Onko mulla enää äitiä :(
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset linkittäjälle! Olen suorastaan mykistynyt siitä kuinka loistavasti nuo tekstit kuvaavat äitihullua. Kerrankin av:lla roikkumisesta on ollut jotain hyötyä, olen oppinut ansiostasi paljon! 😊 Toivottavasti ne antavat myös äitihullulle ajattelemisen aihetta, vaikka parannuskeinoahan tuohon ei kai ole.
No kiitos. Kiviksen iänikuiset ketjut pyörivät aina hänen saman jankkauksensa ympärillä, alkoi vähän harmittamaan. Annoin näkökulmaa, toivoin hyötyä kaikille. Myös kivikselle, vaikka tiedänkin, ettei hän halua ymmärtää/ei pysty. Hyvä muille, ollut itsellenikin suureksi avuksi aikoinaan netistä löytyvä tieto selviytymiseen narsistin pyörittelystä.
Säälittää jos joku ei ole sen verran itsenäinen, että antaa narsistien pyörittää.
apNiin, ihan kuten joku ei ole sen verran itsenäinen että antaa vaikkapa psykopaatin tappaa itsensä.
No en mä antaisi, ne merkithän näkee kauas. Kun ei selittele, että miksei toinen vaikkapa myönnä, vaikka erehtyi.
apNiin, ethän sinä toki antaisi. Sinähän oletkin kaikkien muiden yläpuolella. Narskuu...
Tajuatko sä tuota kiusoittelu-kommenttia? Että millaista käytöstä siihen äidiltä lapselle kuuluu?
apEn. En todellakaan tajua teksteistäsi enää yhtään mitään. Jankutat vain jotain tyhjänpäiväistä kiertäen sen niin moneen solmuun että kukaan täysijärkinen ei saa lauseistasi eikä niiden tarkoituksesta enää mitään tolkkua.
Sanot nyt vaan, että ap on oikeessa. Sen mies on mulkku ja äiti vielä mulkumpi. Kaikki muut on väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin äitisi kiusaa sinua on hyvin yleinen fraasi? Missä perheissä?
apIhan kaikissa. Kuten tässä on viisi päivää selitetty.
Mut hei, sä oot oikeessa, aina ja kaikessa. Me muut ollaan vaan liian tyhmiä tajuamaan.
Meillä ei koskaan kiusata ketään, ellei se ole huonoa käytöstä. Me emme pura lapsiimme omia piilovittuuntumisiamme, ja leiki, että se on pilaa.
ap
Leikittekö te, että kiusaaminen on pilaa? Meillä se on huonoa käytöstä ja siitä tuomitaan, ei sanota että oli pila.
ap
Vierailija kirjoitti:
Leikittekö te, että kiusaaminen on pilaa? Meillä se on huonoa käytöstä ja siitä tuomitaan, ei sanota että oli pila.
ap
Sä olet täysin oikeessa. Sun miehes teki todella väärin. Onneks oot jo jättänyt sen, ettei tarvii tollasta paskaa katella.
Ymmärrä nyt jo, että tässä tapauksessa kiusaaminen=kiusoittelu. Meilläkin isä "kiusaa" lapsiamme useinkin. Valittavat sitten minulle. Nauraen.
Mun "tekis mieli" saada mies tuntemaan, miltä tuntuu, kun syytetään, eikä milloinkaan lopeteta, kun et ole syypää mihinkään, mutta sillä ei ole väliä, tarkoitus ja päämäärä on vain saada sinut itkemään ja murtumaan, koska kiusaaja uskoo ja kuvittelee, että *itketit lasta* (tähän ihan mitä tahansa, mistä syytöntä halutaankaan syyttää). Huudetaan sulle niin kauan, että pelkäät, ja murrut ja hajoat ja ....
Tietäis, miten mun äiti kohteli mua, kun syytti mua sellaisesta, mihin uskoi mun olevan syyllinen. Halusi uskoa. Koska sen piti saada purkaa vihansa johonkin. Olin helpoin uhri.
Kun mies siis syytti mua jostain, mihin en ollut syyllinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä nyt jo, että tässä tapauksessa kiusaaminen=kiusoittelu. Meilläkin isä "kiusaa" lapsiamme useinkin. Valittavat sitten minulle. Nauraen.
Joo, mutta miksi luulette kukaan, että tässä oli sellaisesta kyse?
ap
Miten voi valittaen nauraa? Millaisille asioille? Ihan vilpittömästi kysyn.
ap
Ap, yöllä heräät siihen, että miehesi on ulostanut hiuksiisi. Sitten hän muuttaa lasten kanssa äitisi luo ja kun he juovat kihlajaiskahvejansa niistä kauniista posliinikupeista, sinut häädetään asunnosta ja päädyt juomaan korvikealkoholia hiacen tavaratilaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun "tekis mieli" saada mies tuntemaan, miltä tuntuu, kun syytetään, eikä milloinkaan lopeteta, kun et ole syypää mihinkään, mutta sillä ei ole väliä, tarkoitus ja päämäärä on vain saada sinut itkemään ja murtumaan, koska kiusaaja uskoo ja kuvittelee, että *itketit lasta* (tähän ihan mitä tahansa, mistä syytöntä halutaankaan syyttää). Huudetaan sulle niin kauan, että pelkäät, ja murrut ja hajoat ja ....
Tietäis, miten mun äiti kohteli mua, kun syytti mua sellaisesta, mihin uskoi mun olevan syyllinen. Halusi uskoa. Koska sen piti saada purkaa vihansa johonkin. Olin helpoin uhri.
Kun mies siis syytti mua jostain, mihin en ollut syyllinen.
ap
Me niin validoitaan sun tunteet! Mun mies sano mulle ettei sininen oo mun väri. Oon asunu leikkimökissä siitä asti, kohta 6 kk.
Jos lapsi soittaa mulle, ettei heillä ole siistiä ja alkaa itkeä puhelimeen, niin teille tulee mieleen, että mä kiusoittelin? Ennen vai jälkeen itkun alkamisen? Että tuliko itku siitä, kun mä kiusoittelin, vai kiusoittelinko mä koska itkee? Miten on teille loogisinta?
ap
Ja mille tuntuu ajatella, että koko kiusoitteluideanne on täydestä hevon pers*eestä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten voi valittaen nauraa? Millaisille asioille? Ihan vilpittömästi kysyn.
ap
Esimerkiksi tässä se sun todennäköinen aspergeriutesi näkyy.
Eli teistä, jos lapsi soittaa, ettei ole siistiä, niin se on mahdotonta, ettei olisi? Onko mahdotonta, että se on oikeasti pahoittanut lapsen mielen syistä, joita olen aiemmin jo kertonut (menneet riidat ja lapsi tykkää kun on nättiä)? Onko sekin ihan mahdotonta, että vanhemmat ovat tilanteeseen syypäitä? Vai onko ainoa mahdollinen ratkaisu teille vika lapsessa? Lapsen hölmöys, josta nyt jompikumpi vanhempi kiusoittelee?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, yöllä heräät siihen, että miehesi on ulostanut hiuksiisi. Sitten hän muuttaa lasten kanssa äitisi luo ja kun he juovat kihlajaiskahvejansa niistä kauniista posliinikupeista, sinut häädetään asunnosta ja päädyt juomaan korvikealkoholia hiacen tavaratilaan.
Eiku Äippiksellä on rahaa. Sillähän se tykkää miestään kyykyttää. Alkaa kummasti Äippiksen tulkinnat olla miehen mielestä oikeita kun kämppä on siitä kiinni. Lastenhoitaja/kodinkonehan se mies muutenkin on, kun Äippikseltä ei saa vaatia mitään. Kun tulee taas lapsuudenmuistoja, jotka estä tiskaamasta. Kun kerran äiti käski tiskaamaan ja Äippistähän ei käsketä!
Jostain läheisriippuvuudestahan se mies kärsii, miks muuten menis naimisiin naisen kanssa joka ei rakasta sitä. Ja ottas vielä vuostolkulla henkisesti turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi valittaen nauraa? Millaisille asioille? Ihan vilpittömästi kysyn.
apEsimerkiksi tässä se sun todennäköinen aspergeriutesi näkyy.
Ei, vaan pikemminkin yläluokkainen taustani.
ap
Kyllä, narsisti on juuri tällainen. Ei näe, eikä ymmärrä emotionaalisessa tilanteessaan todellisuutta, vain itsensä. Haukkuu ja syyttää muita omista virheistään, fyysisesti käy kiinnikin, jos reagoit tilanteeseen jopa väärällä ilmeellä. Narsisti vihaa älykkäitä ja viisaita ihmisiä. Kateus ja emotionaalinen normaali kehittymättömyys hallitsevat narsistia. Hän ei kykene kommunikoimaan konfliktitilanteissa, joiden syntyyn hänellä on osuutta. Hän ennemminkin "kuolisi", kuin myöntäisi osuutensa. Hänen itsensä tekemä vääryys merkitsee hänelle suurta häpeän tunnetta, johon hänet on kasvatettu. Avainsanat: häpeä, äly, rakkaus. Vastuuta hän ei ymmärrä, eikä hän ole halunnut sitä ymmärtää, koska hän käyttää muita ihmisiä, lakeijoita. Narsistille hän itse tulee ykkösenä, lakeijat kakkosena, lähteistä elää. Lapset ovat lapsia, joista joku muu huolehtii, aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunge tekstisi per*seeseesi, 580, tunnen mieheni, toisin kuin sinä, eikä hän vitsaile tuollaisialla asioilla. Mieti, mikä sinussa on pielessä, että sun on noin vaikeaa uskoa mieheni sanoneen lapselle niin ihan vakavissaan.
apEn tunne miestäsi, mutta oletan että hän on normaali ihminen. Tämän oletuksen perustan siihen, mitä kuluneen kolmen vuoden aikana sinä olet tällä palstalla hänestä kertonut.
Minussa on varmaan sitten se vika, että, toisin kuin sinä, minä en oleta hänestä pahaa. Toisin kuin sinä, minä en oleta hänen haluavan satuttaa omaa lastaan juuri jouluaattona vuoden kaikista päivistä niin paljon, että alkaisi panettelemaan lapselle tämän äitiä. Siitä syystä en usko, että hän on oikeasti tarkoittanut nimitellä lapselleen tämän äitiä kiusaajaksi, vaan on tarkoittanut kiusoittelua.
Se, mitä sinä olet miehestäsi kertonut tällä palstalla, hän ei sen mukaan ole ilkeä tai kostonhimoinen ihminen. Eikä varsinkaan tavalla, joka vahingoittaisi hänen omia lapsiaan, joita hän kaikesta päätellen rakastaa ja huomioi erittäin paljon. Sinunkin suhteesi hän vaikuttaa olleen pikemminkin myöntyväinen ja alistuva, ennemmin kuin lähtisi sotaan sinun kanssasi, koska tietää, että se sota vanhempien välillä vahingoittaa lapsia.
Tästä syystä minä uskon hänen tarkoittaneen, että sinä vain läpällä kiusoittelet lastasi, etkä siis oikeasti kiusaa. Tästä syystä uskon, että sinä olet ylitulkinnut tuon yhden lauseen, jonka puolella korvalla puhelimessa kuulit sattumalta.
Miksi sinä uskot, että hän tieten tahtoen ja tahallaan haluaisi sinun lapsesi pitävän sinua pahana ihmisenä, ja varsinkin juuri jouluaattona vuoden kaikista päivistä?
No siis hän oli tosi stressaantunut, enkä mä siitä syytä, en sitä ihmettele ja noin. Ei sekään, että mies sillä mua loukkasi ole sama kuin sanoisin, että hän halusi olla paha. Hän kyllä erehtyi. Mutta koska mun äiti ei ole koskaan tukenut mua, että joo o, muut voivat erehtyä, olen tosi epävarma, jos itse epäilen muiden erehtyneen. Siksi petyin tosi pahasti, kun soitin miehelle, ja sanoin, että sanoitko sä tuollaista? Mies sanoi joo, sanoin, että ei, kun mä lohdutin [lasta] en kiusannut, että nyt kyllä loukkasit tms. niin mies haluaa edelleen jatkaa loukkausta. Ei myönnä, että ai, no sitten mä arvioin väärin. Ei halunnut, että on arvioinut väärin. Halusi, että mä kiusasin lasta. Voi olla, että olen harhaluuloinen tässä, mutta en saanut vahvistusta muulle.
ap
Kuule, mä vastaan tarkemmin tähän huomenna. Nyt pitää lähteä muihin hommiin, enkä ehdi kunnolla vastata kuitenkaan ennen klo 23 kun palsta menee kiinni. Mutta sen verran nyt sanon, että unohda itsesi ja äitisi tästä kuviosta, vaan ymmärrä se, että kyse on miehestäsi ja hänen suhteestaan omiin lapsiinsa. Haluaisiko hän vahingoittaa lapsiaan? Ja vieläpä jouluaattona?
Vierailija kirjoitti:
Eli teistä, jos lapsi soittaa, ettei ole siistiä, niin se on mahdotonta, ettei olisi? Onko mahdotonta, että se on oikeasti pahoittanut lapsen mielen syistä, joita olen aiemmin jo kertonut (menneet riidat ja lapsi tykkää kun on nättiä)? Onko sekin ihan mahdotonta, että vanhemmat ovat tilanteeseen syypäitä? Vai onko ainoa mahdollinen ratkaisu teille vika lapsessa? Lapsen hölmöys, josta nyt jompikumpi vanhempi kiusoittelee?
ap
Että on ollut sellaisia kauhun hetkiä, kun äiti on mulle vihainen ja mä itken peloissani, sellaisista olen kertonut miehelle. Kun kukaan ei ole tullut ja puolustanut mua, kun mua on kohdeltu väärin.
Niin mies sitten luuli, että lapsi itkee samasta syystä. Itse sanoi mulle sen. Silti ei voinut heti sanoa, että on pahoillaan, kun ilmeni, etten mä niin toiminut lainkaan. Minusta on aivan helvetin loukkaavaa, että mies kuvittelee mun tekevän mitään sellaista lapsilleni, vain jos he itkee.
ap