Gradu pitäisi vääntää, mutta en vaan jaksa/osaa/viitsi! Tästäkö se valmistuminen nyt sitten jää kiinni?

Pystytkö varmaamaan kirjoittamiselle säännöllisesti aikaa? Itse huomasin aikanaan, että tarvitsin vähintään kolme tuntia kerrallaan aikaa gradulle, jotta sain yhtään mitään aikaiseksi.

Eli varaa kalenteriin itsellesi ihan pelkää gradu-aikaa joko koko päivä tai puolikkaita päiviä. Sitten järjestätä elämäsi niin, että et tee tuona aikana mitään muuta. Tämä voi tarkoittaa esim. lähemistä pois kotoa ja nettiyhteyksien katkaisemista. Kun sulla ei sitten ole mitään muuta kuin tietokone (ilman mamma-palstaa), sinä, kirjat ja gradu, niin kyllä se syntyy.

HUOM! HUOM! HUOM!

Tiedän mistä puhun, koska olin omani kanssa jumissa 7(!) vuotta (vanhanaikainen rajoittamaton opinto-oikeus).

1. Ota yhteys ohjaajaan ja kerro tilanteesi, että gradu pitäisi saada kasaan ASAP.

2. Ohjaaja antaa sinulle helpon aiheen ja pari-kolme lähdettä, jotta pääset alkuun.

3. Lue lähteet ja yliviivaa tärkeänä pitämäsi seikat (onnistuu myös adoben pdf:ssä).

4. Kirjoita yliviivaamasi asiat "omin sanoin" gradupohjaan sopivan väliotsikon alle.

5. Selaa noiden lähteiden viiteluettelo ja poimi 2-3 uutta lähdettä ja hanki ne (lue myös!).

6. Olet päässyt alkuun! Lähteiden viiteluetteloiden kautta gradua laajentamalla saat läpäisevän gradun aikaan.

7. Aina, siis aina, kun jäät jumiin, niin itket ohjaajalle, joka auttaa eteenpäin.

8. Jos ohjaajasi ei toimi näin - vaihda ohjaajaa (sekin on mahdollista).

9. Ohjaaja haluaa sinun valmistuvan, koska yliopisto saa käsittääkseni sinun valmistumisestasi rahaa.

Hei AP. Samassa veneessä ollaan. Opinto-oikeus katkeaa ensi kesänä ja tutkinnosta puuttuu gradu sekä yksi yksittäinen tentti. Jos haluan valmistua tänä keväänä, täytyy gradu palauttaa huhtikuun puoleenväliin mennessä.

Olen saanut tähänastisista opinnoista hyviä arvosanoja, kolmosesta vitoseen. Siksi gradun kanssa on ollut ilmassa jonkinlaista rimakauhua: tuntuu, että siitäkin pitäisi tavoitella mahdollisimman hyvää arvosanaa. Ja kun tuntuu, että hyvää en saa aikaan millään, niin en ole kehdannut alkaa räpeltää sitä huonompaakaan...

Käytännön ja järjen tasolla tiedän, että graduni arvostelua ei tule kukaan jälkeenpäin kysymään. Gradun tavoitetasoksi riittäisi ihan hyvin se, että saisin sen läpi. Tehty ja keskinkertainen (tai vaikka rehellisen huono) on parempi, kuin erinomainen idea kolmatta vuotta pöytälaatikossa hautumassa. Tätä yritän tolkuttaa itselleni.

Tällä hetkellä mun strategiani on, että pyrin tekemään mahdollisimman tavanomaisilla menetelmillä tavanomaisesta aiheesta minimimittaisen tutkielman. Sitten pyydän graduohjaajalta kommentit siitä, mitä muutoksia työhön on tehtävä, jotta se voidaan hyväksyä. Mitään ylimääräistä hiomista ja viimeistelyä en jää tekemään, vaan otan paperit ulos heti, kun se on mahdollista.

Tsemppiä ap, me molemmat pystytään tähän.

Ymmärrän ap:n tilanteen ja neuvot tehdä gradu vain alta pois. Mutta asiassa on toinen puoli. Jos tekee opintojen tärkeimmän työn huolimattomasti tai ei pysty keskittymään vaativaan akateemiseen suoritukseen, niin mitä se kertoo kyvystä työskennellä vaativissa tehtävissä myöhemmin? Eli palkkaisitko itse töihin ihmisen, joka hutaisee siihen astisen elämänsä tärkeimmän työn hätäpäissään kasaan ja ajattelee, ettei se ketään kiinnosta? Vai ottaisitko mieluummin töihin ihmisen, joka keskittyy työhönsä ja tekee perusteellista jälkeä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen ja neuvot tehdä gradu vain alta pois. Mutta asiassa on toinen puoli. Jos tekee opintojen tärkeimmän työn huolimattomasti tai ei pysty keskittymään vaativaan akateemiseen suoritukseen, niin mitä se kertoo kyvystä työskennellä vaativissa tehtävissä myöhemmin? Eli palkkaisitko itse töihin ihmisen, joka hutaisee siihen astisen elämänsä tärkeimmän työn hätäpäissään kasaan ja ajattelee, ettei se ketään kiinnosta? Vai ottaisitko mieluummin töihin ihmisen, joka keskittyy työhönsä ja tekee perusteellista jälkeä?

Tämä kommenttisi ei auta keskustelun aloittajaa tai muita gradun kanssa tuskailijoita millään lailla. Toivottavasti sait itsellesi hyvän mielen tästä näennäisen viattomasta pohdinnan kaapuun puetusta vittuilusta.

Jos vaihtoehdot ovat, että AP joko jättää opintonsa kesken nyt, kun jäljellä olisi enää gradun kokoon saaminen tai sitten pusertaa kasaan edes jonkinlaisen gradun, niin jälkimmäinen on kyllä parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen ja neuvot tehdä gradu vain alta pois. Mutta asiassa on toinen puoli. Jos tekee opintojen tärkeimmän työn huolimattomasti tai ei pysty keskittymään vaativaan akateemiseen suoritukseen, niin mitä se kertoo kyvystä työskennellä vaativissa tehtävissä myöhemmin? Eli palkkaisitko itse töihin ihmisen, joka hutaisee siihen astisen elämänsä tärkeimmän työn hätäpäissään kasaan ja ajattelee, ettei se ketään kiinnosta? Vai ottaisitko mieluummin töihin ihmisen, joka keskittyy työhönsä ja tekee perusteellista jälkeä?

Tämä kommenttisi ei auta keskustelun aloittajaa tai muita gradun kanssa tuskailijoita millään lailla. Toivottavasti sait itsellesi hyvän mielen tästä näennäisen viattomasta pohdinnan kaapuun puetusta vittuilusta.

Jos vaihtoehdot ovat, että AP joko jättää opintonsa kesken nyt, kun jäljellä olisi enää gradun kokoon saaminen tai sitten pusertaa kasaan edes jonkinlaisen gradun, niin jälkimmäinen on kyllä parempi vaihtoehto.

Tarkoitus ei ollut millään tavalla v-tuilla ap:lle, vaan muistuttaa yleensä gradun tekijöitä siitä, että kopioimalla heikon työn ja luistelemalla vastuista ei ole joka kantilta katsottuna fiksu ratkaisu.

Mä ymmärrän hyvin ap:n tilanteen ja itse pyrkisin myös hänen kengissään vain kasaamaan sen gradun jotenkin pakettiin.

Gradutuska on yksi elämän hirveimmistä. I KNOW. Joka hemmetin kekkereissä sukulaiset piinaa että "milloinkas sinä meinaat valmistua...". SItten kun oikeasti yritin, ohjaaja olikin kunnianhimoinen hullu, joka odotti multa väikkäritason gradua. Yhden 100-sivuisen version heitin roskiin, kun meni hermo; en enää itse ymmärtänyt siitä mitään. Tässä märehtiessä meni monta vuotta. Sitten sattui ikävä asia, isäni sairastui vakavasti ja kuolema läheni. Mulle tuli fiilis, että enkö mä nyt yhtä p'skaa gradua saa muka tehtyä. SItten otin itseäni niskasta kiinni, alotin ihan alusta uudella omalla aiheella, kysyin laitoksen johtajalta, voinko vaihtaa ohjaajaa. Hän lupautui ohjaajakseni. Lopulta palautin gradun jo kansissa, sitä ei kukaan ikinä edes kommentoinut. Ykkös ja kakkossemmat pidin samaan aikaan. Tämä kaikki tapahtui 2kk aikana. Arvosanaksi tuli M, jos se nyt ikinä ketään kiinnostaisi. Ehdin valmistua ennen isäni kuolemaa.

Älä jätä kesken, kun olet jo näin pitkällä! Se saattaa myöhemmin harmittaa. KOska loppujen lopuksi se on vaan pieni puristus. Ja muista: se on HARJOITUSTYÖ. Sen ei tarvitse olla täydellinen! Räpellyksetkin riittää. Tsemppiä!!!

Täällä toinen graduaan vääntävä! Mä itse tein niin, että valitsin kivan aiheen omaani ja erästä toista kiinnostavaa alaa yhdistellen. Sitten etsin netistä vastaavia graduja ja oon ottanut paljolti mallia niistä - rakenteen, lähdekirjallisuuden jne.

On ollut melko kevyttä, ja helpotti suunnattomasti, kun sain yhdessä ohjaajani kanssa ideoitua oikeasti mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Sitä ennen minulla oli jo toinenkin aihe, mutta se tuntui aivan järkyttävältä pakkopullalta ja koko projektin aloittaminen tosi vaikealta. Aloitin pari kuukautta sitten, ja nyt olen jo puolivälissä.

Minulta jäi opinnot kesken avoimessa, kun en tajunnut mikä on mokoma oppimispäiväkirja. Toki sanottiin, mikä se on, mutta minä en koskaan ymmärrä mitään, Ellen näe. Kellään sitten ei ole näyttää minulle sellaista, joten heippa yliopisto.

Tämän ajan jonka notkuu inspistä hakien Vauva-palstalla, kannattaisi käyttää siihen tekemiseen.

Tulee ainoastaan entistä enemmän aloitekyvyttömäksi ja laiskemmaksi jos jää tänne kelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

No oikeasti keskinkertaisen gradun pusertaa parissa kuukaudessa, se on vaan opinnäytetyö jota kukaan ei koskaan lue sen valmistuttua. Itsellä oli tilanne että olin ollut kokopäivätöissä viimeiset pari vuotta, ja lopulta kirjoitin viidessä viikossa. Läpi meni ja arvosana C, ihan riittävä.

Arvosanaa ei ole koskaan kysytty mm työnhaussa.

Aika lailla sama täällä. Meinasin jättää opinnot kesken 30op puuttuvan diplomityön takia, kun aihe, ohjaaja ym. vaihtuivat moneen kertaan. Lopulta väänsin työn kasaan "unhan menee läpi"-asenteella kevään aikana. Siinä vaiheessa, kun minimaalinen empiirinen aineisto oli kasassa, työtä alkoi vihdoin olla ihan hauska tehdä ja sain siitä lopulta kehuja ja odotuksiin nähden huikean nelosen arvosanan. Nyt voin sentään sanoa olevani edes valmistunut luuseri enkä koulut kesken jättänyt luuseri.

Koko työtä on tuskin kukaan lukenut kannesta kanteen, proffa, valvoja ja kirjoittaja ovat lukeneet tekstin osissa. Ainoa asia, joka ketään on koskaan kiinnostunut on työn aihe. Enemmän kiinnostusta ovat herättäneet kurssiarvosanat. En millään osaa pitää diplomityötä opiskeluiden tärkeimpänä työnä, eihän se eroa kurssitöistä muutoin kuin laajuutensa takia.

1. Yhteys ohjaajaan ja tapaaminen. Tapaamisesta ei kannata lähteä ilman että tietää gradun aiheen ja tutkimusmenetelmän. Valmis aineisto saattaa helpottaa. Toisaalta esim. oma haastatteluaineisto om suht helppo kerätä. Kannattaa valita metodi, josta on jo kokemusta esim kandista.

2. Selaa muiden tekemiä graduja omalta alalta. Huomaat, ettei ne ole kovin kummoisia. Rima ei siis ole kovin korkealla. Tarkastele myös lähdeluetteloita, pohjateorioita ja lähteitä. Ota hyödyllisen kuuloiset lähteet ylös.

3. Lainaa kirjastosta tutki ja kirjoita (tai vastaava oman laitoksen suosittelema kirja) ja helppo esim laadullisen tutkimuksen opas, jos teet laadullisen tutkimuksen. Kaikki filosofinen tiedon pohdinta kannattaa hypätä yli ja keskittyä tarkkoihin ohjeisiin.

4. Aloitat siitä mikä on helpointa ja teet joka päivä. Jos keräät esim haastatteluaineiston valitse haastateltaviksi esim. äitejä eikä 30-34-vuotiaita neljän lapsen etä-äitejä. Jos keräät itse aineistoa, aloita panostamalla siihen, koska se vie aikaa.

Tässä vinkkejä edellisten jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä väännät! Gradu ei oikeasti ole vaikea, ellei siitä tee itselleen sellaista. Graduksi käy aika suppeakin työ, vaikeinta siinä on keksiä aihe ja päästä alkuun. 

Onko sulla siis aihe jo keksittynä? Jos ei, niin voitais hyvin keksiä se tässä, olen aika hyvä sellaisessa. Jos on aihe, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä sisällysluettelo, joka toimii rankana siinä hommassa. Sen tehtyäsi olet tehnyt jo tosi ison työn. 

Oikeasti sen gradun tekemiseen ei tarvitse käyttää paljon aikaa, ja kyllä se kannattaa! Jos et tee gradua, opinnoillasi ei ole mitään väliä.

Näin.

Uskomattoman huonokin tuotos on Ok ja läpi.

Jos et valmistu, olet aina vain ylioppilas ja joudut työkkäristä hyväksymään kaikki mahdolliset työt. Jos olet valmis huuhaa, voit ensi sijaisesti hakea vain koulutustaso vastaavia töitä!

Gradu on lopulta sen verran helppo nakki, ettei sitä kannata jättää tekemättä. Valitse helppo ja ennen kaikkea tarkasti rajattu aihe, että tarvittavan tekstin määrä pysyy kurissa. Sitten pilkot homman osiin ja etenet pienin askelin, vaikka vain pari lausetta joka päivä. Kannattaa lukea pari akateemisen kirjoittamisen opasta. Kyllä se siitä!

Hei ap!

Jos haluat konkreettista apua gradun tekemiseen, kertoisitko spostiosoitteesi.

Olen siitä hieman erikoinen, että rakastin oman graduni tekemistä ja auttanut mielelläni muitakin. Tällä hetkellä työtön, joten aikaakin löytyy ja ennen kaikkea intoa sekä auttamisen halua!

Lupaan, että gradu valmistuu kevään aikana!

Vierailija kirjoitti:

Monilla jää :/ Mutta hei, älä anna periksi! Nyt vaan laitat itsellesi pieniä välimatkantavoitteita ja jonkun pienen palkinnon saat aherruksestasi. Puuduttavaa hommaa, mutta mahtava fiilis kun saat tehdyksi. Ehdit kyllä kun tartut reippaasti toimeen ymmärtäen, että se alku on aina hankalinta. Tunnen monia 40-50v joita edelleen välillä harmittaa, kun gradu jäi kesken. Et varmaan halua olla siinä joukossa? Tsemppiä sulle!

Joo, itsekin motivoin usein itseäni sillä tavalla jos mikään muu ei auta, että välttää ainakin sen katumuksen mikä seuraisi jos asia jää hoitamatta. Miettisit varmasti tulevaisuudessa että olinpa hölmö, kun jaksoin monta vuotta opiskella alaa mutta en pientä loppurutistusta enää jaksanut ottaa saadakseni paperit valmiiksi. Voit itse päättää, tuleeko tämä aika elämässäsi muistuttamaan sinua epäonnistumisesta (luovuttaminen) vai onnistumisesta, kun taistelit gradun maaliin. :)

Palkkaa joku opiskelukaverisi joka on valmistunut, mutta ei ole vielä päässyt töihin, tekemään hyvin aktiivista yhteistyötä kanssasi. Teet siis salaisen avunantosopimuksen. Ja et anna mitään pikkuhiluja, vaan haet pankista esim. 5000 euron lainan. Sillä maksat kaverille 2 kk avusta tämän rahan. Bonuksia päälle esim. C:stä 1000 euroa, M:stä 2000 euroa ja L:stä 3000 euroa. 

Ei se niin vaikeaa ole. Rahalla saa hevosella pääsee. Voit laskea, että menetät joka kuukausi nettorahaa 2 000 - 4 000 euroa, kun et pääse töihin vain sen takia, että gradu jumittaa. Tällöin jo noin 3 kk työnsaannin aikaistaminen maksaa tuon sijoituksen takaisin. 

Jos olet ap vielä linjoilla, niin i feel you!

Itse sain vuoden lopussa laitettua graduani menemään esitarkastukseen, ja voin sanoa että sen verran v*ttumainen prosessi oli, että huhhuh. Mulla vaihtui yks kaks vain ohjaajat, uudet ohjaajat ovat olleet todella, siis todella kehnoja, yhteyttä ei heihin ole meinannut saada millään. Joo, gradu on itsenäinen työ, mutta mulla oli yksinäinen. Opinnot venyneet vuosikausia, ja tää gradu hiertänyt ja hiertänyt...ja valmistuminen on oikeasti ollut vain tästä gradusta kiinni. Alani ei ole humanistinen, mutta ihan hömppä (tai itse valitsin suuntautumiseksi "hömpän" ja graduaiheenikin on vielä aika hömppä).

Mulla suurimmat ongelmat olivat menetelmän valinta (mulla ei ollut haastattelua tms. joka on siinä mielessä helppo, että menetelmä löytyy aika helposti ja laadullisen tutkimuksen oppaat keskittyvät paljon haastatteluaineistoihin). No, rykäisin koko schaissen nyt syksyn aikana, 100 sivua sellasta jöötiä, että ei jessus. Tavoite päästä läpi :D

Mutta suurimmat ongelmat ovat usein pään sisässä, mulla on jotenkin todella vaativa ja ankara luonne, ja alkuun pääseminen on kamalaa. Oman tekstin lukeminen kamalaa jne. Tuntuu, että rajaa on vaikea vetää siihen, mikä riittää mistäkin asiasta, miten syvälle ja miten paljon asiasta x pitää ottaa selvää jne.

Jos auttaa, niin lainaa kirjastosta joku juuri ja juuri läpi päässyt gradu (vanhemmissa graduissa oli meidän laitoksella ainakin arviointilappu takana, josta näki myös arvosanan). Selaa sitä läpi ja huojennu - ei siihen oikeasti vaadita mitään yli-ihmistä, että gradun saa kasaan.

Tsemppiä valtavasti, muista että parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja parempi tehty, huono gradu kuin ei gradua ollenkaan!

Onpas ketju saanut paljon uusia vastauksia :D Kiitosta vaan!

Kanditutkinto minulla nyt sentään on valmiina, että en ihan pelkäksi ylioppilaaksi jäisi vaikka opinnot jättäisin kesken tässä vaiheessa. Mutta ei minua siis tuo kesken jättäminenkään houkuttele muutoin kuin siinä mielessä että sitten ei tarvitsisi enää gradua miettiä. Turhauttavinta taitaa olla tämä roikkuminen?

Gradua ei siis ole valmiina minulla yhtään ja aihekin on vähän niin ja näin, koska alkuperäinen olikin liian vaikea. Melkeinpä siis pitäisi vaihtaa aihetta KOKONAAN. Ongelma on siinäkin, että ei siis tosiaan kiinnosta tämä opiskeluala, tuntuu ettei ole kerrassaan mitään mistä jaksaisin enää lukea sivuakaan tekstiä... Huhhuh.

Kandityön laajentaminen muuten ei ole vaihtoehto :D Mielummin jätän vaikka kesken kuin enää ikinä vilkaisenkaan sitä tekelettä.

-Ap

Viestini tulee kahdessa osassa, kun tuli herja merkkimäärästä:

1/2

Täällä onkin tullut jo monia hyviä kommentteja - erityisesti kannattaa miettiä omia ajatusmalleja ja niiden vaikutusta toimintaan.

Tässä vähän omia kokemuksiani, jos ne vaikka jotain auttaisivat: olen itse ollut aina tunnollinen ja "hyvä opiskelemaan" mutta graduvaihe tuotti minullekin tuskaa. Silloin mietin, että ymmärrän todella hyvin, että homma jää monilla kesken kun se oli minullekin niin vaikeaa. Itselläni ei ollut varsinaisesti motivaatio-ongelmaa, opinnot ja aihe kyllä kiinnostivat mutta jotkut lukot sisällä vain estivät prosessin etenemisen. Olin kohtalaisen helposti suorittanut opintoja siihen saakka.

Jälkikäteen ajatellen prosessin vaikeuteen itselläni vaikutti ainakin seuraavat asiat: (1) minulle oli opintojen aikana tullut gradusta "liian suuri ja mahtava kuva". On hyvä muistuttaa itselle, että se on opinnäytetyö, jossa pitää osoittaa, että olet jotakuinkin ymmärtänyt tutkimuksen teon perusteet. (Kuten täällä jo neuvottiinkin, mene kirjastoon lukemaan keskitasoisia graduja ja huomaat, etteivät ne ole niin kummoisia.) (2) Yritin pakertaa työn kanssa aivan liian kauan yksikseni, pidin ohjaajaan yhteyttä vain sähköpostitse. Sen jälkeen kun tapasimme kasvotusten, alkoi homma edetä ihan eri tavalla. Olin toki myös onnekas siinä, että ohjaajani oli huippu. Pidin siitä, että hän ensimmäisenä kysyi, mitä arvosanaa tavoittelen ja lupasi antaa vinkkejä sen mukaan. (3) Itselläni prosessi roikkui varmasti myös sen takia, että ahdisti mitä tapahtuu sen jälkeen. Vaikka opiskelut olivat sujuneet yllättävänkin hyvin, olin oikeastaan koko opiskeluajan kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta. Kävin kolme vuotta psykoterapiassakin. Olin ja olen edelleen aika kova sosiaalinen jännittäjä ja pelkäsin esimerkiksi sitä, etten tule selviämään yhdestäkään työhaastattelusta. Oli myös vaikea nähdä omia vahvuuksia.