Käyttäjä23154

Blue_jane kirjoitti:

Osa saakin jo jännäillä että koska plussat tärähtää. Alkaa entistä toivottomammalta tuntua tämä kierto nyt. Miten uskallatte hoitaa esimerkiksi flunssaa? Nyt on kurkku karhea (en oikeasti halua nyt kipeäkdi) mutta en uskalla ottaa mitään kurkkupastillia (zyx- merkkistä olisi kaapissa) kun jotenkin pelottaa että jos se ainakin vaikuttaa siihen ovulaatioon, mutta sanokaa nyt joku että höpöpuhetta ja hyvin voi ottaa eikä vaikuta mitään mihinkään. Raskauden aikana tuota ei saa käyttää, kuten ei myöskään mitään Finrexiniä ja mitää ibuprofeiini valmisteita. Uskallatteko kuitenkin syödä (kohtuudessa) esim särkylääkkeitä yrityksen aikana?

Tiedän itsekin jo olevani sellainen urpo ettei mitään järkeä mutta vauvakuumeinen näyttää olevan myös harhainen :D

No kyl mä oon ainakin käyttäny koko ajan ihan normaalisti kaikkia lääkkeitä ihan siihen päivään saakka kunnes plussasin. Ei niitä niin paljoo tarvii tavallisii flunssalääkkeitä pelätä ja varoa.

Plussasin 30.11. 6kk yritystä takana ja ikää yli 36.

Mies oli aluperin vuosi sitten sitä mieltä et missään nimessä ei toista lasta. Tän kesän alussa rupes olee ajatukselle suopee, sanoi et kyllä se toinen lapsi käykin ja lopetin ehkäisyn. On kyllä kokoajan tienny ettei mulla oo ehkäisyy. Ois hällä ollu mahis käyttää kortsuu jos ei lasta tahdo sillä ties kyllä et paljaalla mennään. Nyt sitten on tosi tympee eikä välitä siitä et plussasin. Kieltää koko asian. Ilmeisesti kun sen kieltää, niin sitä ei oo olemassa.

Aika kamala tunne yksin nyt sitten miettii asiaa ja yksin odottaa! Oon ihan paskana ja eroa mietin. Oon varannu ajan perhetyöntekijälle et keskustellasn tästä tilanteesta.

Runsaan puolen vuoden yrittelyn jälkeen olen eilen plussan saanut. Ja ikää nyt 36 ja puoli. Esikoistakin yritettiin puol vuotta ennenkuin tärppäs.

Olen tietyllä tavalla nyt shokissa asiasta vielä. En meinaa vielä sisäistää ja ymmärtää sitä et se on totta ja jos kaikki menee niinku pitäs, elokuussa olis toinen lapsi.

Kun katsoin sitä raskaustestii, en ymmärtäny ja uskonu sitä alkuunkaan. Oli pakko lukee ohjeet moneen kertaan.

Ja vielä vähemmän mies uskoo. Hän ei siis usko ollenkaan ja kieltää koko asian. Se tuntuu itestäni rankimmalta. Hän ei mun kaa käsittele asiaa eikä puhu siitä.

Se tekee mut tosi surulliseks ja masentuneeks et hän suhtautuu koko asiaan niin kylmästi ja etäisesti nyt.

Jos eroisin hänestä, pystyisinkö yksin selviytyy haastavan ja ylienergisen taaperon kans ja vaativan työni ja uuden vauvan kanssa?

Vaikuttaa että hän koittaa aina vaan keksimällä keksiä uusia syitä miksi lapsi ei olisi ajankohtainen. Tekosyitä.

Jos hän haluaa ehkäisyn niin miksi ei itse sitten käytä kortsua? Ei se ehkäisy ole yksinomaan naisen vastuu.

Ei vaan sitten millään tärppää 😪 Alkoi tänään menkat. Harmittaa niin paljon taas pettyä. 4kk yritystä nyt takana.