Onko mulla enää äitiä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinä vain koet niin, että äiti on ns. muiden puolella. Todellisuudessa se ei ole niin. Sulla pitää olla aina asiat joko oikein tai väärin. Et ymmärrä muuta kun sinulla on asperger. Äiti yrittää aina neuvoa sulle, että mitä tapahtui ja mitä muut tarkoittivat, koska et osaa käsitellä tunteita. Sinulta puuttuu sellainen osa aivoista. Ja sitten suutut äidille, vaikka hän vain yrittää AUTTAA sinua oppimaan ihmisten tunteista.

Joo, tiedän, että hän yrittää neuvoa mitä tapahtui. Mutta kun mä en olekaan niin tyhmä, toisin kuin sinä, että antaisin kertoa minulle satuja ja stooreja siitä, mitä tapahtui. On ihan oikein valistaa lapsiaan siitä, mitä tapahtui, niin kauan kuin pysytään todellisuudessa. Eli todella neuvotaan, mitä oikein tapahtui. Ja valheella ei siinä aiheuteta mitään muuta kuin surua ja haittaa.

ap

Eli et suostu uskomaan sitä mitä äitisi sanoi. Vaan sinulla on vain se yksi ja ainoa oikea totuus ja muut ovat väärässä. Ja kun äiti sanoo, ettei se mene niin, että sairautesi vuoksi et vain pysty ymmärtämään, niin suutut silmittömästi äidille. Ja äidin (ja kaikkien muidenkin) pitäisi olla aina sitä samaa mieltä kuin sinäkin.

Tämähän se taitaa ongelman ydin olla. Kun ei ole sairaudentuntoa niin ei ole kykyä kyseenalaistaa omia tulkintojaan tai tunteitaan. Pelkästään kokemus siitä, että koko muu maailma on viisi senttiä liian vasemmalla.

Ihmettelen kyllä sitä terapeuttia, joka on tälle ihmiselle pelkän masennusdiagnoosin antanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He vastaavat käytöksestään minulle, tuliko yllätyksenä, pikku palstaper*seet? Jos kerran ihminen vastaa omasta käytöksestään.

ap

Vastaavat sinulle, koska haluat, että olet kaiken keskipiste, itse narsistikuningatar, jota kaikkien pitää palvoa. Asiat eivät vain mene niin äitihullusein, sinä et saa aina sitä mitä haluat. Siksi raivoat täällä jälleen kerran.

No sellaista vastaamista en tarkoita, enkä tarvitse. Jos eivät kykene vastaamaan käytöksestään minulle siten kuin teoistaan vastaamisella tarkoitetaan, niin en pidä heihin yhteyttä.

ap

Niin juuri teet, eli harjoitat henkistä väkivaltaa tuolla mykkäkoulullasi muita kohtaan ja odotat, että tilanne kääntyy siten, että sinulta pyydetään taas anteeksi. Etkö tosiaan itse tajua olevasi niin narsisti kuin narsisti voi olla?

Ei ole henkistä väkivaltaa edellyttää toisia vastaamaan teoistaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Marttyyri hakee taas sivukaupalla huomiota. Onko jokin muuttunut ketjun alusta, tai edellisistä ketjuista vuodelta nakki?

Ainoastaan törkykielenkäyttö on hieman kehittynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Äidilläsi ei ollut tietämystä miten asperger-lasta hoidetaan. Koska normaalit lapset eivät hätkähdä tuollaisista asioista, niin hän oletti että sinut voi kasvattaa kuten normaalia lasta. Hän ei vain osannut hakea apua sinun kasvattamiseesi. Se ei tee hänestä pask*päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marttyyri hakee taas sivukaupalla huomiota. Onko jokin muuttunut ketjun alusta, tai edellisistä ketjuista vuodelta nakki?

Ainoastaan törkykielenkäyttö on hieman kehittynyt. 

:D Sillä ei edisty. Mutta jos ei muuta osaa, ei muusta ymmärrä.

En kehuisi perheeni tasapainoisuudella, jos siellä vitsaillaan kiusaamisella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Äidilläsi ei ollut tietämystä miten asperger-lasta hoidetaan. Koska normaalit lapset eivät hätkähdä tuollaisista asioista, niin hän oletti että sinut voi kasvattaa kuten normaalia lasta. Hän ei vain osannut hakea apua sinun kasvattamiseesi. Se ei tee hänestä pask*päätä.

Miten tuo liittyy siihen, että mieheni olisi stoorisi mukaan vitsaillut lapselle, että mä kiusaan häntä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ethän sinä voi muuttaa äitiäsi.

Anna äidillesi vapaus olla mikä on.

Ole oma itsesi ja tyydy osaasi.

Aikuinen ihminen saa vapaasti olla mitä on niin sinä kuin äitisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Jos äitisi sanois sulle, anteeksi kaikki virheeni. Mitä tapahtuisi?

Kumma ettei kukaan osaa neuvoa mua niin, että ottaisi tilanteen vääristelemättä sitä. Alanko mennä ohitsenne?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Äidilläsi ei ollut tietämystä miten asperger-lasta hoidetaan. Koska normaalit lapset eivät hätkähdä tuollaisista asioista, niin hän oletti että sinut voi kasvattaa kuten normaalia lasta. Hän ei vain osannut hakea apua sinun kasvattamiseesi. Se ei tee hänestä pask*päätä.

Ap, lue tämä.

Miehesi on kertonut ja valittanut miten logojen kanssa eläminen on karmeata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vanhempi tekee virheitä, sinäkin. Miltä sinusta tuntuisi jos jo perheen saanut lapsesi syyttelisi sinua joka asiasta? Kasva aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästäsi äläkä vieritä omaa pahaa oloasi muiden niskaan.

No myöntäisin tietenkin virheeni. Se helpottaa toista usein uskomattoman paljon, ja olisi outoa, jos hänellä sen jälkeen ois jotain hampaankolossa mua vastaani.

ap

Montako tekemääsi virhettä olet tähän mennessä pystynyt myöntämään?

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanois sulle, anteeksi kaikki virheeni. Mitä tapahtuisi?

Hänen pitäisi myöntää kaikki virheensä. Luettelisin hetkiä, jolloin hän on satuttanut minua siksi, että oli itse väärässä, eikä myöntänyt sitä, ja sitten hän myöntäisi sen, että ei ymmärtänyt minua ka sen takia suhtautui rakastamattomasti.

Sitten ehkä uskoisin, että äiti rakastaa minua. Not gonna happen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Äidilläsi ei ollut tietämystä miten asperger-lasta hoidetaan. Koska normaalit lapset eivät hätkähdä tuollaisista asioista, niin hän oletti että sinut voi kasvattaa kuten normaalia lasta. Hän ei vain osannut hakea apua sinun kasvattamiseesi. Se ei tee hänestä pask*päätä.

Miten tuo liittyy siihen, että mieheni olisi stoorisi mukaan vitsaillut lapselle, että mä kiusaan häntä?

ap

Joka ikinen tämän saagan lukenut on sitä mieltä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa SINÄ olet väärässä. Riipumatta siitä mitä loppuunkyykytetty miehesi on "myöntänyt".

Kato, en ees yritä huijata myöntämään että jotenkin yleensäottaen olisit väärässä vaan just tässä spesifissä tapauksessa.

Eli voisit tehdä sellasen "terveen mielen" harjotuksen ja sanoo vaikkei han ääneen "aaa, jos te kaikki ootte eri mieltä niin ehkä on mahdollista, että olen väärässä" Voit kato pitää ton ehkän, ettei tuu liian raju kokemus...,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vanhempi tekee virheitä, sinäkin. Miltä sinusta tuntuisi jos jo perheen saanut lapsesi syyttelisi sinua joka asiasta? Kasva aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästäsi äläkä vieritä omaa pahaa oloasi muiden niskaan.

No myöntäisin tietenkin virheeni. Se helpottaa toista usein uskomattoman paljon, ja olisi outoa, jos hänellä sen jälkeen ois jotain hampaankolossa mua vastaani.

ap

Montako tekemääsi virhettä olet tähän mennessä pystynyt myöntämään?

No ihan arkisia kiukkujani ja niiden purkamista lapsiin. Onhan se tosi väärin heitä kohtaan. Olen sen heillekin sanonut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vanhempi tekee virheitä, sinäkin. Miltä sinusta tuntuisi jos jo perheen saanut lapsesi syyttelisi sinua joka asiasta? Kasva aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästäsi äläkä vieritä omaa pahaa oloasi muiden niskaan.

No myöntäisin tietenkin virheeni. Se helpottaa toista usein uskomattoman paljon, ja olisi outoa, jos hänellä sen jälkeen ois jotain hampaankolossa mua vastaani.

ap

Montako tekemääsi virhettä olet tähän mennessä pystynyt myöntämään?

No ihan arkisia kiukkujani ja niiden purkamista lapsiin. Onhan se tosi väärin heitä kohtaan. Olen sen heillekin sanonut.

ap

En silti halua olla äiti. Ei äidin pitäisi vain koko ajan raivota ja pyytää anteeksi.

ap