Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parhaan ystävän ex-miehen kanssa seurustelu. Koska kertoa ystävälle? Mitä jos suhteesta ei tulekaan mitään?
01.01.2018 |
Ollaan tapailtu tuon miehen kanssa nyt kuukauden päivät ja eilen sovittiin seurustelevamme. Eihän tässä ketään ole petetty, mutta silti hirvittää kertoa tuolle ystävälle. Entä jos suhde ei jatkukaan pitkään niin en tahtoisi turhaan kitkaa minun ja parhaan ystäväni välille.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Av mammoille ei ole ongelma eikä mikään panna miehensä kavereita, mutta exän suhteet nostavat moraalisenraivon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Kuukauden salailun jälkeen miettii, salaileeko vielä lisää, koska sillä pääsisi vähemmällä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Kuukauden salailun jälkeen miettii, salaileeko vielä lisää, koska sillä pääsisi vähemmällä...
Kuukausi on ainakin minun deittailuelämässäni todella lyhyt aika. Ehkä te jotkut sitten olette jo tuossa vaiheessa menossa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Eihän tässä suhdetta oli kritisoitu, vaan selän takana toimimista ja puhumattomuutta. Ja ap. kutsuu vielä häntä parhaaksi ystäväksi.
Ap. haluaa syödä kakkua molemmista päistä- säilyttää parhaan ystävyyssuhteensa, viis välittämättä hänen mielipiteistä ja tunteista ja nyt kyselee täältä neuvoja, miten mahdollinen kieroilu onnistuisi, jotta saisi pitää parhaan ystävän, että tämän kiertopalkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Kuukauden salailun jälkeen miettii, salaileeko vielä lisää, koska sillä pääsisi vähemmällä...
Kuukausi on ainakin minun deittailuelämässäni todella lyhyt aika. Ehkä te jotkut sitten olette jo tuossa vaiheessa menossa naimisiin.
Ehkä tilanteessa, jossa ei seurustele parhaan ystävän tai siskon entisen miehen kanssa. Tässä kyseisessä tilanteessa kuitenkin useimmat näyttävät olevan sitä mieltä, että haluaisivat tietää asiasta heti eikä myöhemmin. Vaikkei suhde olisi siis vielä vakava, niin siitä haluaisi mieluummin tietää saman tien ja suoraan kuin tulla yllätetyksi muuta kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Kuukauden salailun jälkeen miettii, salaileeko vielä lisää, koska sillä pääsisi vähemmällä...
Kuukausi on ainakin minun deittailuelämässäni todella lyhyt aika. Ehkä te jotkut sitten olette jo tuossa vaiheessa menossa naimisiin.
Ehkä tilanteessa, jossa ei seurustele parhaan ystävän tai siskon entisen miehen kanssa. Tässä kyseisessä tilanteessa kuitenkin useimmat näyttävät olevan sitä mieltä, että haluaisivat tietää asiasta heti eikä myöhemmin. Vaikkei suhde olisi siis vielä vakava, niin siitä haluaisi mieluummin tietää saman tien ja suoraan kuin tulla yllätetyksi muuta kautta.
No juu, varmasti näin. Mutta kyllä tässä minusta pitää ottaa huomioon sekin, että se kertomattomuus johtuu osittain siitä, että pelätään sitä kaverin reaktiota.
En ottaisi sitä riskiä, että menettäisin hyvän ystäväni yhdenkään miehen takia. Miehiä maailmassa riittää, hyviä ystäviä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Kuka haluaa harrastaa seksiä kaverin exän kanssa? Yäk. Melkein sama asia kuin harrastaisi seksiä ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Eihän tässä suhdetta oli kritisoitu, vaan selän takana toimimista ja puhumattomuutta. Ja ap. kutsuu vielä häntä parhaaksi ystäväksi.
Ap. haluaa syödä kakkua molemmista päistä- säilyttää parhaan ystävyyssuhteensa, viis välittämättä hänen mielipiteistä ja tunteista ja nyt kyselee täältä neuvoja, miten mahdollinen kieroilu onnistuisi, jotta saisi pitää parhaan ystävän, että tämän kiertopalkinnon.
Niin, tässä jälleen hyvä esimerkki tuosta, mitä juuri kirjoitin. Selitellään, että ainoastaan kertomattomuus loukkaa, mutta silti ihan avoimesti halveksutaan myös sen suhteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Mistäs tuli oletus, että tilanne johtuu ainoastaan minun kalenteristani eikä ystävän? No siitä tietysti, että olen mielestäsi kelvoton ystävä, eikös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Mistäs tuli oletus, että tilanne johtuu ainoastaan minun kalenteristani eikä ystävän? No siitä tietysti, että olen mielestäsi kelvoton ystävä, eikös.
Turha selitellä. Puhelin on keksitty. Kirjeenkin voi kirjoittaa, postilla on lyhyempi toimitusaika kuin 3 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Ap kysyy, mikä olisi parhain tapa toimia tilanteessa. On vastattu, että asiasta pitäisi kertoa heti, jos noin ystävälleen tekee. Neuvo ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyy ap:n toiminnan täysin tai itse toimisi samalla tavalla omia ystäviään kohtaan. Jos ap olisi kertonut taustoista enemmän, niin se varmasti vaikuttaisi siihen, kuinka kriittisesti suhdetta edelleen katsottaisiin. Esim. monethan ovat sanoneet, että sillä on väliä, kuinka paljon erosta aikaa. Samoin sillä on väliä, onko kyseessä ollut vakava ja pitempi parisuhde ystävälle vai lyhyt eikä niin merkittävä. Myös sillä on väliä, onko suhteesta lapsia, ja sillä on väliä, kuinka paljon ystävä on uskoutunut tästä suhteesta ap:lle. Monille tuo olisi joka tapauksessa iso ei ja sillehän ei voi mitään. Silti nämä kriittisimmätkin suhtautujat voivat kertoa, miten ap voisi menetellä tilanteessa kaikkein fiksuiten. Eli kertomalla asiasta suoraan ja lopettamalla tuon salailun heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Suurin osa on sanonut, että asiasta olisi heti pitänyt kertoa eikä edes alkaa salailemaan asiaa. Monen henkilökohtainen valinta tosin olisi joo se, ettei edes alkaisi tapailla ystävien ja siskojen entisiä miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että muakin inhottaisi olla saman miehen kanssa, joka on pannut omaa siskoa tai parasta ystävää. Hyi hitto.
Kertomattomuus on kuitenkin eri asia kuin salailu. Minä en ole esimerkiksi edes nähnyt ystävääni kolmeen kuukauteen, joten missä ihmeen välissä olisin voinut kertoa, mitä viimeisen kuukauden sisällä elämässäni on tapahtunut. Itse kuitenkin haluaisin kertoa tällaiset asiat kasvotusten ja harkiten.
No ehkä sä voisit tuollaisessa tilanteessa raivata sen verran kalenterista aikaa, että ehdit nähdä ystävääsi ja kertoa asiasta kasvotusten. Ellette sitten pysty miehen kanssa odottamaan edes sitä kolmea kuukautta, kun taas normaalisti näkisit ystävääsi...
Mistäs tuli oletus, että tilanne johtuu ainoastaan minun kalenteristani eikä ystävän? No siitä tietysti, että olen mielestäsi kelvoton ystävä, eikös.
Turha selitellä. Puhelin on keksitty. Kirjeenkin voi kirjoittaa, postilla on lyhyempi toimitusaika kuin 3 kuukautta.
En minä mitään selittele. Kerroin vain omasta elämästäni. Sinä sen sijaan teit ihan omia johtopäätöksiäsi sitä, että minä en viitsi raivata ystävälleni tilaa. Ehkä tätä on vaikeaa ymmärtää sellaisten ihmisten, jotka näkevät ystäviään päivittäin tai viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.
Sä kerrot suhteesta ystävällesi, jos välität hänen tunteistaan ja haluat varmistaa ystävyyden säilymisen. Jos ystävyys ei kiinnosta sua, niin tee mitä tykkäät, mutta älä ruikuta, jos ystävä laittaa välit poikki. Yksinkertaista.
No niinhän ap on tekemässäkin, mutta silti häntä pidetään sairaana kieroilijana, joka ei ajattele ystävänsä tunteita. Suurimmalle osalle se suhde itsessään näyttää olevan loukkaus, vaikka monet nyt selittelevät, että se kertomattomuushan tuossa loukkaa.
Ap kysyy, mikä olisi parhain tapa toimia tilanteessa. On vastattu, että asiasta pitäisi kertoa heti, jos noin ystävälleen tekee. Neuvo ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyy ap:n toiminnan täysin tai itse toimisi samalla tavalla omia ystäviään kohtaan. Jos ap olisi kertonut taustoista enemmän, niin se varmasti vaikuttaisi siihen, kuinka kriittisesti suhdetta edelleen katsottaisiin. Esim. monethan ovat sanoneet, että sillä on väliä, kuinka paljon erosta aikaa. Samoin sillä on väliä, onko kyseessä ollut vakava ja pitempi parisuhde ystävälle vai lyhyt eikä niin merkittävä. Myös sillä on väliä, onko suhteesta lapsia, ja sillä on väliä, kuinka paljon ystävä on uskoutunut tästä suhteesta ap:lle. Monille tuo olisi joka tapauksessa iso ei ja sillehän ei voi mitään. Silti nämä kriittisimmätkin suhtautujat voivat kertoa, miten ap voisi menetellä tilanteessa kaikkein fiksuiten. Eli kertomalla asiasta suoraan ja lopettamalla tuon salailun heti.
Olen samaa mieltä kaikesta mitä sanot. Kuitenkin tässä ketjussa on paljon kommentteja, joissa tuomitaan myös suhde tietämättä siitä yhtään mitään. Sitä minä tässä nyt ihmettelen.
Alue: Aihe vapaa
Aika monella ei vissiin ole sattunut tulemaan mieleen, että kaikki eivät elä maailmassa, jossa omitaan kaikki vielä senkin jälkeen, kun on sen itse hylännyt. Siinä maailmassa varmaan nuolaistaan jokaista kakkupalaakin etukäteen ja vasta sitten päätetään, haluaako ylipäänsä edes syödä kakkua. Samoin pitää varata kaikki vähänkään kiinnostavat vaatteet ym. ja suuttua, kun joku sitten ostaakin samanlaisen.
Mihin kaikkeen muuhun pitää pyytää lupa? Saako hakea työpaikkaan, jossa ystävä on ennen ollut töissä? Sellaiseen, josta ystävä on saanut potkut? Sellaiseen, johon ystävä ei päässyt, vaikka olisi tahtonut? Saako muuttaa samaan taloon, jossa joku ystävä on asunut? Sellaiseen asuntoon, johon ystävällä ei ole varaa? Saako ottaa samanrotuisen lemmikin, kun ystävällä on ollut? Jne. jne.