Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa enää...
28.12.2017 |
Mitä tehdä, kun elämä tuntuu turhalta? Olen käyny psykoterapiassa kuusi vuotta ja ajoittain parempia jaksoja. En halua syödä lääkkeitäkään, kun hyötysuhde on pyöreä nolla.
Mitä tehdä? En jaksaisi vaivata läheisiäni, mutta en myöskään kestä tätä oloa.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Oletko liikkunut tarpeeksi ja syönyt terveellisesti?
Kyllä. Vuosien varrella tullut harrastettua monipuolisesti sekä syötyä terveysmallien mukaan. Valitettavasti tämäkin menee aina pakkomielteiseksi ja alan näännyttään sekä rääkkäämään itseäni. Milloin mistäkin syystä. Onnistun saamaan tavallisistakin asioista itselleni ongelman. :-(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla lemmikkejä tai muita harrastuksia? Miten huomioit itseäsi ja huolehdit itsestäsi?
Kannattaa aloittaa kannabiksen käyttö.
Asioita, jotka mielestäni vaikuttavat elämänlaatuun:
1. Ihmissuhteiden laatu. Kuormittaa jos on huonosti, antaa virtaa jos on hyviä ihmissuhteita
edes yksi ystävä
2. Fyysinen terveys. Tarpeeksi unta, liikuntaa, tarvittavat vitamiinit bla blaa suoraan koulun terveydtiedosta mutta aivan totta ja ero voi olla suuri kun käytännössä toteuttaa. Fyysiseen terveyten kuuluu myö se ettet rääkkää itseäsi jollain syömishäiriöllä. Se kuormittaa ja sairastuttaa.
3. Mielekäs työ,
4. Koti jossa voi rentoutua. Jos on sotkuista, ahdistaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä asia on isoiten elämässäsi huonosti? Millainen elämäsi olisi että se tuntuisi hyvältä elää?
Yhdessä vaiheessa en saanut mitään aikaiseksi tai ainakaan sellaisia saavutuksia, joita odotin. Sain kuitenkin voimaa ja sain sellaisia asioita aloitettua, jotka motivoivat. Nyt teen niitä asioita, mitä haluan, mutta se ei riitä.
Tällä hetkellä roikun suhteessa, jonka tiedän olevan vahingollinen, mutta se pitää minut hengissä. Ilman sitä ihmistä koen etten ole olemassa.
Minulla on erittäin traumaattinen tausta, joten varmaan nämä "olot" juontavat juurensa sieltä. Kuitenkin asioita on puitu jo niin paljon etten usko siitäkään olevan enää apua.
Toivoisin vain tasapainoa sekä jonkun kenen kanssa elää rauhallista elämää.
ApMillä tavalla traumaattinen tausta sinulla on? Miksi suhteesi on vahingollinen?
Perheessäni on vakavia riippuvuus ongelmia. Niin päihde, työ kuin peliriippuvuuksiakin. Lähes jokaisella jokin riippuvuus sairaalla tavalla. Minua on laiminlyöty lapsuudessa vakavasti ja olen joutunut kantamaan itsestäni huolen pienestä pitäen. Vanhempani ovat tunnekylmiä, jotka eivät ole osanneet tyydyttää tarpeitani, enemmänkin tunnepuolen. En osaa vaatia mitään, koska koen ettei minulla ole oikeutta siihen. Meillä ei ole koskaan hyväksytty syitä olematta tekemättä jotakin, koska "kyllä täytyy pärjätä, minäkin olen ". Mitään ei saa vaatia/tuntea, koska se on väärin ja laiskuutta.
Olen myös törkeän raiskauksen (aina törkeä, mutta nimike siitä kun tehty erittäin julmalla sekä raa'alla tavalla), jonka myötä meinasin tappaa itseni. Lähipiirissäni ja perheessäni ollut paljon kuolemaa ja surua, joista olen saanut kärsiä osani.
Luulin löytäneeni rakkauden, joka sekin käyttänyt minua vain hyväkseen. Ei fyysistä väkivaltaa vaan henkistä. En osaa lähteä, tuntuu kuin eläisin elämääni tämän ihmisen kautta. Joudun tekojen kautta ansaitsemaan hänen rakkautensa. Muutoin olen ansainnut paskan kohtelun, vaikka kaikin keinoin pyrin olemaan mieliksi. Olen myös alkanut uskomaan siihen, että todella ansaitsen paskan kohtelun, jos en toimi miten minua käsketään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos ne minkä pitäisi olla voimavaroja, on ongelmia, niin se on tupla-ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla hyvä psykiatri? Sinuna keskustelin NYT elämäntilanteesta hänen kanssaan, ja luottaisin hänen kokemukseen. Luultavasti tarvitset lääkitystä, mutta lääkäri päättä sen.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalaiset tuskin osaavat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lemmikkejä tai muita harrastuksia? Miten huomioit itseäsi ja huolehdit itsestäsi?
Ei ole lemmikkejä. Ollut, mutta kuolleet pois. Tällä hetkellä ei ole vakinaista harrastusta. Ahdistaa mennä, kun alan aina analysoimaan liikaa ihmisten katseita sekä eleitä. Tulkitsen kaiken aina olevan minua jollain lailla "vastaan". Tykkään kuitenkin kävellä luonnossa sekä ulkoilla.
En osaa oikein huomioida itseäni, koska en koe, että "ansaitsen" sellaista hyvää. Meillä on ollut tapana, että asiat ansaitaan - niitä ei vain saada.
Huolehdin itsestäni. Tykkään laittautua ja päällisin puolin vaikutan monen silmissä hyvinvoivalta. Totuus on toinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä asia on isoiten elämässäsi huonosti? Millainen elämäsi olisi että se tuntuisi hyvältä elää?
Yhdessä vaiheessa en saanut mitään aikaiseksi tai ainakaan sellaisia saavutuksia, joita odotin. Sain kuitenkin voimaa ja sain sellaisia asioita aloitettua, jotka motivoivat. Nyt teen niitä asioita, mitä haluan, mutta se ei riitä.
Tällä hetkellä roikun suhteessa, jonka tiedän olevan vahingollinen, mutta se pitää minut hengissä. Ilman sitä ihmistä koen etten ole olemassa.
Minulla on erittäin traumaattinen tausta, joten varmaan nämä "olot" juontavat juurensa sieltä. Kuitenkin asioita on puitu jo niin paljon etten usko siitäkään olevan enää apua.
Toivoisin vain tasapainoa sekä jonkun kenen kanssa elää rauhallista elämää.
ApMillä tavalla traumaattinen tausta sinulla on? Miksi suhteesi on vahingollinen?
Perheessäni on vakavia riippuvuus ongelmia. Niin päihde, työ kuin peliriippuvuuksiakin. Lähes jokaisella jokin riippuvuus sairaalla tavalla. Minua on laiminlyöty lapsuudessa vakavasti ja olen joutunut kantamaan itsestäni huolen pienestä pitäen. Vanhempani ovat tunnekylmiä, jotka eivät ole osanneet tyydyttää tarpeitani, enemmänkin tunnepuolen. En osaa vaatia mitään, koska koen ettei minulla ole oikeutta siihen. Meillä ei ole koskaan hyväksytty syitä olematta tekemättä jotakin, koska "kyllä täytyy pärjätä, minäkin olen ". Mitään ei saa vaatia/tuntea, koska se on väärin ja laiskuutta.
Olen myös törkeän raiskauksen (aina törkeä, mutta nimike siitä kun tehty erittäin julmalla sekä raa'alla tavalla), jonka myötä meinasin tappaa itseni. Lähipiirissäni ja perheessäni ollut paljon kuolemaa ja surua, joista olen saanut kärsiä osani.
Luulin löytäneeni rakkauden, joka sekin käyttänyt minua vain hyväkseen. Ei fyysistä väkivaltaa vaan henkistä. En osaa lähteä, tuntuu kuin eläisin elämääni tämän ihmisen kautta. Joudun tekojen kautta ansaitsemaan hänen rakkautensa. Muutoin olen ansainnut paskan kohtelun, vaikka kaikin keinoin pyrin olemaan mieliksi. Olen myös alkanut uskomaan siihen, että todella ansaitsen paskan kohtelun, jos en toimi miten minua käsketään.
Ap
Mulle tulee mieleen joku turvakoti, että voisiko jostain sellaisesta käydä kysymässä tukea, apua, mielipidettä, jotain?
Kyllä sinäkin ansaitset hyvää elämääsi niin kuin toisetkin. Panosta itseesi ja opettele tervettä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä nukun paljon, mutta en saa voimia siitä. On kausia jolloin saatan nukkua vain muutamia tunteja, mutta tämä ei vaikuta energiatasooni.
En ole koskaan käyttänyt huumeita enkä halua kokeilla. Ovat laittomia ja enkä edes uskaltaisi. Saisin siitäkin varmaan uuden ongelman.
Itsessäni olen arvostanut sitä, että olen jaksanut näinkin pitkälle, mutta nyt tuntuu kuin en enää jaksaisi. On vaikea sanoa sellaista ääneen, koska se ei ole meillä tapana, saati hyväksyttyä.
Palstalta voi kuitenkin saada vertaistukea, joka voi olla hyvinkin merkittävää.
Ps vastailen tässä nyt useampaan kommenttiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palstalaiset tuskin osaavat auttaa.
Samaa mieltä. Tukea voimme ja tsempata mutta ap tarvii nyt ammattiauttajaa ja ehkä jotain muuta lääkettä kuin ketipinor/voxra ym.
Halaus ap:lle
Mindfulness on oikeasti yllättävän tehokas tapa lievittää ahdistusta ja pahaa oloa.
Sulla on sattunu paskoja ihmisiä elämääsi, jotka eivät osaa arvostaa sua.
Psykiatri on huono. Sanoo tämän olevan "normaalia" kehitysvaiheeseen kuuluvaa ahdistusta. Olen tällä hetkellä 25-vuotias. Korkeakoulutettu kaikista elämän kivikkoista ja osastojaksoista huolimatta.
Koti on mieluisa sekä siisti. En tykkää sotkusta ja meillä on aina ollut todella siistiä kotona. Ei ole ollut aikaa laiskotella.
Tällä hetkellä teen keikka/määräaikaisia töitä, koska en ole uskaltanut ottaa vakinaista työtä vastaan. Pelkään epäonnistuvani, jos tilanteeni menee huonoksi. En kestäisi sitä nöyryytystä ja sättimistä, mitä saisin niin itseltäni kuin perheeltänikin.
Ap
Missä ap?