Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tuli mutta vaimo meni
Isinalle
31.12.2017 |
Löysin elämäni naisen 10 vuotta sitten. Olemme aina olleet hyvin läheisiä, keskustelemme paljon ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä, emmekä ole koskaan juurikaan riidellyt mistään vakavista asioista. Olemme kokeneet ja nähneet paljon ja kasvaneet yhdessä, kuin paita ja peppu.
3 vuotta sitten meitä siunattiin kun elämäämme astui maailman ihanin lapsi.
Olen tavattoman ylpeä vaimostani, kuinka upea äiti hän on. Nyt tosin tuntuu siltä, että olen kokonaan menettänyt sen ihmisen kenen kanssa aikoinaan menin naimisiin. Minulla ei ole enää vaimoa eikä elämän kumppania joka antaa minulle huomiota, vaan tilalle on tullut nainen, joka omistaa ja antaa itsensä kokonaan lapselle. Huomasin ja tunsin sen jo raskauden aikana, että joku tai jokin on tullut väliimme.
Emme vietä enää aikaa kahdestaan, seksiäkään ei ole harrastettu vuoteen. Vaimollani ei ole harrastuksia ja kavereitakin hän näkee todella harvoin, käytännössä kaikki vapaa-aika käytetään lapsen kanssa. Töissä kuitenkin käy.
Rakastan isänä olemista, mutta olen stressaantunut ja väsynyt esittämään aviomiestä parisuhteessa, jossa koen olevani tarpeeton. Uskon tuntevani vaimoni hyvin ja tiedän, että lapsi täyttää ne tarpeet jotka tekevät hänet onnelliseksi. Vaimollani on nyt elämässään joku, kuka on hänestä riippuvainen ja joka rakastaa häntä pyyteettömästi. Nämä kolme vuotta ovatkin olleet minulle täydellistä tunteiden vuoristorataa. Mukaa mahtuu myös päihdeongelman muodostuminen kun arki kävi lopulta niin sietämättömäksi, pari lasillista viiniä töiden jälkeen tarjosi keinon paeta. Nyt kaksi kuukautta raittiina ja se päätös pysyy.
Olen keskustellut näistä ongelmista ja tunteistani vaimoni kanssa, ja hän myös näkee meidän kahden välisen tilanteen ongelmallisena. Viikko sitten avauduin täysin ja kerroin hänelle kaiken mahdollisen mikä mieleeni tuli. Esitin myös jotain ideoita ratkaisuksi, lapsi iltaisin vaikka mummolaan ja yhteisen ajan järjestäminen, yhteisiä harrastuksia, jne. Mutta tämäkin keskustelu taisi lopulta jäädä pelkäksi sanahelinäksi sillä mitään ei ole tapahtunut tai tehty.
Oma mielenterveyteni sekä jaksamiseni ei yksinkertaisesti kestä enää tätä jatkuvaa stressiä ja arvottomuuden tunnetta. Jos minulle annetaan 0%, miten minä voin antaa takaisin yhtään enempää? Toisaalta, avioliiton hajoaminenkin on kaukaa haettua, sillä laitan lapseni tarpeet ja hyvinvoinnin omieni edelle.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Ehdottakaa, mitä tässä voisi tehdä!
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapsi täyttäisi myös sinun tarpeesi eli saisit kaverin yhteisiin harrastuksiin ja kokisit olevasi tarpeellinen. Kun valvoisit yöt ja kulkisit väsyneenä päivät, niin huomaisit, miten pienet asiat tulevat yllättävän tärkeiksi: puhdas tiskipöytä, puhtaat vaatteet, aikaa lukea lehti rauhassa jne.
Sinä et ole suostunut hyväksymään sitä, että ihmiset kasvavat ja oppivat kantamaan vastuuta. Sinä jämähdit miettimään alapääsi tarpeita samalla kun vaimosi jatkoi kohti jotain paljon isompaa. Sen sijaan että kärttäisit aikaa vaimoltasi voisit opetella panostamaan perheeseen. Kaikki voisivat paremmin, jos luopuisit lapsen ja saajan roolista ja olisit aikuinen.
No miksi et varaa vuoroa hohtokeilaan ja hanki siksi ajaksi lapsenvahtia? Ei mitään seksin kärttämistä eikä merkitseviä katseita vaan pelkkää pelaamista. Kotona odottaisi reipas lapsi ja voisitte lapsen iltapalan aikana jutella vaikka päiväkodin kuulumisia.
Avioero tuskin yhtään sen enempää "haittaa" lapsellesi aiheuttaa, kuin isä joka on jatkuvasti stressaantunut ja vittuuntunut. Sun onnellisuudella ja hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lapseen. Muuta vaikka pois muutamaksi kuukaudeksi ja katso millaisia vaikutuksia sillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
REVA kirjoitti:
Avioero tuskin yhtään sen enempää "haittaa" lapsellesi aiheuttaa, kuin isä joka on jatkuvasti stressaantunut ja vittuuntunut. Sun onnellisuudella ja hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lapseen. Muuta vaikka pois muutamaksi kuukaudeksi ja katso millaisia vaikutuksia sillä on?
Tosennäköisesti seurauksena on onnellinen vaimo ja onnellinen lapsi ja mies, joka ei vieläkään tajunnut, että heitä on nyt 3.
Ap pari kysymystä.
Mitä vaimo sanoi sinulle kun keskustelitte tästä, muuta kuin että tilanteenne on ongelmallinen? Sanoiko hän olevansa täysin tyytyväinen ilman puolisoa, ilman mielettömiä orgasmeja, parisuhdekumppanuutta? Onko hänelle ihan ok että ette ole enää pariskunta, vaan lapsen isä ja äiti?
Ja toinen juttu, mikä on sinun panoksesi yhteiseen perhe-elämäänne? Oletko tarpeeksi lapsen kanssa niin että äidillä jää omaa aikaa? Teetkö kotitöitä yhtä paljon kuin vaimosi? Kuitenkin olette töissä kumpikin, ja vapaa-aika on rajallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et enää rakasta vaimoasi pyyteettömästi? Oletko sinä säilynyt tismalleen samanlaisena kuin olit mennessänne naimisiin, vaikka vaimosi on muuttunut? Olisiko syynä se, että vaimosi on kasvanut aikuisemmaksi, sinä olet jäänyt haihattelemaan 10 vuoden takaisiin haaveisiin huomaamatta, että se aika meni jo. Tuskin te ilman lasta olisitte kuin mennessänne naimisiin, ihmisillä on taipumus muuttua koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et enää rakasta vaimoasi pyyteettömästi? Oletko sinä säilynyt tismalleen samanlaisena kuin olit mennessänne naimisiin, vaikka vaimosi on muuttunut? Olisiko syynä se, että vaimosi on kasvanut aikuisemmaksi, sinä olet jäänyt haihattelemaan 10 vuoden takaisiin haaveisiin huomaamatta, että se aika meni jo. Tuskin te ilman lasta olisitte kuin mennessänne naimisiin, ihmisillä on taipumus muuttua koko ajan.
Millainen kuva parisuhteesta tällä tavalla vastaavilla on? Aikuistuminen EI ole parisuhteesta luopumista suhteessa, jonka tulisi olla vastavuoroinen puolisoiden suhde. Se ei ole mitään pelkkää kasvatuskumppanuutta. Eikä lasten saaminen ole mikään syy sulkeutua kumppaniltaan pelkäksi "perhe-elämän suorittajaksi", jossa vanhemmuus täyttää kaikki tarpeet. Jos näin on, tilanne on vaikea kestää, itsetunnon menetys edessä tai ero. Tsemppiä siihen.
T. 18 vuotta parisuhteessa, 2 lasta, ja sielunkumppanuutta, rakkautta ja intohimoa puolison kanssa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla, että noin monen mielestä seksi on joku vaimon velvollisuus, ikävä suorite, eikä normaali IHANA asia joka jaetaan kumppanin, rakastetun kanssa? Ap kuulostaa unelmamieheltä. Kyllä parisuhteessa voi vaalia romantiikkaa lasten jälkeenkin.
Tutkimusten mukaan todennäköinen seuraus lapsen hankkimisesta on se, että tyytyväisyys omaan parisuhteeseen romahtaa. Riskit olivat tiedossanne, nyt ne vain toteutuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
REVA kirjoitti:
Avioero tuskin yhtään sen enempää "haittaa" lapsellesi aiheuttaa, kuin isä joka on jatkuvasti stressaantunut ja vittuuntunut. Sun onnellisuudella ja hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lapseen. Muuta vaikka pois muutamaksi kuukaudeksi ja katso millaisia vaikutuksia sillä on?
Tosennäköisesti seurauksena on onnellinen vaimo ja onnellinen lapsi ja mies, joka ei vieläkään tajunnut, että heitä on nyt 3.
Ihan oikeastiko on mielestäsi normaalia, että nuori nainen mammautuu täysin, ja unohtaa miehensä 100% äitiyden myötä? Normaalia, ettei yhteinen aika miehen kanssa enää kiinnostaa, saatika sitten seksi? Huh huh. No, jos mielipiteesi on kovinkin yleinen nuorten naisten keskuudessa, niin en yhtään ihmettele avioerojen yleisyyttä Suomessa. Eihän tuollainen asetelma ole hyvä kummankaan puolison kannalta, eikä kyllä loppupeleissä lapsenkaan kannalta.
En valitettavasti tiedä mitä voisin sanoa auttaakseni AP:ta, mikä voisi auttaa tilanteeseen. Tämän tuskin paljon lohduttaa AP:ta, mutta voin vain sanoa, että kaikista äideistä ei kyllä tule mitään muumimammoja lasten saannin myötä. Ehkäpä minä sitten itse en ole tajunnut, että meitä on perheessä nyt kahden sijasta neljä, mutta minulle on äärimmäisen tärkeää vilkas seksielämä sekä henkinen yhteys mieheni kanssa edelleen ja ehkä etenkin nyt lasten saamisen jälkeen. Kyllä sekä miehen että naisen pitäisi lasten saannin myötä muistaa, ettei ole ainoastaan äiti tai isä, vaan myös vaimo tai mies. Tsemppiä AP:lle, mihin päätyykin.
Itse olen ollut mieheni kanssa yli 10v yhdessä. Olen 26v mieheni pari vuotta vanhempi. Lapsia meillä on kaksi 5v ja 3v.
Lapset ovat kotihoidossa ja menevät ajoissa unille joten pyhitän miehelle iltaisin aikaa.
Seksiä meillä on keskimäärin joka toinen päivä edelleen, mutta ihan siitä syystä, että mieheni jaksaa huomioida minua. Kehuu halii pussaa ja tekee arjessa pieniä tekoja joista näkee, että välittää. Esimerkiksi pesee autoni tai käy hakemassa mieleisiäni herkkuja kaupasta pyytämättä. Teetkö sinä ap näitä tekoja?
Me ei ennen lapsiakaan yhdessä juurikaan käyty missään sillä itse en käytä yhtään alkoholia ja mieheni silloin tällöin tykkää äijäporukassa viilettää. Tämä on toimiva systeemi meillä ja mies saa omaa aikaa näin ja lapsia ei tarvitse hoitoon laittaa.
Perheenä puuhataan paljon käydään ulkomailla, tapahtumissa, ulkoillaan yms perustouhua. Arjessa kun miew on läsnä itsellänikin pysyy mielenkiinto hänen kanssaan iltaisin viettää myös seksuaalisessa mielessä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille seksi ei vaan ole yhtä tärkeää. Surullista mutta totta.
Toisaalta voi olla, että lapsi vaan imee vaimosi energian niin loppuun, ettei hänellä riitä voimaa kiinnostua seksistä enää.
Kun keskustelitte, tuliko puheeksi, että järjestäisitte aikaa kahden kesken niin että joku muu hoitaisi lasta sillä aikaa?
Paljonko itse vietät aikaa lapsen kanssa? Vietkö häntä ulos leikkimään tai puuhailetko lapsen kanssa kotona niin että vaimo saa välillä olla rauhassa, nukkua, lukea, käydä yksin ostoksilla ja elokuvissa tms.?
Lapset on pieniä vain muutaman vuoden, sen jälkeen teillä on vielä kymmeniä vuosia aikaa vain toisillenne.
Naisille on luonnollista keskittyä pieniin lapsiin intensiivisemmin. Siinä äitiyden huumassa jää helposti muiden ihmisten tarpeiden täyttäminen toissijaiseksi. Omat tarpeet muuttuu niin, että entiset tärkeät asiat eivät ole niin oleellisia omalle onnellisuudelle. Jotkut (yleensä miehet ja lapsettomat) kokevat että nainen unohtaa itsensä, vaikka kyse on perustavanlaatuisesta muutoksesta naisen minuudessa, enää ei ole olemassa sitä ihmistä joka nainen oli ennen äitiyttä.
Mutta lapset kasvaa ja kun ne eivät äidin täydellistä omistautumista enää tarvitse alkaa naisen irtautuminen kaikenkattavasta äitiydestä. Silloin hän voi alkaa taas miettimään esim. sun pakottavia munia.
Samaa ihmistä et saa kuitenkaan enää takaisin. Voit saada jotain paljon parempaa ja kokonaisvaltaisempaa rakkautta (mikään ei opeta rakastamista paremmin kuin äitiys) tai voit saada etääntyneen ja katkeroituneen, petetyksi itsensä tuntevan naisen. Kaikki riippuu sinusta. Osaatko aidosti olla läsnä ja osallistua yhteiseen perheeseen vai vetäydytkö sohvalle, autotalliin tai vieraaseen petiin itkemään elämääsi.
Vaimosi ei ole sinua kohtaan tehnyt mitään väärää, kaikki nämä kuvailemasi muutokset liittyvät asiaan jonka olette yhdessä sopineet ja suunnitelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
REVA kirjoitti:
Avioero tuskin yhtään sen enempää "haittaa" lapsellesi aiheuttaa, kuin isä joka on jatkuvasti stressaantunut ja vittuuntunut. Sun onnellisuudella ja hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lapseen. Muuta vaikka pois muutamaksi kuukaudeksi ja katso millaisia vaikutuksia sillä on?
Tosennäköisesti seurauksena on onnellinen vaimo ja onnellinen lapsi ja mies, joka ei vieläkään tajunnut, että heitä on nyt 3.
Ihan oikeastiko on mielestäsi normaalia, että nuori nainen mammautuu täysin, ja unohtaa miehensä 100% äitiyden myötä? Normaalia, ettei yhteinen aika miehen kanssa enää kiinnostaa, saatika sitten seksi? Huh huh. No, jos mielipiteesi on kovinkin yleinen nuorten naisten keskuudessa, niin en yhtään ihmettele avioerojen yleisyyttä Suomessa. Eihän tuollainen asetelma ole hyvä kummankaan puolison kannalta, eikä kyllä loppupeleissä lapsenkaan kannalta.
En valitettavasti tiedä mitä voisin sanoa auttaakseni AP:ta, mikä voisi auttaa tilanteeseen. Tämän tuskin paljon lohduttaa AP:ta, mutta voin vain sanoa, että kaikista äideistä ei kyllä tule mitään muumimammoja lasten saannin myötä. Ehkäpä minä sitten itse en ole tajunnut, että meitä on perheessä nyt kahden sijasta neljä, mutta minulle on äärimmäisen tärkeää vilkas seksielämä sekä henkinen yhteys mieheni kanssa edelleen ja ehkä etenkin nyt lasten saamisen jälkeen. Kyllä sekä miehen että naisen pitäisi lasten saannin myötä muistaa, ettei ole ainoastaan äiti tai isä, vaan myös vaimo tai mies. Tsemppiä AP:lle, mihin päätyykin.
Meillä on vain ap:n valitus aiheesta, mutta todennäköisesti vaimo kertoisi, että hän menetti lapsen saamisen myötä tasa-arvoisen kumppanin, joka vaihtui yllättäen toiseksi lapseksi. Sen sijaan että mies tukisi vaimoa arjen pyörityksessä, hän ryhtyykin moittimaan tätä siitä, että nainen ei jaksa olla sekä lapsen että miehen tarpeiden tyydyttäjä. Lapselta saa edes emotionaalista hyväksyntää, mieheltä pelkkää valitusta siitä, että sinä et ole samanlainen kuin 10 vuotta sitten.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että sekä miehen että naisen tulee lapsen saannin jälkeen muistaa olla muutakin kuin isä ja äiti. Valitettavan harvoin mies jaksaa tätä toteuttaa eli hän jaksaa edelleen olla mies, joka odottaa vaimolta tiettyjä asioita, mutta ei isä, joka kantaa oman vastuunsa perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille seksi ei vaan ole yhtä tärkeää. Surullista mutta totta.
Toisaalta voi olla, että lapsi vaan imee vaimosi energian niin loppuun, ettei hänellä riitä voimaa kiinnostua seksistä enää.
Kun keskustelitte, tuliko puheeksi, että järjestäisitte aikaa kahden kesken niin että joku muu hoitaisi lasta sillä aikaa?
Paljonko itse vietät aikaa lapsen kanssa? Vietkö häntä ulos leikkimään tai puuhailetko lapsen kanssa kotona niin että vaimo saa välillä olla rauhassa, nukkua, lukea, käydä yksin ostoksilla ja elokuvissa tms.?
Jos ei seksi kiinnosta, se on merkki siitä että ei rakasta enää. Mikään muu ei voi viedä kiinnostusta orgasmeihin kuin väärä kumppani tai paha sairaus. Seksistä saa energia ja se rentouttaa, kyllä mulla ainakin menisi mielenterveyskin ilman seksiä. Jos on pidempi tauko niin sen huomaa että alkaa vieraantua puolisosta, jos mekin oltaisiin vuosi ilman niin varmasti miettisin eroa vakavasti, ei tuo mies niin ihana kämppis ole että ilman rakkautta jaksaisin sen kanssa elää.
Tulee kyllä mieleen, että ap pitäisi kasvaa aikuiseksi. Olet siis isä ja lapsesi tulee aina ennen sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et enää rakasta vaimoasi pyyteettömästi? Oletko sinä säilynyt tismalleen samanlaisena kuin olit mennessänne naimisiin, vaikka vaimosi on muuttunut? Olisiko syynä se, että vaimosi on kasvanut aikuisemmaksi, sinä olet jäänyt haihattelemaan 10 vuoden takaisiin haaveisiin huomaamatta, että se aika meni jo. Tuskin te ilman lasta olisitte kuin mennessänne naimisiin, ihmisillä on taipumus muuttua koko ajan.
Millainen kuva parisuhteesta tällä tavalla vastaavilla on? Aikuistuminen EI ole parisuhteesta luopumista suhteessa, jonka tulisi olla vastavuoroinen puolisoiden suhde. Se ei ole mitään pelkkää kasvatuskumppanuutta. Eikä lasten saaminen ole mikään syy sulkeutua kumppaniltaan pelkäksi "perhe-elämän suorittajaksi", jossa vanhemmuus täyttää kaikki tarpeet. Jos näin on, tilanne on vaikea kestää, itsetunnon menetys edessä tai ero. Tsemppiä siihen.
T. 18 vuotta parisuhteessa, 2 lasta, ja sielunkumppanuutta, rakkautta ja intohimoa puolison kanssa edelleen.
Lue ap:n kirjoitus, hänhän vaatii vaimoa olemaan kuin 10 vuotta sitten ja kärttää tämän huomiota, mutta ei vaivaudu järjestämään yhteistä aikaa! Vaimolle hän jaksaa valittaa, että ollaan kahdestaan, mutta vaimon pitää hankkia lapselle hoitaja, varata elokuvaliput tms. mitä ikinä mies nyt parisuhteelta tahtookin. Kyllä aikuinen puolisostaan välittävä mies järjestää ihan itse niin, että perheen aikuiset saavat yhteistä aikaa, ei voi lähteä siitä, että kun miehellä on paha mieli, niin naisen velvollisuus on tilanne korjata. Mikä tasa-arvoinen suhde on sellainen, jossa vaimon oletetaan organisoivan kaiken perheeseen liittyvän?
Mieshän tuossa kirjoituksessa on tehnyt vaimostaan perhe-elämän suorittajan ja itsekin tunnustaa esittävänsä parisuhdetta. Satanen vetoa, että ei siellä ole vaimokaan tyytyväinen.
Alue: Aihe vapaa
Noinhan se usein lapsiperheessä käy. Jos vaimosi ei koe tarvetta muuttua, ei tuossa ole paljoa tehtävissä. Joko tyydyt kohtaloosi tai eroatte.
Ps. Sterilisaation saa kun on täyttänyt 30v. Suosittelen, ettei mene seuraavakin mahdollinen suhde pilalle.