Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla suurperheen äiti? Miksi tai miksi et?
Kommentit (231)
Suurperheen äitinä olo on ollut suurin ja ainoa haaveeni 4-vuotiaasta lähtien. Valitettavasti sellaiseksi se taitaa jäädä, takana nyt 4 vuotta lapsettomuutta ja tänä keväänä lapsettomuushoidot on tarkoitus lopettaa, ja keksiä jotain muuta elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nyt kolme lasta, yksi isompi ja kaksi pientä. Voisin hankkia neljännen, jos pystyisi menemään ajassa taaksepäin ja hankkia toisen suunnilleen esikoisen ikäisen. Nuoremmat kaksi tulevat hyvin juttuun enkä halua tehdä kolmatta pyörää siihen porukkaan. Esikoiselle olisi kiva, jos olisi/olisi ollut myös ikäistään seuraa eikä talo täynnä pikkulapsia.
Miksi jotkut kommentoi ikävään kauhistelevaan sävyyn niille joilla on monta lasta? Kysellään negativiseen sävyyn ehkäisystä ym. Ei kai kukaan vastaavalla tavalla arvostele esim yksilapsisia tai lapsettomia.
Itselläni on kolme lasta ja tähän lapsiluku jää koska kaikki syntyneet sektiolla ja lääkärin mielipide oli vikan jälkeen että ei enää raskauksia. Olisin neljää tai viittä toivonut mutta olen onnellinen näistä kolmestakin. Onhan näidenkin kanssa välillä todella rankkaa, mutta nautin silti äitiydestä suunnattomasti.
Mulla ei ole suurta oman tilan tarvetta ja tykkään puuhailla lasten kanssa kaikenlaista. Mieheni on myös osallistuva ja hyvä isä lapsille. Matkustelusta emme muutenkaan niin välitä mutta toki käydään huvipuistossa ja vastaavissa lapsille mieleisissä paikoissa ainakin kerran vuodessa.
Mielestäni selviäisimme hyvin vaikka lapsia olisi vielä 1-2 lisää. Ymmärrän kyllä ettei tämmöinen elämäntapa kaikille sovi mutts ihailen kyllä niitä perheitä, jotka pyörittävät onnistuneesti isompaakin katrasta.
En voisi olla äiti koska olen mies.
Meillä on 8 lasta. Ystäväpiirissä on myös muutama ison perheen äiti. Tottakai välillä huutaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, jos joka puolella joku sählää, mutta sen tässä on oppinut, että rauhallisuudella pääsee pitkälle. Myös muut tuntemani ison perheen äidit ja isät osaavat suhteuttaa asioita, ja reagoivat aina tärkeimpään asian ensin. Lapset on pakko opettaa käyttäytymään, jos haluaa liikkua heidän kanssaan. Meidän lapset ei siis ole niitä, jotka hyppivät ja juoksevat penkkien väleissä eri tapahtumissa. Koulussa heitä kehutaan empaattisia ja sosiaalisiksi. He eivät hoida toisiaan eivätkä liiku keskenään kaupungilla. Harvakseltaan isompaa pyydetään leikittämään hetki pienempää kotona. Mutta aikuinen on aina paikalla, jos on alle kouluikäisiä kotona. Kotitöitä on lasten tehtävä, ja siinä oppivat kyllä monenlaista.
Matkustelu onnistuu etsimällä lentotarjouksia ja halpoja koteja maailmalta. Hotelliin tällaista porukkaa on turha viedä. Ja ottamalla vuoron perään eri lapsia mukaan voi tehdä rauhallisempia matkoja kotimaassa, osa lapsista silloin isovanhemmilla.
Huomiolla on minulle turha perustella perhekokoa. Olemme olleet miehen kanssa vuoron perään kotona. Välillä jakaneet eli molemmat osaviikkoisella. Meillä on läheisiä aikuisia, jotka ottavat toisinaan 1-2 lasta heille yökylään. Lapset ovat olleet vain muutamia päiviä viikossa hoidossa. Ja esim iltapäivä kerhoja ei olla tarvittu koulun jälkeen.
Keskitymme elämässämme lapsiin. Osa ystävistäni toimii aivan toisin, sekä aikuiset että lapset ovat paljon menossa ja kavereillaan. Meillä taas lapset ovat enimmäkseen kotona ja puuhaavat sisarustensa kanssa, vaikka kaikilla on viikossa vähintään yksi harrastus.
Ehkä lapset valittavat aikuisina kuinka kamalaa tämä kaikki oli. Mutta itse näen, että saavat kaiken tarvitsemansa, kun heillä on aina aikuinen kotosalla, saavat hyvää ruokaa viisi kertaa päivässä, nukkuvat säännöllisesti ja ennenkaikkea meidän vanhempien suhde on hyvä. Saavat myös huomiota ja turvaa toisiltaan. Ei ole mikään ongelma pelata lautapeliä kolmen kanssa tai lukea iltasatua neljälle. Kahdenkeskistä aikaa tulee satunnaisesti, mutta eipä kyllä kukaan sitä edes pyydä. Enemmänkin meidän lapsia ahdistaa, jos ollaan liian rauhallisella porukalla kotona. Alkavat kysellä missä muut ovat :). Pienet tietysti saavat huomiota enemmän, isompien ollessa koulussa. Jos mietitään erilaisia kulttuureja eri aikakausina, niin vanhemmuuden tapoja on ollut monia. Tärkeintä lapsille on minusta kuuluminen perheeseen ja turvallisuus. Ettei kaikki koko ajan muutu. Ja että näkevät vanhempiensa olevan pääosin onnellisia.
Jokainen perhekoko on oikea. Eikä lasten lukumäärä kerro mitään perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai voisin jos olisi pakko. Mutta jos ja kun saa itse valita niin.... ei.
En halua lapsia lainkaan.
Ei ikinä ollut haaveissa suurperhe ja nyt lapsemme on jo melkein aikuinen. Olen todella tyytyväinen että olemme kasvattaneet hänestä fiksun nuoren. Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, sillä kokisin huonoa omatuntoa siitä, että aikani ei millään riittäisi tasapuolisesti jokaisen lapsen asioiden hoitamiseen, leikkimiseen, opettamiseen jne. Tai siis ehkä neljään lapseen voisi vielä riittääkin, mutta sitä suurempiin lapsilukuihin ei kyllä. Lähes kaikki tuntemani suurperheen lapset valittavat, että vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa ja vastuuta pikkusisaruksista piti ottaa jo heti kouluiästä lähtien.
Tämä on kuin minun kohtalo. Kymmenestä lapsesta kolmanneksi vanhin. Ei lapsuutta kuin mummin luona harvoin. En muista koskaan olleeni äidin sylissä. Nuorimmat 4 olivat minun vastuulla jo varhain. En ole toipunut lapsuudesta vieläkään. Itsellä yksi.
En, koska olen mies enkä pidä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla.
Tietenkin jos tilanne olisi, että joukko lapsia kuolisi nälkään jos en huolehdi niin huolehtisin. Mutta en halua suurperhettä.
Sanoista "suurperheen äiti" tulee mieleen naruilla kymmeneen lapseen ja hellaan ja pesukoneeseen kytketty nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Tai voisin, jos taivaasta äkkiä tipahtaisi järjetön määrä rahaa, että sais ison talon, auton, vois järjestää kaikille kymmenelle mukulalle mahdollisuuden harrastaa eikä kenenkään tarvis aina kulkea kulahtaneiden vaatteiden kolmantena käyttäjänä, kun ei oo varaa uusiin...
Aikaakin olisi antaa kaikille, kun ei tarvis käydä töissä.
Nyt lapsiluku jää kahteen ja hyvä näin :)
En. Ei musta olisi sellaseen, siihen on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin, en halua elää parisuhteessa. Suurperhettä ei millään pyörittäisi yksinhuioltajana.
Toinen syy, olen introvertti enkä jaksa kovaa hälinää ja melskettä, olen myös aika laiska. Olettaisin että suurperheen äidin pitäisi olla reipas ja jaksaa kiirettä joka päivä, minä en pystyisi siihen.
Tarvitsen paljon ihan yksinäisyyttä, tai ainakin sitä että ei ole kotona kauhea hälinä ja möly. Nyt se onnistuu kun elän teini-ikäisen lapseni kanssa kaksin.
Omalla mummovainaallani oli 11 lasta. Olivat vielä Karjalan evakkoja ja lapsia tupsahteli karjalän lisäksi eri puolella Suomea. Täytyy ihmetellä miten kova täti mummoni oli, ja silti niin ihana ihminen eikä mitenkään "kova". Olin aina mummon tyttö. Mutta ei musta olisi millonkaan niin sion katraan äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta, mutta nuorimmat on kaksoset. Aika todennäköisesti lapsiluku olisi muuten jäänyt kolmeen. Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen, enkä enää haikaile lisää lapsia. Lapset on syntyneet aika tiheään tahtiin, mikä myös tuntuu nyt hyvältä, kun kaikki ovat jo koulussa. En kaipaa enää mitään taaperoita, sillä tavallaan olen aina pitänyt enemmän vähän isommista lapsista. Ja rahaa menee jo nytkin tarpeeksi. Lisäksi kaikki harrastavat aktiivisesti urheilua, johon tuntuu menevän kaikki aika. Ynnä kaikki kouluasiat ym setvimiset lasten kanssa.
Mulla sama:-D
Mutta koen että liikaa on, yhtäkään en toki pois antaisi, mutta 4 alkaa olla jo aika sietokyvyn äärirajoilla niin mölyn, rahanmenon, oman ajan puutteen kuin ruokamenojenkin suhteen.
Ja se jatkuva "äiti kato, äitiiiiiiii! äiti ,äiti , äiti kato...jne"
Ei oikeasti kovin kivaa. Pakkohan se on myöntää.
Mullakin pienellä ikäerolla ja kuopukset kaksoset.
Mitään ylimääräistä ei jaksa eikä ehdi tehdä ja tavaraa,vaatteita ja kenkiä pursuaa joka kolosta ja se osaltaan jo luo kaaosta.
Ei puhettakaan, että kun lapset menevät nukkumaan niin se työ loppuisi siihen.
Ja" oma aika " (kirja, tv..)on otettava yöllä tai pää hajoaa. Parisuhteelle ei paljon ole jäänyt energiaa, ehkä joskus sitten.
Joku joskus täällä palstalla sanoi, että 'oma aika on lasten kanssa' . voin vakuuttaa että ei muuten ole. No, yhden kanssa ehkä mutta ei neljän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta, mutta nuorimmat on kaksoset. Aika todennäköisesti lapsiluku olisi muuten jäänyt kolmeen. Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen, enkä enää haikaile lisää lapsia. Lapset on syntyneet aika tiheään tahtiin, mikä myös tuntuu nyt hyvältä, kun kaikki ovat jo koulussa. En kaipaa enää mitään taaperoita, sillä tavallaan olen aina pitänyt enemmän vähän isommista lapsista. Ja rahaa menee jo nytkin tarpeeksi. Lisäksi kaikki harrastavat aktiivisesti urheilua, johon tuntuu menevän kaikki aika. Ynnä kaikki kouluasiat ym setvimiset lasten kanssa.
Mulla sama:-D
Mutta koen että liikaa on, yhtäkään en toki pois antaisi, mutta 4 alkaa olla jo aika sietokyvyn äärirajoilla niin mölyn, rahanmenon, oman ajan puutteen kuin ruokamenojenkin suhteen.
Ja se jatkuva "äiti kato, äitiiiiiiii! äiti ,äiti , äiti kato...jne"
Ei oikeasti kovin kivaa. Pakkohan se on myöntää.
Mullakin pienellä ikäerolla ja kuopukset kaksoset.
Mitään ylimääräistä ei jaksa eikä ehdi tehdä ja tavaraa,vaatteita ja kenkiä pursuaa joka kolosta ja se osaltaan jo luo kaaosta.
Ei puhettakaan, että kun lapset menevät nukkumaan niin se työ loppuisi siihen.
Ja" oma aika " (kirja, tv..)on otettava yöllä tai pää hajoaa. Parisuhteelle ei paljon ole jäänyt energiaa, ehkä joskus sitten.
Joku joskus täällä palstalla sanoi, että 'oma aika on lasten kanssa' . voin vakuuttaa että ei muuten ole. No, yhden kanssa ehkä mutta ei neljän.
Kuopukset -siis nuorimmat:-!
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä ollut haaveissa suurperhe ja nyt lapsemme on jo melkein aikuinen. Olen todella tyytyväinen että olemme kasvattaneet hänestä fiksun nuoren. Jokainen tyylillään.
Minulla on neljä fiksua lasta
Vierailija kirjoitti:
Sanoista "suurperheen äiti" tulee mieleen naruilla kymmeneen lapseen ja hellaan ja pesukoneeseen kytketty nainen.
Ja sun kupla puhkeaa: kolmella lapsella on "jo" suurperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta, mutta nuorimmat on kaksoset. Aika todennäköisesti lapsiluku olisi muuten jäänyt kolmeen. Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen, enkä enää haikaile lisää lapsia. Lapset on syntyneet aika tiheään tahtiin, mikä myös tuntuu nyt hyvältä, kun kaikki ovat jo koulussa. En kaipaa enää mitään taaperoita, sillä tavallaan olen aina pitänyt enemmän vähän isommista lapsista. Ja rahaa menee jo nytkin tarpeeksi. Lisäksi kaikki harrastavat aktiivisesti urheilua, johon tuntuu menevän kaikki aika. Ynnä kaikki kouluasiat ym setvimiset lasten kanssa.
Mulla sama:-D
Mutta koen että liikaa on, yhtäkään en toki pois antaisi, mutta 4 alkaa olla jo aika sietokyvyn äärirajoilla niin mölyn, rahanmenon, oman ajan puutteen kuin ruokamenojenkin suhteen.
Ja se jatkuva "äiti kato, äitiiiiiiii! äiti ,äiti , äiti kato...jne"
Ei oikeasti kovin kivaa. Pakkohan se on myöntää.
Mullakin pienellä ikäerolla ja kuopukset kaksoset.
Mitään ylimääräistä ei jaksa eikä ehdi tehdä ja tavaraa,vaatteita ja kenkiä pursuaa joka kolosta ja se osaltaan jo luo kaaosta.
Ei puhettakaan, että kun lapset menevät nukkumaan niin se työ loppuisi siihen.
Ja" oma aika " (kirja, tv..)on otettava yöllä tai pää hajoaa. Parisuhteelle ei paljon ole jäänyt energiaa, ehkä joskus sitten.
Joku joskus täällä palstalla sanoi, että 'oma aika on lasten kanssa' . voin vakuuttaa että ei muuten ole. No, yhden kanssa ehkä mutta ei neljän.Kuopukset -siis nuorimmat:-!
Minulla on 5 lasta, tehty putkeen koska tahdon tehdä työtä.
3- vuorotyö mahdollistaa sen että nuorimmaiset on tarhassa muutama tunti ennen töihin lähtöä ja kas, siinä on heti omaa aikaa.
Mummot sekä omat sisarukset voi katsoa lapsia sen hetken kun käyn miehen kanssa leffassa yms.
Kun lapset harrastaa, sen ajan voi itse käyttää, tarhaikäiset taas alkaa kaivata omia kavereita jolloin vaihtelemalla perheiden kanssa kuka leikkii kenellä saa taas lisää aikaa myös itselleen.
Ja kaikkea voi vuorotella: vanhempien kanssa voi sopia mm. kyydit treeneihin/kisoihin yms.
Jotkut harrastukset mahdollistaa myös leirit; meillä 7- vuotias on ollut kesäleirillä ja harrastuksen kautta yöyli-matkalla muutamaan otteeseen. _Toki tässä vaikuttaa lapsen innokkuus ja reippaus.
En haluaisi.
Ihmettelen miksi kukaan on, kun ei ole nykyään mikään pakkokohtalo sellanen.
Kyllä voisin ja olenkin, jos neljä lasta riittää suurperheen määreeksi. Haaveilin jo lapsena/nuorena että minulla olisi iso perhe. Nuorena aikuisena ajattelin sitten että neljä olisi sopiva määrä ja neljä ihanaa lasta sain. Nuorimman lapsen vauva-aikana kirjoitin gradun, siinä oli haastetta mitä kaipasin kolmen lapsen äitiyslomien jälkeen. Meidän perheessä harrastetaan paljon, osa enemmän osa vähemmän. Meneehän siihen rahaa, mutta hyvään tarkoitukseen, kuin rahaa laittaisi pankkiin. Olemme myös matkustelleet paljon, iso perhe ei ole ollut siinä mielessä este. Kaukomatkoja olisi ehkä tehty enemmän pienemmällä perheellä, mutta paljon ollut näkemistä Euroopassakin. Minulle tämä sopii ja on juuri sitä elämää mistä unelmoin, jollekin toiselle sopii lapsettomuus tai pieni perhe.