Gradu pitäisi vääntää, mutta en vaan jaksa/osaa/viitsi! Tästäkö se valmistuminen nyt sitten jää kiinni?

Pari vuotta sitten olin ihan samassa tilanteessa. Otin yhteyttä graduohjaajaan, jonka ryhmässä olin käynyt pari vuotta aiemmin kerran ja kerroin tilanteen. Sovittiin, että ohjaa mun gradun etänä eli lähetän sille yhden version ennen esitysseminaaria ja voin kysyä neuvoa, jos jotakin ongelmia on. Tammi-helmikuun keräsin artikkeleita, luin ja rajasin aihetta. Copy-pastettelin 10 sivua yhtä vanhaa työtä, joka liittyi aiheeseen. Lopen edition sen kokonaan pois, kuin ei se sitten istunutkaan työhön, mutta ainakin pääsin yli tyhjän sivun kammosta ja kirjoittaminen lähti käyntiin. Valitsin kokonaan uuden aiheen, mutta helpoimmalla olisin päässyt, jos olisin jatkanut kandin työstä. Maaliskuussa etsin muutamia haastateltavia, jotka ehdin haastatella 1-2 viikkoa ennen esitysseminaaria ja hätäisesti raapia vähän "omaa tutkimusta" työhön. Esitysseminaariin meneminen hävetti ihan pirusti, mutta ilokseni huomasin, että työt oli useimmilla muillakin reilusti kesken. Seminaarissa myös tajusin, että tällä mennään läpi. Minulla oli 3 viikkoa aikaa tehdä korjaukset ja palauttaa työ, jotta ehdin valmistua ennen opiskeluajan päättymistä.Korjasin sen verran, kuin jaksoin ja poksautin skumppapullon, kun sain arvosanaksi 3. Kirjoitin ehkä kaiken kaikkiaan 2 viikkoa ja tein 2 viikkoa korjauksia. Loppu aika meni lukemiseen ja tuskailuun.  

Itse vitkuttelin amk-tason lopputyön kanssa pari vuotta, kunnes palautin sen todellisena raakileena ohjaajalle. Rimaa hipoen pääsin läpi, mutta tuntuupahan hyvältä, että se on nyt ohi! Toimi hyvin, koska koulu halusi päästä eroon minusta ja minä niistä :) Eihän se numero kaunista katsottavaa ole, mutta onnekseni muista kursseista saamani arvosanat on sen verran hyviä, että turha murehtia yhtä numeroa.

Motivaatio-ongelmia on ollut jo lukion ylioppilaskirjoituksista alkaen. Vaikka olisi kuinka kiinnostava aihe niin se itsenäinen tekeminen ilman ohjausta ei vaan onnistu.

Kuulostaa tutulta mutta varmasti jää kaduttamaan ja kovasti, jos et nyt hanki papereita. Ja lisäksi, vaikka Suomesta ei ns. "huuhaa"humanisti papereilla juuri työtä saa, niin esim. USA:ssa työmarkkinat ovat niin kuumentuneet, että millä tahansa maisterin papereilla saa varmasti töitä, kun vain viitsii hakea, vaikka ala ei ihan omaa koulutusta vastaisi.

Itsellä oli sama ongelma, eli motia ei meinannut löytyä aikoinaan gradun vääntämiseen. Ei meinannut onnistua millään, vaikka kuinka koitin ottaa itseä niskasta kiinni. Minulla sitten viimein toimi sellainen keino, että aloin vain kaikille sukulaisille ja kavereille sanoa, kun valmistumisesta kyselivät, että xx.xx.xxxx aion jättää gradun, vaikka sivuakaan ei ollut kirjoitettuna, kun tuo päivämäärä läheni, niin tuo itse asetettu päivämäärä toimi kannustimena, kun en olisi kehdannut tunnustaa, että ei minusta ollutkaan tuota saavuttamaan. Lopuksi alkoi vielä tulla rimakauhu, että onko tekeleeni tarpeeksi hyvä, siitä pääsin yli, kun menin yliopiston kirjastoon ja vietin iltapäivän lukemalla graduja, joilla on juuri ja juuri päästy läpi. Eli niitä 1 ja 2 papereita. Kyllä siinä vahvistui tunne, että jos näillä on maisterin paperit irronneet, niin kyllä sitä itsekin pääsee läpi.

Loppukaneettina, että sain lopulta gradusta arvosanan 4 ja nyt olen koulutusta vastaavissa töissä  lähes 5000€ kuukausipalkalla. Eli kyllä kannatti, vaikka vaikealta tuntui aikoinaan ja ahdisti.

Tsemppiä sinulle!

Ap:lle. Aloitus on raskainta. Osta Omegaa, B-vitamiinia ja c-vitamiinia, poretta, ota heti aamulla veden kanssa. Älä jätä yhtäkään päivää väliin.

Syö mahd vähän tyhjiä hiilihydraatteja.

Syö marjoja, hedelmiä, kanamunaa,

kalaa, kanaa, vältä vehnää, ruisleipää, kauraisia ja hapanmaitotuotteita, esim. AB-piimää, rahkaa, ei tavallista maitoa. Ei makeita. Hölkkää ulkona. 3 viikkoa ja olet eri ihminen.

Saatko yhteyden johonkin, joka tehnyt gradunsa tai on jo ihan loppuvaiheessa? Tarvitset tsemppiä ja keskusteluapua. Kysy neuvoja myös rehtorilta, miten nyt etenet. Kysyviä autetaan. Kiität vielä itseäsi, kun itsetuntosi kohoaa valmiin lopputyön vuoksi. Olet uskottavampi. Voit perustaa yrityksenkin myöhemmin hyvällä koulutuspohjalla. Sinussa on ainesta, kun olet päässyt tähänkin asti.

Kerro täällä, miten nyt päätät edetä niin, että ennen kesää olet voiton puolella. Lähetän sinulle innostusta ja sitkeyden voimia.

Ajattele niin, että paskakin gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan. Eli väännät sen sata sivua väkisin, lopputuloksesta välittämättä. Kunhan menee läpi ja saat maisterin paperit.

Terveisiä gradun puurtajalta! Itsellä myös opinnot seisoivat, kun ei meinannut motivaatiota kirjoittamiseen löytyä töiden ohella. Opintoajan päättymisen lähentyminen toi itsellekin innon tehdä hommat loppuun ja ei tämä gradun kirjoitus oikeasti vaikeaa ole, kun vaan alkuun pääsee. Suosittelen avuksi Gradutakuu-kirjaa, siitä saa hyviä käytännön vinkkejä ja apuja työhön. Tsemppiä, you can do it!

Minä tein melkein kolme vuotta graduani on/offina ja olen myös humanistiselta alalta valmistunut. Oma graduprosessi tökkäsi liian haastavaan aiheeseen ja väärin valittuun menetelmään, jonka valintaan ohjaaja painosti ja jota en gradun valmistuttuakaan ymmärrä. Motivaatio oli todellakin hukassa ja vaikea löytää, ja vasta pakon edessä (en saanut työttömyystukea keskeneräisten opintojen takia ja opintotuki oli jo loppunut) väänsin kauan keskeneräksenä roikkuneen työn kuukaudessa valmiiksi. Eihän siitä hyvä tullut, kun aineisto oli osittain vanhentunut ja lopulta liian suppea, mutta eipä kukaan ole valmistumisen jälkeen kysellyt gradun perään.

Itseäni stressasi lisää kaikki kommentit siitä, kuinka gradu on vain opinnäytetyö ja muut kannustavaksi tarkoitetut kommentit, mutta joilla lähinnä korostettin kommentoijalle itselleen gradun olleen helppo juttu. Sinällään nuo heitot ovat totta, mutta ne kuulostavat hyvin aliarvioivalta sillä hetkellä, kun graduprosessi jo tökkii ja on muuttunut möröksi.

Oma neuvoni kirjoittamisen suhteen on, että määrä korvaa laadun. Kirjoita ihan kaikki, mitä mieleen tulee ja käytä ennemmin liikaa kuin liian vähän lähteitä. Tekstiä joutuu kuitenkin editoimaan vielä ennen arvosteluun jättämistä, joten alkuun kannattaa oksentaa kaikki ajatukset ulos. Jos et saa kotona kirjoitettua riittävästi, lähde kirjastoon tai jonnekin muualle sopivaan paikkaan, jossa voit keskittyä työskentelyyn. Itselleni en antanut lupaa poistua kirjastosta ennen kuin tietty määrä sivuja oli kirjoitettu tai kuusi tuntia oli kulunut. Kotona en edes vilkaissut graduun päin, jolloin pystyin hieman rentoutumaan iltaisin.

Ymmärsin, että ap:lla on jo jonkin verran gradua tehtynä? Jos näin on, suosittelen vahvasti kirjoittamaan työn loppuun, vaikka aineisto olisi jo vanhaa. Huonokin gradu on valmis gradu.

Olet todellakin ansainnut opiskelupaikkasi yliopistossa ja maisterin paperit, olethan jo melkein valmis! Yhdestä gradusta se ei jää kiinni.

Aseta päivämäärä, milloin palautat gradun. Lähtökohta on, että et tarvitse lisäaikaa, vaan valmistut keväällä. Ja tästä taaksepäin teet aikataulun kirjoittamiselle.

Täällä on ollut tosi hyviä neuvoja. Nyt yhteys ohjaajaan, sisällysluettelo kasaan, ja ensimmäiset lähteet. Mitkä voisivat olla tulokset ja johtopäätökset? Tee koko työ niihin tähdäten. Kirjoita kirjastossa ja ota tekstiä lähteistä muokkaamalla ja kommentoi samalla lähteitä. Kokoa lähdeluettelo samalla kun kirjoitat. Kirjoita ensin mitä vain tajunnanvirtaa, että pääset alkuun, ja sen jälkeen mahdollisimman valmista tekstiä. Loppujen lopuksi yksi gradu syntyy nopeasti.

Tässä mitä tuli mieleeni kahden gradun kokemuksella, jotka molemmat tein väkisin vääntäen ja ilman motivaatiota. Mutta kannatti.

teee kuten afrikin chilling mikes, kuukaudessa tehty eli kopioi oman vanhan gradunsa, ota joku niin vanha gradu pohjaksi jota ei ole netissä vielä kuten v 1998 ti joku sellainen ikivanha

tässä ohjeet

Mieti sitä, joka oikeasti olisi viitsinyt ihan rehellisesti suorittaa sen tutkinnon, jonka paikan ja runsaasti verorahoja olet vienyt turhaan. Siis itsesi motivoimismielessä. Ja jos noilla pettämiskonsteilla sen gradun teet, niit ethän ilkeä työpaikka hakea sen varastetun gradun perusteella.

Sen gradun ei tarvitse olla 100 sivua. Varmaan noin puolellakin pääsee jo läpi.

Sen kun lainaat jotain kirjoja aiheesta, luet wikipedia-artikkeleita (engalnniksi mielellään) ja kaikkea näitä kirjoitat uudelleen vähän omin sanoin. Sitä samaa liibalaabaa ne kaikki teokset kuitenkin toistaa, niin tarviiko oman gradun olla poikkeus. Katsoo vaan, ettei liian tarkasti kopioi. 

Itse tein niin, että aina tietystä aiheesta luin wikipedian artikkelin ja koitin sen ymmärtää. Sitten vaan kirjottelin saman asian graduuni omasta päästä. Lopuksi koitin etsiä jotain lähteitä, missä asiaa edes sivutaan. Niitä lähteitä (etenkään kirjamuotoisia) ei varmasti se tarkastaja tarkasta.

Tutkimustuloksia käsittelin hyvin pintapuolisesti (olin siis kyselylomakkeita jakanut ja tulokset kerännyt exceliin). Kirjoitin lähinnä auki, mitä oli kysytty, miten oli vastattu ja esittelin tärkeimmät tunnusluvut, kuten keskiarvot, mediaanit ja tyyppiarvot. Mitään syvempää analyysiä en tehnyt. Pylväsdiagrammeja ja taulukoita aina sopiviin väleihin, niin sai sivumäärää helposti lisää.

Se gradu kun ei oikeasti ole mikään huipputärkeä tutkimus, vaan lähinnä osoitus siitä, että pystyt tuollaisen pikkuisen isomman esitelmän omatoimisesti kyhäämään ja vieläpä niin, että suunnilleen noudattaa hyviä tieteellisiä kirjoitustapoja. Eli suotta stressata - kunhan nyt jotain saa raavittua kasaan.

Arvosana ei ollut kummoinen, mutta mitä väliä? Sain paperit ja pätevyyden, palkka nousi ja olin tyytyväinen.

Täällä toinen graduntekijä. Tänään tarkoitus mennä kirjastoon tekemään, suosittelen sullekin! Siellä on pakko istua perseellään. Hankala prosessihan tämä on ollut, ojasta menty jatkuvasti isompaan allikkoon. Graduni on kvantitatiivinen ja aineiston keräys ihan uudenlaisella menetelmällä kaikessa epämääräisytydessään oikea pain it the ass. Tulokset todella tulkinnanvaraisia, joten akateemisen arvauksen voimin edetään.

Mulla toimi se ajatusmalli, että ei oo pakko tulla hyvä, kunhan tulee jotain. Tavoitteena ei ollut hyvä työ, vaan tutkinto. Näin ollen paineita ei juurikaan ollut, mutta selkeä tavoite kuitenki odotti maalissa.

Sitten menin joka päivä kirjastoon tekemään, koska kotona oli liikaa häiriötekijöitä. Tein 3h minkä jälkeen tunnin ruokatauko, sitten vielä 2-3h. Kun meni kirjastoon tai tietokoneluokkaan heti aamusta, niin illat jäi aikaa tehdä muuta. Yliopiston tietokoneluokkiin pääsi vieläpä kellon ympäri joten pystyin menemään tosi aikaisin aamulla. Ja kun sinne yliopistolle asti on päässyt, niin väkisinkin saa jotain aikaan.

Jonain päivänä saattoi vain löytyä lähteitä joista kirjoittelin pieniä juttuja ylös, toisena päivänä syntyi oikeaa tekstiä monta sivua. Lopulta se sitten vaan oli valmis, ei helpolla eikä laadultaan paras, mutta valmis. Se riitti ja on riittänyt minulle tähänkin asti.

Mulla on opparista kiinni valmistuminen. Olisikin niin helppoa että kunhan vaan väkisin kirjoittaisi, vaan meillä oppari on ns kurssimuotoinen ja eri osioita on suoritettava samalla kun opparia tekee. Tunne, että mun valmistuminen jää siitä kiinni kun mulla ei ole aikaa noilla ns valmentavilla tunneilla käydä.

Vaikka itse opiskelen ”vain” AMK:ssa, niin lupasin itselleni että heti kun koulu alkaa suoritan kaiken nopeaan tahtiin.

Esim. Suoritin juuri 55 op 3 kuukauden aikana.

Keväälle on varattu n. 70 op edestä opintoja. Sain jo hyväksilukuja koulun aloitettuani 1 vuoden edestä, joten luultavasti tulen valmistumaan syyskuussa 2018 tai keväällä 2019 kun olen istunut virallisesti koulun penkillä 1 vuoden tai vuoden ja muutaman kuukauden.

Sanoisin jokaiselle samaa, mitä nopeampaa pyrkii valmistumaan, niin sen parempi!

Itselläni on 3 lasta, joista yksi koulussa ja muuy alle kouluikäisiä ja hyvin kerkeän.

Tavoitteet korkealle.

Itsellänikin välillä motivaatio laskee, mutta kun vaan päättää painaa, niin sitten myös tekee...

Porvoossa taidetaan olla taas.

No oikeasti keskinkertaisen gradun pusertaa parissa kuukaudessa, se on vaan opinnäytetyö jota kukaan ei koskaan lue sen valmistuttua. Itsellä oli tilanne että olin ollut kokopäivätöissä viimeiset pari vuotta, ja lopulta kirjoitin viidessä viikossa. Läpi meni ja arvosana C, ihan riittävä.

Arvosanaa ei ole koskaan kysytty mm työnhaussa.

Tää on ihan kaikilla. Itsekin väänsin sitä hikisesti pari vuotta ja paskahan tuosta siitä huolimatta tuli, mutta pistin palauttaen, koska ketä kiinnostaa graduarvosana. Ainakin pääsin lopultakin pois yliopistolta. 

Puserra se nyt vaan.

Kun valmistut, voit ilmoittautua työttömäksi.

Kun olet maisteri, voit saada työpaikkoja, joissa vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto (meille huuhaa-maistereille aika tärkeä monessa paikassa)

Ei sen tarvitse olla mikään erityisen hieno tuotos. Etsi jokin oman alan surkea gradu, katso mikä riittää. Sen jälkeen etsit hyvän valmiin gradun ja kopioit siitä itsellesi sisällysluettelon (rakenteen)

Kirjoita ensin otsikot ja niiden alle vapaasti improvisoiden sisältöä siitä hyvästä gradusta ideoiden

Sitten vaan tavoitteeksi tuottaa sivu tai kaksi päivässä omaa tekstiä

Hanki kaveri sparraamaan. Eli kerro tuskasi ja aikataulusi kaverille ja kysy, voiko hän vahtia sinua esim. kerran viikossa. Esittelet hänelle sitten viikon tuotokset ja hän saa kehua tai nuhdella sinua.

Kyllä sä saat sen tehtyä! Mullakin on opinnot gradua vsille ja se tuntuu ihan hullulta vuorelta ja etten minä osaa kirjoittaa noin 70 sivun edestä tekstiä ja tutkia asioita niin paljoa. Oon jakanut sen nyt ihan pieniin osadiin. Tutkimussuunnitelma, materiaalien hankinta ja lukeminen, tutkimuskysymysten määritys, abstraktin kirjoitus ja tutkimuksen jakaminen eri lukuihin jne ennen kuin edes alan kirjoittaa oikeasti. Tuntuu heti paljon pienemmältä hommalta, kun huomasi, että kaikista asioista tarvii saada kasaan vain nelisen sivua minimissään ja mulla on jo ihan hyvä gradun raakile kasassa laajennusta ja täsmennystä varten.

Mä kirjoitin humanistisen alan gradun viimeisilläni raskaana neljässä viikossa (töitä tein toki siinä sivussa ihan minimin ehkä vain 8h/vko). Sain M:n. Osiin jakaminen ja gradupäiväkirja auttoi pysymään keskittyneenä ja selätti ahdistusta. Helppoa se ei ollut, stressi vaikutti yöuniinkin. Kerroin mahdollisimman monelle että teen gradua että olis ollut vielä nolompaa ja rasittavampaa jättää se kesken. Yksi eri alan juuri valmistunut tsemppasi ja katsoi vähän rakennetta yms. Mua auttoi myös se että opinto-oikeuteni oli loppumaisillaan, joten oli painetta myös sen takia. Sitten haaveilin siitä, miten mahtavalta tuntuu, kun paperit on kädessä ja saan myöhemmin jonkun unelma duunin asiantuntijana. Tuntui mahtavalta palata synnäriltä kotiin, kun maisterin paperit odotti postilaatikossa. Sain myös unelmaduunin pian tästä. Usko itseesi!