Elämänne suurin virhe?

En voi kertoa

Ensimmäinen avioliittoni.

Etten lapsena hankkiutunut huostaan kotoani. 

Se etten ole vielä hypännyt junan alle.

Pistin korkin kiinni ryyppyputken jälkeen. Sairastuin psykoottiseen maniaan, ja jouduin suljetulle. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Opetus: alkoholipsykoositila tulee, kun lopettaa juomisen. Älä pistä korkkia kiinni, se ei ole terveellistä!

Kun olin nuorempi tietämätön, tuntui että koko ajan muut ihmiset manipuloivat ja painostivat - ihmisten joiden pitäisi välittää muista. Kiusaamista jopa. Jotenkin systeemi ei ole ollut terve. Sen näkee aina vaan selvemmin keski-iässä. Nuorena oli myös huono omatunto helposti, jos ei ollut muiden vaatimusten kaltainen, osa käyttää sitä manipuloidessa hyväksi. Olispa ollut viisaampi ja varovaisempi.

Parisuhde ja työtarjouksen hylkääminen 1988.

Huonossa suhteessa roikkuminen vuosia ennen uskallusta erota.

En hakenut apua syömishäiriööni. 

Muutin Kauhajoelle töiden takia, nyt ei töitä ja jumissa täälä.

Etten huomannut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista ajoissa. Nyt hän on jo aikuinen ja suht hyvin toipunut. En voi kuitenkaan olla miettimättä miten monelta ikävältä tilanteelta olisi vältytty, jos olisin puuttunut tilanteeseen ajoissa. Syyllisyys painaa loppuelämän. 

Tulin joskus vauvapalstalle.

Syntynyt Suomeen

Varmaan se kun menin yliopistolle kirkasotsaisena nuorena töihin. Että voi olla paska työpaikka.

Sijaisperheeksi ryhtyminen... Onneksi lopetin tuon järjettömyyden.

Syntyminen.

Opiskelun lopettaminen omalla kutsumusalalla nuorena. Kun vaan olis jaksanut, kaikki voisi olla toisin, nyt meni elämä persiilleen.

Tapasin erään miehen. Elämä pilalla nyt. 

Tapailin espanialaista miestä nuorena. Koska olin nuori ja villi, ei suhde kehittynyt eteenpäin. Nyt keski-iässä todellakin kaduttaa, voisin olla Madridissa nyt jos olisin pelannut korttini oikein ja tarttunut tilaisuuteen kun sellainen oli tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Tapasin erään miehen. Elämä pilalla nyt. 

Tapasin erään miehen. Elämä pilalla nyt. Sama