Sinä, joka et työllisty, mikä on ammattisi?

Lähihoitaja-sairaanhoitaja-terveydenhoitaja. Sairauden vuoksi en kolmivuoroon lähde, ja työhistoriassa kotiäitivuosien aukko. Haen tosissani, hankin täydennyskoulutusta, mutta töitä en saa.

Media-assistentti ja tradenomi (markkinointiin suuntautunut). Olen tosin ollut työttömänä vasta pari kuukautta, sitä ennen pääsin määräaikaiseen työhön puoleksi vuodeksi.

Prosessitekniikan amk-insinööri. Alan epätoivoisuudesta kertoo se, että mm. Tampereen amk:ssa ei koko linjaa edes ole enää. Varmaan entiset opetkin työttöminä

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Minulle ainakin sanottiin te-toimistosta työnhakuvalmentajan toimesta että media-alaa ei heidän kauttaan tueta, koska alalla on massatyöttömyys. Eli pitää olla joku ala missä on työvoimapula tai vastaava tilanne. Olisin itse halunnut siis jatkokouluttautua sinne alalle, minulla on sen alan pohjakoulutus. Mutta pitivät sitä kannattamattomana.

Minulle ei sanottu mistään aloista, ettei niitä tueta, mutta luin kyllä silloin, kun asia oli ajankohtainen, ettei kulttuurialalle esimerkiksi saa omaehtoisen opiskelun tukea. Hain silti ja sain. 

Tuohan on vain hyvä juttu, siis että hait ja sait. Siitä huolimatta että "sitä ei tueta". Minulle vain sanottiin että sitä ei tueta joten minun on turha sitä hakea ja näin ollen sitä ei haluttu kirjata työllistymissuunnitelmaan. Sanoivat että on parempi että mietin jotain oikeasti työllistävää alaa, ettei koulutus mene hukkaan. Joten ota näistä käytännöistä sitten selvää, voi olla että vaihtelevat alueittain. Tämä tapaus Etelä-Suomessa.

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Jaahas, itsekin hain muotoilijaksi, mutten saanut tukea. Näköjään riippuu ihan naamakertoimesta... Kai näissä jotku säännöt pitäisi olla, jotta olisi tasa-arvoista kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai Englannista töitä koodarina ilman alan koulutusta, mutta hän oli opiskellut koodausta harrastuksenaan. Ulkomailla siis näitäkin töitä enemmän. 

Tämä ala on hieman kysymysmerkki, kun työnantajat toisaalta valittavat työvoimapulaa ja toisaalta tämänkin alan rautaisia ammattilaisia on paljon työttömänä. Hakevatko työnantajat jotain kapean sektorin täsmäosaamista ja palkkaa ei raaskittaisi maksaa?

Tuttu nuorimies pääsi hädin tuskin 18 täytettyään suoraan lukiosta koodaushommiin. Oli ehtinyt aloittaa jo tietojenkäsittelytieteen opinnot, mutta ne jäävät nyt hieman sivuraiteelle kun täysipäiväinen työ ymmärrettävästi vie leijonanosan ajasta. Miten voi olla että lukiosta suoraan pääsee töihin, mutta kokeneita ammattilaisia ei huolita? Jos on 15-20 vuotta koodannut, niin kyllä sellainen ihminen oppii aika vauhdilla uudet teknologiat, jos osaamisessa on aukkoja. Mutta mieluummin otetaan sitten tuollainen lupaavalta vaikuttava untuvikko?

Tämä tuntuu kauhealta resurssien haaskaukselta, kun miettii miten paljon koulutettuja ja kokeneita ihmisiä on työttömänä. Tämä on kansakunnan voimavarojen haaskausta ja näiden ihmisten kohdalla myös inhimillinen tragedia. Ja monilla työpaikoilla ne, jotka ovat vielä työnsyrjässä kiinni, voivat henkisesti pahoin koska työilmapiiri on huono tai vaatimukset ovat liian kovat resursseihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Sinä et vain tiedä mitään.

Työttömälläkin pitää olla ammattinimike. Se pitää ihan laittaa sinne työkkärin tietokantaan, koska sillähän sitä töitä etsitään. Työhallinnossa on käytössä tätä varten ihan oma ammattiluokituksensa, tässä:

http://www.te-tjanster.fi/te/fi/pdf/isco.pdf

Myös tilastoja työttömistä tehdään ammattinimikkeen perusteella. Ja joissakin tilanteissa tutkinto- ja ammattinimike on sama.

Tämä työkkärin systeemi on ihan belsebuubista. Monet koulutukset ovat sellaisia, että mahdollistavat työskentelyn hyvin monella eri toimialalla ja ammattinimike voi olla melkein mitä vain. Ja yhä useammin ne työilmoituksissa useimmin toistuvat ammattinimikkeet eivät edes löydy te-toimiston 54-sivuisesta pumaskasta. Virkailija jää jumittamaan niihin ammattinimikkeisiin eikä ollenkaan pysty hahmottamaan työttömän tilannetta, kun sopivia ammattinimikkeitä ei löydy. "Joku ammattinimike tähän pitää laittaa!"

Todella kankeaa ja turhauttavaa, eikä auta työllistymisessä pätkääkään.

No vastasit vähän OT mun viestiin, siis kuten vahvistit, työttömillä on oltava ammattinimike.

Viestisi sisältäöön sanon sen, että totta kai työnhakuun voi laittaa useamman ammattinimikkeen.

Ongelma noissa nimikkeissä todella onkin että tuo listaus on ikivanha. Muistan itse käyttäneeni samaa listaa ollessani työkkärissä töissä 1990-luvulla.

Esim. oma ammattini ei näy listalla. Lisäksi kuten mainitsit, listalta puuttuu useimmat nykynimikkeet feissarit ja controllerit ynnä muut. Toisaalta muistelen että työnhakuun tulee myös tieto alasta, joten jonkunlainen sihti siinä on.

Mun mielestä suurin ongelma on siinä, että työelämä on monimutkaistunut, jokainen on erikoistunut tarkkaan alaan varsinkin akateemisena, joten systeemi ei toimi automaattisesti (kuten sen oletaan toimivan).

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Jaahas, itsekin hain muotoilijaksi, mutten saanut tukea. Näköjään riippuu ihan naamakertoimesta... Kai näissä jotku säännöt pitäisi olla, jotta olisi tasa-arvoista kaikille?

No tämän naaman perusteella tehtävän päätöksen olinkin näistä jo kuullut ja tämä kyllä varmisti lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Aineenopettaja. Suomessa on melkein 10 000 työtöntä opettajaa, mutta julkisuudessa asiasta ei puhuta mitään. Ja lisää opettajia koulutetaan kovaa tahtia..

Eikö opet pääse suhteilla? Ainakin luokanopen isukin pitää olla kaupungin kerman suosiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on puutarhurin ja filosofian tohtorin tutkinnot. Olen 54 v, toimin lehdenjakajana ja saan soviteltua päivärahaa. Päivisin kirjoittelen, ja aina välillä onni potkii apurahan muodossa.

Mitä teet apurahalla?

Kirjoitan tieteenalaani liittyviä artikkeleja ja kirjoja. 

Olen hakenut myös puutarhurin hommia, mutta taidan olla liian vanha tai ylikoulutettu, kun ei ole tärpännyt.

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Tarkoitin työvoimatoimiston tukemaa opiskelua. En ole hakeutunut media-alan opintoihin, koska niitä ei käsittääkseni tueta. Huomasin työskennellessäni, että viihdyin tosi hyvin lasten ja nuorten parissa opettaessani kuvatataiteita ja askartelua (työllistämistyö, kesti 1 v 2kk.). Olin myös hoitoapulainen (taas työllistämistyö, 6 kk) muistisairaiden ja myös muuta kuntoutusta tarvitsevien vanhusten parissa. Huomasin nauttivani työskentelystä ihmisten parissa, introverttiydestäni huolimatta, siksi on kiinnostanut lähihoitajan opinnot. Ajattelin, että hoitotyössä tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Lisäksi ajattelin voivani hyödyntää kuvataideopintoja mm. lasten ja vanhusten parissa työskennellessäni, jos saisin töitä. Se tie tuntuu nyt pystyyn nousseelta. Kai sitä on tulevaisuudessa haettava töitä, joita ei ole tai joihin hakee sata muuta hakijaa. Täytän tammikuussa jo 46 vuotta, olen nainen (sekin vielä) ja tuo mun toistuva masennukseni (on ollut runsaasti isoja pettymyksiä elämässä ja ihmissuhteissa, olen herkkä ihminen). Kai tässä alkaa irvailla joku tuota herkkyyttä. Haluisin todella päästä eroon masennuksestani.

Vierailija kirjoitti:

Olen finanssitradenomi. Aiemmin olin töissä elektroniikkateollisuudessa ja tätä alaa lähdin opiskelemaan, koska olin kiinnostunut sijoittamisesta ja halusin jonkun tutkinnon, jonka töitä ei siirretä Kiinaan. No ei mennyt ihan putkeen tämä, ala on ollut melkoisessa murroksessa ja porukkaa on irtisanottu ihan urakalla. Tämänkin tutkinnon opiskelin pitkälti ilman opintotukea, vain 1,5 vuoden ajalle sain sen 300€/kk ja sen jälkeen kolme vuotta opiskelin nollatuloilla (jos lapsilisää ei lasketa). Olen nyt 47-vuotias enkä jaksa uskoa että tässä kohtaa uusi opiskelu enää auttaa, kun en nuorempanakaan tuoreella tutkinnolla päässyt töihin. Mikä olisi se koulutus, jolla 50-vuotias saa vastavalmistuneena takuuvarmasti töitä?

Olen yrittänyt hakea myös teollisuustöihin, koska niistä minulla on eniten työkokemusta. Mutta vaikea on saada työnantajaa uskomaan, että olen aidosti kiinnostunut, kun tässä välissä olen kuluttanut paljon aikaa ja vaivaa ihan toisen alan tutkinnon suorittamiseen.

47 v vastavalmistunut tradenomi on kyllä aika vaikea työllistettävä. Se uran ja osaamisen kehittäminen olis pitäny aloittaa jo 20 v aiemmin. Suosittelen jonkun putkari/sähkäri-tutkinnon suorittamista. Miksei raksa-alan mestarin koulutustakin amkssa. Kai sulla kuitenkin on tosi maltillinen palkkatoive noiden trade-hommien suhteen?

Ympäristönhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai Englannista töitä koodarina ilman alan koulutusta, mutta hän oli opiskellut koodausta harrastuksenaan. Ulkomailla siis näitäkin töitä enemmän. 

Tämä ala on hieman kysymysmerkki, kun työnantajat toisaalta valittavat työvoimapulaa ja toisaalta tämänkin alan rautaisia ammattilaisia on paljon työttömänä. Hakevatko työnantajat jotain kapean sektorin täsmäosaamista ja palkkaa ei raaskittaisi maksaa?

Tuttu nuorimies pääsi hädin tuskin 18 täytettyään suoraan lukiosta koodaushommiin. Oli ehtinyt aloittaa jo tietojenkäsittelytieteen opinnot, mutta ne jäävät nyt hieman sivuraiteelle kun täysipäiväinen työ ymmärrettävästi vie leijonanosan ajasta. Miten voi olla että lukiosta suoraan pääsee töihin, mutta kokeneita ammattilaisia ei huolita? Jos on 15-20 vuotta koodannut, niin kyllä sellainen ihminen oppii aika vauhdilla uudet teknologiat, jos osaamisessa on aukkoja. Mutta mieluummin otetaan sitten tuollainen lupaavalta vaikuttava untuvikko?

Tämä tuntuu kauhealta resurssien haaskaukselta, kun miettii miten paljon koulutettuja ja kokeneita ihmisiä on työttömänä. Tämä on kansakunnan voimavarojen haaskausta ja näiden ihmisten kohdalla myös inhimillinen tragedia. Ja monilla työpaikoilla ne, jotka ovat vielä työnsyrjässä kiinni, voivat henkisesti pahoin koska työilmapiiri on huono tai vaatimukset ovat liian kovat resursseihin nähden.

Sillä lukiosta juuri päässeellä harrastajakoodarilla on todennäköisesti osaamista uusimmista teknologioista. Lisäksi hän on innostunut käyttämään vapaa-aikaansa kaiken uuden opiskeluun ja kokeilemiseen. 15-20 vuotta työkseen koodannut taas on hyvin usein vanhoihin tapoihinsa kangistunut eikä ainakaan enää kiinnosta vapaa-ajalla ajatellakaan mitään koodaamiseen liittyvää. Ensimmäiset 10 vuotta minäkin jaksoin intopinkeänä käyttää vapaa-aikanikin kaikkien uusien juttujen opettelemiseen ja kokeilemiseen. Vanhemmat kollegat sanoivat, että kyllä tuo innostus vielä loppuu. Oikeassa olivat. Uusia juttuja on pakko opiskella, mutta yhä useammin tekisin vapaa-ajallani mieluummin jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Tarkoitin työvoimatoimiston tukemaa opiskelua. En ole hakeutunut media-alan opintoihin, koska niitä ei käsittääkseni tueta. Huomasin työskennellessäni, että viihdyin tosi hyvin lasten ja nuorten parissa opettaessani kuvatataiteita ja askartelua (työllistämistyö, kesti 1 v 2kk.). Olin myös hoitoapulainen (taas työllistämistyö, 6 kk) muistisairaiden ja myös muuta kuntoutusta tarvitsevien vanhusten parissa. Huomasin nauttivani työskentelystä ihmisten parissa, introverttiydestäni huolimatta, siksi on kiinnostanut lähihoitajan opinnot. Ajattelin, että hoitotyössä tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Lisäksi ajattelin voivani hyödyntää kuvataideopintoja mm. lasten ja vanhusten parissa työskennellessäni, jos saisin töitä. Se tie tuntuu nyt pystyyn nousseelta. Kai sitä on tulevaisuudessa haettava töitä, joita ei ole tai joihin hakee sata muuta hakijaa. Täytän tammikuussa jo 46 vuotta, olen nainen (sekin vielä) ja tuo mun toistuva masennukseni (on ollut runsaasti isoja pettymyksiä elämässä ja ihmissuhteissa, olen herkkä ihminen). Kai tässä alkaa irvailla joku tuota herkkyyttä. Haluisin todella päästä eroon masennuksestani.

Jos vaihtoehto on olla tekemättä mitään, mutta haluaisi kuitenkin tehdä jotain, niin ehdottomasti kannattaa hakea varmuuden vuoksi. Ei täällä nyt kukaan mitään herkkyyttäsi ala irvailemaan, ei liity tähän keskuteluun mitenkään. Muistutan kuitenkin, että vaikka tukea saisi opintoihin, sitä saa enintään 2vuotta. Sain sitä 4:n vuoden opintoihin ja viimeiset 2 vuotta olin opintotuella.

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Minulle ainakin sanottiin te-toimistosta työnhakuvalmentajan toimesta että media-alaa ei heidän kauttaan tueta, koska alalla on massatyöttömyys. Eli pitää olla joku ala missä on työvoimapula tai vastaava tilanne. Olisin itse halunnut siis jatkokouluttautua sinne alalle, minulla on sen alan pohjakoulutus. Mutta pitivät sitä kannattamattomana.

Minulle ei sanottu mistään aloista, ettei niitä tueta, mutta luin kyllä silloin, kun asia oli ajankohtainen, ettei kulttuurialalle esimerkiksi saa omaehtoisen opiskelun tukea. Hain silti ja sain. 

Tuohan on vain hyvä juttu, siis että hait ja sait. Siitä huolimatta että "sitä ei tueta". Minulle vain sanottiin että sitä ei tueta joten minun on turha sitä hakea ja näin ollen sitä ei haluttu kirjata työllistymissuunnitelmaan. Sanoivat että on parempi että mietin jotain oikeasti työllistävää alaa, ettei koulutus mene hukkaan. Joten ota näistä käytännöistä sitten selvää, voi olla että vaihtelevat alueittain. Tämä tapaus Etelä-Suomessa.

Mulla vähän sama homma, tai itse asiassa mulle sanottiin että sen näkee sitten että tuleeko tukea kun on hakenut vasta paikkaa. Pääsin sisään (tosiaan media-alan koulutus) ja no, ei tietenkään tullut tukea. Yksi koulutus jo alla joten en olisi saanut enää opintotukea tai muutkaan, joten menin sitten kaupan kassalle iltatöihin (ihan kokonaista vuoroa tein puolet opiskeluajasta). Sitten menin opintoihin kuuluvaan harjoitteluun jonka jälkeen mut palkattiin sinne. Media-alassa on se huono puoli, että jos et pääse harjoitteluun on vaikeampi saada töitä, ja harjoitteluun päästäkseen pitää opiskella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmistosuunnittelija

Jos ohjelmistosuunnittelija ei saa töitä tässä alan huipputilanteessa niin täytyy olla kyllä joko hankala ihminen tai täysi tunari.

... tai yli nelikymppinen. Jostain syystä alalla ei oikein oteta vähän vanhempia, vaikka olisi oikeasti hyvä ja osaamista nykyisistä tekniikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lol, näitä, kannattaisiko mennä uudelleen kouluun?

Ehdotatko tuota tosissaan myös kaikille lähes kuusikymppisille työttömille?

Tankotanssillakin menestyy, jos on halua

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/67-vuotias-tankotans…

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Jaahas, itsekin hain muotoilijaksi, mutten saanut tukea. Näköjään riippuu ihan naamakertoimesta... Kai näissä jotku säännöt pitäisi olla, jotta olisi tasa-arvoista kaikille?

No tämän naaman perusteella tehtävän päätöksen olinkin näistä jo kuullut ja tämä kyllä varmisti lisää. 

Riippuu virkailijasta miten ymmärtävät akateemisia ja luovia aloja tai muita vastaavia. Ennen oli akateemisillekin oma toimisto ja virkailijat, nythän noita ei enää ole, joten voi päätyä virkailijalle, joka ei ymmärrä noista aloista mitään.

Jos aikoo hakea, kannattaa todella selkeästi selvittää taustat; mikä koulutus on, miten tarpeellinen ja miten parantaa työllistymistä, jne. Voi hankkia myös lausuntoja suosittelijoilta tai mitä vaan joka tukee koulutukseen hakeutumista. Rautalankamallia siis työkkäriin.

Hakea voi tietenkin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Tarkoitin työvoimatoimiston tukemaa opiskelua. En ole hakeutunut media-alan opintoihin, koska niitä ei käsittääkseni tueta. Huomasin työskennellessäni, että viihdyin tosi hyvin lasten ja nuorten parissa opettaessani kuvatataiteita ja askartelua (työllistämistyö, kesti 1 v 2kk.). Olin myös hoitoapulainen (taas työllistämistyö, 6 kk) muistisairaiden ja myös muuta kuntoutusta tarvitsevien vanhusten parissa. Huomasin nauttivani työskentelystä ihmisten parissa, introverttiydestäni huolimatta, siksi on kiinnostanut lähihoitajan opinnot. Ajattelin, että hoitotyössä tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Lisäksi ajattelin voivani hyödyntää kuvataideopintoja mm. lasten ja vanhusten parissa työskennellessäni, jos saisin töitä. Se tie tuntuu nyt pystyyn nousseelta. Kai sitä on tulevaisuudessa haettava töitä, joita ei ole tai joihin hakee sata muuta hakijaa. Täytän tammikuussa jo 46 vuotta, olen nainen (sekin vielä) ja tuo mun toistuva masennukseni (on ollut runsaasti isoja pettymyksiä elämässä ja ihmissuhteissa, olen herkkä ihminen). Kai tässä alkaa irvailla joku tuota herkkyyttä. Haluisin todella päästä eroon masennuksestani.

Mites toimintaterapeutti?