Lue keskustelun säännöt.
Parhaan ystävän ex-miehen kanssa seurustelu. Koska kertoa ystävälle? Mitä jos suhteesta ei tulekaan mitään?
01.01.2018 |
Ollaan tapailtu tuon miehen kanssa nyt kuukauden päivät ja eilen sovittiin seurustelevamme. Eihän tässä ketään ole petetty, mutta silti hirvittää kertoa tuolle ystävälle. Entä jos suhde ei jatkukaan pitkään niin en tahtoisi turhaan kitkaa minun ja parhaan ystäväni välille.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
Ja minusta on omituista, miten se ystävyys tähän asiaan vaikuttaa. Voihan se mies lähteä suhteeseen ihan kenen tahansa kanssa eikä sillä exällä pitäisi siihen olla mitään sanomista. Ja se uusi nainen on voinut olla kateellinen ja haluaa loukata ja on ehkä himoinnut miestä selän takana ja on nainen joka haluaa kilpailla huomiosta ja mitä kaikkea tässä nyt on sanottu. Aika monet alkavat suhteeseen sellaisen kanssa, joka on aiemminkin ollut suhteessa, joten eihän tässä ole sinänsä mitään ihmeellistä, että miehellä on menneisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Sinä puhut nyt ikään kuin suhde olisi alkanut jo ennen eroa. Minä käsitin, että näin ei kuitenkaan tapahtunut. En minä muutenkaan ystävilleni tai exilleni kerro suhteista ennen kuin niissä on jotain kerrottavaa, joten en oikein ymmärrä, missä vaiheessa tästä olisi pitänyt kertoa. Ei minunkaan exäni tehnyt "minun selkäni takana" yhtään mitään, vaikka kertoikin uudesta naisystävästään vasta puole vuoden heilastelun jälkeen. Eikä kukaan ystävänikään ole suuttunut, jos olen kertonut miesjutuistani vasta monen kuukauden viieellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
Ja minusta on omituista, miten se ystävyys tähän asiaan vaikuttaa. Voihan se mies lähteä suhteeseen ihan kenen tahansa kanssa eikä sillä exällä pitäisi siihen olla mitään sanomista. Ja se uusi nainen on voinut olla kateellinen ja haluaa loukata ja on ehkä himoinnut miestä selän takana ja on nainen joka haluaa kilpailla huomiosta ja mitä kaikkea tässä nyt on sanottu. Aika monet alkavat suhteeseen sellaisen kanssa, joka on aiemminkin ollut suhteessa, joten eihän tässä ole sinänsä mitään ihmeellistä, että miehellä on menneisyys.
Eri tilanne. Jos kyse olisi vieraasta miehestä eikä ap:lla tosiaan ole minkäänlaista läheistä suhdetta tämän entiseen naisystävään, niin eihän mitään moraalista dilemmaa edes olisi. Mutta ap on itse kertonut, että nyt kyseessä on hänen parhaan ystävänsä entinen mies, jota ap on tapaillut tämän selän takana. Eli selvästi hän tiedostaa, että tekee jotakin, mikä loukkaa hänen omaa parasta ystäväänsä. Ystävyyssuhde perustuu luottamukseen ja ap on sitä nyt selvästi tässä rikkonut. Siksi hänellä ei ole oikeutta vähätellä ystävän mahdollista loukkaantumista. Ap:n on vain hyväksyttävä se, jos ystävä ei enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ap valitsi miehen ystävyyden sijaan sinä hetkenä, kun alkoi salaa tapailla parhaan ystävänsä entistä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Sinä puhut nyt ikään kuin suhde olisi alkanut jo ennen eroa. Minä käsitin, että näin ei kuitenkaan tapahtunut. En minä muutenkaan ystävilleni tai exilleni kerro suhteista ennen kuin niissä on jotain kerrottavaa, joten en oikein ymmärrä, missä vaiheessa tästä olisi pitänyt kertoa. Ei minunkaan exäni tehnyt "minun selkäni takana" yhtään mitään, vaikka kertoikin uudesta naisystävästään vasta puole vuoden heilastelun jälkeen. Eikä kukaan ystävänikään ole suuttunut, jos olen kertonut miesjutuistani vasta monen kuukauden viieellä.
Jos koskee entisiin, niin kyllä se kannattaa tehdä mahdollisimman avoimesti. Jos ap kerran pelkää, että ystävyyssuhde on nyt tällä pilattu, niin selvästi hän uskoo suhteen loukkaavan ystäväänsä. Tämä olisi siis pitänyt ottaa heti selville. Jos tapailet jotain uutta miestä, jolla ei ole mitään sidosta ystäviisi, niin tietenkään sillä ei ole heille mitään väliä ja kerrot suhteesta sitten kun kerrot. Mutta jos on pienintäkään haisua siitä, että suhde saattaa vaarantaa ystävyyssuhteesi, niin miksi et heti olisi asiasta avoin, jotta ystävä ei tunne itseään petetyksi ja hän voi käsitellä asiaa, ennen kuin suhteesi on jo vakava?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko jossain kierrätysjengissä?
Kerava kierrättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
Ja minusta on omituista, miten se ystävyys tähän asiaan vaikuttaa. Voihan se mies lähteä suhteeseen ihan kenen tahansa kanssa eikä sillä exällä pitäisi siihen olla mitään sanomista. Ja se uusi nainen on voinut olla kateellinen ja haluaa loukata ja on ehkä himoinnut miestä selän takana ja on nainen joka haluaa kilpailla huomiosta ja mitä kaikkea tässä nyt on sanottu. Aika monet alkavat suhteeseen sellaisen kanssa, joka on aiemminkin ollut suhteessa, joten eihän tässä ole sinänsä mitään ihmeellistä, että miehellä on menneisyys.
Eri tilanne. Jos kyse olisi vieraasta miehestä eikä ap:lla tosiaan ole minkäänlaista läheistä suhdetta tämän entiseen naisystävään, niin eihän mitään moraalista dilemmaa edes olisi. Mutta ap on itse kertonut, että nyt kyseessä on hänen parhaan ystävänsä entinen mies, jota ap on tapaillut tämän selän takana. Eli selvästi hän tiedostaa, että tekee jotakin, mikä loukkaa hänen omaa parasta ystäväänsä. Ystävyyssuhde perustuu luottamukseen ja ap on sitä nyt selvästi tässä rikkonut. Siksi hänellä ei ole oikeutta vähätellä ystävän mahdollista loukkaantumista. Ap:n on vain hyväksyttävä se, jos ystävä ei enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ap valitsi miehen ystävyyden sijaan sinä hetkenä, kun alkoi salaa tapailla parhaan ystävänsä entistä miestä.
Pystytkö täsmentämään ja perustelemaan tämän moraalisen dilemman? Ja mikä luottamus on petetty? Missä vaiheessa luvataan tai oletetaan, että exän kanssa ei seurustella? Muualla kuin niissä keinotekoisissa ihmissuhdesäännöissä, joita kukaan ei perustele, muttei myöskään kyseenalaista? Jos jätetään nämä cosmoraamatut sivuun, niin onko asialle mitään muuta pohjaa?
Sinun ei pitäisi tuomita ystäväsi miesvalintoja. Sinun ei pitäisi tuomita exäsi naisvalintoja. Kumpikaan ei sinulle kuulu eikä loukkaa sinua eikä ole sinun tietoista loukkaamistasi. Mutta kun nämä laitetaan yhteen, se onkin jotenkin väärin. Miksi?
Ymmärrän tilanteen, jossa exän kanssa välit ovat erittäin tulehtuneet ja riitaiset ja ilmassa on vielä kaikenlaista eripuraa, niin on vaikeaa ymmärtää, että ystävä asettuu exän puolelle. Mutta jos puhutaan ihan normaalista erosta, jossa ihmiset ovat haudanneet katkeruudet ja jatkavat elämäänsä, niin missä se ongelma on.
Jestas mitä sekoilua koko ketju. Kamala tietää, että on niin paljon ihmisiä, jotka eivät liiemmin välitä omien läheistensä tunteista, saati että etsisivät kumppania oman lähipiirinsä ulkopuolelta.
Jotenkin tosi ällöä ja en kyllä itse lähtisi, mut tottakai tilanteeseen vaikuttaa kaikki mahdollinen: koska ovat eronneet, onko ero ollut riitaisa, ovatko tekemisissä keskenään jne.
Jos mieheni jättäisi minut ja selviäisi parin kuukauden sisällä, että ystäväni seurustelee tämän kanssa, niin se olis salaman lailla välit poikki molempiin, en kestäisi. Jos taas joku kaveri alkaisi deittailemaan exääni, jonka kanssa erottiin neljä vuotta sitten, niin en toivottaisi onnea (koska väkivaltainen ja ikävä tyyppi), mutta ei se nyt paskamyrskyäkään nostaisi, kun kaikki on käsitelty. Ehkä ihmettelisin molempien motiiveja ja jättäisin kutsumatta juhliin, kun en halua olla tekemisissä exäni kanssa.
Mitään siskon entisen ukon rutsaamista ei kyllä omakaan pää käsitä. Kiva jos jollakulla toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka etäiset välit ex-puolisoon pitää olla, että eronneen kanssa saa seurustella? Ystävän tai sisaruksen exään ei saa kajota, se tuli jo selväksi. Entä sisaruksen ystävän? Serkun? Pikkuserkun? Opiskelukaverin? Kämppiksen? Naapurin? Harrastuskaverin? Missä menee raja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Sinä puhut nyt ikään kuin suhde olisi alkanut jo ennen eroa. Minä käsitin, että näin ei kuitenkaan tapahtunut. En minä muutenkaan ystävilleni tai exilleni kerro suhteista ennen kuin niissä on jotain kerrottavaa, joten en oikein ymmärrä, missä vaiheessa tästä olisi pitänyt kertoa. Ei minunkaan exäni tehnyt "minun selkäni takana" yhtään mitään, vaikka kertoikin uudesta naisystävästään vasta puole vuoden heilastelun jälkeen. Eikä kukaan ystävänikään ole suuttunut, jos olen kertonut miesjutuistani vasta monen kuukauden viieellä.
Jos koskee entisiin, niin kyllä se kannattaa tehdä mahdollisimman avoimesti. Jos ap kerran pelkää, että ystävyyssuhde on nyt tällä pilattu, niin selvästi hän uskoo suhteen loukkaavan ystäväänsä. Tämä olisi siis pitänyt ottaa heti selville. Jos tapailet jotain uutta miestä, jolla ei ole mitään sidosta ystäviisi, niin tietenkään sillä ei ole heille mitään väliä ja kerrot suhteesta sitten kun kerrot. Mutta jos on pienintäkään haisua siitä, että suhde saattaa vaarantaa ystävyyssuhteesi, niin miksi et heti olisi asiasta avoin, jotta ystävä ei tunne itseään petetyksi ja hän voi käsitellä asiaa, ennen kuin suhteesi on jo vakava?
Käsittääkseni aloitus nimenomaan liittyi siihen, että ap haluaa olla avoin ja pohtii, missä vaiheessa asia pitää kertoa. Mutta joistakin vastauksista nyt saa sen käsityksen, että vaikka asiasta kerrottaisiinkin ihan alussa, on kuitenkin toimittu selän takana ja loukaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.
Tämä ei kuitenkaan liity siihen ystävään? Hänellä on oikeus suuttua ja katkaista välit kunnioittamatta toisten valintoja, vaikkei asia hänelle kuulu pätkääkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi, jos exäni ja ystäväni rakastuisivat toisiinsa. Ei se multa ole pois.
Pikkupaikkakunnalla yksin jää, jos ei kenenkään entistä voi ottaa.
Ohis, mutta minä olen mieheni ensimmäinen ja hän minun. Miksi ottaa jonkun ex kun on varaa parempaan. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.
Tämä ei kuitenkaan liity siihen ystävään? Hänellä on oikeus suuttua ja katkaista välit kunnioittamatta toisten valintoja, vaikkei asia hänelle kuulu pätkääkään?
Miksi sä välität siitä, katkaiseeko ystävä välit kun et alun perin välittänyt siitä, miten omat tekosi vaikuttavat ystävääsi? Ei tietenkään hän ole mitään selityksiä ja perusteluita velkaa enää sellaiselle "ystävälle", joka itse osoitti, että vain omat tunteet merkitsevät. Ystävän tunteet sen sijaan eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.
Normaali aikuinen ihminen myös ymmärtää, että hän ei ole pikku prinsessa ja maailman napa, jonka olemassaolo säätelee kaikkien ympärillä elävien toimintaa. Sellainen minäminäminä-asenne juuri on kaikkein itsekkäintä, että ei sallita muille mitään jos ei ei tunnu minusta hyvältä.
"Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä." Miksei tämä jo eronnut voi kohdella läheisiään arvostavasti ja säädellä omia tunteitaan, miettiä onko hän kenties mustasukkainen exästään tai ystävästään ja miksi. Että miksi hänestä tuntuu pahalta, vaikka ei oikeastaan olisi syytä. Se sijaan että eronnutta ajateltaisiin myös aikuisena ihmisenä, hänestä on tehty loukattu pyhimys.
Kerro heti. Vielä pahemmin ystävääsi loukkaa se, että pimität asian. Ja tuo, että odotat tuleeko suhteesta jotain vai ei, niin en suosittele. Asia kalvaa sinua jo nyt, ja päivä päivältä enemmän, joten tod.näk. kerrot asian ystävällesi joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?
No he itsehän pitävät itsestään huolta. Ovat ryhtyneet suhteeseen ystävän selän takana välittämättä siitä, miten se vaikuttaa ystävään. Nyt sitten mietitään jälkikäteen, että pilattiinko välit parhaaseen ystävään. Eli hehän nimenomaan ovat kokeneet, että heillä on oikeus toimia aina tunteidensa mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muihin. Vähän niin kuin pettäjätkin perustelevat sivusuhteitaan. En vain voi tunteilleni mitään. Ensin toimitaan ja sitten mietitään. Ja sitten syytellään muita katkeriksi, jos teoilla onkin vaikutuksia toisiin ihmisiin. Näinhän se menee.
Mutta koko ketjun ajanhan av-mammat ovat kieltäneet heiltä oikeuden omiin valintoihinsa. Ihmettelen miksi. Koko ketjun ajan av-mammat ovat tehneet ex-vaimosta tilanteen keskushenkilön, esittäneet teorioita, joissa kaikki tapailleen ja nyt seurustelevan pariskunnan valinnat ja tekemiset ovat kodistuneet nimenomaan exän loukkaamiseen, ei heihin itseensä. Ihmettelen miksi.
Varmaan siksi, että tuollainen tilanne on todella sairas monen mielestä. Yleensä aikuinen ihminen välittää siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin ihmisiin. Yleensä aikuiset ihmiset ovat oppineet säätelemään omia tunteitaan, tekojaan ja pyrkivät kohtelemaan muita ihmisiä arvostaen. Varsinkin heitä, jotka ovat heille tärkeitä. Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka toimivat täysin itsekkäästi omien tunteidensa mukaan eivätkä piittaa yhtään siitä, miten se vaikuttaa muihin, tuntuu se todella lapselliselta ja sairaalta käytökseltä. Salaillaan ja toimitaan selän takana ja sitten ihmetellään, että miksi läheiset loukkaantuvat. Normaali aikuinen ymmärtää täysin, miksi tuollainen käytös loukkaa ja miksi se koetaan itsekkäänä ja pahantahtoisena. Vain todella lapsekas ja tunnetasolla kehittymätön ihminen ei osaa lainkaan heijastaa tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin ja leikkii tietämätöntä, jos teoilla tosiaan onkin seurauksensa.
Tämä ei kuitenkaan liity siihen ystävään? Hänellä on oikeus suuttua ja katkaista välit kunnioittamatta toisten valintoja, vaikkei asia hänelle kuulu pätkääkään?
Miksi sä välität siitä, katkaiseeko ystävä välit kun et alun perin välittänyt siitä, miten omat tekosi vaikuttavat ystävääsi? Ei tietenkään hän ole mitään selityksiä ja perusteluita velkaa enää sellaiselle "ystävälle", joka itse osoitti, että vain omat tunteet merkitsevät. Ystävän tunteet sen sijaan eivät.
Eli ihan yhtä lapsellisia ja sairaita olemme kaikki. Mutta vain toiselle se sallitaan ja toinen tuomitaan.
Provolta vaikuttaa, kun ei vastaa kysymyksiin.
Itse harkitsisin kyllä muutamaan kertaan, ottaisinko ystäväni hylkäämän jämäpalan, riippuen eron syystä. Miettisin myös tarkkaan, mitkä olisivat tämän jämäpalan motiivit minun suhteeni - kosto eksälle? Joku vain pitää saada ja tuo on tarjolla?
Miksi tässä nähdään se eronnut ystävä kaiken keskipisteenä? Hänelle on oltu kateellisia, häntä halutaan loukata, hänen miestään on himoittu pitkään selän takana... Entä se mies, entä ystävä? Eikö heillä ole mitään oikeuksia omassa elämässään, ei oikeutta omiin tunteisiinsa? Miksi heidän pitäisi pyöriä sen mukaan miten ex-vaimosta ehkä kenties tuntuu?