Lue keskustelun säännöt.
Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?
02.01.2018 |
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Kommentit (996)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia. Musta tuntuu, että jos meinaa saada psykiatrin uskomaan masennukseen, niin pitää mennä vastaanotolle vaarilta perityissä reikäisissä verkkareissa, olla käymättä suihkussa kahteen viikkoon ja sanoa, että aikoo tehdä huomenna itsemurhan. Jos psykiatri kysyy, että mihin voimat riittävät, niin ei kannata vastata raahautuvansa kauppaan kerran viikossa, koska se tulkitaan suureksi jaksamisen osoitukseksi eli mistään masenuksesta ei tietenkään voi olla kyse, vaan ihminen on täysin työkykyinen.
Voisi olettaa monien masennusdiagnoosien olevan hyvän näyttelemisen tulosta.
Ai jos jaksaa juuri ja juuri raahautua kerran viikossa kauppaan tms., niin kyse ei mitenkään voi olla masennuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia. Musta tuntuu, että jos meinaa saada psykiatrin uskomaan masennukseen, niin pitää mennä vastaanotolle vaarilta perityissä reikäisissä verkkareissa, olla käymättä suihkussa kahteen viikkoon ja sanoa, että aikoo tehdä huomenna itsemurhan. Jos psykiatri kysyy, että mihin voimat riittävät, niin ei kannata vastata raahautuvansa kauppaan kerran viikossa, koska se tulkitaan suureksi jaksamisen osoitukseksi eli mistään masenuksesta ei tietenkään voi olla kyse, vaan ihminen on täysin työkykyinen.
Voisi olettaa monien masennusdiagnoosien olevan hyvän näyttelemisen tulosta.
Niinhän tuota voisikin, paitsi ettei sitä aina päälle näe. Oikeasti ei useinkaan, koska ihmiset on niin tottuneita kantamaan sitä maskia ja hymyilemään. Oma läheisenikin oli niin aurinkoinen ja iloinen koko illan viime kesänä. Yöllä oli hypännyt kerrostalon ylimmältä tuuletusparvekkeelta kuolemaan.
Masennusta ei ole helppo näytellä. Sen oppii kyllä peittämään "ihmisten ilmoilla" jos on hyvä pokka. Samalla suunnittelee itsemurhaa.
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset luulevat lääkäreiden pystyvän parantamaan vaivan kuin vaivan tuosta noin vain.
Etenkin kun iso osa ihmisistä ei tee juuri mitään omasta terveydestä huolehtimisen eteen. (tupakka, alkoholi, ravinto, hampaiden pesu, ajattelu, sosiaalisuus, arjen tapaturmien välttäminen). Viette resursseja niiltä jotka enemmän apua ansaitsisivat.
Mielestäni hyville ihmisille, jotka todella pyrkivät terveysongelmien välttämiseen, tulisi olla omat hyvin resursoidut sairaalat ja huonoja ihmisiä tulisi käyttää harjoituskappaleina opiskelijoiden pyörittämissä sairaaloissa.
Jos pari huonosti valittua sanaa tekee pahan olon ei ole alkuaankaan avun tarpeessa vaan joutaa kärsiä kipuineen. Lääkärit joutuvat ihan liikaa katsomaan ylimielistä hälläväliäporukkaa joten stressitasot ja v käyrät ovat huipussaan. Mielummin haluaisivat auttaa vain hyviä potilaita jotka itsekin tsemppaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
No mua se ainakin auttoi, kun lääkäri vilpittömästi pahoitteli ja pyysi anteeksi että oli tullut kohdeltua mua huonosti. Enkä ole kyllä helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta tosta jäi paha mieli. Kuitenkin asia sitten unohtui ja kaikki hyvin nyt, muistan lääkäriäni lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
Mitä sitten haluaisit sellaisessa tilanteessa, jossa koet tulleesi kohdelluksi huonosti? Minusta ainakin on itselleni henkisestä huojentavaa, että vastapuoli tiedostaa oman käytöksensä epäoikeudenmukaisuuden ja ilmaisee sen suoraselkäisesti. Asia ei silloin jää myrkyttämään omaa mieltä.
Iso osa on syöpäläisiä kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset luulevat lääkäreiden pystyvän parantamaan vaivan kuin vaivan tuosta noin vain.
Etenkin kun iso osa ihmisistä ei tee juuri mitään omasta terveydestä huolehtimisen eteen. (tupakka, alkoholi, ravinto, hampaiden pesu, ajattelu, sosiaalisuus, arjen tapaturmien välttäminen). Viette resursseja niiltä jotka enemmän apua ansaitsisivat.
Mielestäni hyville ihmisille, jotka todella pyrkivät terveysongelmien välttämiseen, tulisi olla omat hyvin resursoidut sairaalat ja huonoja ihmisiä tulisi käyttää harjoituskappaleina opiskelijoiden pyörittämissä sairaaloissa.
Jos pari huonosti valittua sanaa tekee pahan olon ei ole alkuaankaan avun tarpeessa vaan joutaa kärsiä kipuineen. Lääkärit joutuvat ihan liikaa katsomaan ylimielistä hälläväliäporukkaa joten stressitasot ja v käyrät ovat huipussaan. Mielummin haluaisivat auttaa vain hyviä potilaita jotka itsekin tsemppaavat.
Kas, pääministerikin on av-mamma...
Ei vaan kokoomusnuori siellä kuohuksissaan provoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
No miksi yleensä pyydetään anteeksi, ja se opetetaan jo useimmille pikkulapsille? Mitä teet kiitoksillakaan?
Jo kaksivuotias lapsi osaa jos on opetettu (päikyssä ellei kotona) pyytää kaverilta anteeksi, jos on vienyt lelun toiselta tai lyönyt tai töninyt. Kauniisti halaa. En nyt ole varma haluanko lääkärin halaavan, mutta toisaalta mikä ettei.
Iso osa on syöpäläisiä kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset luulevat lääkäreiden pystyvän parantamaan vaivan kuin vaivan tuosta noin vain.
Etenkin kun iso osa ihmisistä ei tee juuri mitään omasta terveydestä huolehtimisen eteen. (tupakka, alkoholi, ravinto, hampaiden pesu, ajattelu, sosiaalisuus, arjen tapaturmien välttäminen). Viette resursseja niiltä jotka enemmän apua ansaitsisivat.
Mielestäni hyville ihmisille, jotka todella pyrkivät terveysongelmien välttämiseen, tulisi olla omat hyvin resursoidut sairaalat ja huonoja ihmisiä tulisi käyttää harjoituskappaleina opiskelijoiden pyörittämissä sairaaloissa.
Jos pari huonosti valittua sanaa tekee pahan olon ei ole alkuaankaan avun tarpeessa vaan joutaa kärsiä kipuineen. Lääkärit joutuvat ihan liikaa katsomaan ylimielistä hälläväliäporukkaa joten stressitasot ja v käyrät ovat huipussaan. Mielummin haluaisivat auttaa vain hyviä potilaita jotka itsekin tsemppaavat.
Olisipa mahtavaa jos elämä olisi todellisuudessa noin mustavalkoista ja ihmiset olisi helppo jaotella "hyviin" ja "huonoihin", ja että heidän kohtelunsa olisi tämän jaottelun mukaan läpinäkyvää ja oikeudenmukaista. (Kautta aikojen tällaista on kyllä muuten harrastettu paljonkin mm. erilaisia etnisiä ihmisryhmiä koskevina syrjivinä käytäntöinä, ja lopputuloksen on ollut vainoja ja jopa kansanmurhia.)
Elämä voi yllättää sinutkin ja saattaisit itsekin helposti ulkopuolisten olosuhteiden takia joutua tuollaiseen "huonojen" ihmisten kategoriaan ihan ilman omaa syytäsi. Eli kannattaa varoa, mitä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täällä käy ihan oikesti apua tarvitsevia ihmisiä joille ajat pitäisi antaa" Olin peruuttanut yhden käynnin työvuoron takia.
Aktiivimalli kirjoitti:
Iso osa on syöpäläisiä kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset luulevat lääkäreiden pystyvän parantamaan vaivan kuin vaivan tuosta noin vain.
Etenkin kun iso osa ihmisistä ei tee juuri mitään omasta terveydestä huolehtimisen eteen. (tupakka, alkoholi, ravinto, hampaiden pesu, ajattelu, sosiaalisuus, arjen tapaturmien välttäminen). Viette resursseja niiltä jotka enemmän apua ansaitsisivat.
Mielestäni hyville ihmisille, jotka todella pyrkivät terveysongelmien välttämiseen, tulisi olla omat hyvin resursoidut sairaalat ja huonoja ihmisiä tulisi käyttää harjoituskappaleina opiskelijoiden pyörittämissä sairaaloissa.
Jos pari huonosti valittua sanaa tekee pahan olon ei ole alkuaankaan avun tarpeessa vaan joutaa kärsiä kipuineen. Lääkärit joutuvat ihan liikaa katsomaan ylimielistä hälläväliäporukkaa joten stressitasot ja v käyrät ovat huipussaan. Mielummin haluaisivat auttaa vain hyviä potilaita jotka itsekin tsemppaavat.
Kas, pääministerikin on av-mamma...
Ei vaan kokoomusnuori siellä kuohuksissaan provoaa.
Äänestän Kyllöstä ja haluaisin että vähäiset resurssimme kohdennettaisiin paremmalle puoliskolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niinkään mikään yksittäinen sanominen, vaan lääkärien ylimielisyys ja hoitajien töykeys.
Ihania poikkeuksia toki on.
Tuntuu, että eivät tajua, että me ihan todella maksetaan julkisella heidän palkka, ja veropratiisi-yksityiselläkin ollaan maksettu koulutus, joka etenkään lääkäreillä ei ole ihan halpa.
Lääkärit tekee mitä lystää, koska sairas ihminen ei voi äänestää jaloillaan ja harvoin on voimia käydä vastarintaan.
Valitse puolesi 50% kirjoitti:
Aktiivimalli kirjoitti:
Iso osa on syöpäläisiä kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset luulevat lääkäreiden pystyvän parantamaan vaivan kuin vaivan tuosta noin vain.
Etenkin kun iso osa ihmisistä ei tee juuri mitään omasta terveydestä huolehtimisen eteen. (tupakka, alkoholi, ravinto, hampaiden pesu, ajattelu, sosiaalisuus, arjen tapaturmien välttäminen). Viette resursseja niiltä jotka enemmän apua ansaitsisivat.
Mielestäni hyville ihmisille, jotka todella pyrkivät terveysongelmien välttämiseen, tulisi olla omat hyvin resursoidut sairaalat ja huonoja ihmisiä tulisi käyttää harjoituskappaleina opiskelijoiden pyörittämissä sairaaloissa.
Jos pari huonosti valittua sanaa tekee pahan olon ei ole alkuaankaan avun tarpeessa vaan joutaa kärsiä kipuineen. Lääkärit joutuvat ihan liikaa katsomaan ylimielistä hälläväliäporukkaa joten stressitasot ja v käyrät ovat huipussaan. Mielummin haluaisivat auttaa vain hyviä potilaita jotka itsekin tsemppaavat.
Kas, pääministerikin on av-mamma...
Ei vaan kokoomusnuori siellä kuohuksissaan provoaa.
Äänestän Kyllöstä ja haluaisin että vähäiset resurssimme kohdennettaisiin paremmalle puoliskolle.
Suosittelen, että tutustut tarkemmin Vasemmistoliiton ajamiin asioihin.
Mutta trollihan sinä vain olet. Älä jaksa jankuttaa. Miksi olet täällä etkä töissä, vai roikutko työajalla Vauvalla? Vai oletko kotirouva, jolla on piikoja pyykkäämässä?
Itse asiasta: kaikkien asiat vaikuttavat kaikkiin. Jos niitä kaikkein huonompiosaisia ei hoideta ajoissa ja hyvin, se kostautuu leikkauksina (siis ihan oikeina kirurgisina toimenpiteinä, ei sipilöintinä), työkyvyttömyytenä, varhaiseläkkeinä... katsos kun eivät kaikki tapa siististi itseään vaan sinnittelevät sitten sairaina ja rampoina hengissä vaikka 100-vuotiaaksi. Kuka maksaa? Sinä.
Sinä itse luonnehdit mainiosti itsesi: ylimielistä hälläväliä-porukkaa. Mitä teistä on väliä? Pärjääjät pärjää, jääkööt ilman hoitoa tai maksakoot yksityisellä. Julkinen terveydenhuolto meille muille. Hus hus Mehiläiseen pikkusormen rakennekynnen katkettua kivuliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
No mua se ainakin auttoi, kun lääkäri vilpittömästi pahoitteli ja pyysi anteeksi että oli tullut kohdeltua mua huonosti. Enkä ole kyllä helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta tosta jäi paha mieli. Kuitenkin asia sitten unohtui ja kaikki hyvin nyt, muistan lääkäriäni lämmöllä.
Sama täällä. Aito pahoittelu ja anteeksipyyntö auttavat jättämään asian taakseen. Olen kohdannut myös sellaista kohtelua, jota EI ole mitenkään pahoiteltu, ja vasta vuosien kuluttua omin ponnistuksin ja mindfulnessin avulla saatoin päästä katkeruudesta irti. Kaikilla se ei onnistu ikinä.
Hyvä lääkäri on nöyrä ja tajuaa omat rajoituksensa. Mitä parempi lääkäri, sitä paremmin ne tajuaa. Osaa pyytää neuvoa ja anteeksi.
Oma (empaattinen) lääkäri oli jo todennut keskenmenon. Kätilöopistolla ultrattiin uudestaan kaksi päivää myöhemmin kun menin hakemaan tyhjennyslääkkeitä. Mieslääkäri ei tervehtinyt ja totesi utratessaan "Joo, ei täällä mitään elämää ole". Se oli ainoa mitä sanoi koko aikana sen lisäksi että kysyi haluanko ottaa lääkkeet kotona vai osastolla. Onneksi paikalla ollut hoitaja ja opiskelija olivat osaaottavia. Opiskelija piti minua kädestä ultrauksen ajan, jonka muistan vielä vuosienkin jälkeen pienenä, mutta empaattisena eleenä.
Tyhjennys ei mennyt hyvin, vielä kuukauden päästä vuodin reippaasti. Kun soitin Kätilöopistolle halutessani tarkistusta, vastannut hoitaja vähätteli kysyi kuinka raskaus oli saanut alkunsa. Kun kerroin alkionsiirosta, hän kehotti menemään samalle klinikalle, kun ei ollut spontaanisti saanut alkuaan! Myöhemmin sain toisen keskenmenon ja silloin otin lääkkeet osastolla. Kerroin osastonhoitajalle puhelusta, hänen mielestään täysin asiatonta ja väärät ohjeet. Vuoto kuukauden päästä ei ole normaalia ja minut olisi pitänyt ottaa sairaalaan tarkastukseen. Hän tuli vielä tuntia myöhemmin kertomaan, että oli tehnyt sopittanut vastaavelle ylilääkärille kohelustani ja ohjeistusta oli luvattu muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muutama kollega mieleen. Oikeasti suosittelen valittamaan epäasiallisesta / loukkaavasta kohtelusta. Lääkärillä itselläänkin on voinut alkaa vähän mopo keulia ja silloin on esimiehen hyvä se tietää. En tarkoita, että heti fudut ja pihalle vaan työnohjausta ja tarkempaa valvontaa. Kysykää siellä sairaalassa / tk:ssa / tt:ssä, ja teille kerrotaan miten menetellä. Se on ihan oikein.
Tiedän myös pitkään lääkärinä toimineena, että jos anteeksi pyydetään mahdollisimman pian ja asia sovitaan, ei se jää mieleen ehkä vuosikymmeniksi. Omalla äidillä on kokemus loukkaavasta lääkäristä 20 vuoden takaa, ja muistaa sen yhä kuin eilispäivän, vaikka muuten muisti niin ja näin. Olen kuullut sen tarinan lääkäri X:stä joka kieltämättä oli loukkaava noin 15 kertaa. En tunne ko. kollegaa.
T. Lääkäri myöskin
Mitä minä teen anteeksipyynnöillä?
No mua se ainakin auttoi, kun lääkäri vilpittömästi pahoitteli ja pyysi anteeksi että oli tullut kohdeltua mua huonosti. Enkä ole kyllä helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta tosta jäi paha mieli. Kuitenkin asia sitten unohtui ja kaikki hyvin nyt, muistan lääkäriäni lämmöllä.
Sama täällä. Aito pahoittelu ja anteeksipyyntö auttavat jättämään asian taakseen. Olen kohdannut myös sellaista kohtelua, jota EI ole mitenkään pahoiteltu, ja vasta vuosien kuluttua omin ponnistuksin ja mindfulnessin avulla saatoin päästä katkeruudesta irti. Kaikilla se ei onnistu ikinä.
Hyvä lääkäri on nöyrä ja tajuaa omat rajoituksensa. Mitä parempi lääkäri, sitä paremmin ne tajuaa. Osaa pyytää neuvoa ja anteeksi.
Minua ei auttanut johtavan lääkärin vuolaat pahoittelut hoitavien töpeksittyä. Hän oli vain huolissaan aionko tehdä ilmoituksen Valviralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun pitäisi tehdä jotain noille sun selluliiteille, sanoi mieslääkäri kun tutki luustoani osteoporoosin vuoksi.
Tän on oltava provo. Onhan?!
No ei ole! Tapahtui Seinäjoen keskussairaalassa noin 10 vuotta sitten. Olen kasvoiltani nätti ja muuten sirorakenteinen, mutta reisissäni on aina ollut selluliittia (kuten kaikilla äidinpuoleisilla naissukulaisilla). Nuorehko mieslääkäri tutki minua osteoporoosin vuoksi ja sanoi minulle noin! Voi kun hän olisi tiennyt, kuinka paljon olin yrittänyt niille tehdä, ne eivät vain sulaneet mihinkään. Nyt jo naurattaa, silloin olin vähän hoomoilasena!
Juuri näin. Suomessa on vain sallittua negaaminen ja wattuilu. Muu on sitten homojen hommaa. Ihan oikeasti. Tai sitten oot jotenkin epäilyttävä koska ammatillinen etäisyys. Pitääkö silti olla wattupää?!
Kandi (mies)