Onko mulla enää äitiä :(

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Vanha, mutta monesti hyväksi havaittu ohje: KASVA JO AIKUISEKSI. Sinä vingut kuin murkkuikäinen, joka ei saa tahtoaan läpi, kun mutsi ei suostu ostamaan tonnin iPhonea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinä vain koet niin, että äiti on ns. muiden puolella. Todellisuudessa se ei ole niin. Sulla pitää olla aina asiat joko oikein tai väärin. Et ymmärrä muuta kun sinulla on asperger. Äiti yrittää aina neuvoa sulle, että mitä tapahtui ja mitä muut tarkoittivat, koska et osaa käsitellä tunteita. Sinulta puuttuu sellainen osa aivoista. Ja sitten suutut äidille, vaikka hän vain yrittää AUTTAA sinua oppimaan ihmisten tunteista.

He vastaavat käytöksestään minulle, tuliko yllätyksenä, pikku palstaper*seet? Jos kerran ihminen vastaa omasta käytöksestään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinulla on ollut vuosikymmeniä aikaa opettaa itsesi toisenlaiseksi. Jos olisit niin halunnut. Mutta päätit olla sellainen jollaiseksi kuvailet äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinä vain koet niin, että äiti on ns. muiden puolella. Todellisuudessa se ei ole niin. Sulla pitää olla aina asiat joko oikein tai väärin. Et ymmärrä muuta kun sinulla on asperger. Äiti yrittää aina neuvoa sulle, että mitä tapahtui ja mitä muut tarkoittivat, koska et osaa käsitellä tunteita. Sinulta puuttuu sellainen osa aivoista. Ja sitten suutut äidille, vaikka hän vain yrittää AUTTAA sinua oppimaan ihmisten tunteista.

Joo, tiedän, että hän yrittää neuvoa mitä tapahtui. Mutta kun mä en olekaan niin tyhmä, toisin kuin sinä, että antaisin kertoa minulle satuja ja stooreja siitä, mitä tapahtui. On ihan oikein valistaa lapsiaan siitä, mitä tapahtui, niin kauan kuin pysytään todellisuudessa. Eli todella neuvotaan, mitä oikein tapahtui. Ja valheella ei siinä aiheuteta mitään muuta kuin surua ja haittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

He vastaavat käytöksestään minulle, tuliko yllätyksenä, pikku palstaper*seet? Jos kerran ihminen vastaa omasta käytöksestään.

ap

Vastaavat sinulle, koska haluat, että olet kaiken keskipiste, itse narsistikuningatar, jota kaikkien pitää palvoa. Asiat eivät vain mene niin äitihullusein, sinä et saa aina sitä mitä haluat. Siksi raivoat täällä jälleen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!

Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.

Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.

Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.

Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.

Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.

ap

Oletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?

En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.

Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.

ap

Tässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.

Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?

Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?

ap

Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.

Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.

Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.

ap

Kerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?

No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.

ap

Eli kummin nyt tapahtui:

A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen

B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan

Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?

C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"

ap

Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?

Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.

ap

No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.

Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?

Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?

Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.

Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.

ap

Tietääkö äitisi oikeasti erehtyneensä? Onko hän siis keskustellut asiasta miehesi kanssa kahden kesken, ilman että sinä olet tulkkina siinä välissä?

Millä tavalla olisit toivonut hänen toimivan tuon puhelun aikana jouluaattona? Olisiko hänen pitänyt haukkua miestäsi ja korostaa kuinka törkeästi hän sinua kohteli? Sittenkö sinä olisit ollut tyytyväinen ja mennyt hyvillä mielin ja iloisella joulumielellä aattoiltaa viettämään miehesi ja lastesi kanssa? Vai onko mahdollista, että se olisi saanut sinut vain suuttumaan mieheesi enemmän ja päättämään, ettet menekään sinne joulua viettämään? Etkö sä jo nyt ollut vähällä jättää menemättä?

Yleensä on normaalia uskoa ihmisiä, joista välitetään ja sitä, mitä he meille puhuvat. Onpa aika tosi iso epäluottamuksen osoitus ettei usko, että mies todellakin tarkoitti miten kerroin asian koska mä n ole tyhmä. Kyllä mä tiedän, mitä muut mulle tarkoittavat, ja jos äiti ei tiedä, että en ole tyhmä, olisi korkea aika opetella.

Ja sanoin hänelle, että soita miehelle, ei soittanut, silti kehtasi väittää vastaan. Ja kolmanneksi hän puhui miehen kanssa myöhemmin, mutta ei ollut kysynyt tuosta. Eihän se kehtaa, kun tajuaisi, että itse erehtyi.

On eri asia epäillä kaikkea, mitä ihminen, jota vihaat, sanoo, mutta mun ei pitäisi olla äidilleni sellainen henkilö.

Ja siis ei, se, ettei hän usko mitään, mitä hänelle sanoo, ei johdu minusta, vaan hän on narsisti.

ap

Okei, äitisi on narsisti, joka ei pysty myöntämään olleensa väärässä.

Ja nyt, vastaisitko myös jälkimmäisen kappaleeni kysymyksiin? Siitäkö sinulle olisi parempi joulumieli tullut viettää joulua yhdessä miehesi ja lastenne kanssa, jos äitisi olisi tuolloin haukkunut miestäsi yhdessä sinun kanssasi?

Onneksi äitini ei hauku muita ihmisiä. En mä sitä ole häntä pyytänyt tekemään. Mutta jos hän ois ymmärtänyt, että minusta tuntuu kurjalta tuon takia, niin kyllä, se ois auttanut. Mutta se ei ollut hänelle mitään, mitä surra, miltä musta tuntuu. Oleellista oli vain valehdella mulle, mitä mies muka tarkoitti.

ap

Tai surra, ei tarvitse tietenkään surra, vaan olla myötätuntoinen. Ja siihen EI KUULU se, että puolistellaan sitä, joka loukkasi mua.

Huooooh, ettekö te vittu tajua mitään ilman sanakirjaa?

ap

Eihän äitisi puolustanut loukkaajaasi vaan yritti saada sinut näkemään, ettei mitään loukkaamista tapahtunut. Mutta tämähän ei tietenkään käynyt sinulle. Jouluhan olisi saattanut sujua draamatta. Suvaitsit sentään olla ottamatta asiaa esiin jouluaattona, kovin jalomielistä olla tietoisesti pilaamasta lastensa joulua. Tosin tuon kokoinen elefantti olkkarin nurkassa varmasti iskee leimansa tunnelmaan vaikkei erityisesti juuri siinä hetkessä oireilisi.

Ei lapset tienneet mun puhelusta äitini kanssa yhtään mitään, ei edes mies. Silloin aattona. Lapset eivät tienneet siitäkään, mitä puhuin miehen kanssa siitä puhelimessa silloin sen jälkeen.

Ja kun se loukkaaminen jo tapahtui, niin miksi pitäisi yrittää esittää, että sitä ei tapahtunut?

ap

Se miehen heitto, puhelu äitisi kanssa. Täysin epäolennaista ja yhdentekevää.

Toistan:

Tuon kokoinen elefantti olkkarin nurkassa varmasti iskee leimansa tunnelmaan vaikkei erityisesti juuri siinä hetkessä oireilisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinulla on ollut vuosikymmeniä aikaa opettaa itsesi toisenlaiseksi. Jos olisit niin halunnut. Mutta päätit olla sellainen jollaiseksi kuvailet äitiäsi.

En päättänyt, vaan erehdyin luulemaan, että hän ei ole väärässä, koska hän sanoi, että ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He vastaavat käytöksestään minulle, tuliko yllätyksenä, pikku palstaper*seet? Jos kerran ihminen vastaa omasta käytöksestään.

ap

Vastaavat sinulle, koska haluat, että olet kaiken keskipiste, itse narsistikuningatar, jota kaikkien pitää palvoa. Asiat eivät vain mene niin äitihullusein, sinä et saa aina sitä mitä haluat. Siksi raivoat täällä jälleen kerran.

No sellaista vastaamista en tarkoita, enkä tarvitse. Jos eivät kykene vastaamaan käytöksestään minulle siten kuin teoistaan vastaamisella tarkoitetaan, niin en pidä heihin yhteyttä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinä vain koet niin, että äiti on ns. muiden puolella. Todellisuudessa se ei ole niin. Sulla pitää olla aina asiat joko oikein tai väärin. Et ymmärrä muuta kun sinulla on asperger. Äiti yrittää aina neuvoa sulle, että mitä tapahtui ja mitä muut tarkoittivat, koska et osaa käsitellä tunteita. Sinulta puuttuu sellainen osa aivoista. Ja sitten suutut äidille, vaikka hän vain yrittää AUTTAA sinua oppimaan ihmisten tunteista.

Joo, tiedän, että hän yrittää neuvoa mitä tapahtui. Mutta kun mä en olekaan niin tyhmä, toisin kuin sinä, että antaisin kertoa minulle satuja ja stooreja siitä, mitä tapahtui. On ihan oikein valistaa lapsiaan siitä, mitä tapahtui, niin kauan kuin pysytään todellisuudessa. Eli todella neuvotaan, mitä oikein tapahtui. Ja valheella ei siinä aiheuteta mitään muuta kuin surua ja haittaa.

ap

Eli et suostu uskomaan sitä mitä äitisi sanoi. Vaan sinulla on vain se yksi ja ainoa oikea totuus ja muut ovat väärässä. Ja kun äiti sanoo, ettei se mene niin, että sairautesi vuoksi et vain pysty ymmärtämään, niin suutut silmittömästi äidille. Ja äidin (ja kaikkien muidenkin) pitäisi olla aina sitä samaa mieltä kuin sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kusipää, joka on aina toisten puolella, eikä minun, olin minä minkä tilanteen mikä osapuoli tahansa, eikä itse näe omia virheitään. Itse äiti on minut tällaiseksi opettanut, kun oli aina muiden puolella. Nyt mä en ole kenenkään muun puolella, kuin itseni.

ap

Sinä vain koet niin, että äiti on ns. muiden puolella. Todellisuudessa se ei ole niin. Sulla pitää olla aina asiat joko oikein tai väärin. Et ymmärrä muuta kun sinulla on asperger. Äiti yrittää aina neuvoa sulle, että mitä tapahtui ja mitä muut tarkoittivat, koska et osaa käsitellä tunteita. Sinulta puuttuu sellainen osa aivoista. Ja sitten suutut äidille, vaikka hän vain yrittää AUTTAA sinua oppimaan ihmisten tunteista.

Joo, tiedän, että hän yrittää neuvoa mitä tapahtui. Mutta kun mä en olekaan niin tyhmä, toisin kuin sinä, että antaisin kertoa minulle satuja ja stooreja siitä, mitä tapahtui. On ihan oikein valistaa lapsiaan siitä, mitä tapahtui, niin kauan kuin pysytään todellisuudessa. Eli todella neuvotaan, mitä oikein tapahtui. Ja valheella ei siinä aiheuteta mitään muuta kuin surua ja haittaa.

ap

Eli et suostu uskomaan sitä mitä äitisi sanoi. Vaan sinulla on vain se yksi ja ainoa oikea totuus ja muut ovat väärässä. Ja kun äiti sanoo, ettei se mene niin, että sairautesi vuoksi et vain pysty ymmärtämään, niin suutut silmittömästi äidille. Ja äidin (ja kaikkien muidenkin) pitäisi olla aina sitä samaa mieltä kuin sinäkin.

En soittanut kysyäkseni häneltä, mitä tapahtui.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He vastaavat käytöksestään minulle, tuliko yllätyksenä, pikku palstaper*seet? Jos kerran ihminen vastaa omasta käytöksestään.

ap

Vastaavat sinulle, koska haluat, että olet kaiken keskipiste, itse narsistikuningatar, jota kaikkien pitää palvoa. Asiat eivät vain mene niin äitihullusein, sinä et saa aina sitä mitä haluat. Siksi raivoat täällä jälleen kerran.

No sellaista vastaamista en tarkoita, enkä tarvitse. Jos eivät kykene vastaamaan käytöksestään minulle siten kuin teoistaan vastaamisella tarkoitetaan, niin en pidä heihin yhteyttä.

ap

Niin juuri teet, eli harjoitat henkistä väkivaltaa tuolla mykkäkoulullasi muita kohtaan ja odotat, että tilanne kääntyy siten, että sinulta pyydetään taas anteeksi. Etkö tosiaan itse tajua olevasi niin narsisti kuin narsisti voi olla?

Marttyyri hakee taas sivukaupalla huomiota. Onko jokin muuttunut ketjun alusta, tai edellisistä ketjuista vuodelta nakki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap