Mitä kirja on saanut sinut itkemään/kyyneliin?

Tähtiin kirjoitettu virhe

Vaimo kävi lääkärissä

Nancy

Leon Uris: Exodus

Timo Sandberg: Pirunpesä

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät.

Valtosen kirja itketti niin, että jätin kesken.

***SPOILER***: Kuulin myöhemmin, miten se päättyy, ja olen iloinen, että jätin kesken.

Siri Hustvedt , Kaikki mitä rakastin.

Itkin valtoimenaan, oli todella riipaiseva loppuvaiheessa.

Seitsemännen portaan enkeli

Killing fields

Nämä tuli ekana mieleen.

Ei mikään.

Luen noin 50 kirjaa vuodessa, joten voin sanoa että kokeiltu on.

Veikkaan että lukemisen verkkainen tahti estää isompien tai yllättävien tunnekuohujen syntymisen.

Ihan toinen, aiheeseen etäisesti liittyvä, kulttuurin muoto on elokuvat. Niissä usein itken empaattisesti ja ihmettelen kehoni fyysisiä tuntemuksia kun kevyemmässä materiaalissa kotividemaiseati kuvauksen kohteena oleva henkilö saa tuta.

Jäähyväiset Einolle

Jojo Moyes: kerro minulle jotain hyvää. Kirja oli niin kaunis ja koskettava.

Yks kirja (joku Perhosen siipi tms) jossq lapsi sairastuu leukemiaan. Sinnittelin pitkään mut jossain vaiheessa tuli kauhea itkukohtaus ja lähes paniikki. Olin tosi nuori ku luin sen.

Tuntemattomassa sotilaassa kirjassa kohta ku lääkintäbussi joutuu tulitukseen. Voi sitä vollotusta.

On noita muitaki mut en muista nyt.

Still Alice itketti myös. Alzheimer koskettaa :(

Ulla-Leena Lundbergin Kökarin Anna

Täälläkin jo mainitut Bim mustakorva ja Täällä Pohjantähden alla. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja erityisesti Lopotti saivat itkemään sellaista räkähuutoitkua myös.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi, Harry Potter ja kuoleman varjelukset.

Taru sormusten herrasta on kyllä itkettänyt eniten, monissa eri paikoissa.

Puoliverinen prinssi minullakin. Suutuin ihan! Ja Kuoleman varjelusten loppu tietysti.

The fault in our stars. Siis vaikka heti alkumetreillä annetaan ymmärtää, ettei mitään toivoa ole. Mutta... no ne jotka ovat lukeneet tietävät miten siinä lukijaa viedään.

Sinä päivänä. Nainen olisi ansainnut kaikessa paljon parempaa.

Sormusten Herra, kun laiva lähtee harmaisiin satamiin. Ja Sam palaa kotiin.

Tie

Herman Sachnowitz: Se koskettaa myös sinua

Kertoo yhden miehen ja perheen tarinan Auschwitz-Birkenau -leirillä.... Istuin lukitussa vessassa lattialla ja itkin ja luin.  Olin jo ennen tätä lukenut aiheesta kertovia kirjoja, mutta tämä vain oli niin koskettava. En ole pystynyt lukemaan enää uudelleen...

Sitten välihuomautuksena, laittakaa kirjan JA kirjailijan nimi! ;)

Markus Zusacin The Book Thief (Kirjavaras). Olin silloin vaihto-opiskelijana Englannissa ja lastenkirjallisuuden kurssille piti lukea tuo (ei kyllä ole puhtaasti mikään lasten kirja, todellakaan). Muistan, miten paruin ankeassa opiskelijakopperossani työpöytäni ääressä.

Jojo Moyes - ne jotka ymmärtävät kauneutta. Pillitin koko kirjan lopun.

Kamasutra. Tajusin etten koskaan voi päästä pukille.

Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogia.

Käyttäjä8933 kirjoitti:

Ei mikään.

Luen noin 50 kirjaa vuodessa, joten voin sanoa että kokeiltu on.

Veikkaan että lukemisen verkkainen tahti estää isompien tai yllättävien tunnekuohujen syntymisen.

Ihan toinen, aiheeseen etäisesti liittyvä, kulttuurin muoto on elokuvat. Niissä usein itken empaattisesti ja ihmettelen kehoni fyysisiä tuntemuksia kun kevyemmässä materiaalissa kotividemaiseati kuvauksen kohteena oleva henkilö saa tuta.

Erikoista.