Parhaan ystävän ex-miehen kanssa seurustelu. Koska kertoa ystävälle? Mitä jos suhteesta ei tulekaan mitään?
Ollaan tapailtu tuon miehen kanssa nyt kuukauden päivät ja eilen sovittiin seurustelevamme. Eihän tässä ketään ole petetty, mutta silti hirvittää kertoa tuolle ystävälle. Entä jos suhde ei jatkukaan pitkään niin en tahtoisi turhaan kitkaa minun ja parhaan ystäväni välille.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Ap kysyy, mikä olisi parhain tapa toimia tilanteessa. On vastattu, että asiasta pitäisi kertoa heti, jos noin ystävälleen tekee. Neuvo ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyy ap:n toiminnan täysin tai itse toimisi samalla tavalla omia ystäviään kohtaan. Jos ap olisi kertonut taustoista enemmän, niin se varmasti vaikuttaisi siihen, kuinka kriittisesti suhdetta edelleen katsottaisiin. Esim. monethan ovat sanoneet, että sillä on väliä, kuinka paljon erosta aikaa. Samoin sillä on väliä, onko kyseessä ollut vakava ja pitempi parisuhde ystävälle vai lyhyt eikä niin merkittävä. Myös sillä on väliä, onko suhteesta lapsia, ja sillä on väliä, kuinka paljon ystävä on uskoutunut tästä suhteesta ap:lle. Monille tuo olisi joka tapauksessa iso ei ja sillehän ei voi mitään. Silti nämä kriittisimmätkin suhtautujat voivat kertoa, miten ap voisi menetellä tilanteessa kaikkein fiksuiten. Eli kertomalla asiasta suoraan ja lopettamalla tuon salailun heti.
Olen samaa mieltä kaikesta mitä sanot. Kuitenkin tässä ketjussa on paljon kommentteja, joissa tuomitaan myös suhde tietämättä siitä yhtään mitään. Sitä minä tässä nyt ihmettelen.
Se tuomitaan tuon salailun takia. Ap:n salailu ja salailun jatkamisen pohtiminen antaa ymmärtää, että ap tietää itsekin ystävän järkyttyvän tilanteesta. Eli siitä saa sen käsityksen, että a) ystävän ja miehen välit eivät ole sittenkään selvät tai b) ap tietää, että ystävä ei hyväksy ystävien entisten miesten tapailua. Kummassakin tapauksessa ap on siis jo nyt laittanut miehen ystävyytensä edelle ja se varmasti tulee vaikuttamaan siihen, haluaako ystävä enää olla ap:n kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla yksin jää, jos ei kenenkään entistä voi ottaa.
Ei jestas sentään! Tämä on ihan jonkun tynnyrissä kasvaneen kommentti. Sieltä tuppukylästä pääsee jos ihan itse niin haluaa niin viikonloppuisin naapurikunnan baariin tai lähimmän isomman kaupungin baariin. Ja kappas,tapaa ihan UUSIA miehiä niin ei tarvitse miettiä siinä liian pienessä ympyrässä että panenko systerin ja serkun exää tai sen bestiksen. Jos itse päätyy jumittamaan tuppukylästä ainoassa kuppilassa tai deittaillen bestiksen exää paikallisella ABC :lla koska on kylän ainoa potentiaalinen sinkku niin tällöin on mielestäni peiliin katsomisen paikka.
Erotessani kaverini pyysi lupaa pitää yhteyttä ex-mieheeni ystävänä. Kyllä se mulle sopi oikein hyvin. Eikä olisi lupaa tarvinnut pyytää mutta olihan se kiva tietää jos pitävät vielä yhteyttä. Tulivat aina hyvin juttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla yksin jää, jos ei kenenkään entistä voi ottaa.
Ei jestas sentään! Tämä on ihan jonkun tynnyrissä kasvaneen kommentti. Sieltä tuppukylästä pääsee jos ihan itse niin haluaa niin viikonloppuisin naapurikunnan baariin tai lähimmän isomman kaupungin baariin. Ja kappas,tapaa ihan UUSIA miehiä niin ei tarvitse miettiä siinä liian pienessä ympyrässä että panenko systerin ja serkun exää tai sen bestiksen. Jos itse päätyy jumittamaan tuppukylästä ainoassa kuppilassa tai deittaillen bestiksen exää paikallisella ABC :lla koska on kylän ainoa potentiaalinen sinkku niin tällöin on mielestäni peiliin katsomisen paikka.
Tuppukylässä on normaalia mennä serkun kanssa naimisiin. Joten varmaan exien kierrättäminen kuuluu samaan kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Mistäs tuli oletus, että tilanne johtuu ainoastaan minun kalenteristani eikä ystävän? No siitä tietysti, että olen mielestäsi kelvoton ystävä, eikös.
Kuulostaa uskomattomalta, jos parhaaksi ystäviksi kutsuvat, eivät ole missään yhteydessä kolmeen kuukauteen. Kun yhteydenpito on vaivatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla yksin jää, jos ei kenenkään entistä voi ottaa.
Ei jestas sentään! Tämä on ihan jonkun tynnyrissä kasvaneen kommentti. Sieltä tuppukylästä pääsee jos ihan itse niin haluaa niin viikonloppuisin naapurikunnan baariin tai lähimmän isomman kaupungin baariin. Ja kappas,tapaa ihan UUSIA miehiä niin ei tarvitse miettiä siinä liian pienessä ympyrässä että panenko systerin ja serkun exää tai sen bestiksen. Jos itse päätyy jumittamaan tuppukylässä ainoassa kuppilassa tai deittaillen bestiksen exää paikallisella ABC :lla koska on kylän ainoa potentiaalinen sinkku niin tällöin on mielestäni peiliin katsomisen paikka.
Tuppukylässä on normaalia mennä serkun kanssa naimisiin. Joten varmaan exien kierrättäminen kuuluu samaan kategoriaan.
Ei ne pullossa eläneet edes tajua vaikka niille sanoisi. Se on niin jännää kun Pera, joka oli yhtä aikaa lukiossa vuonna 2005 ja jäi äiteen äärelle niin mikäs siinä mennä alapäätänsä jumppauttaan. Kuukauden päästä voikin sitten pokailla jukkaa kun se niin ihqusti viestittää,olihan se Jukka 2v sitten naapurin kanssa. Nämä pienet kylät ja niiden pienet piirit tiedetään. Itse lähdin heti ylppäreiden jälkeen muihin kuvioihin opiskelemaan mutta ne jotka jäi niin kierrättää innokkaasti.
Millainen ihminen edes HALUAA mennä suhteeseen muka "parhaan" kaverin exän kanssa? Kyllä tuossa ylitetään sellainen hienotunteisuuden raja. Jos kyseessä on ollut parhaan ystävän elämässä iso rakkaus, niin eihän tuo nyt sovi, ihan kuin se ystävä haluaisi nähdä/kuulla miehestä mitään kuulumisia ap:n kautta. Puhumattakaan rakkausasioista ja tunteista. Ja miltä tuntuu miettiä heitä kahta sängyssä yhdessä? Hyi että. Kuvottava ystävä olet. Mutta ilmeisesti jos on epätoivoinen, niin pitää ottaa kuka tahansa joka tulee vastaan. Vaikka parhaan ystävän ex.
kerro hänelle kahden kesken että olet käynyt treffeillä hänen ex miehen kanssa.
sano ettet halua loukata ystävää ja kysy onko tämä hänelle ok. myöhemmin kerrot suhteesta
Nämä vastaajat, jotka eivät ymmärrä että kuviossa on jotain vikaa, eivät ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Ei miehiä kierrätetä noin vaan, jos kyseessä on ollut aitoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaajat, jotka eivät ymmärrä että kuviossa on jotain vikaa, eivät ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Ei miehiä kierrätetä noin vaan, jos kyseessä on ollut aitoja tunteita.
Jos kyseessä olisivat olleet aidot tunteet, alkuperäinen pari ei olisi koskaan eronnut. Ja silloin olisi ihan oikeutettua vaatia ystävää pysyttelemään erossa miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi, jos exäni ja ystäväni rakastuisivat toisiinsa. Ei se multa ole pois.
Ainut älykäs. Exää ei omisteta.
Älyllä kun ei valitettavasti ole mitään tekemistä tunteiden kanssa...
Ei näy aloittajaa. Ilmeisesti ei tullut mieluisia vastauksia.
Itse en välittäisi jos kaveri haluaisi jonkun exäni kanssa aloittaa suhteen, mutta jos se tapahtuisi selkäni takana en luottaisi kaveriin enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaajat, jotka eivät ymmärrä että kuviossa on jotain vikaa, eivät ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Ei miehiä kierrätetä noin vaan, jos kyseessä on ollut aitoja tunteita.
Jos kyseessä olisivat olleet aidot tunteet, alkuperäinen pari ei olisi koskaan eronnut. Ja silloin olisi ihan oikeutettua vaatia ystävää pysyttelemään erossa miehestä.
Haha!! Minkä ikäinen olet, kun kuvittelet että jos kyseessä on aidot tunteet, niin pari ei eroa koskaan?? Voi hyvä luoja sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaajat, jotka eivät ymmärrä että kuviossa on jotain vikaa, eivät ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Ei miehiä kierrätetä noin vaan, jos kyseessä on ollut aitoja tunteita.
Jos kyseessä olisivat olleet aidot tunteet, alkuperäinen pari ei olisi koskaan eronnut. Ja silloin olisi ihan oikeutettua vaatia ystävää pysyttelemään erossa miehestä.
Tässä on nyt kyllä joko todella naiivin tai todella nuoren ja kokemattoman ihmisen kommentti... No, elämä opettaa, etteivät ne rakkaussuhteetkaan aina pääty täydelliseen onnelliseen loppuun prinsessojen ja prinssien satumaassa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä vastaajat, jotka eivät ymmärrä että kuviossa on jotain vikaa, eivät ole koskaan kokeneet aitoa rakkautta. Ei miehiä kierrätetä noin vaan, jos kyseessä on ollut aitoja tunteita.
Rakkaus on tunnetila ja tahdon asia.
Mitä siinä vihkivalassa nyt sanotaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Mistäs tuli oletus, että tilanne johtuu ainoastaan minun kalenteristani eikä ystävän? No siitä tietysti, että olen mielestäsi kelvoton ystävä, eikös.
Kuulostaa uskomattomalta, jos parhaaksi ystäviksi kutsuvat, eivät ole missään yhteydessä kolmeen kuukauteen. Kun yhteydenpito on vaivatonta.
No usko tai älä. Niitä kutsutaan ruuhkavuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi, jos exäni ja ystäväni rakastuisivat toisiinsa. Ei se multa ole pois.
Ainut älykäs. Exää ei omisteta.
Älyllä kun ei valitettavasti ole mitään tekemistä tunteiden kanssa...
Tunteitaan voi oppia hallitsemaan ja hillitsemään, aikuisen pitäisi sitä osata jo paremmin kuin lasten. Nykyään on lääkkeitäkin mitkä turruttaa tunne-elämää kontrolloivaa sektoria aivoissa. Jos haluaa olla tunteiden vietävissä oleva tahdoton tuuliviiri niin mikäs siinä.
Omassa ystäväpiirissäni tapahtui seuraavaa, mies petti vaimoaan eli ystävääni, toisen naisen kanssa muutamia kuukausia. Jäi kiinni ja laitettiin lusikat jakoon. Oli kaksi pientä lasta. No virallinen avioero astui voimaan ja ilmeisesti tämä salasuhde ei sitten kestänyt. Muistelivat muutamia kertoja menneitä ex-vaimon kanssa kunnes mies pamautti että tapailee ex-vaimonsa lapsuudenkaveria. Oli aikamoinen sota sen jälkeen taas.
Siis on todennäköistä, jos olette ystäviä, että pidätte samoista ihmisistä. Niin miksei?
Omien kavereiden kanssa heidän mukaansa ei saa ryhtyä suhteeseen toisen exän kaa. En siis ole niin tehnyt, mutten vieläkään käsitä, mitä pahaa siinä olisi.
Se, että se ex oli huono mies toiselle, ei tarkoita, että se olisi huono mies tälle ystävälle. Varsinkin jos erosta on kulunut aikaa. Ihmiset muuttuu. Myös miehet.