Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa yhteinen viikonloppu - appivanhemmat mukana
Alkup.
03.01.2018 |
Johan tuli riita miehen kanssa.
Ollaan suunniteltu jo pitemmän aikaa että lähdetään viikonlopuks Tallinnaan. Nyt on varattu matkat ja hotelli, ja yllätys yllätys, miehen vanhemmat nyt otti samat laivamatkat mutta eri hotellin sentään (koska mies ei kertonut meidän hotellia).
Ehdottivat tietenkin että mennään samalla kyydillä, me mentäis siis heidän kyytiin. Matkaa n.400km/suunta. Minä en millään haluais ja mies ei sitä ymmärrä. Sanoin myös etten aio heidän kanssaan siellä perillä aikaani viettää koska halusin nimenomaan että viikonloppu olisi meidän yhteinen. Mies taas ei ymmärrä miksei voitais yhdessä käydä syömässä tai oluella. Raivostuttavaa!
Eikä tässäkään olis mitään jos nämä appivanhemmat asuisi eri paikkakunnalla, mutta samassa kaupungissa ollaan ja mies heidän kanssaan tekemisissä lähes päivittäin.
Että semmosta.
Olisko kiva reissu teidän mielestä?
Kommentit (147)
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.
Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.
Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.
Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.Mitä jos kuitenkin kompromissina suostuisit siihen, että käytte kerran yhdessä syömässä, vaikka jo laivalla? Muuten sitten menette kahdestaan. Vai onko niin, että miehesi lähtee vanhempiensa kanssa, jos sinä ilmoitat ettet lähde? Ymmärrän sen että nyt on mennyt maku ja tympii, mutta yrittäisit silti löytää uudelleen ne reissun hyvät puolet ja suhtautua positiivisesti ennen kaikkea niihin.
Mikä kompromissi se on että minä nöyrryn ja suostun tähän? Tiedän että miehen vanhemmat soittelee sitten Tallinnassa että "missä ootte ja lähtekää kaljalle" jne. Ja mies sitten kieltäytyy jonka jälkeen vihoittelee asiasta mulle. Tää on niin nähty.
Ei se lähde heidän kanssaan jos ilmottaisin etten lähde. Mutta kuulla saisin miten paljon häntä hävettää ja vi**u miten noloa ja kuinka lapsellinen olen kun näin perun reissun hänen vanhempiensa takia.
Miehen pitää vain nyt oikeasti tehdä vanhemmilleen selväksi, että reissu on teidän parisuhdeaikaa ja oikeasti haluatte olla kahdestaan koko ajan. Tilanne on varmasti vaikea, jos vanhemmat eivät tuota ole ymmärtäneet, eivätkä varsinkaan ymmärrä sitä että muutaman tunnin viettäminen päivittäin yhdessä olisi pois tuosta ajasta. He varmasti ajattelevat, että välillä on oikein mukava hengailla yhdessä ja kyllähän se toisaalta olisi hyvin luontevaa, jos kerran samassa kaupungissa ollaan. Koska heidän omat lapset ovat jo vanhoja, niin voi olla että tarve kaksinkeskiselle ajalle on unohtunut. Mahdollisesti jopa niin, että he saavat toisiaan tuijotella arkena tarpeeksi ja mielellään lomaa viettäisivät isommassa seurassa. He eivät asiaa siis tule pienistä vihjailuista ymmärtämään, vaan heille pitää asiasta sanoa kohteliaan suoraan.
Vaihtoehtona on tietenkin vielä teidän muuttaa suunnitelmia niin, että menette hieman kauemmaksi Tallinnasta vaikka johonkin kylpylään ja vietätte parisuhdeaikaa siellä. Yleensä hotellivarauksen saa kuitenkin peruttua. Eli ette pyöri samoilla seuduilla appivanhempien kanssa. Voitte myös esimerkiksi vuokrata auton ja lähteä ihan oikeasti kauemmas. Tämä ei tietenkään ole ideaalia, mutta huonossa tilanteessa mahdollisesti hyvä ratkaisu.
Oli tilauksessa 2keskinen "parisuhdematka" ja eipä ole enää jos ne miehen vanhemmat tulee mukaan.
Et ole lapsellinen jos tuleva matka ei kelpaa sinulle koska sinä et ole sopinut mistään yhteisestä sukulomasta. Omat rajat tulee joskus vastaan niin niistä pitää aikuisen ihmisen pystyä pitämään kiinni. Ihan sama jos se mies suuttuu kun moka on alunperin hänen.
Miehen olisi heti pitänyt tehdä selväksi että tämä matka on vain teille kahdelle. Mutta uskon että mies ei edes halua kähteä kahdestaan ap:n kanssa vaan haluaa että äiti ja isi tulee mukaan. Ap:n miestä ei kiinnosta viettää aikaa kahden kesken eikä hoitaa parisuhdetta.
Ei kuullosta hyvältä jos SINÄ olet miehen mielestä vitun nolo ja lapsellinen kun et halua mamman ja papan kanssa yhteismatkalle vaikka oli sovittu ihan jotain muuta.
Mikäs se MIES sitten on kun ei osaa pitää sovitusta kiinni ja mamma ja pappa menee vaimon edelle?
Nähtävästi miehen mielestä vaimon toiveet ja halut ei merkkaa mitään vaan mies päättää mitä tehdään ja miltä vaimosta saa tuntua.
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!
Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut appivanhemmille innoissasi jostain (kalliista) päiväretkestä tai kylpyläpäivästä tms, jonka olet siellä sinulle ja miehellesi varannut. Jos paikanpäällä selviää että he ovat sattumalta varanneet saman reissun, ilmoitat vain viattomasti että te ette sittenkään ole menossa ja olette peruneet.
Höpö höpö, ei nyt aikuisten ihmisten kannata lapsellisiksi heittäytyä. Omat rajat on lupa ja pitää pystyä ilmaisemaan ihan ilman tuollaisia typeriä temppuja. Koska ap tulee jostain kauempaa Suomesta, tekisin hänenä niin että toteaisin miehelle ja/tai appivanhemmille, että kun nyt näin kävi, niin kannattaa varmaan matkustaa yhdessä satamaan, mutta Tallinnan aika on suunniteltu kahdenkeskiseksi ja siitä myös pidetään kiinni.
Suostuin tuohon yhdessä matkustamiseen (lähinnä kustannussyistä), ja sanoin etten halua siellä kyllä aikaa heidän kanssa viettää. Mies sitten näreissään tietenkin asiasta tiuski että "on se nyt kumma ettei voida ees syömässä käydä jos soittavat ja pyytävät, mikä siinä on niin vaikeeta" jne.
Appivanhemmat ottavat myös auton Tallinnaan, joten siitä sain myös kuulla että "mieti nyt miten helppoa on kun voidaan niiden kyydissä päästä kauemmaskin keskustasta käymään" ym. Joo, onhan se totta että päästään. Mutta silti. Ei se vaan tajua että mulla nyt meni maku koko hommasta.Mitä jos kuitenkin kompromissina suostuisit siihen, että käytte kerran yhdessä syömässä, vaikka jo laivalla? Muuten sitten menette kahdestaan. Vai onko niin, että miehesi lähtee vanhempiensa kanssa, jos sinä ilmoitat ettet lähde? Ymmärrän sen että nyt on mennyt maku ja tympii, mutta yrittäisit silti löytää uudelleen ne reissun hyvät puolet ja suhtautua positiivisesti ennen kaikkea niihin.
Mikä kompromissi se on että minä nöyrryn ja suostun tähän? Tiedän että miehen vanhemmat soittelee sitten Tallinnassa että "missä ootte ja lähtekää kaljalle" jne. Ja mies sitten kieltäytyy jonka jälkeen vihoittelee asiasta mulle. Tää on niin nähty.
Ei se lähde heidän kanssaan jos ilmottaisin etten lähde. Mutta kuulla saisin miten paljon häntä hävettää ja vi**u miten noloa ja kuinka lapsellinen olen kun näin perun reissun hänen vanhempiensa takia.
Mun nuorin on etevä perumaan minne tahansa lähdön. Kun on alunperin puhe, että mennään juttuun x, hän on ihan myötämielinen ja ei vastustele ollenkaan . Reissu x järjestetään. Sitten kun on viimeinen hetki lähteä, että ennätetään ajoissa, hän toteaa ihan rauhallisesti, ettei lähde. Muilla ei ole aikaa vääntää ja kääntää asiaa vaan on pakko lähteä ilman häntä ja hän saa jäädä yksin rauhassa kotiin.
Miehesi ei kyllä kuulosta yhtään mukavalta. Miksi siedät tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.
Tuossahan ei ole kysymys pelkästä matkasta, vaan paljon enemmästä. Auttaisiko yhtään, jos kirjoittaisit miehellesi vaikka kirjeen ja hän voisi lukea sen silloin kun et ole paikalla?
Ymmärrän täysin. Pari vuotta sitten oltiin poikaystävän kanssa mietitty yhteistä matkaa ja ajateltiin mennä hetikun molemmilla on aikaa. Poikaystäväni vanhemmat ehdottivat sitten siinä samoihin aikoihin perhematkaa ja poikaystäväni oli tottakai ihan että mennään porukalla. Vaikka pidänkin hänen vanhemmistaan, olen tottunut viettämään enintään yleensä viikonlopun heidän kanssaan. Itselleni matkustaminen ja ulkomaille pääseminen tarkottaa täydellistä rentoutumista ja että saa nauttia kunnolla toisen seurasta ja kohteesta. On paljon helpompi miettiä aikataulut ja tekemisetkin. Kyllä se on aina ihana päästä matkalle, mutta näin jälkeenpäin voi kyllä sanoa, että se tietty taika matkasta katosi ja kaikki asiat tehtiin melkein heidän ehdoillaan. Yritin matkan aikana aina vetää poikaystävääni sivuun ja että mennään välillä kahdestaankin, mutta monet jutut oli suunniteltu niin että mennään porukalla. Kyllä mielessä kiehui välillä, kun tuntui kun oltaisiin jotain lapsia oltu tai jossain turistiryhmässä menty käsi kädekkäin kauhealla kiireellä paikasta paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.Tuossahan ei ole kysymys pelkästä matkasta, vaan paljon enemmästä. Auttaisiko yhtään, jos kirjoittaisit miehellesi vaikka kirjeen ja hän voisi lukea sen silloin kun et ole paikalla?
Oon kirjottanu viestejä. Oon sanonu päin naamaa. Kirjettä en oo kokeillu mutten ikävä kyllä usko senkään tuovan muuta lopputulosta kuin hermostumisen.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.Tuossahan ei ole kysymys pelkästä matkasta, vaan paljon enemmästä. Auttaisiko yhtään, jos kirjoittaisit miehellesi vaikka kirjeen ja hän voisi lukea sen silloin kun et ole paikalla?
Oon kirjottanu viestejä. Oon sanonu päin naamaa. Kirjettä en oo kokeillu mutten ikävä kyllä usko senkään tuovan muuta lopputulosta kuin hermostumisen.
Ei sinulle sitten jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan ja riidellä ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen. Tai ilmoittaa jo nyt jääväsi kotiin ja riidellä ennen matkaa ja sen jälkeen. Tai tehdä viime hetken oharit, riidellä puhelimessa ja matkan jälkeen. Mikä näistä on vähiten huono?
Itse jäisin kotiin, laittaisin puhelimen äänettömälle ja miettisin ajan kanssa onko suhteella enää mitään tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.Tuossahan ei ole kysymys pelkästä matkasta, vaan paljon enemmästä. Auttaisiko yhtään, jos kirjoittaisit miehellesi vaikka kirjeen ja hän voisi lukea sen silloin kun et ole paikalla?
Oon kirjottanu viestejä. Oon sanonu päin naamaa. Kirjettä en oo kokeillu mutten ikävä kyllä usko senkään tuovan muuta lopputulosta kuin hermostumisen.
Ei sinulle sitten jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan ja riidellä ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen. Tai ilmoittaa jo nyt jääväsi kotiin ja riidellä ennen matkaa ja sen jälkeen. Tai tehdä viime hetken oharit, riidellä puhelimessa ja matkan jälkeen. Mikä näistä on vähiten huono?
Itse jäisin kotiin, laittaisin puhelimen äänettömälle ja miettisin ajan kanssa onko suhteella enää mitään tulevaisuutta.
Luultavasti lähden mukaan ja yritän olla iisisti, vaikka tiedän jo nyt että sanaharkalta ei tulla säästymään. Olen miehelle puhunut paljon juurikin tuon kuuluisan napanuoran katkaisemista, mutta minä vaan kuvittelen ja liioittelen. Oon yrittäny pistää miettimään kaveripiiriään että moniko heistä elää edelleen tuollaisessa symbioosissa vanhempiensa kanssa - ei merkitystä. Ei hänkään kuulemma elä. Turhauttavaahan tää on.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Pari vuotta sitten oltiin poikaystävän kanssa mietitty yhteistä matkaa ja ajateltiin mennä hetikun molemmilla on aikaa. Poikaystäväni vanhemmat ehdottivat sitten siinä samoihin aikoihin perhematkaa ja poikaystäväni oli tottakai ihan että mennään porukalla. Vaikka pidänkin hänen vanhemmistaan, olen tottunut viettämään enintään yleensä viikonlopun heidän kanssaan. Itselleni matkustaminen ja ulkomaille pääseminen tarkottaa täydellistä rentoutumista ja että saa nauttia kunnolla toisen seurasta ja kohteesta. On paljon helpompi miettiä aikataulut ja tekemisetkin. Kyllä se on aina ihana päästä matkalle, mutta näin jälkeenpäin voi kyllä sanoa, että se tietty taika matkasta katosi ja kaikki asiat tehtiin melkein heidän ehdoillaan. Yritin matkan aikana aina vetää poikaystävääni sivuun ja että mennään välillä kahdestaankin, mutta monet jutut oli suunniteltu niin että mennään porukalla. Kyllä mielessä kiehui välillä, kun tuntui kun oltaisiin jotain lapsia oltu tai jossain turistiryhmässä menty käsi kädekkäin kauhealla kiireellä paikasta paikkaan.
Näin minäki ajattelen, on ne kahdenkeskiset matkat niin paljon kivempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Mutta lähdenhän minä sinne. Ja toedän jo kuinka välillä ottaa otsalohkoon oikein huolella, ja sen kun näytän miehelle niin siinä taas ollaan.
Mukavaa parisuhdeteissua meille!Eikö mies pysty keskustelemaan tästä rauhallisesti ja riitelemättä ennen reissua? Appivanhemmat ovat lähdössä ja sille ette voi mitään, mutta eikö mies tosiaan pysty lainkaan ottamaan tunteitasi huomioon? Eikö siinä tilanteessa parisuhdeviikonloppu ole jo turhaa tekohengitystä?
Ei onnistu että se pysyis rauhallisena siinä vaiheessa kun kerron mielipiteeni tästä reissusta. Se vaan hokee ettei ymmärrä miks teen tästä näin vaikeeta ja mikä mun ongelma on, koska suurin osa ajasta kuitenkin ollaan kahdestaan.
Voi olla että suotta tässä yritetään elvyttää joo.Tuossahan ei ole kysymys pelkästä matkasta, vaan paljon enemmästä. Auttaisiko yhtään, jos kirjoittaisit miehellesi vaikka kirjeen ja hän voisi lukea sen silloin kun et ole paikalla?
Oon kirjottanu viestejä. Oon sanonu päin naamaa. Kirjettä en oo kokeillu mutten ikävä kyllä usko senkään tuovan muuta lopputulosta kuin hermostumisen.
Ei sinulle sitten jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan ja riidellä ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen. Tai ilmoittaa jo nyt jääväsi kotiin ja riidellä ennen matkaa ja sen jälkeen. Tai tehdä viime hetken oharit, riidellä puhelimessa ja matkan jälkeen. Mikä näistä on vähiten huono?
Itse jäisin kotiin, laittaisin puhelimen äänettömälle ja miettisin ajan kanssa onko suhteella enää mitään tulevaisuutta.
Luultavasti lähden mukaan ja yritän olla iisisti, vaikka tiedän jo nyt että sanaharkalta ei tulla säästymään. Olen miehelle puhunut paljon juurikin tuon kuuluisan napanuoran katkaisemista, mutta minä vaan kuvittelen ja liioittelen. Oon yrittäny pistää miettimään kaveripiiriään että moniko heistä elää edelleen tuollaisessa symbioosissa vanhempiensa kanssa - ei merkitystä. Ei hänkään kuulemma elä. Turhauttavaahan tää on.
En kyllä yhtään ymmärrä, että haluat väkisin lähteä matkalle, jonka tiedät jo etukäteen menevän huonosti. Toisaalta, olet kyllä päätöksen tehnyt jo aiemmin, että haluat elää tuollaista elämää, kun olet kelpuuttanut mieheksi tuollaisen, joka ei ole katkaissut napanuoraa.
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Teidän suhteen suurin ongelma ei ole tuo että miehen vanhemmat tulee mukaan jopa parisuhdematkalle vaan miehen täydellinen välinpitämättömyys sinun toiveitasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että tämä ei tule muuttumaan ja jäät aina kakkoseksi? Onko tämä ok ja mies sellainen kuin haluat loppuelämän kumppanin olevan?
Mies jopa hermostuu ja alkaa haukkumaan jos kerrot oman mielipiteesi.
Oletko muissakin ihmissuhteissa se joka aina antaa periksi ja haluaa miellyttää ja vältät riitaa?
Oon miettinyt paljonkin. Jollain tavalla vaan odottanut että jospa se tästä muuttuisi, mutta kieltämättä alkaa jo usko hiipumaan. Ei kaikki varmaan sitten aikuistu ikinä.
En ole miellyttäjä ja riitojen välttäjä. Osaan sanoa asiat ja mielipiteet suoraan - se tässäkin suhteessa nyt on ongelma kun niin teen. Miehen mielestä siis.
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhteen suurin ongelma ei ole tuo että miehen vanhemmat tulee mukaan jopa parisuhdematkalle vaan miehen täydellinen välinpitämättömyys sinun toiveitasi kohtaan.
Näin olen hänelle sanonut, mutta hän kieltää asian olevan niin.
Kuvittelen vaan, sanoo hän.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhteen suurin ongelma ei ole tuo että miehen vanhemmat tulee mukaan jopa parisuhdematkalle vaan miehen täydellinen välinpitämättömyys sinun toiveitasi kohtaan.
Näin olen hänelle sanonut, mutta hän kieltää asian olevan niin.
Kuvittelen vaan, sanoo hän.
Eihän sitä voi mitenkään kieltää, se on SUN tunne tuo välinpitämättömyys.
Näin tekisin minäkin jos olisin varma etten heitä halua enää koskaan nähdä. Ihan vielä ainakaan en kuitenkaan ole just tossa pisteessä.