Miehen kanssa yhteinen viikonloppu - appivanhemmat mukana

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä peruisin moisen matkan. Sanoisin vain, että olen varannut hotellin ihan toisaalta esim. joku kylpyläpaikka. Ilmoittaisin, että mies saa mennä ihan keskenään äidin ja isän kanssa. Jos olisin todella tympääntynyt niin voisin ilmoittaa tuttavillekin, että mies lähtee äitin ja isän kanssa reissuun, kun itse menen viettämään rymyviikonloppua toisaalle.

Olisin nimittäin todella loukkaantunut, jos kyse on ollut parisuhdeajasta ja sille tarve.

Kyllä mieli tekisi. Sen jälkeen minä oon vaan naurettava ja lapsellinen kun en voi tällaiseen järjestelyyn suostua.

Koska sä sitten aiot ryhtyä pitämään puolesi?Kaikkeen ei tarvitse suostua. Jos mies haluaa matkustaa vanhempiensa kanssa ennemmin kuin yksin sun kanssa niin se on hänen valintansa.

mikään ei tapa parisuhdetta tehokkaammin kuin lapsuuskotiin ja lapsuuteen kiinni jäänyt puoliso! 

Ihmiset, viettäkää niiden lastenne kanssa mahd. paljon aikaa kun ovat pieniä ja antakaa heidän sitten aikanaan lentää pesästä normaalisti, ettei tarvitse joka päivä soitella kuulumisia ja joka viikko istua iltaa yhdessä ja syödä mamin patoja vielä 40-vuotiaana kun miniän hoivissa poju laihtuu liikaa HErranjestas

Minä ehkä vielä yrittäisin soittaa miehen vanhemmille sillä mielellä, että meillä on nyt sellainen tilanne parisuhteessa että todella tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, ja että X ei vaan ehkä ole uskaltanut sanoa asiasta. Että matkustetaan yhdessä joskus toiste, mutta tämä reissu tehdään kahdestaan, joko te siirrätte tai sitten me.

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä vielä yrittäisin soittaa miehen vanhemmille sillä mielellä, että meillä on nyt sellainen tilanne parisuhteessa että todella tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, ja että X ei vaan ehkä ole uskaltanut sanoa asiasta. Että matkustetaan yhdessä joskus toiste, mutta tämä reissu tehdään kahdestaan, joko te siirrätte tai sitten me.

Viimenen asia mitä kannattaa tehdä on keskustella parisuhteen tilasta appivanhempien kanssa.

Oikeasti. Vika on aina sinussa (jos anopilta kysytään).

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä vielä yrittäisin soittaa miehen vanhemmille sillä mielellä, että meillä on nyt sellainen tilanne parisuhteessa että todella tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, ja että X ei vaan ehkä ole uskaltanut sanoa asiasta. Että matkustetaan yhdessä joskus toiste, mutta tämä reissu tehdään kahdestaan, joko te siirrätte tai sitten me.

Miehenhän tuo kuuluisi tehdä, mutta jos ap ei halua perua omaa osallistumistaan niin ei kai muuta vaihtoehtoa jää jäljelle kuin tuo.

Onko appivanhemmat siis jo maksaneet oman matkansa ja majoituksensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä vielä yrittäisin soittaa miehen vanhemmille sillä mielellä, että meillä on nyt sellainen tilanne parisuhteessa että todella tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, ja että X ei vaan ehkä ole uskaltanut sanoa asiasta. Että matkustetaan yhdessä joskus toiste, mutta tämä reissu tehdään kahdestaan, joko te siirrätte tai sitten me.

Miehenhän tuo kuuluisi tehdä, mutta jos ap ei halua perua omaa osallistumistaan niin ei kai muuta vaihtoehtoa jää jäljelle kuin tuo.

Onko appivanhemmat siis jo maksaneet oman matkansa ja majoituksensa?

Ovat maksaneet. Kovasti yritti kysellä meidän hotelliakin mutta sitä mies ei sanonut (koska kielsin ja ärähdin että samaan hotelliin en halua).

En aio heille soittaa. Mies tehköön niin mikäli kokee asiakseen. En ala jankuttamaan, ite kyllä käytöksellään näyttää minkä kokee tärkeäks.

Vierailija kirjoitti:

mikään ei tapa parisuhdetta tehokkaammin kuin lapsuuskotiin ja lapsuuteen kiinni jäänyt puoliso! 

Ihmiset, viettäkää niiden lastenne kanssa mahd. paljon aikaa kun ovat pieniä ja antakaa heidän sitten aikanaan lentää pesästä normaalisti, ettei tarvitse joka päivä soitella kuulumisia ja joka viikko istua iltaa yhdessä ja syödä mamin patoja vielä 40-vuotiaana kun miniän hoivissa poju laihtuu liikaa HErranjestas

Tämä on kyllä täysin totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä suostuisin. Ne oluet tai paritkin ehtii ottaa laivamatkalla, yhtenä iltana voi käydä yhdessä syömässä ja lopun ajasta viettää kahdestaan. Jos on koko viikonlopun reissu, siis kaksi yötä perillä, niin kyllä siinä ehtii monenlaista. Jos mies haluaa olla vanhempiensa kanssa enemmän, menisin sitten vaikka yksin kylpylään tai ostoksille.

Niitä yhteisiä lounaita on kotipuolessakin joka viikko. Miehellä vanhempiensa kanssa, ei minulla. Mutten koe sitä myöskään tarpeelliseks, näen heitä kuitenkin suht usein (joka viikko), eli useammin esim.kuin omia vanhempiani.

Jos mies haluaa olla vanhempiensa kanssa enemmän niin minä lähden eri laivalla kotiin. Kun napanuora ei vaan katkea niin ei se katkea.

No jos mies viettää perillä aikaa mieluummin vanhempiensa kuin sinun kanssa, niin nauti reissusta yksinäsi, mies majoittukoon lisävuoteelle äitin ja isin huoneeseen.

Mun mielestä apn ei kannata lähteä ollenkaan pahoittamaan mieltään Tallinaan. Eikä mies opi koskaan mikäli suhteessa ei pistetä selviä rajoja esim vanhempien suhteen.

Mutta voinko minä vetää jonkun rajan hänen ja vanhempiensa välille, eikö sen pitäis kuitenkin tulla miehen omasta tahdosta?

Voisin tietenkin jos haluaisin olla kusipää ja illeä, mutta en nyt koe että silloin se menis ihan oikein.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä suostuisin. Ne oluet tai paritkin ehtii ottaa laivamatkalla, yhtenä iltana voi käydä yhdessä syömässä ja lopun ajasta viettää kahdestaan. Jos on koko viikonlopun reissu, siis kaksi yötä perillä, niin kyllä siinä ehtii monenlaista. Jos mies haluaa olla vanhempiensa kanssa enemmän, menisin sitten vaikka yksin kylpylään tai ostoksille.

Niitä yhteisiä lounaita on kotipuolessakin joka viikko. Miehellä vanhempiensa kanssa, ei minulla. Mutten koe sitä myöskään tarpeelliseks, näen heitä kuitenkin suht usein (joka viikko), eli useammin esim.kuin omia vanhempiani.

Jos mies haluaa olla vanhempiensa kanssa enemmän niin minä lähden eri laivalla kotiin. Kun napanuora ei vaan katkea niin ei se

No jos mies viettää perillä aikaa mieluummin vanhempiensa kuin sinun kanssa, niin nauti reissusta yksinäsi, mies majoittukoon lisävuoteelle äitin ja isin huoneeseen.

Mun mielestä apn ei kannata lähteä ollenkaan pahoittamaan mieltään Tallinaan. Eikä mies opi koskaan mikäli suhteessa ei pistetä selviä rajoja esim vanhempien suhteen.

Mutta voinko minä vetää jonkun rajan hänen ja vanhempiensa välille, eikö sen pitäis kuitenkin tulla miehen omasta tahdosta?

Voisin tietenkin jos haluaisin olla kusipää ja illeä, mutta en nyt koe että silloin se menis ihan oikein.

Sinä asetat omat rajasi sille mitä siedät mieheltäsi ja tämän vanhemmilta. Kerrot sen selkeästi miehelle ja tämä tekee oman ratkaisunsa kumpi on tärkeämpää sä ja teidän suhde vai rajat sille miten vanhempien kanssa touhutaan. Eihän tässä sentään vaadita vanhempia kokonaan hylkäämään. Jos nielet kaiken mikään ei tule muuttumaan.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä vielä yrittäisin soittaa miehen vanhemmille sillä mielellä, että meillä on nyt sellainen tilanne parisuhteessa että todella tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, ja että X ei vaan ehkä ole uskaltanut sanoa asiasta. Että matkustetaan yhdessä joskus toiste, mutta tämä reissu tehdään kahdestaan, joko te siirrätte tai sitten me.

Miehenhän tuo kuuluisi tehdä, mutta jos ap ei halua perua omaa osallistumistaan niin ei kai muuta vaihtoehtoa jää jäljelle kuin tuo.

Onko appivanhemmat siis jo maksaneet oman matkansa ja majoituksensa?

Ovat maksaneet. Kovasti yritti kysellä meidän hotelliakin mutta sitä mies ei sanonut (koska kielsin ja ärähdin että samaan hotelliin en halua).

En aio heille soittaa. Mies tehköön niin mikäli kokee asiakseen. En ala jankuttamaan, ite kyllä käytöksellään näyttää minkä kokee tärkeäks.

Hankala tilanne. Vaikka teillä näennäisesti olisikin reissussa paljon kahdenkeskistä aikaa, se ei tule todellisuudessa onnistumaan koska noin huonolla pelisilmällä appivanhemmat seuraavat teitä kuin hai laivaa. Vielä pahempi on, jos mies tosiaan ei näe mitään ongelmaa. En ole koskaan kannattanut mitään joko-tai -valinnan vaatimista, mutta nyt näyyttä siltä ettei muusta ole enää apua.

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Menin italiaisen kanssa naimisiin ja samalla huomasin meneväni naimisiin koko suvun kanssa. Loppujen lopuksi on ollut ikimuistoisia reissuja appivanhempien kanssa. Ehkä tilanne on erinlainen, koska he ovat erittäin mukavia ja pidän heistä tosi paljon. Lisäksi mieheni kanssa matkustellaan ihan riittämiin myös kahdestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.

Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Menin italiaisen kanssa naimisiin ja samalla huomasin meneväni naimisiin koko suvun kanssa. Loppujen lopuksi on ollut ikimuistoisia reissuja appivanhempien kanssa. Ehkä tilanne on erinlainen, koska he ovat erittäin mukavia ja pidän heistä tosi paljon. Lisäksi mieheni kanssa matkustellaan ihan riittämiin myös kahdestaan. 

Kyllä minäkin pidän appivanhemmistani, kyse ei ole siitä. Näen heitä lähes joka viikko (mies useammankin kerran viikossa). Oltiin vaan nyt tämä reissu suunniteltu meille kahdelle, enkä pitänyt tyylistä jolla mies hoiti asian vanhempiensa kanssa, ja kuinka minä sain kuulla olevani vaikea ihminen ja ajatella ihan väärin tän asian.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.

Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.

Mitä jos kuitenkin kompromissina suostuisit siihen, että käytte kerran yhdessä syömässä, vaikka jo laivalla? Muuten sitten menette kahdestaan. Vai onko niin, että miehesi lähtee vanhempiensa kanssa, jos sinä ilmoitat ettet lähde? Ymmärrän sen että nyt on mennyt maku ja tympii, mutta yrittäisit silti löytää uudelleen ne reissun hyvät puolet ja suhtautua positiivisesti ennen kaikkea niihin.

Mä tekisin tuollaiselle miehelle ihan ensi alkuun kepposen: "Pirkko-täti" tulee mukaan matkalle ja majoittuu teidän huoneeseenne varasänkyyn. Koko matkan ajan näyttelisin innostunuttta ja että "nythän tämä kivaa on", shoppailisin "Pirkko-tädin" kanssa yms.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.

Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.

Siis miksi lähdet sinne? Tiedät tasan tarkkaan mitä siellä reissussa tapahtuu. Joko hengaatte koko ajan appivanhempien kanssa syömässä ja kivasti autoretkillä tai sitten jos et Tallinassa tee niinkuin mies haluaa tämä kiukuttelee sulle loppuajan. Siinäpä sitä suhdetta on kiva hoitaa. Anna nyt sen miehen mennä yksin vanhempiensa kanssa kun hänelle on noin kiva reissu tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.

Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.

Siis miksi lähdet sinne? Tiedät tasan tarkkaan mitä siellä reissussa tapahtuu. Joko hengaatte koko ajan appivanhempien kanssa syömässä ja kivasti autoretkillä tai sitten jos et Tallinassa tee niinkuin mies haluaa tämä kiukuttelee sulle loppuajan. Siinäpä sitä suhdetta on kiva hoitaa. Anna nyt sen miehen mennä yksin vanhempiensa kanssa kun hänelle on noin kiva reissu tiedossa.

Samalla voit tehdä selväksi, ettet halua nähdä ketään heistä enää koskaan. Niin minä tekisin, sitten vetäisisin lärvit.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.

Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.

Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.

Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.

Mitä jos kuitenkin kompromissina suostuisit siihen, että käytte kerran yhdessä syömässä, vaikka jo laivalla? Muuten sitten menette kahdestaan. Vai onko niin, että miehesi lähtee vanhempiensa kanssa, jos sinä ilmoitat ettet lähde? Ymmärrän sen että nyt on mennyt maku ja tympii, mutta yrittäisit silti löytää uudelleen ne reissun hyvät puolet ja suhtautua positiivisesti ennen kaikkea niihin.

Mikä kompromissi se on että minä nöyrryn ja suostun tähän? Tiedän että miehen vanhemmat soittelee sitten Tallinnassa että "missä ootte ja lähtekää kaljalle" jne. Ja mies sitten kieltäytyy jonka jälkeen vihoittelee asiasta mulle. Tää on niin nähty.

Ei se lähde heidän kanssaan jos ilmottaisin etten lähde. Mutta kuulla saisin miten paljon häntä hävettää ja vi**u miten noloa ja kuinka lapsellinen olen kun näin perun reissun hänen vanhempiensa takia.