Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla suurperheen äiti? Miksi tai miksi et?
Kommentit (231)
Mulla on 4 lasta. Kyllähän se aiheuttaa ihmetystä joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurperheen äiti, meillä on 6 lasta. Jokaista kerkeämme päivän aikana huomioimaan ja osoittamaan rakkautta. Töissä olen ollut jokaisen lapsen vauvavaiheen jälkeen, joko hetken tai vähän pidempään. Mies jäänyt välillä kotiin ja molempien vanhempien ollessa töissä hoitaja on kotona, että pienet saavat aamulla jäädä nukkumaan ja isompien ei tarvitse olla keskenään koulupäivän jälkeen. Yhdessä hoidamme kotityöt ja lasten asiat. Käymme useamman kerran vuodessa viikonlopun parisuhdelomalla ja myös koko perheen kanssa esim. kylpylässä tai risteilyllä. Myös ulkomaanmatkoja on tullut tehtyä jokunen koko perheellä. Rahaa riittää näihinkin, kun aloitamme säästämisen ajoissa. Omaa aikaa saamme, kun sitä tarvitsemme, yleensä kerran viikossa kumpikin. Parisuhteelle jää joka ilta hetki aikaa lasten käytyä nukkumaan. Meille sopivaa, hyvää elämää elämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta, mutta nuorimmat on kaksoset. Aika todennäköisesti lapsiluku olisi muuten jäänyt kolmeen. Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen, enkä enää haikaile lisää lapsia. Lapset on syntyneet aika tiheään tahtiin, mikä myös tuntuu nyt hyvältä, kun kaikki ovat jo koulussa. En kaipaa enää mitään taaperoita, sillä tavallaan olen aina pitänyt enemmän vähän isommista lapsista. Ja rahaa menee jo nytkin tarpeeksi. Lisäksi kaikki harrastavat aktiivisesti urheilua, johon tuntuu menevän kaikki aika. Ynnä kaikki kouluasiat ym setvimiset lasten kanssa.
Mulla sama:-D
Mutta koen että liikaa on, yhtäkään en toki pois antaisi, mutta 4 alkaa olla jo aika sietokyvyn äärirajoilla niin mölyn, rahanmenon, oman ajan puutteen kuin ruokamenojenkin suhteen.
Ja se jatkuva "äiti kato, äitiiiiiiii! äiti ,äiti , äiti kato...jne"
Ei oikeasti kovin kivaa. Pakkohan se on myöntää.
Mullakin pienellä ikäerolla ja kuopukset kaksoset.
Mitään ylimääräistä ei jaksa eikä ehdi tehdä ja tavaraa,vaatteita ja kenkiä pursuaa joka kolosta ja se osaltaan jo luo kaaosta.
Ei puhettakaan, että kun lapset menevät nukkumaan niin se työ loppuisi siihen.
Ja" oma aika " (kirja, tv..)on otettava yöllä tai pää hajoaa. Parisuhteelle ei paljon ole jäänyt energiaa, ehkä joskus sitten.
Joku joskus täällä palstalla sanoi, että 'oma aika on lasten kanssa' . voin vakuuttaa että ei muuten ole. No, yhden kanssa ehkä mutta ei neljän.Kuopukset -siis nuorimmat:-!
Minulla on 5 lasta, tehty putkeen koska tahdon tehdä työtä.
3- vuorotyö mahdollistaa sen että nuorimmaiset on tarhassa muutama tunti ennen töihin lähtöä ja kas, siinä on heti omaa aikaa.
Mummot sekä omat sisarukset voi katsoa lapsia sen hetken kun käyn miehen kanssa leffassa yms.
Kun lapset harrastaa, sen ajan voi itse käyttää, tarhaikäiset taas alkaa kaivata omia kavereita jolloin vaihtelemalla perheiden kanssa kuka leikkii kenellä saa taas lisää aikaa myös itselleen.
Ja kaikkea voi vuorotella: vanhempien kanssa voi sopia mm. kyydit treeneihin/kisoihin yms.
Jotkut harrastukset mahdollistaa myös leirit; meillä 7- vuotias on ollut kesäleirillä ja harrastuksen kautta yöyli-matkalla muutamaan otteeseen. _Toki tässä vaikuttaa lapsen innokkuus ja reippaus.
Millä oikeudella panet lapsesi mummojen ja sisarusten hoidettavaksi? Oman lapsuuteni ja nuoruuteni trauma on se, että jouduin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Myöhemmin vielä veljeni 4 lasta tarvitsivat usein hoitajaa. Moni lapsista perheet ovat itsekkäitä. Sitten vielä tuet ja lapsilisät jotka me veronmaksajat kustannamme. Lapset eivät ole onnellisia suurperheessä. Joka muuta väittää ,puhuu pötyä.
Nimenomaan, sinun traumasi. Ei kuitenkaan kaikkien muiden. Tämä ei tarkoita mitään pahaa, en todellakaan vähättele kokemustasi. Itselläni kuitenkin on suurperhe, ja myös itse olen sellaisesta (15 lasta) lähtöisin. Väitän olleeni onnellinen siitä huolimatta tai jopa sen ansiosta ;) Meillä lapsia on 9.
Jospa ne mummot tarjoutuvat välillä itse hoitamaan? Tai jospa isommat sisarukset saavat pientä palkkaa siitä tunnin, parin hoitamisesta? Joku voi tehdä asioita vapaaehtoisestikin. Toki päävastuu on aina vanhemmilla ja nuorilla (siis niillä isommilla lapsilla) tulee olla myös oma elämä, eikä vain niin että on joku edellytys täyttää muun perheen tarpeita. Meillä kyllä isommat lapset (15-18 v) ovat ihan kyselleet, milloin saisivat hoitaa. Nämä isommat tykkäävät mahdottomasti pienemmistä sisaruksistaan ja haluavat muutenkin viettää heidän kanssa aikaa.
Ei varsinaista kunnon puskurirahastoa, ei ollut edes ennen lapsia. Asuntolainan saa tarvittaessa pelkkien korkojen maksuun jos tulee jokin yllättävä tilapäinen tilanne.
Ajan suhteen tilanteet elää koko ajan. Meillä neljä joista isoin koulussa, toinen eskarissa, kolmas kahden tunnin kerhossa ja pienin vauva. Taapero saa ihan täyden huomion aamupäivisin, kun vauva nukkuu ja isommat poissa. Tokan haen kävellen eskarista jolloin voidaan rauhassa keskustella kuulumiset. Isoin tulee koulusta kun taapero päiväunilla ja vauva vaihdellen, mutta toistaiseksi vielä niin pieni ettei häiritse, joten saadaan keskusteltua.
Harrastukset on lähellä joten aikaa ei mene ajoihin. Joskus vien ja käyn välissä juoksemassa, joskus otan kaikki mukaan ja käyn puistossa pienempien kanssa, että mies saa olla rauhassa. Joskus harrastusten aikana kaupassa. Isommilla vain 2 harrastusta viikosta joten ei vielä vie paljon aikaa. Yhdessä ovat samaan aikaan joten silloin saatetaan ottaa pienemmät rattaisiin ja käydä miehen kanssa lenkillä. Kaikkiin pystyy itse kävellä tai mennä bussilla, kunhan vähän kasvaa. Tilanne toki elää ja harrastukset saattaa vaihtua.
Arkisin kaikki nukkumassa kahdeksalta joten saadaan miehen kanssa olla keskenämme tai sitten minä käyn urheilemassa 3-5krt/vk. Pe ja la isommat saavat valvoa pidempään ja pienten mentyä nukkumaan pelataan heidän kanssaan lautapelejä ilman häiriötä.
Kerran viikossa käydään koko perheen kesken uimassa. Satunnaista kausiharrastelua vaihtelevissa porukoissa. Isompien kanssa hiihtoa, luisteluun joskus kaikki mukaan ja joskus vain isommat. Pyöräretkille ja uimarannalle saa kaikki. Näissäkin pystyy keskittyä myös jonkin verran jokaiseen vuorotellen.
Isompien kanssa jumppaan jonkin verran.
Ei olla matkustettu edes ennen lapsia, mutta nyt säästetään kaukomatkaa varten, koska koululaiset jo puhuvat kun kaikki muut käy ja he ei ole päässyt. Jos pääsisi 2-3v välein niin ei voi sanoa, ettei ole päässyt. Tiedän ettei kaikki pääse edes sitä vaikka olisi vähemmän lapsia.
Kotimaassa olemme vuokranneet mökkejä. Käyneet laskettelu reissuilla, vaeltamassa ja kesäisin vain mökkeilemässä. Lisäksi tykätään ulkoilusta ja hyödynnetään vuoden ympäri kansallispuistoja ja ulkoilusaaria. Mies käy lasten kanssa telttailemassa.
Ei ole lapset sanonut, että haluaisivat vähemmän sisaruksia. Jos näin sanoisivat niin siihen olisi varmasti jokin järkevä syy, kuten liian vähän huomiota tai antanu pienten häiritä yms. Selvittäisin syyn ja korjaisin ongelman. Ihan näitä kommentteja kuulee jo kaksilapsisita perheistä joten ei ole sidonnaisina perhekokoon vaan peiliinkatsomisen paikka.
Vanhemmat ei ole päässyt mihinkään esikoisen syntymän jälkeen kahdestaan, joten ei ole perheen koosta kiinni. Omasta ajastani pidän huolen, eli urheilen ilman lapsia 3-5krt/vk ja käyn yksin kaupoissa. Muuta en ole kaivannut. Isällä harvoin on omia menoja, mutta saa mennä silloin, kun on. Lisäksi hän saa kotona hengähtää, kun käyn lasten kanssa ulkoilemassa.
Tilanteet toki muuttuu, kun päiväunia jää pois ja pieninkin alkaa touhuta kunnolla. Pitää muistaa vain käydä jokaisen kanssa jotain rauhassa, mutta onneksi on myös isä lapsilla. Töissä ollessa on jäänyt huomattavasti vähemmän aikaa itselle ja myös vähemmän lapsille. Olen miettinyt töihin paluuta osa-aikaisena, jotta saan huomioitua myös lapset. Rahallisesti toki huonompi, mutta perheen kannalta parempi.
Viides voisi mahdollisesti vielä mennä, mutta kuudes olisi jo taloudellisesti todella hankala. Auton hankintaa yms koituisi siitä, joten viisi on ihan maksimi. Todennäköisimmin luku jää neljään. Saa tässäkin organisoida aika lailla, että riittää aikaa kaikkeen tohuamiseen, siivoamiseen, opettamiseen, omaan aikaan yms.
En voisi, koska mies ei voi olla isä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 36v kirjoitti:
En voisi, koska mies ei voi olla isä :-(
Oho, kirjoitin vahingossa väärin. Mies voi olla isä, mutta äiti mies ei voi olla, koska mies ei voi olla raskaana, synnyttää tai imettää lasta :-(((( Tosin en voisi oikein kuvitella olevani isäkään.
En voisi, koska suurperheiden äidit ovat rumia ja minä en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä halusi nuorempana 6 lasta. Mieskin oli ainoa lapsi ja kaipasi lapsena kuulemma sisaruksia. Isosisko kuoli pienenä vakavaan sairauteen, ja äiti sai vielä kaksi keskenmenoa eli se yksilapsisuus ei ollut valinta.
Meillä on 6 raskautta ja 2 teinilasta.
Kyllä, voisin olla...olen hyvin kärsivällinen ja rauhallinen luonne, mutta topakka. En vain saanut kaikkia lapsiani.
En usko.
En jaksa edes katsoa sitä sähellystä vierestä paria tuntia kauempaa.
Kauhean levotonta.
Tuntemani suurperheiden (väh. 4 lasta) äidit ovat hermoraunioita, umpiväsyneitä tai huutavia diktaattoreita.
Ne jotka näyttää jotenkuten selviävän ovat hankkineet lastenhoitajia, siivoojan, aupairin tms. tai heillä on poikkeuksellisen hyvät ja aktiiviset tukijoukot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko.
En jaksa edes katsoa sitä sähellystä vierestä paria tuntia kauempaa.
Kauhean levotonta.
Tuntemani suurperheiden (väh. 4 lasta) äidit ovat hermoraunioita, umpiväsyneitä tai huutavia diktaattoreita.Ne jotka näyttää jotenkuten selviävän ovat hankkineet lastenhoitajia, siivoojan, aupairin tms. tai heillä on poikkeuksellisen hyvät ja aktiiviset tukijoukot.
Etenkin kun koulunkäyntikin kuuluu nykyään olevan vähintään yhtä paljon vanhempien kuin koululaisten työtä. Mikä on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoista "suurperheen äiti" tulee mieleen naruilla kymmeneen lapseen ja hellaan ja pesukoneeseen kytketty nainen.
Ja sun kupla puhkeaa: kolmella lapsella on "jo" suurperhe.
Eikä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä neljä lasta olisi liikaa, missä mulla menee suurperheen raja. Kolmenkin kanssa matkustelu olisi jo kalliimpaa kun tarvitsisi aina kaksi huonetta/ison huoneiston. Kaksi on hyvä, kulut ok, toisilleen seuraa ja joskus maassa on rauha. Ja syliin mahtuu molemmat, tai saa jaettua 1/vanhempi. Ja urakaan ei kärsi liikaa..syitä vaan riittää näköjään.
Voisin ja en voisi.
Voisin, koska uskon kyllä selviytyväni monenlaisesta erilaisesta elämästä. Uskon myös pystyväni omalla asenteella olemaan onnellinen suurperheen äitinä. Itselläni on kolme lasta ja tavallaan ymmärrän, mikä siinä suurperheessä viehättää. Luonani on usein sukulaislapsia pitkiäkin aikoja omien lasten lisäksi (heidän perheongelmien vuoksi), ja kun kaikki lapset iltaisin kerääntyvät yhteen kuuntelemaan iltasatua syliin, kainaloon ja kuka mihinkin, viehätyn siitä ajatuksesta, että tämä on minun laumani, jota minä paimennan.
En voisi, koska usein tuntuu, että kolme omaakin lasta on liikaa. Salaa joskus haaveilen "helposta" elämästä ja siitä, millaista elämää vietettäisiin miehen kanssa ihan kahdestaan. Olisi enemmän rahaa, paljon matkustelua, kivoja kaverijuhlia, rauhaa ja omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olis kyllä pahin painajainen. Mielummin kuolisin nuorena!
Lapsiperhe-elämä vaatii tosi paljon nykyään. Nyt kun pikkulapsiajasta on selvitty, toinen rankka homma on koulu. Se on nykyään vaatimuksineen raskasta vanhemmallekin. Suorituspaineita on rittäämiin. En missään tapauksessa voisi kuvitella itseäni suurperheen äitinä. Hatunnosto heille, jotka jaksavat moista.
Voisin. Pitkäaikaisen poikaystävän kanssa homma meni pahasti puihin ja otin siipeeni. Tutustuin nykyiseen mieheeni vasta yli kolmekymppisenä ja lapsiluku kaksi. Olisin ollut valmis äidiksi jo 10 vuotta ennemmin. Suurperheenä tosin pidän jo neljää lasta, yli kuutta en haluaisi.
Olen kuitenkin onnellinen nykyisestäkin perheestäni, on todella hyvin aikaa lapsille ja antaa mahdollisuuksia heille kun heitä vain kaksi.
Jos mulla olisi puoliso, joka hoitaisi lapset ja arjen pyörittämisen, niin joo :D
En todellakaan. Elämä kutistuisi silloin kodin seinien sisälle. Haluan elämääni muutakin sisältöä kuin lasten kasvatuksen. En välttämättä hanki ollenkaan lapsia. Haluan olla vapaa.
Millä oikeudella panet lapsesi mummojen ja sisarusten hoidettavaksi? Oman lapsuuteni ja nuoruuteni trauma on se, että jouduin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Myöhemmin vielä veljeni 4 lasta tarvitsivat usein hoitajaa. Moni lapsista perheet ovat itsekkäitä. Sitten vielä tuet ja lapsilisät jotka me veronmaksajat kustannamme. Lapset eivät ole onnellisia suurperheessä. Joka muuta väittää ,puhuu pötyä.