Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa enää...
28.12.2017 |
Mitä tehdä, kun elämä tuntuu turhalta? Olen käyny psykoterapiassa kuusi vuotta ja ajoittain parempia jaksoja. En halua syödä lääkkeitäkään, kun hyötysuhde on pyöreä nolla.
Mitä tehdä? En jaksaisi vaivata läheisiäni, mutta en myöskään kestä tätä oloa.
Kommentit (99)
Joku sisältö ja tarkoitus elämään. On se sitten työ, perhe, harrastus tai vaikka lemmikkieläin.
Hyväksyminen. Hyväksy, että alakuloisuuden ja/tai ahdistuneisuuden tunteet tulevat todennäköisesti olemaan aina osa sinua ja elämääsi. Älä anna niiden määrittää sinua, mutta älä myöskään taistele itseäsi vastaan.
Mielihyvä. Kaikki tarvitsevat mielihyvää, edes hippusia silloin kuin parempaa ei ole saatavilla. Lempiruoka, kaunis vaate, luonto, taide, liikunta, tietokonepeli, seksi. Whatever rocks your boat, whatever is available to you.
Tekeminen/aktiviteetti. Vaikka kuinka vaatimaton. Kunhan et pysähdy kokonaan. Tekemimen itsessään nostaa mielialaa ja parantaa oloa. Tekemättömyys vain pahentaa asioita. Ihminen pystyy pakottamaan itseään liikkeelle ja liikkeeseen myös todella masentuneena.
Näillä olen itse elänyt vuosikymmeniä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja toistuvan masennuksen kanssa. Ihan toimivana osana yhteiskuntaa ja myös hyviä aikoja kokien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita rukoilla, usein on auttanut.
Sen raiskauksen vuoksi tarvitsisit traumaterapiaa. Kuulostat myös masentuneelta.
Koeta tehdä asioita pienin askelin, omaan tahtiin, niin koet onnistumisen elämyksiä.
Onko sinulla läheisiä ystäviä?
Onko vanhemmissasi mitään lämpöä ja myötätuntoa vai ovatko he edelleenkin vaativia? Sinänsä hekin ovat omien taustojensa "uhreja". Ovatko he edelleenkin päihde-, peli- tai työriippuvaisia?
Voisitko vaihtaa psykiatria jos nykyinen ei ole mukava? Käytkö yksityisellä tai poliklinikkalla?
Yksityisellä voit varata ajan toiselle lääkärille ja toivoa että hän ymmärtäisi sinua paremmin. Poliklinikkalla voit pyytää että saisit toisen lääkärin, yleensä hoitajat (ja muut lääkärit) ymmärtävät että tämä on sen verran herkkä alue että luottamusta täytyy olla.
Toivottavasti saat tarvitsemasi apua! Ansaitset parempaa elämää kun nykytilanne.
Miten paljon tapaat muita ihmisiä, vai oletko usein vain yksin tai puolisosi kanssa? Vaikka kerrot, että vieraat ihmiset saattavat ahdistaa ja epäilyttää sinua, erilaiset ihmiskontaktit voisivat kuitenkin tuoda uusia näkökulmia omiin kehää kiertäviin ajatusmalleihin. Ei tarvitse edes olla mitään syvällisiä keskusteluja, jo tavallinen rupattelu arkisista asioista esimerkiksi jossain mukavassa harrastuspiirissä voisi tuoda piristävää vaihtelua arkeen. Pidä kiinni riittävästä sosiaalisesta elämästä, vaikka rientoihin lähteminen ei huvittaisikaan. Seurassa ajatukset saa helpommin pois omasta ahdistuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on sisältöä. On koulutus, työ sekä ystäviä.
Ahdistuksen sekä masennuksen tunteet ovat niin voimakkaita ettei kykene sivuuttamaan niitä. Ne lamaannuttavat minut. Viikossa minulla on hyviä sekä huonoja hetkiä. Kuitenkin koko ajan sellainen olo etten ansaitse mitään, mitä minulla on. En ole tarpeeksi hyvä saadakseni mitään hyvää elämääni. Tiedän ja tunnistan, että olen liian ankara itselleni. Mutta, kun on aina vaadittu sitä täydellisyyttä ja täysillä eteenpäin menemistä, vaikka mikä olisi. Toisaalta tiedostan sen ettei ole hyvä jäädä tuleen makaamaan, enkä sitä haluakaan. Tuntuu vain etten ehkä ole kuitenkaan täysin hyväksynyt kaikkea, mitä on tapahtunut. Mutta toisaalta niistä on jankutettu jo niin kauan, että en usko, että niistäkään höpöttäminen vie tilannetta minnekään?
Olen ostanut monenlaisia oppaita liittyen käyttäytymispsykologiaan. Pyrkinyt ymmärtämään, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi tunnen niin kuin tunne. Silti minulla on sellainen olo etten kuulu tänne. Mutta en tiedä minne muuallekaan?
Ja täysi tekemättömyys ei ole meillä edes hyväksyttyä. Joten periaatteessa täysi lamaantuminen on mahdotonta. Joka on aina passittamassa, vaikka ei oikeasti jaksaisi. En jaksaisi tätä ainaista suoriutumista. Haluisin vain romahtaa. Ja ne osastojaksotkin olen joutunut selittämään lähipiirilleni lääkärin virkaintouden piikkiin, vaikka todellisuudessa olen meinannut tappaa itseni. Perheeni ei kykene ymmärtämään, miksi sinne olen joutunut. Täytynyt siitäkin keksiä joku valhe aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn yksityisessä psykoterapiassa, mutta psykiatri on poliklinikan kautta. Kerran yritin sitä lääkäriä vaihtaa, mutta ei onnistunut. Silloin, kun vielä söin lääkkeitä, pyysin niidenkin vaihtamista, koska en saanut niistä mitään hyötyä. Lääkäri ei suostunut tähän, vaan sanoi, että kohdallani on kokeiltu jo tarpeeksi lääkkeitä - eikä näe, että olisi syytä kokeilla enää mitään uutta. Siihen loppui lääkekokeiluni.
Tapaan ihmisiä työni kautta. Se on ihmisläheistä työtä. Usein kuitenkin sellainen olo, että ihmiset eivät pidä minusta, josta saan ahdistusta.
Ap
Onpa sinulla monisyinen ongelma. Vaikea antaa neuvoja, kun en tunne sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen raiskauksen vuoksi tarvitsisit traumaterapiaa. Kuulostat myös masentuneelta.
Koeta tehdä asioita pienin askelin, omaan tahtiin, niin koet onnistumisen elämyksiä.
Onko sinulla läheisiä ystäviä?
Onko vanhemmissasi mitään lämpöä ja myötätuntoa vai ovatko he edelleenkin vaativia? Sinänsä hekin ovat omien taustojensa "uhreja". Ovatko he edelleenkin päihde-, peli- tai työriippuvaisia?
Ei ole myötätuntoa tai lämpöä. Ja riippuvuudet kukoistavat olemassa olollaan. Käyvät kuitenkin töissä ongelmista huolimatta, joten minullakaan ei ole omien ongelmien kanssa syytä lamaantua ja pysähtyä, koska hekin kykenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen raiskauksen vuoksi tarvitsisit traumaterapiaa. Kuulostat myös masentuneelta.
Koeta tehdä asioita pienin askelin, omaan tahtiin, niin koet onnistumisen elämyksiä.
Onko sinulla läheisiä ystäviä?
Onko vanhemmissasi mitään lämpöä ja myötätuntoa vai ovatko he edelleenkin vaativia? Sinänsä hekin ovat omien taustojensa "uhreja". Ovatko he edelleenkin päihde-, peli- tai työriippuvaisia?
Ei ole myötätuntoa tai lämpöä. Ja riippuvuudet kukoistavat olemassa olollaan. Käyvät kuitenkin töissä ongelmista huolimatta, joten minullakaan ei ole omien ongelmien kanssa syytä lamaantua ja pysähtyä, koska hekin kykenevät.
Ap kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on sisältöä. On koulutus, työ sekä ystäviä.
Ahdistuksen sekä masennuksen tunteet ovat niin voimakkaita ettei kykene sivuuttamaan niitä. Ne lamaannuttavat minut. Viikossa minulla on hyviä sekä huonoja hetkiä. Kuitenkin koko ajan sellainen olo etten ansaitse mitään, mitä minulla on. En ole tarpeeksi hyvä saadakseni mitään hyvää elämääni. Tiedän ja tunnistan, että olen liian ankara itselleni. Mutta, kun on aina vaadittu sitä täydellisyyttä ja täysillä eteenpäin menemistä, vaikka mikä olisi. Toisaalta tiedostan sen ettei ole hyvä jäädä tuleen makaamaan, enkä sitä haluakaan. Tuntuu vain etten ehkä ole kuitenkaan täysin hyväksynyt kaikkea, mitä on tapahtunut. Mutta toisaalta niistä on jankutettu jo niin kauan, että en usko, että niistäkään höpöttäminen vie tilannetta minnekään?
Olen ostanut monenlaisia oppaita liittyen käyttäytymispsykologiaan. Pyrkinyt ymmärtämään, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi tunnen niin kuin tunne. Silti minulla on sellainen olo etten kuulu tänne. Mutta en tiedä minne muuallekaan?
Ja täysi tekemättömyys ei ole meillä edes hyväksyttyä. Joten periaatteessa täysi lamaantuminen on mahdotonta. Joka on aina passittamassa, vaikka ei oikeasti jaksaisi. En jaksaisi tätä ainaista suoriutumista. Haluisin vain romahtaa. Ja ne osastojaksotkin olen joutunut selittämään lähipiirilleni lääkärin virkaintouden piikkiin, vaikka todellisuudessa olen meinannut tappaa itseni. Perheeni ei kykene ymmärtämään, miksi sinne olen joutunut. Täytynyt siitäkin keksiä joku valhe aina.
Ap kirjoittanut
Kuulostaa varmaan äkkiseltään vähän typerältä, mut jos vain lähiseudultasi löytyisi tämän tyyppistä toimintaa, niin kannattaa käydä tutustumassa. Eli siis tarkoitan nyt sosiaalibedagogista hevostoimintaa.(Muitakin eläimiä voidaan käyttää).
Tämä terapiamuoto on auttanut monia,monissa eri tilanteissa. Sinun menneisyys ja taustat kuulostaa siltä että tästä voisi olla apua. Suosittelen tutustumaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy meediolla ❤ Saat uutta näkökulmaa tähän todellisuuteen.
www.henkinenkehitys.fi
Olen miettinyt tätä. En vain oikein tiedä, mistä sellaisen "hyvän" löytäisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin ansaitset hyvää elämääsi niin kuin toisetkin. Panosta itseesi ja opettele tervettä itsekkyyttä.
Juuri näin - mutta minä jättäisin "tervettä" pois. Ihminen, joka on ap:n tilassa eli venyttää itseään äärirajoille muiden takia, ei voi tietää, mikä on tervettä itsekkyyttä. Harjoittele ihan vaan itsekkyyttä! Tuskin onnistut olemaan niin itsekäs että karkottaisit lähimmäiset pois.
Toinen asia, joka tuli mieleen, että psykedeelinen kokemus on auttanut monia vastaavissa tilanteissa. Kun ihmisen mieli on rakentunut tiiviisti tietynlaiseen ajatusmalliin, tämä kokemus purkaa ne mallit ja silloin asiat voi todella nähdä eri näkökulmasta. Muuta en nyt sano koska psykedeelit on vielä laittomia.
Vierailija kirjoitti:
Käyn yksityisessä psykoterapiassa, mutta psykiatri on poliklinikan kautta. Kerran yritin sitä lääkäriä vaihtaa, mutta ei onnistunut. Silloin, kun vielä söin lääkkeitä, pyysin niidenkin vaihtamista, koska en saanut niistä mitään hyötyä. Lääkäri ei suostunut tähän, vaan sanoi, että kohdallani on kokeiltu jo tarpeeksi lääkkeitä - eikä näe, että olisi syytä kokeilla enää mitään uutta. Siihen loppui lääkekokeiluni.
Tapaan ihmisiä työni kautta. Se on ihmisläheistä työtä. Usein kuitenkin sellainen olo, että ihmiset eivät pidä minusta, josta saan ahdistusta.
Ap
Kokeile vielä, jos saisit toista psykiatria. Tai mene yksityiselle!
Jos sinulla ei ole lääkitystä nyt, luulen että tarvitset jotain, edes sellaista jota otat tarvittaessa.
Opettele itsemyötätuntoa. Meditaatio olis myös tasapainottava.
Sinä olet kaiken rakkauden arvoinen ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen raiskauksen vuoksi tarvitsisit traumaterapiaa. Kuulostat myös masentuneelta.
Koeta tehdä asioita pienin askelin, omaan tahtiin, niin koet onnistumisen elämyksiä.
Onko sinulla läheisiä ystäviä?
Onko vanhemmissasi mitään lämpöä ja myötätuntoa vai ovatko he edelleenkin vaativia? Sinänsä hekin ovat omien taustojensa "uhreja". Ovatko he edelleenkin päihde-, peli- tai työriippuvaisia?
Ei ole myötätuntoa tai lämpöä. Ja riippuvuudet kukoistavat olemassa olollaan. Käyvät kuitenkin töissä ongelmista huolimatta, joten minullakaan ei ole omien ongelmien kanssa syytä lamaantua ja pysähtyä, koska hekin kykenevät.
Pystyykö heille avoimesti puhumaan noista asioista? Ovatko vanhempasi edes toisiaan kohtaan avoimia vai onko heidänkin elämänsä keskenään jonkinlaista teatteria ja suorittamista vain?
Jos et saa kotoa tukea, koeta hieman päästää irti siitä ja tukeutua muihin läheisiisi.
Matkustaminen tai toisaalta lemmikkieläin voisi tuoda uutta sisältöä ja virettä elämääsi. Koeta lähentyä myös työkavereihisi enemmän.
Oletko koskaan etsinyt/löytänyt lohtua uskonnosta?
Kunpa voisin auttaa sinua enemmän. Kuulostat sympaattiselta ja suloiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin ansaitset hyvää elämääsi niin kuin toisetkin. Panosta itseesi ja opettele tervettä itsekkyyttä.
Juuri näin - mutta minä jättäisin "tervettä" pois. Ihminen, joka on ap:n tilassa eli venyttää itseään äärirajoille muiden takia, ei voi tietää, mikä on tervettä itsekkyyttä. Harjoittele ihan vaan itsekkyyttä! Tuskin onnistut olemaan niin itsekäs että karkottaisit lähimmäiset pois.
Toinen asia, joka tuli mieleen, että psykedeelinen kokemus on auttanut monia vastaavissa tilanteissa. Kun ihmisen mieli on rakentunut tiiviisti tietynlaiseen ajatusmalliin, tämä kokemus purkaa ne mallit ja silloin asiat voi todella nähdä eri näkökulmasta. Muuta en nyt sano koska psykedeelit on vielä laittomia.
Joskus olen yrittänyt kokeilla rajojani. Ihmiset eivät ole pitäneet siitä, että yhtäkkiä tuon oman ääneni esiin. Ovat tottuneet siihen ihmiseen, joka aina myötäilee eikä ole vaivaksi. Uskonkin, että suurin osa läheisistä on tekemisissä kanssani, koska olen helppo, kiltti ja en tuota päänvaivaa. Minua on helppo pompotella oman mielensä mukaan.
Psykedeeliset aineet kuulostavat liian pelottavilta ja varmaan pelkäisin, että kuolen niihin.
Ap
💖