Sinä, joka et työllisty, mikä on ammattisi?

Ihan vain vertailun vuoksi; olen neljä kertaa työurani aikana mennyt kouluttamattomana töihin sopimalla työnantajan kanssa osapalkasta ensin aluksi ja sitten kouluttautunut tai pätevöitynyt työn ohessa. Kolmasti olen myös päässyt ylenemään eri tehtäviin. Nyt on 57 vuotiaana osaamista ja vakituinen työsuhde osa-aikaisesti kahden eri työnantajan kanssa, yhteensä teen 40 tuntista viikkoa. Pisin aika työttömänä oli 2 päivää. Ammatteja on kokeiltuna 7 erilaista, jotka nyt tekevät minusta pätevän nykyiselle alalle. Kerran työnantaja lomautti, jolloin hakeuduin heti toiseen työhön aloittamalla pohjalta. Aktiivinen ja yrittävä asenne periytyi kait vanhemmilta. Nykyisessä toimessa teen myös työhönottoa. Kiinnitän enemmän huomiota asenteeseen, arvoihin sekä henkilöhistoriaan kuin koulutukseen. Tutkinto tai pätevyys tehtävään on usein välttämätön, mutta asenne ja arvot auttavat eteenpäin uralla. Ammattimainen etuisuuksien käyttäminen sen sijaan synnyttää epäilyksen halusta sitoutua työhön. Ajattelin herättää ajatuksia.

Medianomi. Töitä on kyllä ollut mutta ei sillä alalla päivääkään. Harmi että pitkä koulutus on siltä osin mennyt hukkaan.

Kauppiatar

Kasvatustieteiden kandidaatti. En ole koskaan saanut oman alan töitä, koska en ole maisteri. Käytin valtaosan  opintotukikuukausistani sairastamiseen, eli yritin opiskella, mutta opinnot hädin tuskin etenivät. Onneksi viimein menin lääkäriin ja puolen vuoden sairausloman jälkeen oli sen verran tarmoa, että sain kandidaatin tutkinnon tehtyä. Maisteriin ei jäänyt opintotukikuukausia eikä opinto-oikeusaikaa, enkä uskonut saavani maisterin tutkintoa ajoissa tehtyä, jos olisinkin saanut opinto-oikeuden lisäaikaa. Tutkinnollani en ole tehnyt mitään.

On tässä jotakin pientä keikkatyötä ollut kesäaikaan lähinnä, mutta eipä paljoa. Työpaikkailmoituksia selaan joka päivä, mutta suurin osa ilmoituksista koskee sellaisia aloja, johon ei ole oikeasti tarvittavaa koulutusta tai sitten ei ole muodollista pätevyyttä. Varmasti osaisin toimia aamiaistarjoilijana, mutta kukaan ei palkkaa ammattitaidotonta tarjoilijaa. Toisaalta jotkut työnantajat odottavat ylitsepursuavaa intohimoa työtä kohtaan, mitä en ala teeskentelemään. Kiinnostuksen kohteeni ovat nyt harrastuksiani, palkkatyötä tarvitsen elatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Graafinen suunnittelija

Graafinen suunnittelija minäkin.

Teen myös sivuntaittoa.

Olen finanssitradenomi. Aiemmin olin töissä elektroniikkateollisuudessa ja tätä alaa lähdin opiskelemaan, koska olin kiinnostunut sijoittamisesta ja halusin jonkun tutkinnon, jonka töitä ei siirretä Kiinaan. No ei mennyt ihan putkeen tämä, ala on ollut melkoisessa murroksessa ja porukkaa on irtisanottu ihan urakalla. Tämänkin tutkinnon opiskelin pitkälti ilman opintotukea, vain 1,5 vuoden ajalle sain sen 300€/kk ja sen jälkeen kolme vuotta opiskelin nollatuloilla (jos lapsilisää ei lasketa). Olen nyt 47-vuotias enkä jaksa uskoa että tässä kohtaa uusi opiskelu enää auttaa, kun en nuorempanakaan tuoreella tutkinnolla päässyt töihin. Mikä olisi se koulutus, jolla 50-vuotias saa vastavalmistuneena takuuvarmasti töitä?

Olen yrittänyt hakea myös teollisuustöihin, koska niistä minulla on eniten työkokemusta. Mutta vaikea on saada työnantajaa uskomaan, että olen aidosti kiinnostunut, kun tässä välissä olen kuluttanut paljon aikaa ja vaivaa ihan toisen alan tutkinnon suorittamiseen.

Tuttava sai Englannista töitä koodarina ilman alan koulutusta, mutta hän oli opiskellut koodausta harrastuksenaan. Ulkomailla siis näitäkin töitä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Eläintenhoitaja. Kohta 2 vuotta yrittänyt saada oman alan töitä, ei ole tärpännyt.

Ja jottei tule väärinkäsityksiä niin kyllä, olen kokoajan hakenut myös muita sopivia töitä vaikka ei koulutusta olekkaan. Ja olen jo hyvässä vauhdissa luomassa uraa ihan toiselle alalle, kesätyöt poiki pätkiä ja ensi kesäksi on jo työt samassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki löysiä humanisteja. Eipä yllätä.

Täällä ei ole yhtään puhdasveristä humanistia, yksi humanoidi ilmoittautui. Et taida ymmärtää eroa, kun et ole "löysä humanisti"? ;D

It-alan ihmisiä oli, KTM-sekatyömies, insinööri, juristi, yms. Opettajatkin ovat osaksi kasvataustieteen tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röntgenhoitaja. Valmistumisesta pari vuotta, mutta töitä ei ole omalta alalta löytynyt.

Pääkaupunkiseudulla ainakin tarvitaan. Oletko kokeillut Attendoa?

Ei ole Attendollakaan mitään. Enkä ihmettele, koulutusmääriä on lisätty moninkertaisiksi koko Suomessa, vaikka työpaikkojen määrä ei ole lisääntynyt ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Sinä et vain tiedä mitään.

Työttömälläkin pitää olla ammattinimike. Se pitää ihan laittaa sinne työkkärin tietokantaan, koska sillähän sitä töitä etsitään. Työhallinnossa on käytössä tätä varten ihan oma ammattiluokituksensa, tässä:

http://www.te-tjanster.fi/te/fi/pdf/isco.pdf

Myös tilastoja työttömistä tehdään ammattinimikkeen perusteella. Ja joissakin tilanteissa tutkinto- ja ammattinimike on sama.

Tämä työkkärin systeemi on ihan belsebuubista. Monet koulutukset ovat sellaisia, että mahdollistavat työskentelyn hyvin monella eri toimialalla ja ammattinimike voi olla melkein mitä vain. Ja yhä useammin ne työilmoituksissa useimmin toistuvat ammattinimikkeet eivät edes löydy te-toimiston 54-sivuisesta pumaskasta. Virkailija jää jumittamaan niihin ammattinimikkeisiin eikä ollenkaan pysty hahmottamaan työttömän tilannetta, kun sopivia ammattinimikkeitä ei löydy. "Joku ammattinimike tähän pitää laittaa!"

Todella kankeaa ja turhauttavaa, eikä auta työllistymisessä pätkääkään.

Kuinka monta miljoonaa kertaa se pitää sanoa, että se ettei työllisty voi olla kiinni muustakin kuin ammattivalinnasta. Jos on joku sairaus, ettei pysty tekemään työtään esimerkiksi.  Ja kyllä, on olemassa sairauksia joiden kanssa ei pysty tekemään mitään työtä 8h päivä, vaikka kuinka kouluttautuisi uudelleen ja uudelleen. Tällöin itäisi olla mahdollista tehdä puolta päivää, ihan kelan luvalla, ja puolikkaalla eläkkeellä, vaikka olisi nuorikin. Ongelmat tulevat siitä, että ihminen ei pysty, mutta lääkäri ei usko. Olisi siis syytä tehdä TÄLLE asialle jotain.

työnjohtaja kirjoitti:

Ihan vain vertailun vuoksi; olen neljä kertaa työurani aikana mennyt kouluttamattomana töihin sopimalla työnantajan kanssa osapalkasta ensin aluksi ja sitten kouluttautunut tai pätevöitynyt työn ohessa.

Joskus tuo vielä onnistuikin, mutta ei työnantajat nykyään ota tuollaisia harjoittelijoita. Mieluummin itketään työvoimapulaa. Ei laman jäljiltä muisteta, että aina uusi työntekijä pitää hommaan perehdyttää, ei kukaan osaa kaikkea heti. 

Olen itse kokeillut tuota taktiikkaasi eli tarjoutunut harjoitteluajaksi halvalla, mutta ei vain toimi sekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen.

Sama.

Työttömänä viimeiset 15v.

Te kaksi olette juuri niitä, joiden takia kaikki työttömät kärsivät. Menkää kouluun tai muuttakaa maasta pois, typerykset.

Infantiilia vihanlietsontaa.

Eikös sen aktiivimallin juuri pitäisi tarjota jotain kurssia tai koulutusta niille, jotka sitä tarvitsevat?

Ainoa, mitä ne tarjoaa, on työhönhakukurssi, ei mitään missä opiskellaan jotain ammattia. Se on jo omaa tyhmyyttä ja laiskuutta jos ei hae opiskelemaan peruskoulun jälkeen minnekään. Sellaiselta pitäisi tuet ottaa kokonaan pois. Jos ei ole motivaatiota tehdä mitään, silloin ei myöskään tarvitse yhteiskunnan tukia.

Ei, kyllä työkkärin työllistymissuunnitelmaan voi kirjata, että haluaa kouluttautua johonkin ammattiin ja silloin aktiivisuutta pitäisi olla sen tavoitteen toteuttaminen. Ja on tähän asti ollutkin.

Sun horinat tyhmistä osuu lähinnä omaan nilkkaasi. Karkotapa itse itsesi muualle, emme tarvitse vihanlietsontaa ja negatiivisuutta tänne Suomeen, sitä on ihan liikaa jo nyt.

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Minulle ainakin sanottiin te-toimistosta työnhakuvalmentajan toimesta että media-alaa ei heidän kauttaan tueta, koska alalla on massatyöttömyys. Eli pitää olla joku ala missä on työvoimapula tai vastaava tilanne. Olisin itse halunnut siis jatkokouluttautua sinne alalle, minulla on sen alan pohjakoulutus. Mutta pitivät sitä kannattamattomana.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju taas paljastaa sen, että meitä työttömiä opettajia on pilvin pimein. Tämä on suuri tragedia. Olisi tuhannen taalan paikka, jos joku keksisi, mitä me voisimme ruveta tekemään. Oma neuvoni nuoremmille työttömille opettajille on, että lähtekää nyt äkkiä ulkomaille töihin, esim. Ruotsiin tai Norjaan!! Jos itselläni ei olisi perhettä ja taloa, en epäröisi hetkeäkään.

Pitkin Suomea pitäisi rakentaa hirsisiä koulurakennuksia, jossa homeille altistuneet opettajat voisivat opettaa homeille altistuneita lapsia, jotka nyt joutuvat opiskelemaan itsenäisesti kotona. Mutta en tiedä auttaisiko tämä työttömiä opettajia. Yksin Helsingissä on kuulemani mukaan 300 opettajaa, joilla on virka, mutta joille ei pystytä osoittamaan työpistettä, jossa he voisivat opettaa. Nämä on niitä pahiten altistuneita, jotka sairastuvat pienistäkin homemääristä. 

Kuka uskaltaa enää edes ottaa opettajan paikkaa vastaan kun uhkana on terveyden menettäminen koko loppuiäksi? Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kuitenkaan pääse, koska homesairauksia ei tunnusteta.

Ei laman jäljiltä muisteta, että aina uusi työntekijä pitää hommaan perehdyttää, ei kukaan osaa kaikkea heti.

Tämä se on se suurin ongelma. Pula on pätevistä, mutta pätevyys ja kokemus pitää hakea muualta. Itsekin 80-luvulla menin lukion jälkeen pystymetsästä sellaisiin toimistohommiin, joihin nykyään pitää olla tradenomi tai KTM. Nyt olen oman alan hommissa, mutta ei niihin niin korkeaa koulutusta tarvitsisi, mutta vaaditaan, koska tarjolla on koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi. 

Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.

Minulle ainakin sanottiin te-toimistosta työnhakuvalmentajan toimesta että media-alaa ei heidän kauttaan tueta, koska alalla on massatyöttömyys. Eli pitää olla joku ala missä on työvoimapula tai vastaava tilanne. Olisin itse halunnut siis jatkokouluttautua sinne alalle, minulla on sen alan pohjakoulutus. Mutta pitivät sitä kannattamattomana.

Minulle ei sanottu mistään aloista, ettei niitä tueta, mutta luin kyllä silloin, kun asia oli ajankohtainen, ettei kulttuurialalle esimerkiksi saa omaehtoisen opiskelun tukea. Hain silti ja sain. 

työnjohtaja kirjoitti:

Nykyisessä toimessa teen myös työhönottoa. Kiinnitän enemmän huomiota asenteeseen, arvoihin sekä henkilöhistoriaan kuin koulutukseen. Tutkinto tai pätevyys tehtävään on usein välttämätön, mutta asenne ja arvot auttavat eteenpäin uralla. Ammattimainen etuisuuksien käyttäminen sen sijaan synnyttää epäilyksen halusta sitoutua työhön. Ajattelin herättää ajatuksia.

Mitä tarkoitat ammattimaisella etuisuuksien käyttämisellä? Enkö minä työttömänä mielestäsi saisi mielestäsi tukeutua työttömyysturvaan perheen toimeentulon helpottamiseksi? Kysytkö haastattelussa: "Oletko nostanut työttömyyskorvausta?" ja jos henkilö tunnustaa eikä älyä edes hävetä, hän on ammattimainen etuuksien käyttäjä, ei jatkoon?