Muistithan kiittää lapsellesi lahjan antaneita?

Lähettäjän kannattaisi kysyä, onko paketti tullut perille. Mistä se vastaanottaja tietää kiitellä, jos paketti, kortti tms. on vaikka matkalla eikä edes ehdi jouluksi.

Meillä on ystäväpiirissä perhe, joiden peruskäytöstapoihin ei kiitos sana kuulu.

He ovat ystävällisiä ja hyvinkin avuliaita, että jos eivät rahaa avustaan halua, niin olen toisinaan ostanut laadukkaampaa punaviiniä pullon tai kerran näin vaivaa, että hankin hieman erikoisemman kukan (koska harrastavat puutarhajuttuja). Ollaan viety heidän muksujaan leffaan/teatteriin - kiitokseksi..

Joka kerta, kun antaa kiitosten saattelemana sen lahjan, niin kummatkin katsoo jotenkin tyrmistyneenä ja tuumaavat, että "AHA".

silti saa jälkeenpäin kuulla, miten iloisia ovat olleet huomiosta ja tyytyväisiä lahjuksiinsa, mutta ei hitossa sitä Kiitosta vaan koskaan kuulu.

Meillä on yksi kaveri, joka aina muistaa näiden kohdalla tuumata: "miten sanotaan?". Siis aikuisille ihmisille! Silloin se kiitos kyllä tulee penseesti. Omasta mielestä tuo on niin nöyryyttävää, että jätän sanomatta. Olkoot moukkia itekseen.

Vierailija kirjoitti:

En anna lahjoja kiitoksen toivosta joten en sitä odota.

Olen kummi, täti, äiti, tytär... en anna lahjaa saadakseni hyvää mieltä itselle vaan lahjan saajalle. Minulla on itsellä tapana kysyä, oliko lahja oikeaan osunut ja mieluisa, idea on että lahjan saaja kokisi niin. Ei niin että minua kauheasti kiiteltäisiin, kyse ei ole minusta lainkaan.

Isot lapset kiittävät jo itse, pienempänä kiitin heidän puolestaan koska luulivat lahjojen tulleen joulupukilta.

Aattoiltana soittavat yhdessä mummit ja kummit läpi ja kiittävät lahjoista. Samalla toivottelevat hyvät joulut ja kertovat kuulumiset.

Meitä ei kymmeneen vuoteen kiitetty miehen siskon toimesta laisinkaan, ei korttia, ei 3 euron joulukukkaa, ei mitään, vaikka kahdelle lapselle tuotiin lahjat. Aivan älytöntä ja tänä vuonna pistettiin stoppi. Oma siskoni 2 -vuotias vietti tänä vuonna ensimmäistä joulua ja paketteja oli varmaan yhteensä 30 Meidän lahja hukkui sinne lahjamereen ja ei tietenkään kiitosta tai meille mitään muistamista, joten lopetetaan nyt tähän tämäkin. Ennen joulua kyseltiin vaan kovasti, että mitä ollaan ostettu.

Kurjaa, koska lapsia olisi kiva muistaa, mutta en todellakaan enää ole mikään lahja-automaatti. Mielestäni on järkyttävää käytöstä, ettei koskaan kiitetä tai ettei lahjoilla ole minkäänlaista vastavuoroisuutta.

Täytyykö kaiken tapahtua nykymaailmassa heti? Ajattelin kiittää kummeja lahjasta kun heidät näemme.

Mä kiitän aina vasta kun olen muutenkin yhteydessä lahjan antajaan. En todellakaan erikseen ala laittamaan viestejä, että anteeks vaan jos joku loukkaantuu. Meillä ainoastaan 1 kummi lähetti lahjan. En ole vielä kiittänyt kun ei olla tässä soiteltu. Eilen koitin sille soittaa, mut ei ehtinyt vastaamaan. Muille kummeille oon antanut lapsilta joulutuliaisena niiden leipomia ja koristelemia pipareita. Näillekin kerron sit kun nähdään tai soitellaan, et mitä lapset lahjasta tykkäs.

Joulu on muutenki hirveetä reissaamista ja säätöä. Tänä vuonna meidän 4 henkisestä perheestä olin vielä itse flunssassa, lämpöä 37,7, miehellä jalka murtunut ja 4 vuotias vesirokossa jonka sai atoopikkona mukavan rajuna kun jo pelkässä päässä oli yli 100 näppyä ja kuumetta yli 40 astetta.

T: se huonokäytöksinen ja itsekäs kummilapsen äiti

Ostin myös kummilapselle 2 lahjaa ja mitään kiitosta en ole kuullut vaikka puhelimessa olen lapsen vanhempien kanssa aaton jälkeen puhunut.He ei myöskään toivottaneet hyvää joulua tms :( kyseessä veljeni perheineen sentään. Tuntuu muutenkin että minä olen mieheni kanssa ne jotka sitä yhteyttä edes yrittää pitää.

P.s omiin käytöstapoihini on AINA kuulunut kiittäminen kun jotain on saanut..en tiedä miten veljelle se ei oo jakeluun menny! -viesti 68

Eipä ole kuulunut kiitosta. Somessa on kyllä näkynyt kehukuvia siitä miten hienosti lahjalegoista on rakenneltu taloja ja koptereita. Kirjasta ei tietenkään kovin näyttävää taloa saa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähettäjän kannattaisi kysyä, onko paketti tullut perille. Mistä se vastaanottaja tietää kiitellä, jos paketti, kortti tms. on vaikka matkalla eikä edes ehdi jouluksi.

No näkeehän tuon seurantakoodista, että missä lähetys huitelee ja että luovutettu on vastaanottajalle.

Ei antanut kukaan muu meidän lapsille lahjoja kuin isäni, ei tarvinnut kiitellä. Toki kiitin isääni lahjoista, jotka olimme ennakkoon jo sopineet mitä ovat.

Kiitostako sinä lahjoillasi kerjäät? 

Olen sitä mieltä, että kannattaa säilyttää se lähetyskuitti ja sen koodin perusteella katsoa, onko lähetys perillä vai jossain matkalla.

Itse ostan aina joululahjaksi jotain, mitä haluan antaa kummilapselle, en erityisemmin toiveita kysele. Joululahjat hukkuu massaan, kuten joku jo sanoikin. En odota niistä erityisemmin kiitosta. Ja mielestäni vanhemmat hoitavat lapsilleen ne toivelahjat. Tänä vuonna kummilapsen äiti kyseli, että mikä mahtoi olla minulta, kun pakettien avaaminen oli niin kaaosta, ettei hän nähnyt, paperin olisi tunnistanut.

Synttäreille kysyn toiveita, koska silloin lapsikin tietää, keneltä lahjan saa.

Kyllä kiitin molempien lasten kummeja ja myös isovanhempia ja tätiä/setää jotka muistivat lapsia vaikkei heiltä edes odoteta muistamista. Kohteliasta on vähintäänkin kiittää lahjasta, mutta omaa mieltäni erityisesti lämmittää, mikäli kummilasten vanhemmat kertoo lahjojen olleen mieluisia, eipähän ole vaivannäkö mennyt hukkaan. Pyrin myöskin lasten kummeille jotain pientä antamaan jouluna muistamiseksi.

Minusta koko lahjominen voisi lopettaa. Lapset saavat niin paljon jouluna kuitenkin, helpompaa, jos omat vanhemmat hoitavat lahjominen. Syntymäpäiville voi tuoda lahjan, jos pääsee paikalle.

Minä ostin 7:lle ei omalle lapselle paketit ja omat lapset sai kummeilta ja tädeiltä/sediltä yhteensä 12 pakettia. Yhteensä 19 pakettia!!!!

Pienille on vielä helppo ostaa, mutta teineille tosi hankalaa.

No ei todellakaan olla kiitelty, kun ei kenelyäkään odoteta lahjaa. Täällä päin kun "joulupukki tuo lahjat" eivätkä kummit siis edes kirjoita nimeään pakettiin. Enkä todellakaan paina mieleen minkä näköinen paketti tuli keneltäkin ja jättikö joku laittamatta. Enkä todellakaan kyllä kiittele joulukorteista, laitan itse ehkä jortin takaisin jos muista/ehdin, mutta posti hukkaa sen kuitenkin, miksi siis vaivautua.

Minä, lapseton, päätin toimia näin. Koska minulla ei ole perijöitä, olen tehnyt testamentin. Minulla monta kummilasta ja tiedän, että tästä asiasta on vitsailtu joissain näistä perheistä. Sitä eivät tiedä, että testamentin edunsaajana on se kummilapsi, joka aina kiittää lahjoista ja muutenkin yhteyttä pitää ja pienenä ollessaan vanhempansa hoitivat asian. Tässä tapauksessa kiitos kannattaa.

Minä yritän joka ikinen joulu pysyä kärryillä lahjoissa, että mitä tuli mistäkin, mutta kun useampi lapsi niitä lahjoja aukoo ja paketit menevät muutenkin sekaisin, en tiedä yhtään mitä tuli mistäkin ja ketä kiittää. En ole edes varma, kuka antoi tai jätti lahjoja antamatta. Olen pahoillani.

Kummityttö asuu lähellä, hänelle vien lahjan kotiin asti ja kyllä aina kiittää.

Veljen perhe asuu kaukana. Kolme lasta heillä. Vuosia meni lahjojen kanssa ilman kiitoksia kun lähetin postissa. Nyt heidän esikoispoika, 17v kehitysvammainen, soittelee ja kiittää lahjasta. Siitä tiedän, että paketti on sentään mennyt perille.

Meillä on tosi läheiset ja hyvät välit, jotenkin vaan heiltä jää kiitokset laittamatta. On se häirinnyt paljon, kun ei tiedä onko mennyt paketti edes perille.

Täällä monet sanoo, että ei ehdi tms. Ei montaa sekuntia vie aikaa naputella viesti : Kiitos lahjoista.