Toiveena vauva (2018-2019)

Mulla on nyt kp 30/28-30 ja menkkoja ei näy eikä kuulu, aiemmin kuvaamani oireet on vähän laimentuneet mutta edelleen läsnä. Tein aamulla taas raskaustestin mutta oli puhdas nega. Sitten tein huvikseni myös ovulaatiotestin ja siihen pärähti todella tumma testiviiva selkeällä plussalla. Mulla on tosin ennenkin ennen menkkoja näyttänyt ovistesti melkein plussaa, mutta ei noin vahvana kuin nyt. Täytyy toivoa parasta että siellä olis jotain matkassa mukana ja menkat ei alkaisi, on tosin ihan inasen menkkamaista kramppia mutta tiedä näistä.

Hei taas!

Eevuska: Oletko koettanut ottaa kalanmaksaöljyä? Minulla se pidensi luteaalivaihetta jo samassa kierrossa. Ei siitä olisi haittaakaan. 

Soitin tk:een olemattomista menkoistani, ja hoitajan mielestä se olisi normaalia kaavinnan jälkeen. Sain kuitenkin ajan tammikuulle. Suosittelivat minulle ehkäisyn aloittamista. Mitä hittoa!!?!! En varmana aloita. Eipä ole näkynyt lähetettä tutkimuksiin. Avaudun siitä, jos ehkäisy otetaan puheeksi. Ja jos seuraavat menkat on normaalimmat niin taidanpa perua ajan.

Kävin myös akupunktiossa, ja akupunktiolääkäri sanoi, että ei tule verta kun ei ole limakalvoa mikä vuotaisi pois. Sain normaalit neulat + ylimääräisiä käsiin ja jalkoihin, vatsalle ja pään päälle. Lopuksi sain vielä sähköä pariin neulaan. Vähän pelotti, mutta ei lopulta sattunut. Tuntui vain naputusta ja tärinää. Sain myös jotain yrttilääkettä. Jospa tässä kierrossa limakalvo kasvaisi.

Näköjään täällä on haasteita muillakin. Tsemppiä meille kaikille <3.

Plussasin 30.11. 6kk yritystä takana ja ikää yli 36.

Mies oli aluperin vuosi sitten sitä mieltä et missään nimessä ei toista lasta. Tän kesän alussa rupes olee ajatukselle suopee, sanoi et kyllä se toinen lapsi käykin ja lopetin ehkäisyn. On kyllä kokoajan tienny ettei mulla oo ehkäisyy. Ois hällä ollu mahis käyttää kortsuu jos ei lasta tahdo sillä ties kyllä et paljaalla mennään. Nyt sitten on tosi tympee eikä välitä siitä et plussasin. Kieltää koko asian. Ilmeisesti kun sen kieltää, niin sitä ei oo olemassa.

Aika kamala tunne yksin nyt sitten miettii asiaa ja yksin odottaa! Oon ihan paskana ja eroa mietin. Oon varannu ajan perhetyöntekijälle et keskustellasn tästä tilanteesta.

Osa saakin jo jännäillä että koska plussat tärähtää. Alkaa entistä toivottomammalta tuntua tämä kierto nyt. Miten uskallatte hoitaa esimerkiksi flunssaa? Nyt on kurkku karhea (en oikeasti halua nyt kipeäkdi) mutta en uskalla ottaa mitään kurkkupastillia (zyx- merkkistä olisi kaapissa) kun jotenkin pelottaa että jos se ainakin vaikuttaa siihen ovulaatioon, mutta sanokaa nyt joku että höpöpuhetta ja hyvin voi ottaa eikä vaikuta mitään mihinkään. Raskauden aikana tuota ei saa käyttää, kuten ei myöskään mitään Finrexiniä ja mitää ibuprofeiini valmisteita. Uskallatteko kuitenkin syödä (kohtuudessa) esim särkylääkkeitä yrityksen aikana?

Tiedän itsekin jo olevani sellainen urpo ettei mitään järkeä mutta vauvakuumeinen näyttää olevan myös harhainen :D

Täällä kp 18/26 ja dpo 5. Mies kävi viime viikolla tutkimuksessa ja hyvät tulokset sai. Iso kivi tippui kyllä harteilta. Eniten pelkäsin että miehestä löytyy merkittävä vika.

Viikko (marraskuisen) lääkärikäynnin jälkeen postilaatikosta tipahti kutsu polille. Tammikuun ekalle viikolle saatiin aika. Ihmeen nopeasti tutkimukseen pääsee. Mies kävi siis yksityisellä tutkimuksissa, jotta tammikuussa pääsen itse tutkimuksiin, eikä lääkäri hidasta asioita toteamalla, että tutkitaan mies ensin (koska se on edullisin tutkimus).

En tiedä mikä kumma tämä kierto oli. Olin ihan varma että joko olen raskaana tai en ovuloinut ollenkaan kun oviksen ja luteaalivaiheen oireet oli olemattomat, mutta eipä sitten ollutkaan kun menkat alkoi ajallaan (tai no päivän myöhässä Flon mukaan). Nyt siis kp 4. Viime kierrossa join greippimehua, nyt taidan pitää siitä taukoa ja sen sijaan tikuttaa ahkerammin. Oviksen pitäisi osua viikkoa ennen joulua, joten täytyy yrittää ottaa ilo irti "tonttuilusta", josko saisi sitten uutena vuonna tehdä kuka ties plussatestin? Haaveillahan saa aina...

Blue_jane kirjoitti:

Osa saakin jo jännäillä että koska plussat tärähtää. Alkaa entistä toivottomammalta tuntua tämä kierto nyt. Miten uskallatte hoitaa esimerkiksi flunssaa? Nyt on kurkku karhea (en oikeasti halua nyt kipeäkdi) mutta en uskalla ottaa mitään kurkkupastillia (zyx- merkkistä olisi kaapissa) kun jotenkin pelottaa että jos se ainakin vaikuttaa siihen ovulaatioon, mutta sanokaa nyt joku että höpöpuhetta ja hyvin voi ottaa eikä vaikuta mitään mihinkään. Raskauden aikana tuota ei saa käyttää, kuten ei myöskään mitään Finrexiniä ja mitää ibuprofeiini valmisteita. Uskallatteko kuitenkin syödä (kohtuudessa) esim särkylääkkeitä yrityksen aikana?

Tiedän itsekin jo olevani sellainen urpo ettei mitään järkeä mutta vauvakuumeinen näyttää olevan myös harhainen :D

No kyl mä oon ainakin käyttäny koko ajan ihan normaalisti kaikkia lääkkeitä ihan siihen päivään saakka kunnes plussasin. Ei niitä niin paljoo tarvii tavallisii flunssalääkkeitä pelätä ja varoa.

Täällä päivä aloitettu negalla. En kyllä muuta odottanutkaan. Kp 43. Nega ja päälle se, että menkat ei oo säännölliset eikä tietoakaan milloin alkaa tai tietoakaan ovuloinko. Saispa kierron nyt lyhyemmäksi ja säännölliseksi. Ei tuntuis ehkä niin pahalta sitten. Oireita ei edellenkään oo, ei minkäänlaisia. Tai no turvotus ollu koko viikon.

Epäsäännöllinen kierto on kyllä varmasti haastava, voin uskoa sen.

Otin kurkkupastillia hyvällä mielellä silloin tiistaina jankattuani itselleni ensin yhden tunnin että en ole vielä edes ovuloinut että syöt nyt vaan. Onneksi kurkkukipu sitten häipyikin.

Eiköhän tuo oma ovis ole nyt kovasti jo tuloillaan. Eilen nippaili molempien munasarjojen kohdalla niin vimmatusti ja Tänään aamulla kun heräsin niin oli kyllä niin selkeät ovislimat. Ihan kuin joku olisi rikkonut housuihin kananmunan ilman keltuaista :D ihmeellistä vaikka valkovuoto muuten ollut ihan olematonta. Ja ikävää siinä mielessä että olen nyt reissun päällä eikä mies saatavilla. Täytynee muuttaa suunnitelmia ja ajella jo tänään kotiin. Tosin eilen aamulla laitettiin siemenet jo menemään eikä tuo liman ilmaantuminen käsittääkseni tarkoita että ovulaatio tapahtuu heti nyt... positiivista kuitenkin että oireita ilmaantuu.

Ovisbongauksia ja plussatuulia muillekin!

Mua turhauttaa taas ihan älyttömästi, että näihin raskausyrityksiin on menny niin kauan ja suurimpana syynä varmaan väärään ajankohtaan ajoitetut peittojen heiluttelut. Meillä on nyt muutoin ollu vähä kuivempaa sillä suunnalla, niin ei vaa samaan tahtiin saa miestä innostettua, että parin päivän välein sais aikaseks oviksen aikaan :( Ja aluksi itekin olin laskenut väärin sitä ovista ennen ku aloin tikuttaa. Tässäkin kierrossa oli nyt "oikeaan" aikaa vaan se  yks kerta  ja kyllä kai sekin riittää, jos on tähdet suotuisia, mutta en jaksa uskoa, että nii hyvin kävi. Miehelle oon koittanu selittää tätä asiaa, mutta ei se vaa mee jakeluun. Enemmän tää vauvahaave on mun haave, niin ei miehellä oo samanlaista paloa. (Miehellä edellisestä suhteesta jo yksi lapsi) Ja nyt ne ovistikutkin loppu liian aikasin, niin en varmaksi tiiä oliko se ovis siinä kohtaa. Oireita toki oli, mutta musta tuntuu, että nää ovisoireet kestää nykyää viikon. Ja valitettavaa on, että ne aika paljon muistuttaa kaikkia raskauden oireita mitä ihmiset on kuvailleet, mutta kuten nyt kahden kierron aikana on selväksi tullut, niin mikään näistä oireista ei ole raskausoire mulla kuitenkaan.

Edelleen tulee kirkasta limaa ja nyt on kp 22. Alavatsa on turvonnut ja eilen ja toissanu päivänä oli tosi paljon semmosta juilintaa ja tuntu, että kohtu on oikeesti kipee, vähän niinku menkkakivut mut ei kuitenkaan. Niin vaikea tuosta limastakaan on päätellä tarkkaa ovista ja alavatsan kipujen takia tässä kohdin ei tosiaan voi kuvitella mitää peittojen heilutusta eikä se oviskaa tässä kohtaa varmaan enää oo. Oon joskus aiemminkin ollut ilman mitään hormonaalista ehkäsyä, mutta en muista, että sillon ovisoireet ois ollu näin kovia, mutta toisaalta en silloin raskautumista  edes yrittänyt, niin ehkä itseään ei oo tarkkaillu niin ja voihan tää ikäkin tehdä tehtävänsä. Keho koittaa ilmoittaa, että nyt on vikat hetket...toimintaa!! :D

Blue_jane, Bafucin on minusta myös sellainen, mitä voi myös raskauden aikana syödä kurkkukipuun jos alkaa epäilyttää 😊

Täällä kp 9/30, yk 3 ja ovis pitäisi olla ensi viikolla. Harkitsen vähän, että en tässä kierrossa testaisi ovulaatiota ollenkaan.. Jos yrittäisi vaan ottaa rennosti eikä turhia tikuttaisi, kun näyttää että ovisoireet mulla kuitenkim ovat melkoisen selvät. Saa nähdä miten todellisuudessa käy, malttaako sitä olla testaamatta.

Oli ihana, kun kaverin kanssa juteltiin ja tuli esiin, että ollaan samassa veneessä yrityksen suhteen. Sieltä saa kyllä kans korvaamatonta vertaistukea, kun välillä tuntuu että vaan oman pään sisällä näitä asioita pyörittelee. Miehelle on vasta nyt konkretisoitunut, että tässä tosiaan voi aikaa mennä.. Meidän kaveripiirissä monilla on raskaus alkanut jo ekasta tai tokasta yrityskierrosta, joten mies oletti että toki niin käy meilläkin. Onneksi hän on kuitenkin rauhallinen ja jaksaa tsempata minua, kun meinaan välillä vaipua epätoivoon. ❤️

Menkkojen odotettu alkamispäivä näyttää olevan joulupäivänä. 🙄 Toivottavasti eivät alkaisi ja saataisiin se paras mahdollinen joululahja. Nähtäväksi jää miten käy.

Plussatuulia kaikille! Yritetään jaksaa odottaa 😊

Miten te muut jaksatte henkisesti aina kun menkat hartaista toiveista huolimatta alkaakin? :( Oon itkenyt koko eilisen ja tämän päivän ja tuntuu että en koskaan turru tähän tunteeseen... Menkat oli kuitenkin lupaavasti jo myöhässä ja oikeasti aivan kirjaimellisesti KAIKKI oireet päällä siihen suuntaan, ja sitten ne pirulaiset tuleekin sieltä rytinällä ja kipeämpinä kuin koskaan. :( Tuntuu ettei enää kauaa mielenterveys kestä tätä enää ja on niin voimaton olo kun tuntuu että kaikkensa tekee ja kaikkensa on tälle projektille antanut, niin paljosta luopunut ja tehnyt tämän eteen ja siltikään ei tuu koskaan plussaa testiin...

Mulla oli pari kuukautta sitten sama homma, menkat 6 pvä myöhässä ja kaikki oireet (ainakin luulin niin).

Ja sitten menkat alkoi :( ja tietty ihan kauheen kivuliaat ja runsaat menkat...

Nyt vajaa viikko menkkoihin ja tää kuu menty "stressaamatta", jospa nyt lykästäs :)

Tsemppiä kaikille!

Mä yritän jaksaa sillä ajatuksella että mulla on ihana puoliso rinnalla, joka on valmis varmasti mihin tahansa että meitä voisi joskus olla enemmän. Toisaalta olen myös ajatellut sitä että jos mikään ei auta niin sitten voimme kuitenkin olla onnellisia ja etsiä elämään muuta sisältöä. Eniten pelottaa että ajatuksista huolimatta jääkö sitä silti katkeraksi elämälleen ja itselleen. Toivon ettei niin käy.

Ovis taisi tulla ja mennä niin nopeasti että en kovin luo toiveita plussasta tässä kierrossa koska eilen jäi talletukset miehen väsymyksen vuoksi tekemättä (voin vaikka vannoa että tunsin eilen sen munasolun irtoamisen kun nousin sohvalta niin repäisi kyllä tosi kovaa). Nyt on nännit tosi arat ja jostain luin että se on aika selvä merkki siitä että ovulaatio tapahtui. Tikut ei tietenkään enää tänään antaneet kuin haamuviivoja. 2 testiä tein ja iltapäivällä viiva oli vieläkin haaleampi kuin ap.

Mutta eiköhän se tästä, kun kuitenkin vasta yk 1 :)

Jaksuja muillekin!

Tänään dpo 11 ja sen luokan menkkajomotukset aamusta, että ihme on jos vuoto ei ala lähipäivinä. Olen 99% varma, että en ole raskaana. Paskaa. Ja en muuten varmasti ole loppuvuoden juhlissa vesilinjalla raskaushaaveet silmissä kiiluen, kun ei ole näköjään mitään merkitystä sillä mitä teen tai en tee. Tästä lähtien teen just mitä muutenki tekisin ja tahti muuttuu vasta jos joskus se plussa ruutuun pärähtää. Yk 4 mahtuu siis vielä tämän vuoden puolelle ja alkaa aika varmasti viimeistään alkuviikosta.

Positiiviset asiat tässä kierrossa:

1) miehen kanssa tämä lapsiasia puitu juurta jaksain ja samalla tavalla ollaan tässä molemmat nyt mukana = vähempi stressiä seksin ajoittamiseen liittyen

2) ovulaatio tapahtunut nyt 2 kertaa vasemmalta ja kerran oikealta jos yhtään mitään tuntemuksista voi päätellä eli ehkä saattaa olla niin, että kroppani toimii edes jollain tasolla (toivon ainakin 🙄)

3) saan juhlia tulevat pikkujoulut kuten ennenkin eikä tartte keksiä tekosyitä miksi en juo mitään tm.

4) osaan arvostaa plussaa aikalailla enemmän jos sellaisen joskus tikkuun saan aikaiseksi kuin jos tämä kaikki olisikin käynyt helposti yhdellä yrityksellä

Tsemppiä muillekin kellä nyt mieli maassa! Ei tää murehtimalla tästä miksikään muutu joten yritetään yhdessä olla positiivisia 🙂

Ainiin, piti kysyä teiltä muilta jotka ootte nyt lopettaneet pillerit, et onko teille tullut lopettamisesta jotain oireita? Mulla jonkun verran näppyjä enempi kuin ennen ja hiukset rasvoittuu nopeammin. Mutta vittumaisimpana jatkuva turvotus ja painonnousu! Siis painoa tullut 2 tai 3 kg lisää vaikka en ole muuttanut mitään, treenaan ja syön ihan kuten ennenkin. Ja lisäksi hirvee nestepöhö olo lähes koko ajan kiertopäivästä riippumatta. Ja mainittakoon vielä, että viimeeks mun painossa on tapahtunut jotain muutoksia reilu 5 vuotta sitten kun vaihdoin fyysisen työn toimistohommiin ja silloinkin nousua tuli muutama kilo tyyliin vuoden aikana. Nyt on tullut enemmän parissa kuukaudessa. Mitä hittoa?! Vai johtuuko tää siitä et samalla lopetin röökin vetämisen ja se vaikuttaa nyt näin oleellisesti aineenvaihduntaan?

On kyllä kivaa tää raskautumisen yrittäminen; luovu kaikesta kivasta, liho ja turpoa, saa naamasi kukkimaan ja hiukset lähmääntymään, stressaa ja murehdi ja palkkana on menkat joka kuukausi! Jeeeee.

Ei tää kyllä helppoa ole ja pää on aika koetuksella, kun jostain syystä sitä aina kuvittelee, että jos nyt tärppäis, vaikka sisuksissaan kuitenkin tietää, että tuskinpa. Nytkin oon 95% varma, että ei tärpännyt ja vielä viikko pitää ootella, mut silti toivon, että jos kuitenki. Joka kerta, ku menkat sit alkaa nii koko maailma mustenee ja kaikki on paskaa ja itkua väännän ja suo on syvä. Mut jotenki sitä sitten aina vaa jaksaa yrittää uudelleen, vaikka sama toistuu joka kerta. Mulla on pari kiertoa tuossa  ollut niin, että en edes yrittänyt oikeeseen aikaan duunata mitään ja se kyllä helpotti vähän, ku oli yks kuu välissä niin, että ei se olis ollut edes mahdollista olla raskaana. Ei tarvinu kytätä mitää oireita. ( se kyllä ahisti sit jälkeenpäin, että tuohonki tuhlasin yhden kuukauden :D ) Ehkä miehellekkin  oli ihan hyvä, että oli tauko. Sille mun ei kauheesti kannata mitään stressata ja kalentereista tai päivistä puhua, ku sitä alkaa vaa ahistaa semmonen. Ois toki kiva, kun se ois enemmän tässä mukana, niin vois olla tuloksiakin, mut tällä nyt mennään.

Mulla oli nuvaring käytössä ennen ku lopetin ehkäsyn, mutta mulla ei onneks kauheesti mitään muutoksia tullut. Ehkä vähän näppyjä. Alavatsa ei oo enää samalla tavalla pinkee, kun sen renkaan kanssa, mutta nyt sit on tilalla nuo ovisturvotukset. Mieli on virkeempi, kun jotenki se rengas tasas nii mielialoja. Toki oon nyt sit myös herkempi :D Paino on noussu muutaman kilon kanssa, kun tupakanpolton kans lopetti ja nyt syksyn tullen herkut maistuu tosi hyvin...

Mut kiva, kun täällä saa vertaistukea :) ja hurjasti plussatuulia kaikille :)

Tikkunekku, mä lopetin polttamisen kesällä ja turposin 10kg sen jälkeen vaikka elintavat eivät muuttuneet ja pidin tiukkaa dieettiä. Ja joskus aikanaan kun lopetin edellisen kerran niin kävi samoin, eli tuo polttaminen ja sen lopettaminen vaikuttaa enemmän. Pillereistä ei muita lopetusoireita kuin hiusten rasvoittuminen ja näppyjä naamassa, niin ja se että kosteus on palannut alakertaan. Ja se että enää ei sieppaa kaikki asiat niin paljoa eli mieli on tasainen ja iloinen.

Mun oli pakko askarrella miehelle kortti ja kertoa hyvin siirappisesti että en halua että hän tuntee olevansa joku siitoskone, koska kuitenkin ennen mitään plussia ja sitä vauvaa tossa rinnuksilla, mies ja kissa ovat mulle kaikki kaikessa. Miehellä on selvästi paineita asiasta kun on ilmennyt ongelmia tuon tulemisen kanssa, eli tuleminen ja siemenet on välillä oikeasti todella kovan tekemisen takana. Ihmetteli itsekin että kun ihan yhtä paljon toivoo lasta että mikä nyt on kun ei meinaa onnistua. Tajusin sen että varmasti oma touhottaminen ovulaatiosta ja seksin aikatauluista tuo oman paineen asiaan. Ajattelin että jos lähdetään purkamaan meillä asiaa näin ja oikeastaan siinä kortin teon ohessa aloin miettimään sitä että kun asia on koko ajan mielessä niin se stressaa minuakin ja en oikein osaa nauttia seksistä.

Sulla on tikkunekku hyvä asenne asiaan, mietin itsekin että ennen plussaa pitää vaan elää ja asennoitua niin että tulee sitten kun tulee että ennen sitä kannattaa vielä nauttia omasta elämästä ja siitä että voi nauttia joulusta ilman että pitää kytätä ja kieltäytyä kaikesta kivasta :) ihmeesti sitä jaksaa kun on muutakin ajateltavaa.

Hyvää joulunodotusta muillekin!

Blue_jane, kiitos vinkistä, en ole kyllä kalanmaksaöljyö kokeillut, ehkä voisin. Ja greippimehukin täällä ihmisten puheissa vilahdellut, onko siitäkin siis jotain apua tässä kaikessa yrittämisessä?

Tänään mulla tuli taas ovulaatioplussa, kp 23. Nää tulee kyllä aina niin hitsin myöhään että harmittaa kun saa oikeesti viikko tolkulla tikutella ja odottaa... ja sitten usein ne menkat mulla alkaa viikon kuluttua eli aivan totaalisesti liian aikaisin että edes ehtisi kiinnittyä. Toivon sormet ristissä että nyt ei alkaisi.

Yksi parhaista ystävistäni ilmoitti viikko sitten olevansa raskaana, odottavat siis toistaan. Olen iloinen että heille tulee vauva ennen meitä, ovat toivoneet nyt niiiin pitkään että olisi tuntunut todella ikävältä kertoa heille että meille tulisi vauva. Vaikka vähän se tieto oikeasti myös kirpaisi täälläkin päässä, kun itsekin niin kovasti toivoo.

Eevuska, oon joo kuullut paljon tuosta greippimehusta, että sillä on jotenkin kohdun limakalvoa paksuntava vaikutus... mene ja tiedä toki...

Onneksi en luottanut omiin vaistoihini ja tikutin vielä varmuuden vuoksi ovista tänään kun on kp14 niin vahva plussa sieltä tärähti. Se ei siis mennytkään ohi silloin itsenäisyyspäivänä. Vatsan nippailut sieltä palasivat myös, mutta valkovuotoa ei edelleenkään juuri ole. Eilen talleteltiin miehen kanssa (joka on jo aivan puhki tästä pupuilusta :D ) ja sain tänään vielä houkuteltua tuon ovisplussan vuoksi peiton heiluttelu puuhiin.

Eli ei muuta kuin tärppiä metsästämään!