Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tuli mutta vaimo meni
Isinalle
31.12.2017 |
Löysin elämäni naisen 10 vuotta sitten. Olemme aina olleet hyvin läheisiä, keskustelemme paljon ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä, emmekä ole koskaan juurikaan riidellyt mistään vakavista asioista. Olemme kokeneet ja nähneet paljon ja kasvaneet yhdessä, kuin paita ja peppu.
3 vuotta sitten meitä siunattiin kun elämäämme astui maailman ihanin lapsi.
Olen tavattoman ylpeä vaimostani, kuinka upea äiti hän on. Nyt tosin tuntuu siltä, että olen kokonaan menettänyt sen ihmisen kenen kanssa aikoinaan menin naimisiin. Minulla ei ole enää vaimoa eikä elämän kumppania joka antaa minulle huomiota, vaan tilalle on tullut nainen, joka omistaa ja antaa itsensä kokonaan lapselle. Huomasin ja tunsin sen jo raskauden aikana, että joku tai jokin on tullut väliimme.
Emme vietä enää aikaa kahdestaan, seksiäkään ei ole harrastettu vuoteen. Vaimollani ei ole harrastuksia ja kavereitakin hän näkee todella harvoin, käytännössä kaikki vapaa-aika käytetään lapsen kanssa. Töissä kuitenkin käy.
Rakastan isänä olemista, mutta olen stressaantunut ja väsynyt esittämään aviomiestä parisuhteessa, jossa koen olevani tarpeeton. Uskon tuntevani vaimoni hyvin ja tiedän, että lapsi täyttää ne tarpeet jotka tekevät hänet onnelliseksi. Vaimollani on nyt elämässään joku, kuka on hänestä riippuvainen ja joka rakastaa häntä pyyteettömästi. Nämä kolme vuotta ovatkin olleet minulle täydellistä tunteiden vuoristorataa. Mukaa mahtuu myös päihdeongelman muodostuminen kun arki kävi lopulta niin sietämättömäksi, pari lasillista viiniä töiden jälkeen tarjosi keinon paeta. Nyt kaksi kuukautta raittiina ja se päätös pysyy.
Olen keskustellut näistä ongelmista ja tunteistani vaimoni kanssa, ja hän myös näkee meidän kahden välisen tilanteen ongelmallisena. Viikko sitten avauduin täysin ja kerroin hänelle kaiken mahdollisen mikä mieleeni tuli. Esitin myös jotain ideoita ratkaisuksi, lapsi iltaisin vaikka mummolaan ja yhteisen ajan järjestäminen, yhteisiä harrastuksia, jne. Mutta tämäkin keskustelu taisi lopulta jäädä pelkäksi sanahelinäksi sillä mitään ei ole tapahtunut tai tehty.
Oma mielenterveyteni sekä jaksamiseni ei yksinkertaisesti kestä enää tätä jatkuvaa stressiä ja arvottomuuden tunnetta. Jos minulle annetaan 0%, miten minä voin antaa takaisin yhtään enempää? Toisaalta, avioliiton hajoaminenkin on kaukaa haettua, sillä laitan lapseni tarpeet ja hyvinvoinnin omieni edelle.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Ehdottakaa, mitä tässä voisi tehdä!
Kommentit (37)
Ap on varmaan perheensä ainoa lapsi ja äitinsä paapoma. Tai sitten hänellä voi olla sisaruksina tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka naiset mainostavat itse todella voimakkaasti miten he kykenevät tekemään monia asioita samaan aikaan, niin aika harva osaa olla yhtäaikaa hyvä äiti ja hyvä vaimo. Siksipä yli 60% avioliitoista päätyy eroon, kun nainen olikin todella huonoa vaimomatskua.
Minä en ole hyvää vaimomateriaalia, mutta yritän olla hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille seksi ei vaan ole yhtä tärkeää. Surullista mutta totta.
Toisaalta voi olla, että lapsi vaan imee vaimosi energian niin loppuun, ettei hänellä riitä voimaa kiinnostua seksistä enää.
Kun keskustelitte, tuliko puheeksi, että järjestäisitte aikaa kahden kesken niin että joku muu hoitaisi lasta sillä aikaa?
Paljonko itse vietät aikaa lapsen kanssa? Vietkö häntä ulos leikkimään tai puuhailetko lapsen kanssa kotona niin että vaimo saa välillä olla rauhassa, nukkua, lukea, käydä yksin ostoksilla ja elokuvissa tms.?Jos ei seksi kiinnosta, se on merkki siitä että ei rakasta enää. Mikään muu ei voi viedä kiinnostusta orgasmeihin kuin väärä kumppani tai paha sairaus. Seksistä saa energia ja se rentouttaa, kyllä mulla ainakin menisi mielenterveyskin ilman seksiä. Jos on pidempi tauko niin sen huomaa että alkaa vieraantua puolisosta, jos mekin oltaisiin vuosi ilman niin varmasti miettisin eroa vakavasti, ei tuo mies niin ihana kämppis ole että ilman rakkautta jaksaisin sen kanssa elää.
Ystävä on paras kumppani. Ei tule riitoja ja kaikesta voi puhua. Energiaa en ole saanut seksistä ikinä, sikäli kuin muistan.
Luulen, että me ihmiset olemme tässäkin jokainen omanlainen.
"lapset kasvaa ja kun ne eivät äidin täydellistä omistautumista enää tarvitse"
Ei kenenkään koskaan pitäisi "täydellisesti omistautua" kenellekään, ei edes itseensä, se ei ole tervettä.
Omituisia nämä ihmiset jotka hössäävät lapsen ympärillä 24/7 ja kun lapsi nukkuu niin luultavasti siivoavat ja suorittavat sitä vanhemmuutta ilman hetkenkään normaalia elämää. Lapsella on oma elämänsä, ja hänenkin pitää saada olla rauhassa jotta hän kehittyy normaalisti.
Lapsen kuuluu pikkuhiljaa irrottautua äidistä, ensin lapsi tulee mahasta ulos ja napanuora leikataan, sitten lapsi irrottautuu rintaruokinnasta, oppii kävelemään ja puhumaan, kehittyy ja tulee omatoimisemmaksi, kolmevuotiaana osaa jo kontrolloida rakkoaan ja käy itse vessassa.
Ei lapsen kuulu olla kenenkään yksityinen omaisuus, lapsi ei ole nukke vaan ihminen jolla on omat ajatukset ja oma elämänpolku. Lapsi tarvitsee esimerkikseen ja ohjaajakseen myös isäänsä, äidin helmoissa oleminen ei kasvata elämää varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille seksi ei vaan ole yhtä tärkeää. Surullista mutta totta.
Toisaalta voi olla, että lapsi vaan imee vaimosi energian niin loppuun, ettei hänellä riitä voimaa kiinnostua seksistä enää.
Kun keskustelitte, tuliko puheeksi, että järjestäisitte aikaa kahden kesken niin että joku muu hoitaisi lasta sillä aikaa?
Paljonko itse vietät aikaa lapsen kanssa? Vietkö häntä ulos leikkimään tai puuhailetko lapsen kanssa kotona niin että vaimo saa välillä olla rauhassa, nukkua, lukea, käydä yksin ostoksilla ja elokuvissa tms.?Jos ei seksi kiinnosta, se on merkki siitä että ei rakasta enää. Mikään muu ei voi viedä kiinnostusta orgasmeihin kuin väärä kumppani tai paha sairaus. Seksistä saa energia ja se rentouttaa, kyllä mulla ainakin menisi mielenterveyskin ilman seksiä. Jos on pidempi tauko niin sen huomaa että alkaa vieraantua puolisosta, jos mekin oltaisiin vuosi ilman niin varmasti miettisin eroa vakavasti, ei tuo mies niin ihana kämppis ole että ilman rakkautta jaksaisin sen kanssa elää.
Ystävä on paras kumppani. Ei tule riitoja ja kaikesta voi puhua. Energiaa en ole saanut seksistä ikinä, sikäli kuin muistan.
Luulen, että me ihmiset olemme tässäkin jokainen omanlainen.
Ystävä on ystävä, ja parisuhde on ihan eri asia kuin ystävyyssuhde. Parisuhteessa on seksiä, ystävyyssuhteessa tai muissakaan ihmissuhteissa ei ole. Parisuhde on ainutlaatuinen ihmissuhde, se perustuu parisuhderakkauteen, ei sukulaisrakkauteen, ei vanhempi-lapsirakkauteen, ei ystävyysrakkauteen. Vaikka puoliso usein on kuin paras ystävä, koska tietää sinusta ihan kaiken ja tukee sinua kaikessa, olette yksi yksikkö, te vastaan muu maailma, puoliso ei ole vain ystävä, kuten ystäväkään ei ole puoliso.
Mitä ihmettä sinä saat rakastelusta jos et rentoutusta ja energiaa? Minä ainakin nautin siitä että saan kunnon orgasmeja ja tuntuu että miehen kosketuksesta kaikki kireys lihaksista lähtee, murheet unohtuu, voi luottaa siihen että mies rakastaa minua ja minä saan rakastaa häntä täydestä sydämestäni ja koko ruumiini kyllyydestä. Tuntuu että miehen kainalossa voisin olla ikuisesti, siinä olen turvassa ja yhdessä pärjäämme vaikka mitä tapahtuisi. Mieliala nousee ja kun mieliala on korkealla tulee myös energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap pari kysymystä.
Mitä vaimo sanoi sinulle kun keskustelitte tästä, muuta kuin että tilanteenne on ongelmallinen? Sanoiko hän olevansa täysin tyytyväinen ilman puolisoa, ilman mielettömiä orgasmeja, parisuhdekumppanuutta? Onko hänelle ihan ok että ette ole enää pariskunta, vaan lapsen isä ja äiti?
Ja toinen juttu, mikä on sinun panoksesi yhteiseen perhe-elämäänne? Oletko tarpeeksi lapsen kanssa niin että äidillä jää omaa aikaa? Teetkö kotitöitä yhtä paljon kuin vaimosi? Kuitenkin olette töissä kumpikin, ja vapaa-aika on rajallista.
Minulle jäi kyllä keskustelun jälkeen sellainen olo, että vaimo täysin ymmärsi huoleni ja että yrittäisimme löytää keinoja suhteemme parantamiseksi. Hän kertoi itse tiedostavansa, että on täysin hurahtanut lapseen ja "unohtaneen" minut, ja oli siitä pahoillaan. Keskustelu taisi olla enemmänkin minun vuodattamista ja tilanteen voivottelua, kuin tarkan suunnitelman laatimista ja ratkaisujen löytämistä. Hän luultavasti haluaa tilanteen muuttuvan paremmaksi, mutta ei halua nähdä vaivaa sen eteen.
Kotityöt ja muut yhteiset velvollisuudet menee kyllä aika tarkkaan vähintäänkin puoliksi. Lapsen kanssa kahdestaan vietän aikaa ja tykkään siitä todella paljon. Äskettäin oltiin mummolassa yökylässä niin vaimo kertoi, ettei saanut nukutuksi kun oli yksin kotona. Ne harvat kerrat kun vaimo on halunnut esimerkiksi lähteä ulos kavereidensa kanssa, niin tottakai olen suostunut olemaan muksun kanssa kotona. Äiti on kyllä saanut omaa vapaa-aikaa niin paljon kun on pyytänyt, ennemminkin minä olen patistanut häntä käymään välillä ulkona tuulettumassa.
Isinalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap pari kysymystä.
Mitä vaimo sanoi sinulle kun keskustelitte tästä, muuta kuin että tilanteenne on ongelmallinen? Sanoiko hän olevansa täysin tyytyväinen ilman puolisoa, ilman mielettömiä orgasmeja, parisuhdekumppanuutta? Onko hänelle ihan ok että ette ole enää pariskunta, vaan lapsen isä ja äiti?
Ja toinen juttu, mikä on sinun panoksesi yhteiseen perhe-elämäänne? Oletko tarpeeksi lapsen kanssa niin että äidillä jää omaa aikaa? Teetkö kotitöitä yhtä paljon kuin vaimosi? Kuitenkin olette töissä kumpikin, ja vapaa-aika on rajallista.
Minulle jäi kyllä keskustelun jälkeen sellainen olo, että vaimo täysin ymmärsi huoleni ja että yrittäisimme löytää keinoja suhteemme parantamiseksi. Hän kertoi itse tiedostavansa, että on täysin hurahtanut lapseen ja "unohtaneen" minut, ja oli siitä pahoillaan. Keskustelu taisi olla enemmänkin minun vuodattamista ja tilanteen voivottelua, kuin tarkan suunnitelman laatimista ja ratkaisujen löytämistä. Hän luultavasti haluaa tilanteen muuttuvan paremmaksi, mutta ei halua nähdä vaivaa sen eteen.
Kotityöt ja muut yhteiset velvollisuudet menee kyllä aika tarkkaan vähintäänkin puoliksi. Lapsen kanssa kahdestaan vietän aikaa ja tykkään siitä todella paljon. Äskettäin oltiin mummolassa yökylässä niin vaimo kertoi, ettei saanut nukutuksi kun oli yksin kotona. Ne harvat kerrat kun vaimo on halunnut esimerkiksi lähteä ulos kavereidensa kanssa, niin tottakai olen suostunut olemaan muksun kanssa kotona. Äiti on kyllä saanut omaa vapaa-aikaa niin paljon kun on pyytänyt, ennemminkin minä olen patistanut häntä käymään välillä ulkona tuulettumassa.
Kohta on vuosi 2018 ja sinun vaimosi täytyy PYYTÄÄ vapaa-aikaa? Sinä SUOSTUT olemaan lapsen kanssa! Ja kehtaat täällä valittaa, että naisesi ei enää pidä sinua elämänsä keskipisteenä. Oikeastiko naisesi on pitänyt 10 vuoden ajan pyytää sinulta lupa vapaa-aikaan vai oletko ryhtynyt vaatimaan tätä vasta lapsen synnyttyä?
Jos sinulla on paha olla parisuhteessasi, niin ei ole vaimon tehtävä sitä korjata, kyllä se on sinun tehtäväsi. Ihan ensin opettele siihen, että sinun on itsesi nähtävä vaivaa suhteenne parantamiseksi. Et voi työntää kaikkea vastuuta vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikalailla sama tilanne kuin ap:llä. Meillä ei ole vaimon kanssa ollut vuosiin mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta. Alkuun se stressasi ja vitutti, mutta nyt olen tottunut ja hyväksynyt asian. Asumme saman katon alla jaamme kotityöt ja lastenhoidon, mitään muuta emme yhdessä teekään. Ehkä pari kertaa vuodessa käymme kahdestaan ulkona ja silloinkin keskustellaan lapsista. Seksiä on kerran kahdessa kuukaudessa, aina vaimon aloitteesta, itse en niitä enää ole pariin vuoteen tehnyt, kun on saanut pakit pari tuhatta kertaa niin ei enää jaksa pahoittaa mieltään. Muutenkin vaimon kiinnostus mihinkään muuhun kuin lapsiin on aivan olematonta, ei varmaan edes tiedä mitä teen nykyään työkseni.
No vaimon jättämän aukon on paikannut työ ja toinen nainen, josta vaimoni on kaiken järjen mukaan tietoinen. "Älä kysy, älä kerro."-mentaliteetilla mennään.
Erokaan ei enää pyöri mielessä, sillä kotiin on kuitenkin hyvä mennä. Ei ole riitaa tai epämukavaa oloa (enää). Lasten jutut menevät paljon paremmin kun on kaksi hoitamassa, lisäksi ero tiputtaisi elintasoa aika roimasti.
Todennäköisesti se ero on kuitenkin edessä tässä 6-7v päästä kun vaimo huomaa, että muksut eivät häntä enää tarvitse ja huomaa jääneensä yksin. Luulen ettei minusta ole enää tätä suhdetta silloin elvyttämään. Olen tästä yrittänyt varoitella, mutta hänen mielestään kaikki on hyvin.
Isinalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap pari kysymystä.
Mitä vaimo sanoi sinulle kun keskustelitte tästä, muuta kuin että tilanteenne on ongelmallinen? Sanoiko hän olevansa täysin tyytyväinen ilman puolisoa, ilman mielettömiä orgasmeja, parisuhdekumppanuutta? Onko hänelle ihan ok että ette ole enää pariskunta, vaan lapsen isä ja äiti?
Ja toinen juttu, mikä on sinun panoksesi yhteiseen perhe-elämäänne? Oletko tarpeeksi lapsen kanssa niin että äidillä jää omaa aikaa? Teetkö kotitöitä yhtä paljon kuin vaimosi? Kuitenkin olette töissä kumpikin, ja vapaa-aika on rajallista.
Minulle jäi kyllä keskustelun jälkeen sellainen olo, että vaimo täysin ymmärsi huoleni ja että yrittäisimme löytää keinoja suhteemme parantamiseksi. Hän kertoi itse tiedostavansa, että on täysin hurahtanut lapseen ja "unohtaneen" minut, ja oli siitä pahoillaan. Keskustelu taisi olla enemmänkin minun vuodattamista ja tilanteen voivottelua, kuin tarkan suunnitelman laatimista ja ratkaisujen löytämistä. Hän luultavasti haluaa tilanteen muuttuvan paremmaksi, mutta ei halua nähdä vaivaa sen eteen.
Kotityöt ja muut yhteiset velvollisuudet menee kyllä aika tarkkaan vähintäänkin puoliksi. Lapsen kanssa kahdestaan vietän aikaa ja tykkään siitä todella paljon. Äskettäin oltiin mummolassa yökylässä niin vaimo kertoi, ettei saanut nukutuksi kun oli yksin kotona. Ne harvat kerrat kun vaimo on halunnut esimerkiksi lähteä ulos kavereidensa kanssa, niin tottakai olen suostunut olemaan muksun kanssa kotona. Äiti on kyllä saanut omaa vapaa-aikaa niin paljon kun on pyytänyt, ennemminkin minä olen patistanut häntä käymään välillä ulkona tuulettumassa.
Mitä olet itse tehnyt asian parantamiseksi? Onko sinulla suunnitelma? Mitä vaimo sanoi seksistä? Eikö hän kaipaa mahtavia orgasmeja jotka sinä hänelle annat? Eikö hän välitä siitä että hän ei anna sinulle orgasmeja? Teidän ei tarvitse erityisesti olla kahdestaan jos vaan hoidatte parisuhdettanne niin että intiimi läheisyys säilyy, sen pystyy hoitamaan kun lapsi nukkuu, lapsen hereilläoloaika voi olla yhteistä perheaikaa ja vuorotellen vanhempien omaa aikaa ja toisella sitten kahdenkeskistä laatuaikaa lapsen kanssa.
Älkää missään nimessä tehkö toista lasta tuollaiseen tilanteeseen vaikka joku sitä ehdottikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään on huonojen provojen päivä... 0/5
Tarkoitat kai tuota nroa 3?
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla sama tilanne kuin ap:llä. Meillä ei ole vaimon kanssa ollut vuosiin mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta. Alkuun se stressasi ja vitutti, mutta nyt olen tottunut ja hyväksynyt asian. Asumme saman katon alla jaamme kotityöt ja lastenhoidon, mitään muuta emme yhdessä teekään. Ehkä pari kertaa vuodessa käymme kahdestaan ulkona ja silloinkin keskustellaan lapsista. Seksiä on kerran kahdessa kuukaudessa, aina vaimon aloitteesta, itse en niitä enää ole pariin vuoteen tehnyt, kun on saanut pakit pari tuhatta kertaa niin ei enää jaksa pahoittaa mieltään. Muutenkin vaimon kiinnostus mihinkään muuhun kuin lapsiin on aivan olematonta, ei varmaan edes tiedä mitä teen nykyään työkseni.
No vaimon jättämän aukon on paikannut työ ja toinen nainen, josta vaimoni on kaiken järjen mukaan tietoinen. "Älä kysy, älä kerro."-mentaliteetilla mennään.
Erokaan ei enää pyöri mielessä, sillä kotiin on kuitenkin hyvä mennä. Ei ole riitaa tai epämukavaa oloa (enää). Lasten jutut menevät paljon paremmin kun on kaksi hoitamassa, lisäksi ero tiputtaisi elintasoa aika roimasti.
Todennäköisesti se ero on kuitenkin edessä tässä 6-7v päästä kun vaimo huomaa, että muksut eivät häntä enää tarvitse ja huomaa jääneensä yksin. Luulen ettei minusta ole enää tätä suhdetta silloin elvyttämään. Olen tästä yrittänyt varoitella, mutta hänen mielestään kaikki on hyvin.
Todella surullista. En kyllä usko että kukaan nainenkaan pystyy täyttämään elämäänsä pelkästään lapsilla. Kyllä hänelläkin varmaan on joku vähintäänkin "sielunkumppani". Muuten kyllä on ainoan lyhyen elämän tuhlaamista koko touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla sama tilanne kuin ap:llä. Meillä ei ole vaimon kanssa ollut vuosiin mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta. Alkuun se stressasi ja vitutti, mutta nyt olen tottunut ja hyväksynyt asian. Asumme saman katon alla jaamme kotityöt ja lastenhoidon, mitään muuta emme yhdessä teekään. Ehkä pari kertaa vuodessa käymme kahdestaan ulkona ja silloinkin keskustellaan lapsista. Seksiä on kerran kahdessa kuukaudessa, aina vaimon aloitteesta, itse en niitä enää ole pariin vuoteen tehnyt, kun on saanut pakit pari tuhatta kertaa niin ei enää jaksa pahoittaa mieltään. Muutenkin vaimon kiinnostus mihinkään muuhun kuin lapsiin on aivan olematonta, ei varmaan edes tiedä mitä teen nykyään työkseni.
No vaimon jättämän aukon on paikannut työ ja toinen nainen, josta vaimoni on kaiken järjen mukaan tietoinen. "Älä kysy, älä kerro."-mentaliteetilla mennään.
Erokaan ei enää pyöri mielessä, sillä kotiin on kuitenkin hyvä mennä. Ei ole riitaa tai epämukavaa oloa (enää). Lasten jutut menevät paljon paremmin kun on kaksi hoitamassa, lisäksi ero tiputtaisi elintasoa aika roimasti.
Todennäköisesti se ero on kuitenkin edessä tässä 6-7v päästä kun vaimo huomaa, että muksut eivät häntä enää tarvitse ja huomaa jääneensä yksin. Luulen ettei minusta ole enää tätä suhdetta silloin elvyttämään. Olen tästä yrittänyt varoitella, mutta hänen mielestään kaikki on hyvin.
Eiköhän se vaimo tuossa vaiheessa hakeudu tasa-arvoiseen suhteeseen, jossa hän saa olla muuta kuin sinun kulujesi maksaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et enää rakasta vaimoasi pyyteettömästi? Oletko sinä säilynyt tismalleen samanlaisena kuin olit mennessänne naimisiin, vaikka vaimosi on muuttunut? Olisiko syynä se, että vaimosi on kasvanut aikuisemmaksi, sinä olet jäänyt haihattelemaan 10 vuoden takaisiin haaveisiin huomaamatta, että se aika meni jo. Tuskin te ilman lasta olisitte kuin mennessänne naimisiin, ihmisillä on taipumus muuttua koko ajan.
Millainen kuva parisuhteesta tällä tavalla vastaavilla on? Aikuistuminen EI ole parisuhteesta luopumista suhteessa, jonka tulisi olla vastavuoroinen puolisoiden suhde. Se ei ole mitään pelkkää kasvatuskumppanuutta. Eikä lasten saaminen ole mikään syy sulkeutua kumppaniltaan pelkäksi "perhe-elämän suorittajaksi", jossa vanhemmuus täyttää kaikki tarpeet. Jos näin on, tilanne on vaikea kestää, itsetunnon menetys edessä tai ero. Tsemppiä siihen.
T. 18 vuotta parisuhteessa, 2 lasta, ja sielunkumppanuutta, rakkautta ja intohimoa puolison kanssa edelleen.Lue ap:n kirjoitus, hänhän vaatii vaimoa olemaan kuin 10 vuotta sitten ja kärttää tämän huomiota, mutta ei vaivaudu järjestämään yhteistä aikaa! Vaimolle hän jaksaa valittaa, että ollaan kahdestaan, mutta vaimon pitää hankkia lapselle hoitaja, varata elokuvaliput tms. mitä ikinä mies nyt parisuhteelta tahtookin. Kyllä aikuinen puolisostaan välittävä mies järjestää ihan itse niin, että perheen aikuiset saavat yhteistä aikaa, ei voi lähteä siitä, että kun miehellä on paha mieli, niin naisen velvollisuus on tilanne korjata. Mikä tasa-arvoinen suhde on sellainen, jossa vaimon oletetaan organisoivan kaiken perheeseen liittyvän?
Mieshän tuossa kirjoituksessa on tehnyt vaimostaan perhe-elämän suorittajan ja itsekin tunnustaa esittävänsä parisuhdetta. Satanen vetoa, että ei siellä ole vaimokaan tyytyväinen.
Luitko sä samaa aloitusta kuin minä? Mm. mies ehdottaa, että lapsi voisi olla mummolassa silloin, kun he viettävät parisuhdeaikaa. Ootteko te vastaajat ihan tosissanne, vai provoiletteko vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi täyttäisi myös sinun tarpeesi eli saisit kaverin yhteisiin harrastuksiin ja kokisit olevasi tarpeellinen. Kun valvoisit yöt ja kulkisit väsyneenä päivät, niin huomaisit, miten pienet asiat tulevat yllättävän tärkeiksi: puhdas tiskipöytä, puhtaat vaatteet, aikaa lukea lehti rauhassa jne.
Sinä et ole suostunut hyväksymään sitä, että ihmiset kasvavat ja oppivat kantamaan vastuuta. Sinä jämähdit miettimään alapääsi tarpeita samalla kun vaimosi jatkoi kohti jotain paljon isompaa. Sen sijaan että kärttäisit aikaa vaimoltasi voisit opetella panostamaan perheeseen. Kaikki voisivat paremmin, jos luopuisit lapsen ja saajan roolista ja olisit aikuinen.
Et voi olla tosissasi? Olet ilmeisesti itse eronnut, jos mielestäsi parisuhde katoaa lasten syntymään ja aikuinen ihminen keskittyy sen sijaan tiskipöydän puhtauteen. Ei luoja sentään.
On luonnon sanelemaa, että äiti ja vauva ovat alkuaikana ns symbioosissa. Vauva on puolustuskyvytön ja täten luonto varmistaa sille parhaan mahdollisen hoivan.
Ap sun pitää itse ottaa oma-aloitteisesti isompi rooli parisuhteen ylläpidosta nyt, jos sitä haluat. Sun pitää järjestää niitä romanttisia hetkiä eikä odottaa vaimon tekevän sitä. Hän ei ole sama ihminen nyt kuin ennen vauvaa ja tämä on vielä pari vuotta poikkeustilanne parisuhteen kannalta.
Tämä on juuri se syy, miksi asiantuntijat sanovat, että erot pitäisi kieltää pikkulapsiaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi täyttäisi myös sinun tarpeesi eli saisit kaverin yhteisiin harrastuksiin ja kokisit olevasi tarpeellinen. Kun valvoisit yöt ja kulkisit väsyneenä päivät, niin huomaisit, miten pienet asiat tulevat yllättävän tärkeiksi: puhdas tiskipöytä, puhtaat vaatteet, aikaa lukea lehti rauhassa jne.
Sinä et ole suostunut hyväksymään sitä, että ihmiset kasvavat ja oppivat kantamaan vastuuta. Sinä jämähdit miettimään alapääsi tarpeita samalla kun vaimosi jatkoi kohti jotain paljon isompaa. Sen sijaan että kärttäisit aikaa vaimoltasi voisit opetella panostamaan perheeseen. Kaikki voisivat paremmin, jos luopuisit lapsen ja saajan roolista ja olisit aikuinen.
Et voi olla tosissasi? Olet ilmeisesti itse eronnut, jos mielestäsi parisuhde katoaa lasten syntymään ja aikuinen ihminen keskittyy sen sijaan tiskipöydän puhtauteen. Ei luoja sentään.
Et voi olla tosissasi. Jos vauvasta ei tullut sinulle - mikäli edes olet äiti - ykkösprioriteetti aluksi, niin olisin huolissani. Äidin ja vauvan kiintymyssuhteen kehitykseen.kuuluu alun symbioosivaihe. Olet siis joko luonnonoikku tai kannattaa pysyäkin velana. Ei luoja sentään.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka naiset mainostavat itse todella voimakkaasti miten he kykenevät tekemään monia asioita samaan aikaan, niin aika harva osaa olla yhtäaikaa hyvä äiti ja hyvä vaimo. Siksipä yli 60% avioliitoista päätyy eroon, kun nainen olikin todella huonoa vaimomatskua.