Muistithan kiittää lapsellesi lahjan antaneita?

Totta 40/40 en ole minäkään netissä ollut koko jouluna. Aamulla naputtelin kummeille kiitos viestit mutta puhelin on ollut äänettömästi koko joulun yöpöydällä😊 on ollut ihanaa viettää perheen kanssa joulua.

Lapsetkin huomasi tänään kuuden jälkeen että läppäreistäkin on loppunut virta, ei ollut koko jouluna käytössä ihan omasta halustaan eivät ole koskeneet.😊 vaikka poika onkin aika kiinni muuten pädissään, joulu tekee näköjään poikkeuksen

En. En nimittäin tiedä yhtään kuka antoi. Meillä vaan kaikki pistää kasseistaan paketit kuusen alle eikä huudella, että mikä on keneltäkin. Kummit on perhettä niin niiltäkään ei erikseen tule mitään vaan kaikki nimettöminä kuusen alla.

Vierailija kirjoitti:

En anna lahjoja kiitoksen toivosta joten en sitä odota.

Älä odotakaan, sääli että et osaa edes alueellisia käytöstapoja eikä näin ollen lapsesikaan.

Heti jouluaattona en muistanut kiittää, mutta myöhemmin kyllä. Oman siskoni kanssa ollaan aina ostettu toistemme lapsille lahjat, eikä kiitellä jostain syystä kumpikaan, mutta se sopii meille. Jos vastalahjaa ei osteta, niin tietysti silloin kiitetään, erityisesti kummien kohdalla ajattelen näin. Sukulaisten kanssa helpommin unohtuu, valitettavasti, mutta heidän kanssaan on tuo sama kuin siskoni kanssa, en itsekään kiitoksia saa antamistani lahjoista.

Täytyy kyllä sanoa kivien uhallakin, että toivottavasti et ajattele että ainoastaan lapsiperheet ovat kiitoksen velkaa saamistaan lahjoista (eli et odottamalla odota lahjomiltasi aikuisilta kiitosta lahjoistaan, mutta lapselle osoitetusta lahjasta oletat sitä kyllä) ja sitäkin enemmän toivon, ettet oleta että se on vain äidin velvollisuus välittää kiitos. Ystäväni nimittäin ajattelee näin ja se on mielestäni törkeää. Hän ei odota esimerkiksi vanhemmiltaan, veljeltään tai vaikkapa minulta kiitosta antamistaan lahjoista meille, mutta kummilapsensa äiti kun unohti kiittää lapsensa lahjasta, niin oli valmis jo välit katkomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä erityisesti kiitellä. Lapsi lähettää kummeilleen muistamiset syntymä- ja nimipäivinä sekä muutamia kortteja / kirjeitä pitkin vuotta mm. syksyllä koulukuvan lähettämisen yhteydessä. Lisäksi viestittelee whatsappilla kummiensa kanssa. Erikseen ei joululahjasta kiitellä (lapsi uskoo edelleen joulupukkiin), syntymäpäivälahja useimmiten tulee henkilökohtaisesti, joten siinä yhteydessä tietenkin kiittää. Joululahjapaketin perille pääsyn kummi tietenkin näkee itsekin postin sivuilta.

Olisiko silti vanhemmille liian suuri vaiva kiittää lapsen puolesta?

Eiköhän ne vanhemmat kiitä, kun soittelevat kummille, sitä vain ei tehdä erikseen fanfaarien säestyksellä ja sillä mielellä, että huomaathan, miten fiksuja me ollaan.

Kaikki eivät soittele toisilleen muuten vaan. Omankin kummilapseni vanhempien kanssa ollaan ajauduttu erilleen niin, ettei meillä ole enää muuta sidettä kuin kummeus. Ei varmaan vaatisi kohtuutonta vaivaa laittaa vaikka kuva lapsesta lahjan kanssa. Minua ainakin lämmittää kaikkein eniten lapsen hymy kun näkee että lahja on mieluinen.

Minä kyllä ymmärrän, että kuva lämmittää mieltä, mutta toisaalta jos kaikki haluavat kuvan, niin eivät vanhemmat isossa suvussa muuta teekkään kuin kuvaa niitä muksuja aattona. Meillä esikoisen kanssa kaikki kummit, mummit, papat, tädit, sedät+muut sukulaiset halusivat aina kuvia lapsesta antamansa lahjan kanssa, ja kyllä se oli oikeasti jo rasite. Seuraavan kanssa ei samaan enää lähdetty. Mietihän olisiko kukaan vaatinut tuollaista vanhemmilta ennen älypuhelimia? Mielestäni joululahjojen luonteeseen nyt vaan valitettavasti kuuluu se, ettei sitä riemua ole näkemässä kuin paikalla olijat. Kiitos olisi kuitenkin kohteliasta välittää ja osoitus siitä että lahja oli mieluinen, siitä olen samaa mieltä. Mutta olen kyllä itse vanhempana, tätinä, kummitätinä ja monen lapsen "varakummina" sitä mieltä että jos lahjan lähettää kuvan toivossa, niin parempi ettei lähetä ollenkaan.

Tuopa se mielenkiintoinen juttu muuten onkin, te kaikki jotka olette kummilapsille ostaneet lahjat ja saaneet kiitokset/ette saaneet, niin oletteko saaneet kiitokset myös niiltä kaikilta aikuisilta joille olette lahjat antaneet?

Minä siis olen välittänyt kiitokset sekä omista että lasten lahjoista, mutta monetkaan aikuiset eivät kyllä ole minua kiittäneet ihan niistä omista lahjoistaan. Tulipa tuosta yhdestä viestistä mieleen, että onko tämä sellainen asia missä käytöstapoja odotetaankin vain niiden lapsille osoitettujen lahjojen suhteen? Perheenäidin pitäisi heti aattona laittaa kuvilla ja sydämillä varustetut kiitokset, mutta toisaalta on oikeastaan yksi ja sama kiittääkö se aikuinen sukulaismies/nainen siitä omasta lahjastaan? Oletteko te kaikki itse myös muistaneet kiittää omista lahjoistanne?

Vierailija kirjoitti:

Lahja ei ollut lähettämältäni listalta, joten sen takia en kiitä.

Toivottavasti ensi jouluna (ja kaikkina jouluina sen jälkeen) ei tule lahjaa lainkaan. Toivottavasti lapsesi oppii hyvät käytöstavat jostakin perheen ulkopuolelta, koska vanhemmiltaan niitä ei tule oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä erityisesti kiitellä. Lapsi lähettää kummeilleen muistamiset syntymä- ja nimipäivinä sekä muutamia kortteja / kirjeitä pitkin vuotta mm. syksyllä koulukuvan lähettämisen yhteydessä. Lisäksi viestittelee whatsappilla kummiensa kanssa. Erikseen ei joululahjasta kiitellä (lapsi uskoo edelleen joulupukkiin), syntymäpäivälahja useimmiten tulee henkilökohtaisesti, joten siinä yhteydessä tietenkin kiittää. Joululahjapaketin perille pääsyn kummi tietenkin näkee itsekin postin sivuilta.

Olisiko silti vanhemmille liian suuri vaiva kiittää lapsen puolesta?

Eiköhän ne vanhemmat kiitä, kun soittelevat kummille, sitä vain ei tehdä erikseen fanfaarien säestyksellä ja sillä mielellä, että huomaathan, miten fiksuja me ollaan.

Ei tarvita fanfaareja, tekstiviesti/sähköposti riittää tyyliin ”Paketti tuli perille, kiitos”. Joulun alla ainakin itseäni ihan oikeasti olisi kiinnostanut, että onkohan lapsen paketti ehtinyt ajoissa perille ja onko se ehditty vielä noutaakin toimituspisteestä.

Mua ärsyttää, kun kummilapset eivät kiitä ikinä lahjoista. Yhdeltä ei tullut edes rippikiitoskuvaa. Meidän lapsi kiittää aina kaikkia kuummejaan itse.

Meillä lahjan antajat tavataan henkilökohtaisesti ennen joulua ja kiitetään siinä. Emme sinällään edes kaipaa tavaraa vaan yhdessä vietetty aika on tärkeämpää. Äitini on ainoa, joka ei halua / jaksa /kykene antamaan lastenlapsille aikaansa. Hän ajattelee, että asia on kuitattu rahatoimituksella pankkitilille. Olen hänelle usein maininnut, että rahaa mieluummin viettäisimme yhteistä aikaa. Se ei onnistu. Äiti laittaa rahaa tilille ja pahoittaa mielensä, kun ei kiitetä. Ikää hänellä on kohta 70 ja nyt hän alkaa huomaamaan, ettei hän tunne lastenlapsiaan ollenkaan. Mutta sitä niittää, mitä kylvää.

Hyvien tapojen mukaista on kiittää. Itse sanon myös mm.kaupassa kassalla kun annan rahaa "ole hyvä". Kaikki sujuu mukavammin kun osataan hyvät käytöstavat olipa miten muinaista jäännettä hyvänsä. Itse en kuulu kirkon kirjoille, joten kummiksi turha pyytää. Silloin kun vielä kuuluin kirkkoon on yksi sylikummi lapsi. Hän on on jo aikuinen mies, ja minä otin hatkat kirkosta 2003.

En saanut mieheni kanssa kiitosta lahjoista tai jouluruuan avustuksesta. Saavuimme vieläpä muualta päin Suomea viettämään joulua. Että kiitos vaan vaikka itse sanoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai lapsi itse, jos on sen ikäinen.

Minua ei muistettu tai koettu tarpeelliseksi kiittää, kun 3-vuotiaalle kummilapselleni lähetin ja kyllä se mua harmittaa. Kysyin lapsen vanhemmilta mitä lapsi toivoo ja sen myös hänelle hommasin ja lähetin. Ei tullut edes mitään viestiä perille menosta, ei kiitosta, ei vaikka kuvaa iloisesta lapsesta uuden toivotun lahjansa kanssa. Meinasin laittaa itse viestiä kun mitään ei kuulunut ja kysyä oliko lahja varmasti oikea, mutta en laittanutkaan kun ajattelin ettei ole minun tehtäväni muistutella että hei annoin muksulle lahjan.

Näissä "lahjoista ei kiitetty" -jutuissa aina jotkut perustelee kiittämättömyyttä sillä, että ei sitä joulutohinoissa muista tai ei siinä joulua viettäessä halua alkaa laittamaan viestejä sinne tänne. No, se kiitos lahjasta -viestin kirjoittaminen ei kauaa aikaa vie ja useita vastaanottajia jos on niin lähettää vaikka sen saman sitten kaikille.

Jaa jouluna kiittää lahjoista? Jonka joulupukki tuo?

Etkö voisi itse soittaa pakettisi perään jos epäilet ettei ehdikään ajoissa? Perheellisellä on kovin paljon tekemistä ja ehdittävää juuri ennen joulua. Kovin ilkeästi ajattelette, miksi lahjan saajalle pitää olla itsestään selvää soittaa kiitollisena lahjasta sen antajalle? Eikö teidän välinen ystävyys riitä miksi pitää olla vielä kiitollinen ja pyydellä kiitosta, sekö sinulle olikin lahjan takana syynä; että sinulle soitetaan ja ollaan kiitollisia? Muuten olet itsestäänselvyys? Kunnioita sinä itseäsi ja anna lahja koska välität, ei koska tahdot sillä arvostusta.

Kiitin joulupukkia kun se toi lahjat aattona.

Synttärilahjoista kiitämme aina, koska niillä on antaja.

Olen miettinyt tätä samaa. Mielestäni lähipiirimme on kokivat ja fiksua porukkaa. Tätä lahjasta kiittämisen tapaa he eivät kuitenkaan omaa! Itse kiitän vielä lasten puolesta, kun ovat niin pieniä ja pidän sitä tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä erityisesti kiitellä. Lapsi lähettää kummeilleen muistamiset syntymä- ja nimipäivinä sekä muutamia kortteja / kirjeitä pitkin vuotta mm. syksyllä koulukuvan lähettämisen yhteydessä. Lisäksi viestittelee whatsappilla kummiensa kanssa. Erikseen ei joululahjasta kiitellä (lapsi uskoo edelleen joulupukkiin), syntymäpäivälahja useimmiten tulee henkilökohtaisesti, joten siinä yhteydessä tietenkin kiittää. Joululahjapaketin perille pääsyn kummi tietenkin näkee itsekin postin sivuilta.

Olisiko silti vanhemmille liian suuri vaiva kiittää lapsen puolesta?

Eiköhän ne vanhemmat kiitä, kun soittelevat kummille, sitä vain ei tehdä erikseen fanfaarien säestyksellä ja sillä mielellä, että huomaathan, miten fiksuja me ollaan.

Ei tarvita fanfaareja, tekstiviesti/sähköposti riittää tyyliin ”Paketti tuli perille, kiitos”. Joulun alla ainakin itseäni ihan oikeasti olisi kiinnostanut, että onkohan lapsen paketti ehtinyt ajoissa perille ja onko se ehditty vielä noutaakin toimituspisteestä.

Kyllä sinä voit tuota kysyä jos oikeasti kiinnostaa tietää ehtiikö viimetipassa lähettämäsi lahja perille. Mistä voi joku tietää että se sinua ahdistaa? On ihan oikeasti kovin paljon kiirettä perheellisellä työssäkäyvällä! Jos sinulla on itselläsi joku vaatimus, ole itse kysymässä koska ei tuota vaan kaikki hoksaa että pitää alkaa soittaa lähettäjälle. Kiva kun vielä haukut sen takia tuttusi, älä anna lahjaa jos se ahdistaa.

Minulla on  sellainen mielensäpahoittajatuttava, joka oikein kyttää ja odottaa, milloin joku käyttäytyy väärin tai epäkohteliaasti häntä kohtaan. Itse ei välitä käyttäytyä niin kivasti muita kohtaan, koska masennus, ahdistus jne. Hän myös jaksaa muistella jotain vuosia sitten sanomatta jääneitä kiitoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä erityisesti kiitellä. Lapsi lähettää kummeilleen muistamiset syntymä- ja nimipäivinä sekä muutamia kortteja / kirjeitä pitkin vuotta mm. syksyllä koulukuvan lähettämisen yhteydessä. Lisäksi viestittelee whatsappilla kummiensa kanssa. Erikseen ei joululahjasta kiitellä (lapsi uskoo edelleen joulupukkiin), syntymäpäivälahja useimmiten tulee henkilökohtaisesti, joten siinä yhteydessä tietenkin kiittää. Joululahjapaketin perille pääsyn kummi tietenkin näkee itsekin postin sivuilta.

Olisiko silti vanhemmille liian suuri vaiva kiittää lapsen puolesta?

Eiköhän ne vanhemmat kiitä, kun soittelevat kummille, sitä vain ei tehdä erikseen fanfaarien säestyksellä ja sillä mielellä, että huomaathan, miten fiksuja me ollaan.

Ei tarvita fanfaareja, tekstiviesti/sähköposti riittää tyyliin ”Paketti tuli perille, kiitos”. Joulun alla ainakin itseäni ihan oikeasti olisi kiinnostanut, että onkohan lapsen paketti ehtinyt ajoissa perille ja onko se ehditty vielä noutaakin toimituspisteestä.

Kyllä sinä voit tuota kysyä jos oikeasti kiinnostaa tietää ehtiikö viimetipassa lähettämäsi lahja perille. Mistä voi joku tietää että se sinua ahdistaa? On ihan oikeasti kovin paljon kiirettä perheellisellä työssäkäyvällä! Jos sinulla on itselläsi joku vaatimus, ole itse kysymässä koska ei tuota vaan kaikki hoksaa että pitää alkaa soittaa lähettäjälle. Kiva kun vielä haukut sen takia tuttusi, älä anna lahjaa jos se ahdistaa.

Käytin sanaa ”kiinnostaa” en ”ahdistaa”. En myöskään puhunut mitään soittamisesta, vaan teksti-/sähköpostiviestistä. Ahdistus on liian voimakas sana, sillä ei minua ahdista edes käytöstapoja omaamattomat moukat, jotka siirtävät moukkamaiset tapansa myös lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai lapsi itse, jos on sen ikäinen.

Minua ei muistettu tai koettu tarpeelliseksi kiittää, kun 3-vuotiaalle kummilapselleni lähetin ja kyllä se mua harmittaa. Kysyin lapsen vanhemmilta mitä lapsi toivoo ja sen myös hänelle hommasin ja lähetin. Ei tullut edes mitään viestiä perille menosta, ei kiitosta, ei vaikka kuvaa iloisesta lapsesta uuden toivotun lahjansa kanssa. Meinasin laittaa itse viestiä kun mitään ei kuulunut ja kysyä oliko lahja varmasti oikea, mutta en laittanutkaan kun ajattelin ettei ole minun tehtäväni muistutella että hei annoin muksulle lahjan.

Näissä "lahjoista ei kiitetty" -jutuissa aina jotkut perustelee kiittämättömyyttä sillä, että ei sitä joulutohinoissa muista tai ei siinä joulua viettäessä halua alkaa laittamaan viestejä sinne tänne. No, se kiitos lahjasta -viestin kirjoittaminen ei kauaa aikaa vie ja useita vastaanottajia jos on niin lähettää vaikka sen saman sitten kaikille.

Jaa jouluna kiittää lahjoista? Jonka joulupukki tuo?

Etkö voisi itse soittaa pakettisi perään jos epäilet ettei ehdikään ajoissa? Perheellisellä on kovin paljon tekemistä ja ehdittävää juuri ennen joulua. Kovin ilkeästi ajattelette, miksi lahjan saajalle pitää olla itsestään selvää soittaa kiitollisena lahjasta sen antajalle? Eikö teidän välinen ystävyys riitä miksi pitää olla vielä kiitollinen ja pyydellä kiitosta, sekö sinulle olikin lahjan takana syynä; että sinulle soitetaan ja ollaan kiitollisia? Muuten olet itsestäänselvyys? Kunnioita sinä itseäsi ja anna lahja koska välität, ei koska tahdot sillä arvostusta.

Seli seli. Kun ei ole käytöstapoja, niin ei se siitä selittelemällä miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitin joulupukkia kun se toi lahjat aattona.

Synttärilahjoista kiitämme aina, koska niillä on antaja.

Uskot siis vielä vanhana käppänänäkin, että joulupukki tuo lahjat?