Parhaan ystävän ex-miehen kanssa seurustelu. Koska kertoa ystävälle? Mitä jos suhteesta ei tulekaan mitään?

Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos Ap olisi kysynyt ystävänsä mielipidettä ennen seurustelun aloitusta. Osa antaa luvan ja osa suuttuu, jos suuttuu niin Ap voi päättää ottaako miehen vai pitääkö ystävänsä.

Itse kierrän toisten exät kaukaa. Yleensä exät ovat syystäkin exiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?

No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee. 

Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.

Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.

Normaali aikuinen ihminen myös ymmärtää, että hän ei ole pikku prinsessa ja maailman napa, jonka olemassaolo säätelee kaikkien ympärillä elävien toimintaa. Sellainen minäminäminä-asenne juuri on kaikkein itsekkäintä, että ei sallita muille mitään jos ei ei tunnu minusta hyvältä. 

"Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä." Miksei tämä jo eronnut voi kohdella läheisiään arvostavasti ja säädellä omia tunteitaan, miettiä onko hän kenties mustasukkainen exästään tai ystävästään ja miksi. Että miksi hänestä tuntuu pahalta, vaikka ei oikeastaan olisi syytä. Se sijaan että eronnutta ajateltaisiin myös aikuisena ihmisenä, hänestä on tehty loukattu pyhimys.

Siis mitä tämä ystävä sinun mielestä tekee väärin, jos hän loukkaantuu siitä, että hänen selän takanaan on näin toimittu kuin ap teki? Jos ap olisi kunnioittanut ystäväänsä, hän olisi heti ottanut asian puheeksi ystävänsä kanssa kun huomasi, että entisellä miehellä ja hänellä on tunteita toisiaan kohtaan ja he myös haluavat niiden mukaan toimia. Se olisi ollut asiallista, kunnioittavaa ja arvostavaa. Hän olisi saanut heti tietää, mikä ystävän tilanne on ja miten suhde vaikuttaa tähän ja miten yrittää tehdä asia mahdollisimman helpoksi ystävälle. Antaa aikaa sulatella ajatusta, jos ystävällä on edelleen käsittelemättömiä asioita eron suhteen. Nyt hän on tapaillut miestä ystävänsä selän takana ja edelleen miettii, että ehkä jatkaa suhteen salailua. Mutta miten paljon se sitten loukkaakaan ystävää, jos hän saa tietää asiasta muuta kautta? Ap selvästi ajattelee vain itseään. Hän ryhtyi suhteeseen miettimättä ystävän tunteita. Ja hän edelleen miettii suhteen salaamista, koska se on hänen kannaltaan hyödyllisintä. Hän ei mieti lainkaan sitä, miten nämä valinnat vaikuttavat hänen ystäväänsä, mutta silti odotetaan, että ystävän pitää pysyä rinnalla oli mikä oli.

Sinun paras ystävä?

Eikö parhaalle ystävälle kuulu olla lojaali, kaikissa tilanteessa.

Jo alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluu, ettei kosketa ystävän/kaverin kumppaneihin ja puolisoiden.

Tämä on kirjoittaman sääntö kaveriporukassa, erityisesti miesten. Jos olisit mies, voisi tulla nokkapokka. Oli sitten eksä tai nykyinen.

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos Ap olisi kysynyt ystävänsä mielipidettä ennen seurustelun aloitusta. Osa antaa luvan ja osa suuttuu, jos suuttuu niin Ap voi päättää ottaako miehen vai pitääkö ystävänsä.

Itse kierrän toisten exät kaukaa. Yleensä exät ovat syystäkin exiä.

Ai että ihan lupa pitäisi pyytää seurustelulle?

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Kyllähän se tulee koko ajan esille. Missä luetun ymmärtäminen? :D Vinkki: kiteytyy luottamukseen ja kunnioitukseen. Moni täällä haluaa syödä kakkua ja säästää kakkunsa. Ap ja ap:n puolustajat siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?

No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee. 

Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.

Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.

Normaali aikuinen ihminen myös ymmärtää, että hän ei ole pikku prinsessa ja maailman napa, jonka olemassaolo säätelee kaikkien ympärillä elävien toimintaa. Sellainen minäminäminä-asenne juuri on kaikkein itsekkäintä, että ei sallita muille mitään jos ei ei tunnu minusta hyvältä. 

"Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä." Miksei tämä jo eronnut voi kohdella läheisiään arvostavasti ja säädellä omia tunteitaan, miettiä onko hän kenties mustasukkainen exästään tai ystävästään ja miksi. Että miksi hänestä tuntuu pahalta, vaikka ei oikeastaan olisi syytä. Se sijaan että eronnutta ajateltaisiin myös aikuisena ihmisenä, hänestä on tehty loukattu pyhimys.

Siis mitä tämä ystävä sinun mielestä tekee väärin, jos hän loukkaantuu siitä, että hänen selän takanaan on näin toimittu kuin ap teki? Jos ap olisi kunnioittanut ystäväänsä, hän olisi heti ottanut asian puheeksi ystävänsä kanssa kun huomasi, että entisellä miehellä ja hänellä on tunteita toisiaan kohtaan ja he myös haluavat niiden mukaan toimia. Se olisi ollut asiallista, kunnioittavaa ja arvostavaa. Hän olisi saanut heti tietää, mikä ystävän tilanne on ja miten suhde vaikuttaa tähän ja miten yrittää tehdä asia mahdollisimman helpoksi ystävälle. Antaa aikaa sulatella ajatusta, jos ystävällä on edelleen käsittelemättömiä asioita eron suhteen. Nyt hän on tapaillut miestä ystävänsä selän takana ja edelleen miettii, että ehkä jatkaa suhteen salailua. Mutta miten paljon se sitten loukkaakaan ystävää, jos hän saa tietää asiasta muuta kautta? Ap selvästi ajattelee vain itseään. Hän ryhtyi suhteeseen miettimättä ystävän tunteita. Ja hän edelleen miettii suhteen salaamista, koska se on hänen kannaltaan hyödyllisintä. Hän ei mieti lainkaan sitä, miten nämä valinnat vaikuttavat hänen ystäväänsä, mutta silti odotetaan, että ystävän pitää pysyä rinnalla oli mikä oli.

Ystävä ei tee mitään väärin loukkaantuessaan, koska hänkin on vastuussa vain omista teoistaan. Ei häneltä voi vaatia yhtään sen enempää kuin toiseltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos Ap olisi kysynyt ystävänsä mielipidettä ennen seurustelun aloitusta. Osa antaa luvan ja osa suuttuu, jos suuttuu niin Ap voi päättää ottaako miehen vai pitääkö ystävänsä.

Itse kierrän toisten exät kaukaa. Yleensä exät ovat syystäkin exiä.

Ai että ihan lupa pitäisi pyytää seurustelulle?

Jännä, miten ihmiset vaativat, että heidän suhteitaan pitää kunnioittaa ja tukea, mutta itse eivät ole valmiita kunnioittamaan toisia ihmisiä. Juu, todellakin tuot asian esille ja varmistat, että ystävä on ok, jos haluat mahdollisuuden säilyttää ystävyytesi samalla kun aloitat suhteen parhaan ystäväsi entiseen mieheen. Jos hän ei ole ok ja jatkat suhdetta, niin sitten se on heippa ystävyydelle. Jos hän ei ole ok ja lopetat suhteen, niin ystävyytesi mitä todennäköisemmin säilyy. Jos hän on ok, niin saat molemmat. Jos tiedät jo alun perinkin, että hänen suhteensa entiseen mieheen on edelleen arka paikka ja alat tästä huolimatta säätää miehen kanssa, niin varmaan tiedät itsekin, mikä on lopputulos...

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Osa pareista eroa heti. Osalla eroaminen on pitempi prosessi. On voitu muuttaa erilleen ja silti heilutella peittoa. Osa pareista saattaa palata takaisin yhteen asumiseron jälkeen.

Jos siinä välissä on voitu käydä heiluttelemassa peittoa kavereiden ja ex:n kanssa vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Kyllähän se tulee koko ajan esille. Missä luetun ymmärtäminen? :D Vinkki: kiteytyy luottamukseen ja kunnioitukseen. Moni täällä haluaa syödä kakkua ja säästää kakkunsa. Ap ja ap:n puolustajat siis.

Voitko avata vähän lisää? Minua ei oikein vakuuta, että vain luettelet arvoja. Miten esimerkiksi se luottamus on petetty? Sehän perustuu jälleen kerran pelkästään siihen jonkun keksimään sääntöön, että exiin ei saa koskea. Jos tätä oletusta ei olisi, ei kenenkään luottamustakaan ole petetty missään vaiheessa. Mutta tämä sääntö itsessään ei tunnu perustuvan mihinkään. 

Jos ajatellaan oikeasti toisten tunteita ja moraalia ja kunnoitusta, niin esimerkiksi uusperheen perustaminenkin on paljon pahempaa, koska siinä tehdään päätös pelkästään omiin tunteisiin perustuen ja lapsien tunteista välittämättä. Silti tätä ei pidetä minään moraalisena ongelmana tai sairaana, vaan se hyväksytään aika helposti. Tai kukaan ei nillitä siitäkään, että alat suhteeseen erirotuisen ihmisen kanssa, vaikka isäsi on rasisti. Kyllähän sekin on aikamoista kunnioituksen puutetta, mutta silti tätä ei yleisesti pidetä sairaana tai moraalittomana käytöksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Osa pareista eroa heti. Osalla eroaminen on pitempi prosessi. On voitu muuttaa erilleen ja silti heilutella peittoa. Osa pareista saattaa palata takaisin yhteen asumiseron jälkeen.

Jos siinä välissä on voitu käydä heiluttelemassa peittoa kavereiden ja ex:n kanssa vuorotellen.

Niin, jos on pitkä parisuhde, niin harvoin ne erot ovat siistejä ja selviä eli tunteita puolin ja toisin saattaa edelleen olla. Miksi ottaa riski ja sekaantua tällaiseen tilanteeseen? Turha sitten syytellä muita, jos jossain vaiheessa tilanne räjähtää silmille, kun ystävä ja entinen mies eivät olleetkaan käsitelleet kaikkia tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Osa pareista eroa heti. Osalla eroaminen on pitempi prosessi. On voitu muuttaa erilleen ja silti heilutella peittoa. Osa pareista saattaa palata takaisin yhteen asumiseron jälkeen.

Jos siinä välissä on voitu käydä heiluttelemassa peittoa kavereiden ja ex:n kanssa vuorotellen.

Niin, entä sitten? Tottakai tilanteet sitten muodostavat erilaisia haasteita, mutta minä puhun nyt tuosta ehdottomasta säännöstä, joka otetaan itsestäänselvyytenä, vaikka esim erosta olisi pitkäkin aika ja kenelläkään ei edes ole mitään tunteita enää. 

Kuinkahan moni mamma hyväksyisi, jos ap. olisi mies ja puuhastelisi teidän selkänne takana, parhaan ystävänne kanssa ja saisitte tiedon seurustelusta vaikka lapsilta isä viikonlopun tapaamisen yhteydessä ja tällä välin olisitte tavanneet ystäväänne useasti, joka ei ole teille kertonut mitään.

Luulisi lastenkin olevan hämillään.

Jos aloittaja olisi se eronnut nainen, jonka ystävä ja ex-mies ovat alkaneet seurustella, mammojen enemmistö olisi sitä mieltä että aloittajan pitäisi vain päästää exästään irti. Koska aloittaja lähtökohtaisesti on täälläväärässä, oli tarina mikä hyvänsä. Testattu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nämä palstailijat eivät ole ystäviäni. Miten huono itsetunto pitää olla, jos yrittää omistaa exänsä ja ystävänsä ja vaikuttaa heidän elämäänsä? Minun ystäväni on alkanut seurustella erään exäni kanssa pari vuotta meidän juttumme jälkeen. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Päinvastoin, he sopivat toisilleen (toisin kuin me tämän exän kanssa), joten eikö se olisi TYPERÄÄ yrittää pitää heidät erossa?? Jos kaksi ihmistä rakastuvat toisiinsa, ei sillä ole mitään väliä, onko se siskon, serkun, ystävän vai lähikaupan myyjän exä.

Jos eroaisin nykyisestäni, en näe mitään syytä, miksi suuttuisin, jos joku ystäväni häneen rakastuisi. Asia on tietysti aivan eri, jos heillä olisi jotain peliä ennen meidän eroamme (silloin aivan varmasti menisi välit poikki molempiin), mutta jos on jo erottu ja erosta päästy yli, niin miksi ei? En keksi yhtään syytä. Kyllä minun ystävät osoittavat arvostuksensa minua kohtaan ihan muulla tavoin kuin välttelemällä rakkauttaan jonkun idioottimaisen "näin kuuluu tehdä" tavan takia.

Aloittajan tilanteessa merkittävää on tosiaan se, miten kauan erosta on, onko ystävä päässyt miehestä jo yli ja miksi he erosivat. Ja aloittajana olisin kyllä jutellut ystävän kanssa heti alkuunsa, jo ennen mitään tapailua.

Varmaan riippuu siitä, kuinka avoimesti asia hoidetaan. Jos tietää, että suhde ei satuta eikä aiheuta vahinkoa ystävälle, niin eihän sitä ole mitään syytä salailla. Mutta ap on tehnyt tämän kaiken ystävänsä selän takana eli tietää, että suhde tulee olemaan kova isku tälle. Oikea ystävä ei sekaannu entisiin, jos tietää, että siellä on vielä asioita pahasti käsittelemättä. Sinä vaikutat selvästi välinpitämättömältä entistä miesystävääsi kohtaan, joten sinua ei ole loukattu. Pitkät ja vakavammat parisuhteet kuitenkin jättävät jälkensä, ja jos niistä on avauduttu parhaalle ystävälle, tällainen selän takana touhuaminen on erityisen satuttavaa.

En minä välinpitämätön miestä kohtaan ole, olemme ystäviä edelleen. Turha vinistä, että pitkät ja vakavat parisuhteet jättävät jälkensä, jos ei tiedä, mistä puhuu. Varmasti ne jättävät jälkensä, mutta kuten jo ensimmäiseen viestiin kirjoitin, ystävä ja exä alkoivat olla enemmän tekemisissä pari vuotta eron jälkeen. Kyllä minä siinä ajassa olin saanut itseni kasattua, ja ero ja ex oli minulle täysin OK. Kesken "suruajan" on väärin vikitellä toisen exää, mutta jos jollain kestää "suruaika" vuosi tolkulla, niin sitten kannattaa hakea jo ammattiapua. Jos erosta on vaikka viisi vuotta, niin ei pitäisi kamalasti heilauttaa, jos joku ystävä alkaa seurustella sen exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni mamma hyväksyisi, jos ap. olisi mies ja puuhastelisi teidän selkänne takana, parhaan ystävänne kanssa ja saisitte tiedon seurustelusta vaikka lapsilta isä viikonlopun tapaamisen yhteydessä ja tällä välin olisitte tavanneet ystäväänne useasti, joka ei ole teille kertonut mitään.

Luulisi lastenkin olevan hämillään.

Onko nyt kuitenkin vähän eri tilanne, jos tilanne on jatkunut niin pitkään ja näkyvästi, että lapsetkin ovat asiasta tietoisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Osa pareista eroa heti. Osalla eroaminen on pitempi prosessi. On voitu muuttaa erilleen ja silti heilutella peittoa. Osa pareista saattaa palata takaisin yhteen asumiseron jälkeen.

Jos siinä välissä on voitu käydä heiluttelemassa peittoa kavereiden ja ex:n kanssa vuorotellen.

Niin, entä sitten? Tottakai tilanteet sitten muodostavat erilaisia haasteita, mutta minä puhun nyt tuosta ehdottomasta säännöstä, joka otetaan itsestäänselvyytenä, vaikka esim erosta olisi pitkäkin aika ja kenelläkään ei edes ole mitään tunteita enää. 

Kosto. Eräs jätetty mies alkoi seurustelemaan exänsä parhaan kaverin kanssa koston vuoksi. Se suhde ei kestänyt kauaa kun motiivit selvisi exän ystävälle. Parin erosta oli yli 3 vuotta aikaa ja tunteita ei ollut. Nyt Exä saa kuulla vittuilua kuinka hänen ex-kaverillaan on tiukempi, jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaja olisi se eronnut nainen, jonka ystävä ja ex-mies ovat alkaneet seurustella, mammojen enemmistö olisi sitä mieltä että aloittajan pitäisi vain päästää exästään irti. Koska aloittaja lähtökohtaisesti on täälläväärässä, oli tarina mikä hyvänsä. Testattu on.

Yleensä palstalla ollaan sitä mieltä, että mies menee aina ystävyyden edelle. Eli pitkäaikaista rakastakin ystävää (tai sitä omaa siskoa) on oikeus kohdella kaltoin, valehdella, salailla asioita, jos se edistää parisuhteen solmimista, koska "rakkaus on kaikkein tärkeintä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan, että tämä on sairasta ja moraalinen dilemma, mutta kukaan ei ole kertonut, miksi. Onko kukaan oikeasti edes miettinyt tätä asiaa? Tuota vain hoetaan, koska näin joku on joskus sanonut. Kuitenkin ihmiset alkavat parisuhteisiin ihan koko ajan mitä merkillisimmissä olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään sairasta ja moraalitonta. 

Osa pareista eroa heti. Osalla eroaminen on pitempi prosessi. On voitu muuttaa erilleen ja silti heilutella peittoa. Osa pareista saattaa palata takaisin yhteen asumiseron jälkeen.

Jos siinä välissä on voitu käydä heiluttelemassa peittoa kavereiden ja ex:n kanssa vuorotellen.

Niin, entä sitten? Tottakai tilanteet sitten muodostavat erilaisia haasteita, mutta minä puhun nyt tuosta ehdottomasta säännöstä, joka otetaan itsestäänselvyytenä, vaikka esim erosta olisi pitkäkin aika ja kenelläkään ei edes ole mitään tunteita enää. 

Kosto. Eräs jätetty mies alkoi seurustelemaan exänsä parhaan kaverin kanssa koston vuoksi. Se suhde ei kestänyt kauaa kun motiivit selvisi exän ystävälle. Parin erosta oli yli 3 vuotta aikaa ja tunteita ei ollut. Nyt Exä saa kuulla vittuilua kuinka hänen ex-kaverillaan on tiukempi, jne.

Niinpä. Kyllä minä ainakin miettisin tarkkaan, mikä on miehen motiivi yrittää suhdetta exän parhaaseen ystävään. Omalla siskolla oli riitaisa ero, mutta myöhemmin ovat kyllä olleet miehen kanssa väleissä. Hänen exänsä alkoi sitten piirittää minua, pikkusiskoa, kun oli kulunut muutama vuosi erosta. Joo, voihan se olla, että siskoa ei olisi hetkauttanut, kun erosta oli jo monta vuotta. Mutta kyllä omasta mielestä tuossa oli jotakin ällöttävää. Sekin mies oli tuntenut minut ala-asteikäisestä saakka. Mikä oli motiivi piirittää exän pikkusiskoa? Ehkä kuitenkin jotakin kaunaa ja olisi saanut mahdollisuuden iskeä siskoa vielä viimeisen kerran henkisesti? En kyllä todellakaan sekaantuisi perheenjäsenten tai ystävien entisiin. Oli erosta kuinka paljon tahansa aikaa. Kyllä niitä sinkkuja riittää muutenkin. Sen kun pitää silmänsä ja mielensä avoimena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaja olisi se eronnut nainen, jonka ystävä ja ex-mies ovat alkaneet seurustella, mammojen enemmistö olisi sitä mieltä että aloittajan pitäisi vain päästää exästään irti. Koska aloittaja lähtökohtaisesti on täälläväärässä, oli tarina mikä hyvänsä. Testattu on.

Yleensä palstalla ollaan sitä mieltä, että mies menee aina ystävyyden edelle. Eli pitkäaikaista rakastakin ystävää (tai sitä omaa siskoa) on oikeus kohdella kaltoin, valehdella, salailla asioita, jos se edistää parisuhteen solmimista, koska "rakkaus on kaikkein tärkeintä". 

Mutta kun tässähän se "kaltoinkohtelu" ei ole mitenkään tahallista tai pahantahtoista. Aloittajahan nimenomaan pohtii tätä ongelmaa, että kannattaako kertoa, kun ei edes tiedä tuleeko suhteesta mitään vai ei ja tekee tämän juuri siksi, ettei tiedä, mikä satuttaisi ystävää vähiten. Eihän tätä tarvitsisi salailla, jos ei niistä toisen tunteista välitettäisi ollenkaan.