin kyllä vaihtanut matkan ajankohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, toivottavasti jompi kumpi teistä sairastuu ja pääsette reissuun eri aikaan kuin apet.
Itse en olisi suostunut tuohon alkuunkaan, onneksi mieheni valitsi minut eikä vanhempansa...
Vierailija kirjoitti:
Pidä edes puolesi siinä, että olette maissa kaksin. Sehän on teidän kahden matka.
Laivamatkatkin ollaan varmaan kimpassa, koska "sehän on vaan pari tuntia suuntaansa, herran jumala! Eikö se nyt oo vähän typerää että viereisissä pöydissä istutaan?!" Sanoi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä edes puolesi siinä, että olette maissa kaksin. Sehän on teidän kahden matka.
Laivamatkatkin ollaan varmaan kimpassa, koska "sehän on vaan pari tuntia suuntaansa, herran jumala! Eikö se nyt oo vähän typerää että viereisissä pöydissä istutaan?!" Sanoi mies.
Yök, mä peruisin matkani.
Aikuisuuteen kuuluu omien rajojensa pitäminen. Tämä taas pitää sisällään sekä niiden rajojen ilmaisun, ETTÄ niistä kiinni pitämisen senkin uhalla että kaikki ihmiset eivät ko rajoja hyväksy. Apllä tämä aikuistuminen on puolitiessä - osaat kyllä ilmaista rajasi, mutta et pitää niistä kiinni. Luovutat heti kun joku on rajojesi kanssa eri mieltä.
Aikuisuuteen ja terveisiin rajoihin kuuluu kuitenkin myös se, että ymmärtää vanhan sanonnan "ei haukku haavaa tee". Se tarkoittaa sitä, että jos jonkun mielestä olet lapsellinen kun pidät rajoistasi kiinni, se on HÄNEN mielipiteensä, ei totuus sinusta.
Nyt annat manipuloida itsesi luovuttamaan, ja siihen riittää näköjään pienikin vihje että sinussa on jotain vialla jos pidät puolesi. Aikuinen, terveet rajat omaava ihminen ei moisesta silmäänsä räpäyttäisi - jos jonkun mielestä parisuhdeviikonlopun viettäminen on lapsellista, sehän kertoo vain SANOJASTA ja hänen arvomaailmastaan, ei sinusta.
Aplla olisi nyt aikuistumisen paikka miettiä, miksi muiden hyväksyntä on niin tärkeää, että se menee omien rajojen yli - miksi olisi niin kauheaa, jos mies (joka ei selkeästi parisuhdetta arvosta) pitäisi sinua lapsellisena. Mitä niin kauheaa siitä seuraa, että sen vuoksi kannattaa alistua kynnysmatoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten ihmiset suostuu tuollaiseen. Onko pakko olla tuollaisen äidissäkiinniolevan miehen kanssa? Onhan se ennenkin jätetty samasta syystä? Kiitokset kuuluu miehen äidillekin... toivottavasti ei ole lisääntynyt, sitten ongelmat onkin jo tosi isoja.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihan kiva reissu noinkin. Kuitenkin teillä on oma huone iltaan ja yöhön niihin pariskuntahommiin ;)
Sitten se on sama asia jäädä kotiin. Jos vain huoneessa voi viettää yhteistä aikaa. Yhteinen aika pitää olla muutakin kuin sängyssä olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sustuis yhteiseen automatkaan. Tekisin heille selväksi että emme vietä aikaa heidän kanssa. Haluamme nauttia matkasta kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä sustuis yhteiseen automatkaan. Tekisin heille selväksi että emme vietä aikaa heidän kanssa. Haluamme nauttia matkasta kahdestaan.
Sustuis=suostuisin
Vierailija kirjoitti:
Meillä matkustetaan yleensä porukalla. Aikoinaan minun äitini oli mukana ja toimi usein lastenvahtina. Myös siskon perhe otti meidän 4-vuotiaan mukaan ja myös isovanhemmat. Meillä on nyt lastenlapsia ja näin taas jatketaan Juhlat ollaan yhdessä ja lomiakin ainakin kesäisin. On aina seuraa, kaikki on aika rentoja tyyppejä. Matkoilla on vielä miniänkin sukulaisia ja ystäviä. Lapset ovat meillä ihan tottuneet matkustamaan. Jos ei sovi joukkoon , on se sitten varmaan kohta eron paikka. Se joskus rahaton opiskelijakin pääsee mukaan, kun joku rahakkaampi maksaa. Onhan tuo jo kamalaa , ettei voi olla anopin kanassa samassa autossa. Niin suomalainen miniä vihaa anoppiaan, täällä näitä riittää. Anopin rahat vain kelpaavat.
Niin matkustitte äitisi kanssa ette anoppisi.
Juuri tapasin erään porukan jossa oli yli 30 jäsentä. He matkustavat aina porukalla ja hauskaa näytti olevan. Lapsillakin on matkalla serkut seuranaan ja mummot ja vaarit hoitajina. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä matkustelimme paljon niin että äitini oli mukana. Äitimuori halusi itse myös maksaa matkansa. No, itse en tuppautuisi lasteni perheisiin kutsumatta. Ajat ovat muuttuneet eivätkä ihmiset enää ole niin läheisiä keskenään.
Pahaan paikkaan ap on joutunut. Voisiko tämän kerran yrittää hoitaa fiksusti niin, että automatka yhdessä ja tarjoudut maksamaan polttoaineesta osan? Reissun jälkeen taas sitten miehen kanssa kaksin keskustelu, kuinka pahalta sinusta tuntui, kun ette saaneetkaan olla kaksin.
Niinkuin joku kommentoi, että jos tuollaisen miehen kanssa lisäännyt, niin takuulla anopista saat isosti pahan mielen. Poika luottaa luultavasti lastenkasvatuksessa äitiinsä kuin sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Pahaan paikkaan ap on joutunut. Voisiko tämän kerran yrittää hoitaa fiksusti niin, että automatka yhdessä ja tarjoudut maksamaan polttoaineesta osan? Reissun jälkeen taas sitten miehen kanssa kaksin keskustelu, kuinka pahalta sinusta tuntui, kun ette saaneetkaan olla kaksin.
Miksi pitäisi vielä yksi kerta kärsiä? Ja entä se, että miehellä ei selvästi ole mitään halua viettää kahdenkeskistä aikaa? Kannattaako sellaista suhdetta enää yksin ylläpitää?
Alue: Aihe vapaa
Kylläpäs täällä anopit tunkee laivamatkoille poikiensa perheiden kanssa. Mieheni on läheinen äitinsä kanssa ja jopa käy päivittäin muutaman kerran tarkistamassa, että anopilla on kaikki ok. Mutta ikinä ei ole meidän välisistä asioista äidilleen laverrellut eikä anoppi ole tunkenut matkoille mukaan.
Ihmettelen kyllä näitä , jotka haluaa koota mahdollisimman suuren jengin porukkaa pikku matkoillekkin. Ettekö te osaa matkustaa yksin vai ettekö halua nauttia oman kumppanin seurasta rauhassa? Mikä loma se on jos koko suku pitää roudata mukaan. Säälin kyllä niitä onnettomia, jotka joutuu tahtomattaan tommosille retkille osallistumaan. Herrajumala jotain rajaa ihmiset.
Tässä tapauksessa apn ja miehen suhde on huonossa jamassa ja ilmeisestä syystä. Tarkoitus oli katsoa rauhassa reisulla, onko mitään tehtävissä. Kyllä tätä parisuhteen korjausyritystä aika pahasti sabotoi se, että mies raahaa vanhempansa mukanaan. Varsinkin kun alunperin oli sovittu, että mennään kahdestaan. En tajua miksi vanhempien pitää tunkea juuri samalle matkalle- laivat kulkee kuulkaa monta kertaa päivässä totakin väliä. Kyllä jotkut on vaan itsekkäitä.