Gradu pitäisi vääntää, mutta en vaan jaksa/osaa/viitsi! Tästäkö se valmistuminen nyt sitten jää kiinni?

Et tosiaankaan voi olla mikään surkimus, kun kerran olet päässyt yliopistoon, ja noin pitkällä opinnoissasi jo. Kyllä sinä sieltä poiskin pääset!

Nyt yhteydenotto ohjaajaan, jossa kerrot, että tarvitset apua alkuun pääsemisessä, mutta sinulla on todellinen halu valmistua nyt. Tsemppiä!

Minun gradu on viivästynyt jo niin paljon että opinto-oikeus loppui ajat sitten.. Olen oman alan töissä ja maisterinpapereilla on täällä vaikeampi saada töitä kuin kandin, joten motivaatiota on tuskaisen vaikea löytää. Toinen lapsi syntyy keväällä, on asuntolainaa jne. joten myös taloudellinen tilanne vaikuttaa opintoihin, pelkälle opintotuelle ei voi heittäytyä ja äitiyslomalla en saanut yhdenkään lapsen kanssa tehtyä yhtään mitään, kahden varmasti vielä vähemmän. Maisterin papereilla vaan palkka olisi sitten paljon parempi jos töitä saisi, toisaalta myös alanvaihto pyörii mielessä, ei vaan jaksaisi enää lähes kolmekymppisenä "aloittaa alusta" :/

Itsellä kesti amk:n opinnäytetyön tekeminen toista vuotta, tosin välissä olin puoli vuotta kokopäivätyössä jonka aikana se ei edennyt juuri ollenkaan. Vaikeinta oli menetelmään sisään pääseminen ja sen hiffaaminen että mitä siinä pitäisi olla. Jälkimmäisessä ohjaajien tapaaminen auttoi paljon. Ensimmäiseksi kannattaa musta etsiä jokin hyvä metodiopas ja malliksi joku menetelmiltään samankaltainen työ jollaista olet tekemässä. Alkuun pääsemisessä auttaa sekin että teet heti nyt paikalla jotain pientä gradusi eteen, koska aloittamisen kynnys näyttää olevan sulla suurin este.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi :) Olet kyllä oikeassa ja etenkin tuo b-kohta on harvinaisen totta mielestäni, eikä vähiten siksi että enpä itsekään arvosta itseäni varsinkaan tässä asiassa, en oikein missään muussakaan. Ei tee mieli vängätä vastaan, mutta en oikeasti kehtaa enää hakeutua opintopsykologille kun olen jo kahteen otteeseen käynyt. Ja siis sinänsä varmaan kaikki eväät sieltä olen jo saanut, mutta olen sitten vaan jättänyt ne eväät reppuun enkä syönyt :D

-Ap

Tämä oli rehellisintä, jota olet tähän asti kirjoittanut. Sun ongelma on siis sun itsetunnossa, et arvosta itsekään itseäsi, ja kun olet hakenut apua, et ole ns. ottanut onkeesi.

Tosiasia on se, että jos ihminen päättää tehdä jotain, hän tekee sen.

Nyt sun pitäisi päättää teetkö gradun ja sitten toimit sen päätöksesi mukaan. Kaikki lähtee vain sinusta. Kun alat uskoa itseesi, sitten pystyt vakuuttamaan ohjaajasi ja muutkin. Jos sulla on sairausaikoja opintojen ajalta, ano niiden perusteella lisäaikaa opintoihisi, ellei kevät riitä.

Muista kuka nostaa kissan hännän!

Näinhän se on nähtävä. Olen mielestäni klassinen esimerkki "kympin tytöstä" joka ei sitten yliopistossa pärjännytkään...

Mutta totta kyllä, päätös on tehtävä. Sen päätöksen olen jo tehnyt että enempää lisäaikaa en tahdo hakea: joko valmistun nyt keväällä tai sitten en valmistu ollenkaan. Tarvitsen aikarajan itselleni enkä kestäisi enää yhtään sellaista "kyllähän sitä ensi vuonnakin ehtii" -viivyttelymahdollisuutta, koska tiedän että tarttuisin siihen mahdollisuuteen kuitenkin ja taas odottaisin vain deadlinen lähestymistä. Tämä jäljellä oleva n. 4kk pitäisi riittää graduun kuitenkin... edellyttäen siis että piakkoin aloitan.

-Ap

Jos teet sen, pääset aivan uuteen elämänvaiheeseen ja voit jättää tämän taaksesi. Jos et tee, se jää ikuisiksi ajoiksi kesken, ja saattaa pyöriä mielessä ärsyttävänä pikku perskärpäsenä. "Opiskelin lähes maisteriksi, mutta en ole maisteri, joten mikä minä oikein olen?"

Itse olin tosi perfektionistinen gradun suhteen, ja senkin takia sen tekeminen venyi. Sain niin hyvän arvosanan kuin sillä ohjauksella oli mahdollista... mutta mitä sitten? Kukaan ei sitä lue eikä ketään kiinnosta. Gradun ainoa arvo oli se, että sain opinnot pakettiin ja pääsin kääntämään elämässä uuden sivun. Joten älä ainakaan täydellisyyden takia gradua pelkää. Sen tarvii vain mennä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestistäsi :) Olet kyllä oikeassa ja etenkin tuo b-kohta on harvinaisen totta mielestäni, eikä vähiten siksi että enpä itsekään arvosta itseäni varsinkaan tässä asiassa, en oikein missään muussakaan. Ei tee mieli vängätä vastaan, mutta en oikeasti kehtaa enää hakeutua opintopsykologille kun olen jo kahteen otteeseen käynyt. Ja siis sinänsä varmaan kaikki eväät sieltä olen jo saanut, mutta olen sitten vaan jättänyt ne eväät reppuun enkä syönyt :D

-Ap

Tämä oli rehellisintä, jota olet tähän asti kirjoittanut. Sun ongelma on siis sun itsetunnossa, et arvosta itsekään itseäsi, ja kun olet hakenut apua, et ole ns. ottanut onkeesi.

Tosiasia on se, että jos ihminen päättää tehdä jotain, hän tekee sen.

Nyt sun pitäisi päättää teetkö gradun ja sitten toimit sen päätöksesi mukaan. Kaikki lähtee vain sinusta. Kun alat uskoa itseesi, sitten pystyt vakuuttamaan ohjaajasi ja muutkin. Jos sulla on sairausaikoja opintojen ajalta, ano niiden perusteella lisäaikaa opintoihisi, ellei kevät riitä.

Muista kuka nostaa kissan hännän!

Näinhän se on nähtävä. Olen mielestäni klassinen esimerkki "kympin tytöstä" joka ei sitten yliopistossa pärjännytkään...

Mutta totta kyllä, päätös on tehtävä. Sen päätöksen olen jo tehnyt että enempää lisäaikaa en tahdo hakea: joko valmistun nyt keväällä tai sitten en valmistu ollenkaan. Tarvitsen aikarajan itselleni enkä kestäisi enää yhtään sellaista "kyllähän sitä ensi vuonnakin ehtii" -viivyttelymahdollisuutta, koska tiedän että tarttuisin siihen mahdollisuuteen kuitenkin ja taas odottaisin vain deadlinen lähestymistä. Tämä jäljellä oleva n. 4kk pitäisi riittää graduun kuitenkin... edellyttäen siis että piakkoin aloitan.

-Ap

No nythän sinusta alkoi löytyä selkärankaa! Tuosta se lähtee.

Tärkeintä on että jos aihe on olemassa, rajaa sitä niin, että siitä saa gradun, muttei juttu paisu kuin pullataikina. Sitten kirjoita työsuunnitelma, eli mitä teet, miten paljon ja milloin. Kun sulla on konkreettinen aikataulu, noudatat sitten sitä.

Aikataulun kanssa sitten ohjaajan vastaanotolle. Jos hänellä on kiire, hän osoittaa sulle uuden ohjaajan. Yliopistoilla on yleensä monenlaista tukea graduntekijöille, koska siellähän halutaan valmiita graduja. Tsekkaa mitä sulle olis, ota kaikki apu vastaan. 

Suosittelen katsomaan tämän hetkistä työtä opintojen näkökulmasta.

Suosittelen!

Itse onnistuin diplomityön kirjoittamisessa, kun tarkastelin vähittäiskauppaa innovaatio-ja teknologiajohtamisen näkökulmasta.

Tällainen lähestymistapa:

1. on helppo (tarkasteltava aineisto löytyy suurelta osinomasta päästä)

2. tekee arkityöstä kiinnostavampaa

3. tekee opinnoista mielekästä (aiheet kiinnittyvät todellisuuteen)

4. parantaa työnsaantimahdollisuuksia (saatat luoda uniikkia tietämystä/osaamista)

Kauppa on joka tapauksessa hyvä ala, koska se on niin suuri työllistäjä ja tarjoaa monenlaista työtä.

Minä uskon, että sinulla olisi riittänyt kyvyt johonkin noista kolmesta, jos uskoisit niin.

Lääketieteellinen on kyllä vaikea jos ei ole laskupäätä ja joutuu olemaan vastuussa ihmishengistä.

Oikeustieteessä opetellaan harmaapartojen pykäliä ja muuta verbaalista piperrystä; jos laki kiinnostaa, niin luku- ja kirjoitustaito vie kauas. Kauppatieteet paljolti samaa erilaisella painotuksella. 

Kun olet kuitenkin jo noin pitkällä, ehkä parempi vaihtoehto olisi miettiä mitä voisit tehdä siihen tulevan tutkinnon tueksi; yhdistystoiminta, kielitaidon parantaminen, lisäkursseja avoimessa, vapaaehtoisjuttuihin verkostoituminen, ehkä jopa joku lisätutkinto lähisukuiselta alalta Suomessa tai ulkomailla. 

Kuten aiemminkin todettiin, niin keskeneräiset työt rasittavat eniten.

Ja ihan omakohtaisena vinkkinä, että jos et saa työn päästä kiinni, niin laita alun tavoitteet tosi matalalle. Tyyliin tänään näpräät papereita minuutin, huomenna vartin ja sitten joka päivä vaikka puoli tuntia enemmän.

Muista myös pitää taukoja kun homma alkaa vetää.

Tsemppiä! Itselläni jäi aikoinaan valmistuminen roikkumaan gradun takia. Sain jo vakityöpaikan, mutta niin vain se gradu kummitteli takaraivossa. Lopulta otin virkavapaata ja sain väännettyä gradun pois mielenrauhastani. Pelastukseni oli kyllä hyvä ohjaaja, joka tsemppasi ihan hirveästi ja antoi hyviä neuvoja. Eikä sen gradun tarvitse olla hyvä, pääasia, että saa vaan hyväksytyn arvosanan. Proffa olisi hyväksynyt jo puolitekeleeni, mutta en kuitenkaan kehdannut sitä versiota laittaa kansiin.  Tulihan tuo gradu aika kalliiksi, kun säästöillä elin puoli vuotta, mutta lopulta pieni hinta hyvästä mielenrauhasta. 

Onko aihe valittu? Jos et ole kirjoittanut sivuakaan niin vaihda aihe sellaiseksi joka kiinnostaa ihan oikeasti. Motivaatio kyllä alkaa kasvaa kun löydät tutkimusaiheen josta todella haluat tietää lisää. Helpoimmalta kuulostava aihe on usein tylsin. Mä tein 85-sivuisen gradun alle vuodessa vaikka tein töitä noin 25h viikossa ympäri vuoden (osittain oman alan töitä), aihe oli niin mielenkiintoinen! Ja minäkin opiskelin humanistisella alalla.

Gradu on opinnäytetyö, älä tee siitä elämää suurempaa. Ajattele, että teet vähän laajemman kurssityön. Samalka tapaa hutaiset menemään kuin aiemmatkin kurssien projektit.

Kuulostaa siltä, että sinua pelottaa tulevaisuus ja siksikin graduun tarttuminen on vaikeaa. Tarvitsetko apua masennukseen vai onko kyse normaalista elämään liittyvästä epävarmuuden siedosta, jonka kanssa ihan jokainen meistä joutuu välillä painimaan?

Yliopistoissa on nykyään hyvää uraohjausta saatavilla, paljon laadukkaampaa akateemisille kuin te-keskuksissa. Mene uraohjauksen kursseille, niin saat käsitystä, mitä tutkinnollasi voi tehdä ja mutä osaat.

Gradu ei ole mikään mörkö, vaikka moni niin luulee/uskottelee itselleen. Parempi, että teet sen huonolla arvosanalla kuin että et saa tutkintoa valmiiksi. Sitä paitsi ei sitä gradun arvosanaa edes tarvitse näkyviin laittaa esim. cv:een.

Sain graduni valmiiksi 1.5 vuoden on/off.vääntämisen jälkeen. Aiheutti suunnattoman määrän stressiä erityisesti siksi, että graduohjaajia on kaksi ja loputtomat määrät vaatimuksia. Nyt odottelen, josko viimein hyväksyisivät sen. Kyllä sinäkin sen gradun valmiiksi saat, tsemppiä! 😊

Itse olen lähes samassa tilanteessa. Ainoa ero on, että minulla on vielä pari kurssia suorittamatta gradun lisäksi. En ole 8 kuukauteen koskenutkaan graduun. Noh, kesällä tein jonkinlaisen tavoiteaikataulun, mutta enhän minä sen mukaan ole toiminut. Ja mikä hassuinta, aihe kiinnostaa minua erittäin paljon ja jauhan siitä esim tällä palstalla päivät pitkät. :D

Mun vinkit, näillä tehtiin nelosen gradu kahdessa kuukaudessa kauppatieteelliseen (ei höpöhöpö-pääaineeseen).

1. Mene joka päivä kirjastoon tms. Paras olisi jokin työhuonetyyppinen ratkaisu, johon voi jättää kamat. Joidenkin yliopistojen kirjastoissa voi varata omia koppeja.

2. Sovi ohjaajan kanssa tapaamiset max 2 viikon välein kasvokkain. Pakko kirjoittaa, koska on ei kehtaa olla tekemättä. Jos ei onnistu nyk. Ohjaajan kanssa, yritä löytää ohjaaja, jolla on aikaa. Sopikaa seuraava tapaaminen aina edellisellä kerralla.

3. Paskakin gradu on valmis gradu.

4. Älä ota liian teoreettista aihetta vaan mahdollisimman konkreettinen, jotta pääset kiinni.

5. Etsi samasta aiheesta tehtyjä opinnäytetöitä ja hyödynnä niiden lähdeluetteloita. Ei tarvitse käyttää aikaa ensimmäisten lähteiden etsimiseen.

Minullakin gradu oli ennen sen aloittamista jotenkin kasvanut päässäni ihan hirveän isoksi peikoksi. Lopulta kuitenkin sen kirjoittaminen oli yllättäväan helppoa kunhan sai sen alulle. Muista, että kirjoittamalla yhden sivun päivässä, olet valmis kolmessa kuukaudessa ja jos kirjoitat kaksi tai kolme sivua päivässä, saat työn valmiiksi vielä nopeammin ja sitten käytät vaikka kaksi viikkoa gradun hiomiseen. Ihan sama vaikka tulisi huono arvosana, kunhan saat tutkinnon tehtyä. Kukaan ei ole ainakaan minun alalla koskaan kysynyt gradustani tai muutenkaan opinnoistani mitään, riittää että olen näyttänyt paperit ja olen valmistunut.

Istu alas ja kirjoita. Ei tuotoksen tarvitse olla mikään huipputeos. Surkeaa vuosien jälkeen vaan jättää tekemättä.

Heh, taisin keksiä juuri itselleni sivutoimisen ammatin :D

Paljonko maksaisitte valmiista gradusta? Pystyn kirjoittamaan akateemiselle kuulostavaa paskaa vaivattomasti loputtomiin, tämä on minun "super-power".

Oikeasti? Maksaisitteko esim. 1000€? Onhan nykyään näitä valmentautumis-kursseja lääkikseen yms, maksaahan opiskelijat niistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Heh, taisin keksiä juuri itselleni sivutoimisen ammatin :D

Paljonko maksaisitte valmiista gradusta? Pystyn kirjoittamaan akateemiselle kuulostavaa paskaa vaivattomasti loputtomiin, tämä on minun "super-power".

Oikeasti? Maksaisitteko esim. 1000€? Onhan nykyään näitä valmentautumis-kursseja lääkikseen yms, maksaahan opiskelijat niistäkin?

Minä olisin valmis maksamaan siitä, että joku kirjoittaisi referoitua tekstiä minun etsimistäni lähteistä. Ja kirjoittaisi johtopäätösluvun ja johdannon antamani rungon mukaan. Varsinaisen sisällön voisin siis tehdä itse, mutta se sanojen vääntäminen..