Gradu pitäisi vääntää, mutta en vaan jaksa/osaa/viitsi! Tästäkö se valmistuminen nyt sitten jää kiinni?

2/2

Tässä vaiheessa kysyn, minkä näet omana alanasi? Kysyn siksi, että minusta tuntuu, että monet ajattelevat oman alansa turhan kapeasti. Esim. historiaa opiskellut saattaa ajatella, että hänestä tulee opettaja tai tutkija tai sitten työtön. On paljon työpaikkoja, joihin ei vaadita mitään tiettyä koulutusta. Oletko ollut harjoittelussa? Se oli minulle pelastus - olin siis opiskellut yhteiskuntatieteitä ja suorittanut opettajan pätevyyden, tehnyt vuoden verran sijaisuuksia opettajana. Se oli antoisaa mutta raskasta ja jotenkin koin, että pitää kartuttaa itseluottamusta ennen kuin voin harkita opettajan uraa. Gradu oli siis tässä vaiheessa kesken, olin aloittanut sen pari vuotta aiemmin, koko pedagogisten opintojen ajan homma oli tauolla.

Hain harjoitteluapurahaa ja sain sen. Enemmän tai vähemmän vahingossa päädyin järjestöön harjoitteluun. Siellä sain itseluottamusta ja elämälle jonkin suunnan. Vaikka olin melkein 40h viikossa harjoittelussa, menin työpäivän jälkeen kirjastoon ja jollain ihme voimilla pusersin gradun valmiiksi, lopulta vielä magnan arvosanalla, joka meidän laitoksella on hyvin (laudatureita jaetaan hyvin harvoin). Sanon, että ihme voimilla siksi, että olen aika herkkä ja helposti kuormittuva ja tarvitsen paljon palautumisaikaa esim. työviikon jälkeen. Sain gradun harjoittelun aikana valmiiksi ja myös töitä harjoittelupaikastani. Toki aina asiat eivät mene näin onnekkaasti mutta haluan silti kertoa oman tieni, sillä olin opintojen loppuvaiheessa todella epätoivoinen, etten koskaan pääse kiinni "kunnon työelämään". Olin myös ollut opiskeluajan kaupassa töissä ja vaikka ihan oikeasti pidin työstäni, en ollut kuitenkaan opiskellut yliopistolla vuosia sen takia, että olisin luonut uraa kaupan alalla. Olin todella epävarma tuolloin ja tulevaisuus näyttäytyi pelottavalta, lähinnä teki mieli mennä peiton alle piiloon.

Eli neuvoni on: (1) muista että kyseessä on opinnäytetyö. Täällä on jo kerrottukin hyviä vinkkejä, miten hommaa kannattaa lähteä rakentamaan (aihe, sisällysluettelo jne). (2) Pyydä ohjausta, olen melko varma, että sitä saat. On myös opinahjosi intressi, että valmistut. (3) Yritä löytää joku mielekäs harjoittelupaikka, jossa voit kartuttaa itseluottamusta ja saada kokemusta. Älä ajattele alaasi liian kapeasti ja ole itse aktiivinen. Omaa harjoittelupaikkaani ei ilmoitettu missään, vaan otin vain yhteyttä järjestöön ja kysyin, onko harjoittelu mahdollista (tämäkin pelotti pirusti mutta selvisin jopa haastattelusta). 

Joka tapauksessa gradu kannattaa ilman muuta hoitaa, vaikka olisitkin valmistumisen jälkeen työttömänä. Jos ei muu motivoi niin ajattele sitä, että se kartuttaa edes pikaisen tulevaa eläkettä ;) Olen varma, että löydät mielekkäitä töitä, kunhan saat itseluottamuksesi kuntoon! Tsemppiä!

Minäkin olen tehnyt vuosikausia palvelualan työtä ja varmaan teen edelleen, vaikka sain gradun valmiiksi. Kai laitoksella on joku muukin ohjaaja? Ota yhteyttä amanuenssiin ja kysy asiasta. Sitten pienin välitavoittein etenet pikku hiljaa maaliin. Se on palkitsevaa. Kaikesta huolimatta. Huuhaa-humanismia ei olekaan, on vain aloja, joiden tärkeyttä ei aina suoraan näe, mutta maailma olisi valtavan paljon köyhempi ilman niitä.

Voi kuulostaa tyhmältä, mutta jos on ylikriittinen ja ankara yliminä, niin korkaa viiniä!

Itse vetelin syksyn punkkua, ja auttoi kummasti - siis ihan oikeasti, tuntui että se kamala paine, stressi ja "en osaa, en pysty, mitä mä muka kirjoitan" -ajatuskehä lieveni, kun otin lasin-kaksi punkkua. Ja ihan siis sen verran, että tekstiä tulee, ei niin että lipsahtaa kännin puolelle (kävi mulle niinkin :D )

Tee jostain helposta aiheesta, josta on jo tehty paljon opinnäytetöitä ja yhdistele näiden ideoita omaan graduusi. Niistä löytyy myös hyviä lähteitä, joita kannattaa myös osin hyödyntää. Itse ainaki tein niin ja sain graduni kasaan alle vuodessa, vaikka aika kamala homma se olikin. Nykyään on helppoa, kun netin kautta löytää paljon eri tutkimusartikkeleita ja kirjallisuutta eikä niiden perässä tarvitse ainakaan kamalasti juosta, jos ei erikseen halua. Kärsin ihan samanlaisesta tilanteesta kuin aloittaja, motivaatio oli nolla ja tutkinnon antama mahdollinen lisäarvo työllistymiselle mysteeri. Mutta ei se gradu lopulta niin suuri työ ole, ettei sitä saa tehtyä, kunhan luopuu liiasta itsekriittisyydestä. Ei gradun arvosanalla lopulta ole niin suurta väliä, kunhan se on tehty. 

Hei ap, todellakin teet gradun etkä jätä opintoja kandiin! Pystyt siihen kyllä ja se kannattaa. Ota vaikka kokonaan uusi aihe, ohjaajalla tai muilla laitoksen tyypeillä on varmasti ideoita. Ja lähteitä ei tosiaan tarvitse lukea kokonaan, kunhan silmäilee, että löytää aihetta sivuavat kohdat. Kannattaa heti kirjoittaa tekstiä samalla kun lukee, omin sanoin vaan lähteen pohjalta. Siis rima mahdollisimman alas, pääasia että tulee tekstiä. Tiivistelmä, johdanto ja johtopäätökset tärkeimmät.

Ei liity ihan suoraan aiheeseen, mutta aloittelen nyt itsekin gradun tekoa ja olen Heldasta katsellut, millaisia graduja Helsingin yliopistolla on viime vuosina tehty. Useimmista on näkyvissä pelkkä tiivistelmä. Jos itse gradu on kuitenkin liitetty sivustolle, tarkoittaako se sitä, että työ on todennäköisesti hyvä? Jotenkin luulisi, että hyvän arvosanan saaneet tahtoisivat julkaista gradunsa netissä ja huonomman saaneet taas eivät.

Huomasin muuten sen, että ikä lisää tuskaa. Siis valmistun nyt 30+ vuotiaana, ja kyllä se niin oli, että jos olisi pystynyt sen gradun tekemään ns. liukuhihnameiningillä silloin kaksvitosena, niin olisi jotenkin ehkä päässyt helpommalla...tai siis, sillloin ei samalla lailla vielä tiennyt, mitä kaikkea ei tiedä ja oli ns. nuoruuden kaikkivoipaisuuskuvitelmat yhä kehissä, jotka auttaa suorittamaan ja tekemään asioita. Mutta no can do, itse sairastuin masennukseen ja monen vuoden terapiat takana ja nyt vihdoin sain gradun laitettua esitarkastukseen.

Mutta tän kommentin tarkoituksena ei siis missään nimessä ollut lannistaa ap:ta (mitenkään "olisit tehnyt nuorempana, niin olisit tod.näk.päässyt helpommalla), vaan tsempata! Tärkeitä on keksiä aihe, menetelmä ja loput syntyy sitten apinoimalla muita aiheesta kirjoittaneita!

Kannattaa pusertaa se tosiaan kasaan vaikka väkisin! Tee nyt se päätös, että kaikki muu on sallittua MUTTA lopettaminen/ keskeyttäminen ei. Vie hirveästi energiaa kun joudut koko ajan miettimään teetkö/etkö/ jne. Eli päätä, että teet ja sitoudu siihen.

Sitten aihe: jos oma pääaine ei ole kiinnostavin, yhdistä aiheeseen jollakin tavalla sivuaine tai sellainen näkökulma että se kiinnostaa edes vähän. Eri aineet on sen verran laajoja että sieltä löytyy kulma joista saat kiinni. Eli pohdi myös sivuaineita. Kiinnostavuus voi tulla myös menetelmästä tai teoriasta vaikka aihe vähempi kiinnostaisikin.

Sitten konkreettiset tavoitteet esim. kirjoitan tänään 2 sivua, huomenna luen 2 artikkelia.

Unohda 100s pituus ja pyri esim. 60s. Artikkelimuotoisena (jos mahdollista tehdä), voi käydä n. 30-40s. Tiivistämistä avustetaan nykyään PALJON. Eli pituudesta ei kannata huolehtia.

Koneeseen lappu "gradu se on paskakin gradu". Aloita jo tänään!

En mä tiedä noista "huuhaa-aineista" enää 2010-luvulla. Huuhaa-nimityshän tulee siitä, ettei ko. tieteet ole muka yhtä työllistäviä kuiten vaikkapa insinööritieteet. Itse seuraan konsulttialaa, ja nyt on sellainen aika, että humanisteja ja esim. kehitysmaatutkijoita ja antropologeja palkataan hyvinkin kovapalkkaisiin konsulttiduuneihin. Asiakastutkimukset, palvelusuunnittelu, käytettävyystutkimukset - näistä maksetaan kunnolla, mut näitä ei osaa vetää kunnolla oikein muu kuin humanisti tai muu laaja-alainen. Eli teepä gradu ja sitten työnhakuun. Ole hyvä. :)

Vierailija kirjoitti:

Huomasin muuten sen, että ikä lisää tuskaa. Siis valmistun nyt 30+ vuotiaana, ja kyllä se niin oli, että jos olisi pystynyt sen gradun tekemään ns. liukuhihnameiningillä silloin kaksvitosena, niin olisi jotenkin ehkä päässyt helpommalla...tai siis, sillloin ei samalla lailla vielä tiennyt, mitä kaikkea ei tiedä ja oli ns. nuoruuden kaikkivoipaisuuskuvitelmat yhä kehissä, jotka auttaa suorittamaan ja tekemään asioita. Mutta no can do, itse sairastuin masennukseen ja monen vuoden terapiat takana ja nyt vihdoin sain gradun laitettua esitarkastukseen.

Mutta tän kommentin tarkoituksena ei siis missään nimessä ollut lannistaa ap:ta (mitenkään "olisit tehnyt nuorempana, niin olisit tod.näk.päässyt helpommalla), vaan tsempata! Tärkeitä on keksiä aihe, menetelmä ja loput syntyy sitten apinoimalla muita aiheesta kirjoittaneita!

Näin kaksvitosena voin lohduttaa, että ei ollut prosessi yhtään sen helpompi "liukuhihnalta" tuotettuna. Jostain syystä gradu kasvattaa yllättävän helposti aivan liian suuret mittasuhteet. Sitä olisi halunnut tuottaa jotakin tähdistä ja kuusta kirjoitettua (yli)tieteellistä ihmettä.

Aloittajalle: mm. aika ja pelko on pahimpia uhkakuvia. Panosta stressin hallintaan ja keksi ihan mitä vain tapoja tuottaa tekstiä - kunhan tuotat jotakin. Tekstiä saa aina muokattua ja paranneltua, jos aikaa jää. Valmistuminen on parempi kuin kesken lopettaminen!

Täälläkin yksi (kvali)graduntekijä. Aloitin kirjoitustyön eilen. Tarkoituksena on valmista aikaan juhannukseen mennessä. Jäljellä on vielä pari kurssia ja johonkin väliin tuupattava työharjoittelu, joten otin kirjoittamiselle väljähkön aikataulun. Näin aikuisopiskelijana on myös perhe, joten pidän viikonloput vapaata enkä tee kymmentuntisia päiviä - kokemus on opettanut, että sen jälkeen, kun aivoista kuuluu KRAAH voi yhtä hyvin laittaa koneen kiinni, sillä flow kestää vain noin kuusi tuntia ja kaikki sen jälkeinen työ on tehotonta räpellystä.

Toistaiseksi on mennyt oikein mukavasti, pidän aiheestani ja alastani (huuhaa) valtavasti ja nautin tutkimuksen teosta, se on kuin salapoliisityötä. Suunnittelen jatko-opintoja, joten gradu hiotaan riittävän hyväksi. Ohjaajani on ilmiömäinen, saa kiinni utuisimmastakin ajatushattarasta, jonka hänelle esittää, ja tiivistää sen järkeväksi. Tukena on myös Juha T. Hakalan Uusi graduopas (on muuten hauskaa luettavaa!), jossa todetaan, että kaskelotinlin voi syödä, pala kerrallaan. Toistaiseksi "tulpat" ovat olleet kielellisiä, osa aineistostani on vanhaa ruotsia. Eiköhän tästä silti selvitä, kun on selvitty kummemmistakin jutuista. Valkoisen paperin syndrooma on hankala, ja siksi pyrin kirjoittamaan vuolaasti raakatekstiä, kolmisen sivua päivässä. Myöhemmin sitten lihaa luiden päälle.

Ei se gradunteko ole nyt sentään sitä että kirjoitetaan sata sivua omia mielipiteitä. Pitää perustua lähteisiin. Tai ainakin joskus mun aikana 90-luvulla ainakin piti perustua lähteisiin ja osoittaa lukeneisuutta ja ymmärtämistä...

Kiitos aloittajalle ja muille kommentoijille, olen saanut tästä inspiraatioita sillä olen aloittamassa näin vanhalla iällä maisterin tutkintoon tähtääviä jatko-opintoja. Alani on enemmän spesiaali (kuin humanistodet ooinnot) ja graduun teosta minulla on idea (ei tarkkaa aihetta mutta idea) joka liittyy omaan nykyiseen työhöni. Tästä ketjusta siis ymmärsin sen että voin aloittaa tavallaan gradun tekemisen jo opintojen aikana, aina kun graduideaani liittyvää materiaalia ja lähteitä tulee opinnoissa eteen ei muuta kuin kirjaamaan ne ylös ja se miten ne ideaani liittyvät. Uskoisin että näin se lopullinen vääntö ei sitten olisi niin tuskaisaa. Onko kukaan toiminut näin?

Ymmärrän sinua. Olisin totaalisen hukassa tuollaisen diipa daapa gradun kanssa. En todellakaan osaisi kirjoittaa niitä näitä jne... Oma graduni venyi liian koviin vaatimuksiin . Tein maasto-, labra- sekä tilastotyöt, mutta se lopullinen työ oli tosi helppoa kun kirjoitin vain yhteenvedot tutkimustuloksistani. Kirjoittamani perustui pelkkiin tutkimustuloksiin ja faktoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloittajalle ja muille kommentoijille, olen saanut tästä inspiraatioita sillä olen aloittamassa näin vanhalla iällä maisterin tutkintoon tähtääviä jatko-opintoja. Alani on enemmän spesiaali (kuin humanistodet ooinnot) ja graduun teosta minulla on idea (ei tarkkaa aihetta mutta idea) joka liittyy omaan nykyiseen työhöni. Tästä ketjusta siis ymmärsin sen että voin aloittaa tavallaan gradun tekemisen jo opintojen aikana, aina kun graduideaani liittyvää materiaalia ja lähteitä tulee opinnoissa eteen ei muuta kuin kirjaamaan ne ylös ja se miten ne ideaani liittyvät. Uskoisin että näin se lopullinen vääntö ei sitten olisi niin tuskaisaa. Onko kukaan toiminut näin?

Varmaan aikuisiällä tuo voi onnistuakin. Itse opiskelin parikymppisenä ja gradu tuntui niin kaukaiselta ennen siihen liittyvää seminaaria, etten osannut kyllä opintojenaikaista tentti- yms kirjallisuutta siihen hyödyntää.

Mulla jäi. Tosin lapsikin verukkeena.

Tottakai teet! Ei taatusti harmita, jos sen teet, mutta opintojen kesken jääminen varmasti jossakin vaiheessa harmittaa.

Tietenkin teet gradun! Keväällä haet lisäaikaa ja otat tavoitteeksi, että saat gradun valmiiksi. Valmis opinnäytetyö on paras opinnäytetyö. Pura tutkimuskysymyksesi kolmeen osaan tai näkökulmaan ja tee alakysymyksiä. Sitten niistä rakennat disposition ja alat vain tuottamaan tekstiä otsikoiden/kysymysten alle. Kirjoita menemään, ota sivu päivässä minimiksi! Tekstin ei tarvi olla valmista tai täydellistä, riittää, että se liittyy alaotsikkoon ja tekstiä syntyy. Ajan kanssa sitä tekstiä alkaa kertymään ja alat olla itsekin kärryillä siitä, mitä olet tekemässä - ja siitä se sitten muotoutuu! Tuskastelin aikoinaan ihan samojen asioiden kanssa ja tiedätkös mitä - se aloittaminen oli kaikista vaikein osuus! Se on aluksi sitä mitä se on... mutta se helpottaa. Ajallisesti käytin eniten lähdeaineiston läpikäymiseen ja ensimmäisen pääluvun kirjoittamiseen. Ensimmäistä päälukua kirjoittaessa toinen pääluku syntyi siinä sivussa, se tarvitsi lopulta vain puhtaaksikirjoituksen. Kolmannen pääluvun kirjoitin kahdessa viikossa - se oli helppoa, kun kokonaiskuva oli hahmottunut jo.

Sitten neuvoisin, että menet myös selvittämään oman alasi harjoittelupaikat ja hakeudut niihin. Yliopistolta saa harjoittelurahan ja vaikka se olisi pienempi mitä tienaat nyt, niin harjoittelut ovat hyvä väylä luoda kontakteja työelämään. Etenkin siinä vaiheessa, kun on valmistumassa. Ja sitten: tee se gradu. Sitä kokemusta onnistumisesta on vaikea kuvailla, mutta siinä onnellisuuden ja helpotuksen huumassa motivaatio koko elämän uudelleenjärjestelemiseen on suuri! Kuulostaa nimittäin siltä, että se mitä elämääsi kaipaat nyt, on nimemomaan se valmis gradu! Gradukin on lopulta vain kokoelma miniesseitä, ei sen kummempaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinäkin, että ei siis tosiaan kiinnosta tämä opiskeluala, tuntuu ettei ole kerrassaan mitään mistä jaksaisin enää lukea sivuakaan tekstiä... Huhhuh.

Kandityön laajentaminen muuten ei ole vaihtoehto :D Mielummin jätän vaikka kesken kuin enää ikinä vilkaisenkaan sitä tekelettä.

-Ap

Jos olet vilpittömästi sitä mieltä, ettei sinua kaduta jälkeenpäin, niin melkein sanoisin, että jätä kesken. Onhan sinulla kuitenkin on se kandin tutkinto olemassa.

Ei kaikkien yliopistoon päässeiden tarvitse tehdä maisterin tutkintoa. Nythän vaatimuksetkin ovat muuttumassa ja Suomeen ollaan kunnolla tuomassa ajatusta, että osa porukasta suorittaa vain kandin ja maisteriksi haluavat joutuvat hakemaan erikseen siihen koulutukseen. Ei se ole mikään häpeä.

Minä olen "kirjoittanut" gradua jo kaksikymmentä vuotta. Minä kuulun niihin, joita gradun puuttuminen häiritsee (vaikka siis en saa sitä tehtyä), mutta jos sinua se ei haittaisi, niin valitse toisenlainen polku elämällesi.

Voi kun tietäisit, miten minua harmittaa muistot, kun en päässyt hakemaan 50 v sitten ylipistoon perhesyistä. Sain suosituksen sinne kaupallisen koulutuksen päättyessä. Piti mennä töihin ja tuoda rahat monilapsiseen perheeseen. Silloin ei ollut riittäviä lainoja saatavissa.

Sinä, joka lahjakkuutesi ansiosta olet korkeampaan koulutukseen päässyt, arvosta sitä. Kaikista tulevista työkyvioista riippumatta olet sisäisesti rikas ja uniikki. Muistelet mielihyvällä sitkeyttäsi ja onnistumisiasi jälkeenpäin, kiitollisuudella. Eli älä epäröi tarttua härkää sarvista.