Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä gynellä kuului että "katsotaan tänne vähän tarkemmin, jos vaan ton puskan läpi jotain näkis" :)

Hyi saakeli näitä puskapirkkoja.

Oksettava sellainen räme, että pitää viidakkoveistä käyttää ennen kuin näkee edes isoja häpyhuulia.

Eikä tuo ole jo epähygieenistä! Ja hajut aika mellevät ja hikoamisen tasokin! 😷

Täällä oli aiemminkin kerrottu lääkärin kommentoineen jonkun rämettä. Ja YMMÄRRETTÄVÄSTI.

Ettehän te päästä nurmikkoakaan rehottamaan. Tehkää jotain.

Kai ymmärrät että olet homo, normaali mies ei kauhistu normaalia vaginaa.

Aika outoja nämä nykyajan "miehet".. no ettehän te kauhistelijametroseksuaalit edes miehiltä usein näytä.

Hyvä vitsi. Tiedän monta ihan umpiheteroa miestä, jotka inhoavat haisevia rämemajavia. Eivät tietenkään naisten kuullen asiasta puhu, paitsi joku sivistynyt ja valistunut saattaa siistiytymistä kohteliaasti ehdottaa.

Parikymppisenä minulla diagnosoitiin vakava masennus ja lääkäri tarjosi sairaslomaa. Totesin siihen, etten voi millekään sairaslomalle lähteä, kun on opiskelut kesken ja pitäisi valmistua tavoiteajassa. Siitä se lääkäri saikin ihan mahdottoman naurukohtauksen ja totesi, ettei mun mielenterveydellä yliopistosta kyllä ikinä valmistuta. Noh, en jäänyt sairaslomalle ja valmistuin ihan tavoiteajassa ja hyvin arvosanoin psykologikäyntien tukemana. Asiantunteva lääkäri jne.

Olin hoidettavana osastolla vakavan masennuksen vuoksi. Minulle tuli kipua selkärangan kupeeseen niin, että jouduin kävelemään hieman kumarassa. Osastolla ei hoidettu mitään fyysisiä vaivoja ja näin ollen jouduin menemään viereiseen päivystykseen. Siellä aulahoitaja tiukkasi, että miksi tulen sinne, kun olen jo "hoidossa". Selvitin heille, että osastolla ei ole somaattisiin sairauksiin perehtynyttä hlökuntaa. No sitten hän suostui ottamaan minut terkkarin puheille. Juuri kun poistuin luukulta, niin huusi minun puolimatkassa ollessa aulaa, että "mikä se sinun osasto olikaan".... Joo en tosiaankaan olisi halunnut, että koko päivystys olisi saanut tietää, että olen tulossa "joltakin osastolta".

Pääsin terkkarin vastaanotolle ja kas vain, siellä sattui olemaan tuttuni töissä. Oli siis töiden kautta tuttu hoitaja. Asenne oli alusta saakka ylimielinen ja ilkeä. En kylläkään ymmärrä, että miksi. Oltiin siis nähty hyvin ohimennen aikaa sitten ja en tuntenu kyseistä ihmistä sen tarkemmin. Varmasti muisti minut, kuten minä hänet. No selitin vaivani, että selkärangan kupeessa on kipeä paikka ja että on vaikea kävellä suorassa. Otti pika tulehdusarvon, joka oli juuri viitteissä, ns. harmaalla alueella. Eli pikkuisen koholla, mutta ei hälyttävästi. Hoitaja sanoi, että ei mitään, menet takaisin osastolle. Sanoin, että kyllä haluaisin nyt, että lääkäri ottaa kantaa, koska kipu oli selkeä ja jomottava. Oli haluton soittamaan, mutta vaadin kuitenkin sen soiton. Soitti lääkärille ja puhelu meni suurinpiirtein näin:

"Tässä potilas, jolla CRP arvo vähän koholla ja kipua selässä. On hermostuneen oloinen ja vaatii, että pitää lääkäriä konsultoida. MInä olin kyllä sitä mieltä, että ei tarvitsisi."

Ja tämän kaiken sanoi väsähtäneellä ylimielisellä äänensävyllä. Puhelu oli hieman pidempi, mutta asiasisältö tämä.

Lähdin sitten pois ja palasin kolmen päivän päästä päivystykseen, koska en voinut enää kulkea kuin selkä tosi kumarassa. Lisäksi kuume nousi 38C ja hampaita jomotti. Nyt ei aulahoitaja enää inttänyt vastaan ja oli muutenkin asiallisempi ihminen kuin edellinen. Pääsin lääkärille, joka tutki minut ja otti tulehdusarvot, jotka olivat jo jotain luokka 140 ja  sanoi, että ei täällä enää mitään voida tehdä. Selässäsi on iso mätäpaise, joka pitää avata leikkauksessa!! Tilataan ambulanssi yliopistolliseen sairaalaan.

NIinpä niin. Sinne sitten jouduin ja nukutettuna leikattiin mätäpaise auki. Lisäksi toki vielä kolmen, neljän kuukauden päivittäiset haavanhoidot ja kaksi antibioottikuuria, koska ensimmäisen jälkeen alkoi uudelleen koskemaan selkään. En voinut itse hoitaa haavaani ollenkaan, kun oli keskellä selkää.

Ja tämä kaikki yhden töykeän ja ylimielisen hoitsun vuoksi, joka ei voinut kuunnella potilasta. Ja ymmärrän sen, että joskus hoitaja/lääkäri tekee virhearvioita, mutta sitä en ymmärrä, miksi arviota tehdessään pitää olla niin töykeä, että potilas tuntee itsensä idiootiksi, kun edes kehtasi tulla hakemaan apua. Ja toki hän oli lukenut, että mistä olen tulossa. Sekin tuntui niin nöyryyttävältä, kun tulet "sellaiselta osastolta" ja joudut perustelemaan, että nyt tarvitsisit apua.

Olin jo masennuksen parantumisvaiheessa ja jaksoin tehdä tehdä valituksen kyseisestä toiminnasta. Jonkun ajan päästä minulle soitti ylilääkäri, joka pahoitteli hoitajien käytöstä ja sanoi, että palaute oli mennyt eteenpäin. Tuntui ihan hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Oletus on monesti edelleen se että jos et näytä petolinnun perseeltä ja ryyppää kaksin käsin niin et voi olla masentunut. Tiedän erään kuuskymppisen huomattavan rikkaan miehen jonka elämä oli myös päällisin puolin kunnossa eikä kukaan, edes oma perhe tiennyt mitään ennen kuin mies löytyi metsästä hirttäytyneenä. Muistan hänet iloisena ja puheliaana, masennus ei todellakaan näkynyt päällepäin.

Näin juuri! Menetin kolmannen lapsemme synnytyksessä paljon verta. Päästiin kotiin mutta olo oli parin päivänkin päästä niin hutera etten uskaltanut esim kantaa vauvaa koska tuntui että taju voi lähteä hetkenä minä hyvänsä. Lähdettiin neuvolalääkärin ohjeesta käymään polilla jotta ottaisivat hemoglobiiniarvon. Kaupaungille lähtiessämme sutaisin kasvoilleni nopean meikin, hiukan poski- ja huulipunaa kun näytin ihan haamulta. Äitiyspolilla hoitaja kommentoi ensitöikseen että ei tarvita mitään verikokeita, näytät ihan hyvinvoivalta. No, kävin pesaisemassa ne huulipunat pois niin jopa pääsinkin kokeisiin samantien ;)

Hoitaja kyseli seksielämästä, kun synnytyksestä oli kulunut noin 5 viikkoa. Sanoin ettei sitä nyt ole. Hoitaja sanoi: "Kyllä mies täytyy pitää tyytyväisenä."

Pari päivää leikkauksen jälkeen osastolla eräs nuori hoitaja ryntäsi raivoissaan huoneeseeni ja alkoi läksyttää siitä, että olin papereiden mukaan ottanut liikaa särkylääkettä. Että enkö ymmärrä, että munuaiset ja maksa voivat vaurioitua ja tällaisen pitää loppua nyt! Minä h moilasena vaan katselin... Olin ottanut ne lääkkeet, jotka minulle oli muovikipossa tuotu, enkä niitä siinä kivuissani tosiaankaan ollut osannut laskeskella.

Ollessani noin 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa tk-lääkärin sisätutkimuksessa (jota jännitin), ähkäisin hieman, kun tutkimus sattui. Kolmikymppinen naislääkäri totesi tähän, että Kipu kuuluu naisen elämään. Seurauksena melkein kymmenen vuotta kivuliaita tutkimuksia, kunnes löysin tutkimuspelkoani ymmärtävän yksityisen gynen ja iän myötä opin rentouttamaan itseni tutkimuksen ajaksi. Kuka siis sanoo noin nuorelle tytölle, joka on ensimmäistä kertaa tutkittavana??

Miettikääs millaista tulee olemaan kun näitä sairauskertomuksia (epikriisejä) aletaan käyttämään keinoälyn avulla hoitotyössä :) ... voipi olla tulevaisuudessa aika idiotismiä koko touhu. Esimerkki: lyhyet hiukset = mahdolisesti transsu :)

Neuvola täti oli alusta asti täysin asiaton.

Mutta eniten suututti se, että kun kerroin että pelkään synnytystä kovasti, niin minun olisi kuulema pitänyt sitten kaksi kertaa miettiä ensin alanko lasta tekemään. - Ai että tuntui pahalta se kommentti

Niin ja kaikesta jännityksestä huolimatta, synnytys meni hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja alkoi syyllistää siitä, että ulkomaalaisten miehien lurituksia ei pidä kuunnella, koska ne haluaa vain seksiä eivätkä välitä mun terveydestä.

Olisin halunnut sukupuolitautitesteihin ihan vain suomalaisesta poikaystävästä eroamisen jälkeen, mutta eipä tuo ottanut kuuleviin korviinsa. En myöskään päässyt testeihin.

Olin neitsyt ja sain saman saarnan....

ÖÖÖÖ.. olit neitsyt ja halusit sukupuolitautitesteihin?

Lääkäri möläytti lauseen: minäkin olisin vetänyt tommoista turpiin!

"No onpas se pieni!"

Olin raskaana ja menin ultraan... Lääkäri tiuskaisi että "ei tänne mitään näe, kun sulla on tätä läskiä niin paljon tiellä"...

Samanlaisia juttuja kyseisestä Tampereen keskusneuvolan tätistä kuullut muiltakin, toivottavasti ei ole enää virassaan...

Synnytyksen jälkeen osastolla hoitaja kovaan ääneen käytävällä kun lähti huoneestani: tällä rouvalla ei imetys tule onnistumaan.

Siitä on aikaa mutta vieläkin muistan miten pahoitin siitä mieleni.

Toinen hoitaja sanoi yökkönä ollessaan minulle, että älä huoli, jos imetys ei onnistu, anna vastiketta, muutoin siinä itkee sekä lapsi että äiti.  Tämä jäi mieleen lämpimänä ajatuksena ja olen kiitollinen tuolle hoitajalle joka pelasti minun mieleni imetyksen suhteen.  Lapsi kasvoi ja kovasti vaikka ei sitä rintamaitoa niin sitten riittänytkään.  Kiitos empaattisille hoitajille arvokkaasta työstänne.

Itse olen saanut etupäässä asiallista ja hyvää palvelua terveydenhuollon ammattilaisilta. Pari ikävää tapausta on jäänyt mieleen kuitenkin.

Ensimmäinen oli ihan koululaisena näkötestissä. En nähnyt kunnolla alimmalle riville ja terkka antoi ymmärtää, että se oli jotenkin tuhmaa ja väärää. Vasta aikuisena ymmärsin, että hyvin tai huonosti näkemisessä ei ole mitään moraalista oikeaa tai väärää ja että terkkari oli väärässä syyllistäessään siitä, että en nähnyt viimeiselle riville.

Toiseksi on ollut pari kokemusta siitä, miten sairaanhoitaja tai lääkäri on käyttäytynyt liian päällekäyvästi. Ymmärrän, että sairaanhoitaja tai lääkäri voi suositella tutkimuksia tai hoitoa, mutta minä olen kyllä se, joka päätän, mitä keholleni tehdään. Kun heti uhkaavalla saarnaäänellä sanotaan niin kuin pikkulapselle, että on "pakko" tehdä jotakin (niin kuin sisätutkimus tietyin väliajoin vain siksi, jos on mennyt naimisiin), niin itselleni tulee vain se reaktio, että en enää ikinä ilman kunnon syytä mene edes puhumaan kenellekään mitään, kun tässä ei kohta saa edes päättää, mitä omalle keholle tehdään.

Tämä nyt ei sinällään ole noin paha,kuin osan kokemuksista,mutta muistan vielä 10 vuoden jälkeenkin. Mulla oli ranne todella kipeä ja menin lääkäriin asian tiimoilta. Lääkäri kysyi mitä teen työkseni ja vastattuani olevani tarjoilija,hän kysyi mitä alan tekemään isona. ”Jotain järkevämpää” kannattaisi kuulemma tehdä. Mielestäni menin kysymään apua ongelmaani,enkä uranvalinta neuvoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä gynellä kuului että "katsotaan tänne vähän tarkemmin, jos vaan ton puskan läpi jotain näkis" :)

Hyi saakeli näitä puskapirkkoja.

Oksettava sellainen räme, että pitää viidakkoveistä käyttää ennen kuin näkee edes isoja häpyhuulia.

Eikä tuo ole jo epähygieenistä! Ja hajut aika mellevät ja hikoamisen tasokin! 😷

Täällä oli aiemminkin kerrottu lääkärin kommentoineen jonkun rämettä. Ja YMMÄRRETTÄVÄSTI.

Ettehän te päästä nurmikkoakaan rehottamaan. Tehkää jotain.

Kai ymmärrät että olet homo, normaali mies ei kauhistu normaalia vaginaa.

Aika outoja nämä nykyajan "miehet".. no ettehän te kauhistelijametroseksuaalit edes miehiltä usein näytä.

Tai sä olet Imbesilli puskapervo.

Kuka väitti, että olen mies! 😫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä gynellä kuului että "katsotaan tänne vähän tarkemmin, jos vaan ton puskan läpi jotain näkis" :)

Hyi saakeli näitä puskapirkkoja.

Oksettava sellainen räme, että pitää viidakkoveistä käyttää ennen kuin näkee edes isoja häpyhuulia.

Eikä tuo ole jo epähygieenistä! Ja hajut aika mellevät ja hikoamisen tasokin! 😷

Täällä oli aiemminkin kerrottu lääkärin kommentoineen jonkun rämettä. Ja YMMÄRRETTÄVÄSTI.

Ettehän te päästä nurmikkoakaan rehottamaan. Tehkää jotain.

Kai ymmärrät että olet homo, normaali mies ei kauhistu normaalia vaginaa.

Aika outoja nämä nykyajan "miehet".. no ettehän te kauhistelijametroseksuaalit edes miehiltä usein näytä.

Älä selitä kaikkien miesten puolesta mitään vaikka itse olet pervo juntti.

Siinä vaiheessa kun tää mätäs ja sen yksi karva keikkaa sen mu*aan haavan tai ku*iset karvat haisee nenän edessä tai jokin wc.paoerin pala on jäänyt niihin roikkumaan niin tuollainen junttihan vaan menee enemmän kii*aan - muilla normimiehillä lentää laatta.

Mieslääkärin kommentti kun tuskin olin kerennyt tulla sisään tutkituttamaan vatsakipujani: "Voisitko ottaa vaatteet pois, myös rintaliivit ja pikkuhousut!"

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja kyseli seksielämästä, kun synnytyksestä oli kulunut noin 5 viikkoa. Sanoin ettei sitä nyt ole. Hoitaja sanoi: "Kyllä mies täytyy pitää tyytyväisenä."

Miten jotkut hoitajat voivatkin olla niin valistuneita ja aikaansa edellä. Tuota ei moni naishoitsu käsitä!