Muistithan kiittää lapsellesi lahjan antaneita?
Niin tai lapsi itse, jos on sen ikäinen.
Minua ei muistettu tai koettu tarpeelliseksi kiittää, kun 3-vuotiaalle kummilapselleni lähetin ja kyllä se mua harmittaa. Kysyin lapsen vanhemmilta mitä lapsi toivoo ja sen myös hänelle hommasin ja lähetin. Ei tullut edes mitään viestiä perille menosta, ei kiitosta, ei vaikka kuvaa iloisesta lapsesta uuden toivotun lahjansa kanssa. Meinasin laittaa itse viestiä kun mitään ei kuulunut ja kysyä oliko lahja varmasti oikea, mutta en laittanutkaan kun ajattelin ettei ole minun tehtäväni muistutella että hei annoin muksulle lahjan.
Näissä "lahjoista ei kiitetty" -jutuissa aina jotkut perustelee kiittämättömyyttä sillä, että ei sitä joulutohinoissa muista tai ei siinä joulua viettäessä halua alkaa laittamaan viestejä sinne tänne. No, se kiitos lahjasta -viestin kirjoittaminen ei kauaa aikaa vie ja useita vastaanottajia jos on niin lähettää vaikka sen saman sitten kaikille.
Kommentit (106)
Miksi kiittää, kun kummilasta ei muisteta mitenkään. Yksi kolmesta kummista sentään lähetti koko perheelle osoitetun joulukortin, mutta lasta ei muistaneet mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää, kun kummilapset eivät kiitä ikinä lahjoista. Yhdeltä ei tullut edes rippikiitoskuvaa. Meidän lapsi kiittää aina kaikkia kuummejaan itse.
Mekin laitettiin siskon molemmille lapsille (vanhemman kummeja olemme) ihan hyvä summa rahaa rippipäivinä. Ei tullut kiitosta, vaikka paikan päällä oltiin. Ei tulllut kyllä kiitoskorttejakaan, kummastakaan.
Laitoin kyllä kiitosviestiä jostain lahjoista, mutta minusta joululahjojen antamisessa on kivaa juuri se, että ne tulee joulupukilta. Voi itse kokea oikeaa antamisen iloa, kun lahjat ei tule "minulta sinulle" vaan mystiseltä joulupukilta. En odota kiitosviestejä joululahjoista, mutta kummilapsista puheenollen olisi kyllä ollut kiva joskus saada joku viesti, piirustus tai kortti kummilapselta, jonka kaikki merkkipäivät olen noteerannut yli 10 vuotta. Ei kummisuhde voi olla vain kummin varassa.
Annettiin lahja tänä vuonna suoraan joulupukille, taisi olla virhetikki. Alan epäillä, etteivät ole edes huomanneet meidän pakettia, vekara on varmaan hirveellä vauhdilla repinyt paperit lahjoista ja miten niistä sen jälkeen enää tietää, keneltä mikäkin on, kun ei tullut laitettua omistuskirjoitusta.
Joululahjoista en odota kiitosta, koska lahjat menevät joulupukin kautta kummilapsille. Asuin kuitenkin pari vuotta ulkomailla, jolloin postitin lahjat kummilapselleni. Vanhemmilta ei koskaan tullut mitään kiitosta ja lapsi taas oli vielä sen verran pieni, ettei itse voi lähettää kiitosviestiä. Sittemmin olen huomannut, ettei kummilapseni/vanhempansa muutenkaan kiitä enää lahjoista. Lapsi kyllä mielellään toivoo lahjoja ja kertoo esimerkiksi itse, mitä hänelle pitäisi ostaa. Noh, en enää osta, koska en ole raha- enkä pakettiautomaatti.
Tätä ihmettelen myös! Laitoin lapseni puolesta kiitokset kummeille, tädeille, sedille ja isovanhemmille. Jonkun kommentin, jonka lapsi sanoi avatessaan pakettia tai whatsappilla kuvan leikeistä ko lahjoilla. Kuuluu mun mielestä myös yleisiin käytöstapoihin.
Ihmiset ovat ajatelleet lasta (tai mua, jos omista lahjoista kyse) ja siitä kuuluu kiittää. Haluan kiittää. Arvostan itsekin sitä, että kummilapsi laittaa pienen kiitoksen viestillä, tiedän että paketti on perillä. Yksi kummilapsi ei koskaan pidä mitään yhteyttä, vanhemmat eivät ole tähän ohjanneet. Nyt kun kummilapsen ovat yli 15 kaikki, laitan edelleen kaikille paitsi tälle yhdelle joulu- ja synttärilahjat, usein tosin rahaa tai lahjakortteja.
Vierailija kirjoitti:
Köyhistä lahjoista ei viitsi kiitellä.
Älä sitten, keleen idiooti, narise kun et ensi jouluna saa mitään. Korttikin tulee postiennakkona :D
Kun ei mitään kuulunut, kysyin itse lapsen isältä, onko lahja tullut perille. Faija vastasi että joo, on tullut.
Kiitetään kun kohdataan. Ja me annamme kyllä vastavuoroisesti lahjat kaikille, jotka antavat lahjan lapsillemme (kummit ja isovanhemmat).
Olen varmaan se kirottu ja vihattu kummi, kun ensimmäisen kahden joulun ja synttärin jälkeen lopetin yhteydenpidon koko kummilapseen ja hänen perheeseensä. Lahjaehdotuksia tuli tekstiviestinä, kiitosta ei ikinä... olkoon. Muutenkaan niiden kanssa missään asiassa ole mitään vastavuoroista.
Pyh ja pöh. Joulupukki toi lahjat 20-vuotiaalle kummitytölleni. En minä siitä kiitosta kerjää. En kummitytöltä, enkä vanhemmiltaan.
Ne kummilapset kenen perhe ottaa yhteyttä ja sopii ennen joulua tapaamiseen, saavat paketin. Ne ketkä lähettävät pelkän lahjalistan tekstarilla tai välipäivinä toivottelevat hyvää joulua kun pakettia ei ollutkaan postissa eivät sitä saa. Ei kummin tehtävä ole kysyä mitä kuuluu jos pienten lasten vanhemmat eivät viitsi itse kummiin ottaa kunnon yhteyttä ja kutsua käymään synttäreinä tai ennen joulua.
Itsellä 7 kummilasta. Heistä 4 on osannut kiittää, yhdellä hoiti äiti homman, yhdestä ei koskaan kuulunut mitään (ei valokuvia, toiveita, kiitoksia)ja yksi toivoi äiteineen lahjoja aina kalleimmasta päästä. Äiti sitten kiitti, en ostanut toivelahjoja (nikko-autoa ym) vaan vaatimattomampaa. Periaatteenani oli ostaa kummilapsille saman hintaiset lahjat.
Lapsi kiitti saadessaan paketin. Lapsi antoi samalla myös kummilleen/isovanhemmilleen/tädeilleen paketin ja sai takaisin kiitoksen. Miksi pitäisi vielä uudelleen kiitellä?
Riittääkö että kiittää ihan livena lahjan saadessaan vai täytyykö vielä viestitellä jälkikäteen että varmasti tulee tarpeeksi kiitettyä?
Mä en ole saanut kummilapsiltani mitään erityistä kiitosta mutta en minä lahjoja annakaan kiitoksen toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä, lapseton, päätin toimia näin. Koska minulla ei ole perijöitä, olen tehnyt testamentin. Minulla monta kummilasta ja tiedän, että tästä asiasta on vitsailtu joissain näistä perheistä. Sitä eivät tiedä, että testamentin edunsaajana on se kummilapsi, joka aina kiittää lahjoista ja muutenkin yhteyttä pitää ja pienenä ollessaan vanhempansa hoitivat asian. Tässä tapauksessa kiitos kannattaa.
Tästä täytyy ottaa mallia 👍
Ihmettelen kyllä mikä nykyisin ihmisiä riivaa. Koko ajan kassakone päässä kilisee ja halutaan sitä ja tätä lahjaa ja vertaillaan rahallista arvoa. Joulun tarkoitus on olla lähellä kaikkein rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä ja nauttia yhdessäolosta. Omat lapseni (kaksi poikaa) eivät perheineen edes soittaneet ja toivotelleet hyvää joulua vaikka ostin ihan arvokkaat lahjat ja heidän toiveiden mukaan. Soitin itse ja juttelin lastenlasten kanssa. Oli kuulemma muutama minuutti aikaa jutella. He ovat kuitenkintosi ihania, paras joululahja ikinä. No, heillä oli tietysti niin kiire koko joulun että eivät ehtineet edes soitella. Ehkä tytöt soittelevat enemmin äidilleen. Toinen ongelma on se että nykyisin ei saa puhua joulusta ja joulupukista kun se on väärää kasvatusta. Miksi niitä lahjojakaan sitten annetaan. Jeesuksen takiako, en ole itse ollenkaan uskovainen eikä ole poikanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö että kiittää ihan livena lahjan saadessaan vai täytyykö vielä viestitellä jälkikäteen että varmasti tulee tarpeeksi kiitettyä?
No ei tietenkään tarvitse montaa kertaa kiitellä...
Voi hyvänen aika.
Kiittäminen kuuluu käytöstapoihin! Tällä palstalla tunnetusti ei niistä paljon välitetä. Tämäkin ketju antaa hyvin osviittaa, millaista porukkaa täällä pyörii. Ihan ollaan pöyristyneitä kun kiittää pitäisi. Huh, raskas homma olla kohtelias.