Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla suurperheen äiti? Miksi tai miksi et?
Kommentit (231)
En todellakaan! Yksi koliikkivauva, josta kasvoi duracell-lapsi riittää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies olisi miljardööri ja niin tyhmä, että ei osasi edes avioehtoa vaatia, voisin kuvitella olevani kolmen lapsen äiti - varsinkin jos pari saisi vielä noistakin kohdunvuokrauksella hankituksi. Tottakai haluaisin kotiin hoitajan, jotta voisin opiskella ja harrastaa kulttuuria täysin vapaasti. Oman yrityksenkin haluaisin perustaa ilman suuria tulospaineita (puolipäivätyö ainakin).
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä suurperheellisistä on muuten harrastanut ennakointia? Tarkoitan ennakointia siinä mielessä, että mitä jos jotain tapahtuisikin - pärjäisittekö? Onko teillä esimerkiksi puskurirahasto taloudellisen kriisin iskiessä syystä tai toisesta, entä, jos joku lapsista tai toinen vanhemmista sairastuu?
Suurperheiltä haluaisin myös kysyä näitä asioita:
Leikitäänkö ja touhuillaanko teillä lasten kanssa? Minkä verran kukin lapsi saa omaa aikaa vanhemman kanssa, esimerkiksi päivätasolla, ja miten tämä on toteutettu? Kuinka suurperheessä jakautuu kotityöt, entä taloudellinen vastuu? Miten sujuu lasten harrastusten järjestäminen niin rahallisesti kuin ajallisestikin? Mitä tekisitte, jos joku lapsista sanoisi yhtäkkiä ettei haluakaan sisaruksia? Miten vanhempien oma aika kodin ja lasten ulkopuolella on toteutettu ja kuinka paljon sitä on vaikkapa viikossa? Entä vanhempien kahdenkeskinen aika? Matkustellaanko teillä? Jos, niin missä ja kuinka usein?
"Leikitäänkö... " Pääasiassa leikkivät keskenään. Olen ihan hassu äiti ja isällä on myös omat erityiset leikkinsä.
"Minkä verran kukin lapsi..." Milloin mitenkin. Ulkopuolisia hoitopaikkoja ei ole käytössä eli periaatteessa koko hereilläoloajan.
"Kuinka suurperheessä jakautuu kotityöt,.." En muista tiedä, meillä isä elättää ja äiti hoitaa kodin.
"Miten sujuu lasten harrastusten..." Hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Harrastaa ei ole pakko, jos haluaa jotain tehdä niin resurssien mukaan mennään.
"Mitä tekisitte, jos joku..." Epäilisin, että joku on syöttänyt hänelle moisen ajatuksen. Voisin sanoa vaikka, että lasten ei tarvitse mokomista murehtia tai että se ei ole mikään mielipideasia tms.
"Miten vanhempien oma aika.." Nää on tosi outoja nää kysymykset. Me eletään elämää, ei ruksita jotain suoritteita. Tää ei ole mikään Simssi tms. Tarkoitatko, että pitäisi mennä yhdessä jonnekin kodin ulkopuolelle vai erikseen? Miksi kodin ulkopuolelle? Ehkä kerran vuodessa on joku ravintolareissu.
"Entä vanhempien kahdenkeskinen aika?" Sitä on päivittäin ja töiden jälkeen milloin vaan kokoajan.
"Matkustellaanko teillä.." Kerran vuodessa vuokrataan mökki kesällä tai talvella, sen mukaan onko varaa. Joskus on jäänyt väliin, jos rahaa ei ole jäänyt sitä varten.
Yleisesti kerron, että meillä on panostettu lapsiin hyvin paljon. No ensinnäkin ollaan panostettu liittoomme ja sitten jälkikasvuun. On otettu kasvatusvastuu vakavasti ja suojeltu lapsia ja tuettu kasvamaan. Ei olla sysätty minnekään muiden vastuulle ja pidetään visusti huolta, että rakkautta osoitetaan jokaiselle ketään väheksymättä ja vieroksumatta. Jokaisen kanssa rakennetaan hyvää luottamussuhdetta ja ihastellaan jokaista ainutlaatuisena. Tämä ei ole mikään suurperheen haaste edes, vaan yhtäkin lasta näkee kohdeltavan ihan väärin ja välinpitämättömästi.
Suurperheessä olisi kaikki mahdollisuudet nähdä käytännössä ihmisten ainutlaatuisuus ja arvo, toivottavasti suurperheiden vanhemmat ottavat kaiken ilon irti tästä edusta.
Mulle riitti kaksi täysaikaista raskautta. En halua kokea tuota lähes 9kk kestänyttä piinaa enää ikinä vaikka vauvat ja lapset ihania ovatkin ja toiveissa oli isompi perhe (4 lasta). Täytän tänä vuonna kolmekymmentä, joten mahdollisia lapsentekovuosia pitäisi vielä riittää jos aika ehtii kullata muistot ja mieli muuttua. Toisaalta kahden kanssa on helppo mennä ja matkata yksinkin, heidät on helppo saada hoitoon ja kotitalousrumbaa on tietysti vähemmän ruuanlaitosta pyykkeihin. Ihan hirvittää ajatus neljästä harrastavasta kouluikäisestä, sitä rahankeräystä ja talkootyötä, kuljetuksista ja välineiden ostamisesta puhumattakaan.
Noin muutoin, jos ne pari puuttuvaa lasta vaan tupsahtaisi taivaalta syliini niin kyllä mä varmaan niillekin äidiksi alkaisin ihan onnellisena. Vaikka tän kaksikonkin kanssa meinaa päivittäin järki lähteä, tuskin pari lahkeessa roikkujaa lisää sen hullummaksi tekisi :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Tulomme on nyt hieman alle 200 000e vuodessa. Tällä tulotasolla pystymme tarjoamaan taloudellisesti turvallisen elämän yhdelle lapselle.
täytyisi määritellä suurperhe. Minusta suurperhe on yli 5 lasta. Itse haaveilen 3 lapsesta, mutta voisin kuvitella itselleni myös 5-6.
Nyt olen raskaana ensimmäisestä, joten aika näyttää miten sitten tuntuu käytännössä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin kolmesta lapsesta, minulla on jo kaksi. Nyt on liian myöhäistä, täytän tässä kuussa 46 v. Neljä tai enemmän olisi ollut liikaa. Raskaus ja synnytys on ok, pää vaan ei kestäisi sitä hälinää, jonka suurperhe aiheuttaa.
En voisi, mulla on yksi lapsi ja nykyiselläänkin palaa hermot liian usein..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi voinut kuvitella, ja nyt olen. Tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin, ja haluaisinkin. Olen puhelimella niin en jaksa perustella.
Vähissäpä on voimat. Tuskin jaksaisit suurperheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä, koska seksi kuvottaa minua
Kovasti nuo suurperheelliset näkee vaivaa, kun pitkästi selittävät 'muka_ihanaa' perhe-elämäänsä. Uskoo ken tahtoo. Kai minäkin siihen syyllistyisin, jos niitä vahinkoja sattuisi peräjälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan! En halua saada omia lapsia, en edes yhtä saati sitten suurta pesuetta. Tuo olisi täysi painajainen itselleni.
Muuten voisin, mutta se kakaralauma on aivan kamala
Ai jotain 1780€ saa 4 lapsesta?
Kolme lasta on. Nyt jo aikuisia. Reissattiin paljon. Tuttelia on kuskattu ympäri Eurooppaa. Hyvä, että saatiin kolme lasta. Oikein hyvä.
Ei nuppi kestäisi.
Haluan mun omat jutut ja koirat mukulan lisäksi. Ja SIISTEYDEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 lasta pingottaa kyllä elimistön äärirajoille. Nainen kantaa ja imettää kuin lehmä koko ajan. Varmasti muutama keskenmenokin mukana.
Lestadiolaiset kuolee mieluummin kuin ehkäisee tai pidättäytyy. Laskisivat nyt edes varmat päivät!Itse asiassa lestadiolaisten keskuudessa kyllä ehkäistään, mutta asiasta ei usein voida puhua avoimesti kuin pienissä, varmasti luotettavaksi tiedetyissä piireissä. On lestadiolaisia, jotka eivät halua tehdä suurta päätöstä lapsiluvusta itse vaan haluavat jättää asian Taivaan Isän käsiin. Toisaalta osa on päätynyt ehkäisyyn, mutta syynä ei välttämättä ole lapsiluku, se, että nyt olisi tulossa numero kymmenen. Taustalla on hyvin erilaisia syitä.
Suurperhe ei kuitenkaan kosketa vain vanhoillislestadiolaisia tai muita johonkin uskonnolliseen yhteisöön liittyviä ihmisiä, itse tunnen suurperheestä haaveilleen, punkahtavan äidin, joka kenties kuuluu kirkkoon mutta ei sinällään ole kiinnostunut mistään uskonnosta.
On totta, että jos raskaudet ja synnytykset ovat hyvin lähellä toisiaan, palautuminen ei välttämättä ehdi tapahtua tai se voi olla pitkällistä sitten, kun sille on mahdollisuus. Kuitenkin on tosi, että välttämättä edes ne 12 lasta eivät synny vuoden välein. Eli parin, kolmen vuoden talonakin mahtuu helposti mukaan.
En itse ymmärrä, miksi tätä pitää ajatella jonkinlaisena naisen itsenäisyyskysymyksenä - entä, jos joku nainen todella haluaa suuren perheen, kroppa kestää, voimat antaa myöten kaikin puolin ja homma toimii? Onko se silloin sellainen asia, jota pitäisi kauhistella?
Ja tuo sun vertaus naisesta lehmään taas kertoo omaa kieltään... eikä välttämättä niistä kahdentoista lapsen äideistä.
Lehmä on eläin, joka kantaa ja tuottaa maitoa. On oma näkemyksesi, jos et pidä lehmistä. Mua ei häiritse tolkuttoman kokoiset lapsikatraat.
Mutta säälin lestadiolaisnaisia. Yrittäkää itse kuvitella: ahdasmielinen iloton yhteisö on koko maailmasi. Muusta et tiedä. Isät ja veljet vahtivat tyttöjä haukkana. Mieli tekisi opiskelemaan, mutta 18-vuotiaana, mistään kokemattomana ja tietämättömänä, sinut naitetaan kuin kauppatavara. Mies on vanhempi, kokenut ja vaatelias. Kohta on nuori morsian raskaana. Siitä se lähtee, eikä loppua näy. Nuori nainen tarvitsisi tukea ja rauhaa. Sen sijaan hänen vastuullaan on kasvava perhe. Omat unelmat haihtuneet.
Kaksi vaihtoehtoa: hylkää yhteisö. Sinut hylätään, menetät lapsesi. Tai ehkä saat sentään pitää lapset. Joudut ypöyksin tuntemattomaan maailmaan outoine tapoineen.
Tai jäät kantamaan lapsia, vuodesta toiseen, kuin lehmä. Yhtä vähän sinulla on sanottavaa omiin asioihisi, omaan kehoosi kuin lypsylehmällä. Miehen haluille ei sanota ei. Tilanne on niin hirveä, että harkitset itsemurhaa. Mutta lapset jäisivät ilman äitiä, samaa pelkäät aina kun tulet - taas - raskaaksi. Lääkäri on huolissaan. Ehkä pääsy Helsinkiin ja synnytyssairaalassa makaaminen riskiraskauksinesi on ensimmäinen kerta, kun olet "vapaa". Hirveää, hirveää elämää.
Ja totta, nykypäivän Suomessa.Katsokaa dokumentteja, lukekaa kirjoja, joissa uskonlahkon jättäneet kertovat itse millaista elämä oli. Palkkamurhaajia ei sentään karanneiden perään lähetetä. Rangaistukseksi riittää se, että yhteisö hylkää. Sille sinua ei enää ole.
Olipa monta ennakkoluuloa ja väärää olettamusta saatu yhteen viestiin mahtumaan.
Mulla on neljä lasta ja olen hyvä järjestelemään asioita, kestän myös epäjärjestystä ja yllätyksiä. Lapset nukkuivat jo pieninä 6-8 tuntia yhteen putkeen, joten ehdin iltaisin luppoaikana opiskella huvikseni, mulla nyt 3 ammattia, viimeisin oli insinööriopinnot. Käytin niihin tosin peräti 5 vuotta, mutta opiskelin vain kun lapset nukkui ja lasten isä hoiti lapsia 1-2 päivää kuukaudessa yksin. Hyvä harrastus, jos vaikka joskus haluan takaisin työelämään. Hyvin viihdyn kotona kyllä lasten ja lemmikkien kanssa, on mukavaa vipinää. Töihin paluu on joskus mahdollinen kyllä, kun lapset vähän kasvaa.