Oli puhetta, että menisimme äidille Tapanina. Nyt hän kuitenkin oli töykeä mulle, eikä huvittaisi mennä

Että puolustelkoot siellä nyt sitten taas kaikkia muita paitsi minua, mitäs väliä sillä, mitä mä tunnen hänelle on eikä ole ikinä ollutkaan. Oikein nautin kun hän saa kärsiä siitä, että mies sanoo mulle väärin ja äiti menee puolustamaan kaikkien muiden tunteita, koska siitä mä just näen, mikä äiti on. Epäreilu ja huono äiti ja vaikka mikä ei arvoiseni ihminen lainkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Että puolustelkoot siellä nyt sitten taas kaikkia muita paitsi minua, mitäs väliä sillä, mitä mä tunnen hänelle on eikä ole ikinä ollutkaan. Oikein nautin kun hän saa kärsiä siitä, että mies sanoo mulle väärin ja äiti menee puolustamaan kaikkien muiden tunteita, koska siitä mä just näen, mikä äiti on. Epäreilu ja huono äiti ja vaikka mikä ei arvoiseni ihminen lainkaan.

ap

Koska kyllä hän kuitenkin kärsii just siitä, etten souda vain ruodussa ja rivissä hyödyttäen muita uhraamatta ajatustakaan sille, miten itse olen onnellinen, hänestä itsensä toteuttaminen on kamalaa. Kih kih, mies vuokrasi asunnon toteuttaakseen itseään, joka on miehelle liian kallis, kih kih, toteuttakoot he nyt itseään siellä, liian kalliissa asunnossa, ja odotelkoon minua pelastamaan heidät autottomuudesta ja lämmityskuluista ja..... Sillä aikaa mä jatkan itseni hoitamista kuntoon!

ap

Eikä ne voi mulle yh tään mitään sen valossa, että tanssinko heille kun musiikki alkaa! Katsokaa, en tanssi!

Hahhahaha

ap

Ei asioita tuollalailla ratkota, kuin mun äiti koittaa. Kyllä on kumma ettei seitsemänkymppinen ihminen sitä tajua.

ap

Pitäis laittaa iso keskisormi seinäkoristeeksi ja kutsua äiti joskus kylään....

ap

Vähän kutkuttaa kyllä epätietoisuus siitä, mahtoiko äiti soittaa miehelleni ja ihmetellä, mikä mulla on. Vaikka voi olla, ettei soittanut. Äiti sanoijuuri eilisessä puhelussa, että mies on aina puolustanut minua hänelle. Että ei oikein voi odottaa liittolaista siitä kuitenkaan saavansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aloitit sitten uuden yksinpuheluketjun, kun kukaan ei viitsinyt aiempiin jorinoihisi kommentoida mitään. Usko jo, olet äärettömän vastenmielinen ja tylsä jankutuksinesi.

Miksi ilkeilet aloittajalle?

Jos äiti saisi miehestäni liittolaisen ei epäröisi hankkia sitä minun miehestäni mua vastaan, on just niitä äitejä.

ap

Mutta jos liittoutuisivatkin siellä minua vastaan, niin för all del. Lapsethan ne siinä vain häviäisivät, kun mulla ei ois enää tilaa heille heidän elämässään. Äitini änkeäisi sinne, koska hänellä ei ole noita vikoja persoonassaan. Mutta onneksi mies ei siedä sellaistakaan. Ja sitten jos joku ihmettelesi, etten ole lasteni kanssa voisin sanoa mieheni ja äitini kaapanneen heidät.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Mutta eihän mua lohduta se, että miehen harkittu virhe mitätöidään. Aivan kuin jos sua lyötäisiin tukilla ja joku tulisi vaihtamaan siihen halon, että katso sua lyötiin tällä! Ei se niin paljon voinut sattua!

ap

Ehkä äitisi oikeasti luuli sinun käsittäneen miehen sanat väärin ja että hän olisi puhunut kiusoittelusta eikä kiusaamisesta. Oli miten oli, niin en minä näe äitisi puheita pahoina. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on kuitenkin tarkoittanut hyvää, vaikka kaiketi hieman kömpelösti sen ilmaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Mutta eihän mua lohduta se, että miehen harkittu virhe mitätöidään. Aivan kuin jos sua lyötäisiin tukilla ja joku tulisi vaihtamaan siihen halon, että katso sua lyötiin tällä! Ei se niin paljon voinut sattua!

ap

Ehkä äitisi oikeasti luuli sinun käsittäneen miehen sanat väärin ja että hän olisi puhunut kiusoittelusta eikä kiusaamisesta. Oli miten oli, niin en minä näe äitisi puheita pahoina. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on kuitenkin tarkoittanut hyvää, vaikka kaiketi hieman kömpelösti sen ilmaisikin.

No, mies ei tarkoittanut hyvää, joten sellaisen puolustelemisen mulle voi vetää vessasta alas tai pahemminkin. Tunkea omaan perseeseensä vaikkapa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Mutta eihän mua lohduta se, että miehen harkittu virhe mitätöidään. Aivan kuin jos sua lyötäisiin tukilla ja joku tulisi vaihtamaan siihen halon, että katso sua lyötiin tällä! Ei se niin paljon voinut sattua!

ap

Ehkä äitisi oikeasti luuli sinun käsittäneen miehen sanat väärin ja että hän olisi puhunut kiusoittelusta eikä kiusaamisesta. Oli miten oli, niin en minä näe äitisi puheita pahoina. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on kuitenkin tarkoittanut hyvää, vaikka kaiketi hieman kömpelösti sen ilmaisikin.

Siis todellakin, puolustatko sä ihmistä, joka puolustelee mulle mua loukannutta miestäni!?

ap

Haha, äiti koitti vielä soittaa. Olin laittanut puhelimen takaisin päälle. En mä nyt vastaa. Mitä siitä hyödyttää enää keskustella, hän puolustelee mulle mua loukannutta ihmistä, paskaaks mä sellaisella mitään teen. Miettisi mieluummin, miten saisimme mieheni ymmärtämään tosiasioita, eli että jos tyttöni itkee puhelimessa ja mä lohdutan ja tuen, niin ei, se ei ole minulta lapseni kiusaamista. Vaan paljon arvokkaampaa ja parempaa.

ap

Äidin normaalit keinothan on ruveta moittimaan mua. Varmaan on nyt vähän vaikeeta, kun ei ilmeisesti jostain syystä sitä kuitenkaan halua tehdä. Puolustelee väärintekijää, joo-o, mutta ei sentäs koita moittia mua sen enempää. Noh, mua ei hänen mielipiteensä enää kiinnosta, vetäkööt ne perseeseensä vaan, ja alistukoot itse miehille tai kelle vaan, joka häntä väärinkohtelee.

ap

Ja miten mäkin tässä ilmapiirissä ja kohtelussa toimin ensi kerralla, kun lapseni soittaa ja on jostain suruissaan ja haluaa lohdutustani ja itkee puhelimeen? Kuules pikkuinen, ei äiti voi sinua nyt lohduttaa, koska isi uskoo, että äiti täällä kiusaa sinua, menepäs nyt vain ja ota nalle kainaloon tai pupu ja kerro huolesi niille. Näinkö?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Mutta eihän mua lohduta se, että miehen harkittu virhe mitätöidään. Aivan kuin jos sua lyötäisiin tukilla ja joku tulisi vaihtamaan siihen halon, että katso sua lyötiin tällä! Ei se niin paljon voinut sattua!

ap

Ehkä äitisi oikeasti luuli sinun käsittäneen miehen sanat väärin ja että hän olisi puhunut kiusoittelusta eikä kiusaamisesta. Oli miten oli, niin en minä näe äitisi puheita pahoina. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on kuitenkin tarkoittanut hyvää, vaikka kaiketi hieman kömpelösti sen ilmaisikin.

Miten ihmiset voivat lla näin harhaantuneita, että kuvittelevat ihmisen, joka on just loukannut minua puolustelemisen olevan hyvää tarkoittavaa mulle?

ap

MEnomaan se, että puolistellaan toiselle tätä loukannutta henkilöä on narsistien harrastamaa heikompiensa mielen murtamista. Te vain ette tajua sitä, koska läheisenne ei ole ollut narsisti. Joka ei siis ikinä tekisi samaa teille, jos te olisitte loukanneet toisia, ja nämä syyttäisivät siitä teitä, niin niin syyttäisi narsistikin ja oikein häpeäisi, että on äitinne/kumppaninne.

ap

Siis nimeonmaan, ei menomaan.

ap

Narsisti koittaa murtaa uhrinsa mielen ja tuo on nimenomaan yksi työkalu siinä. Narsisti puolustelee henkilöitä, jotka ovat satuttaneet narsistin uhria.

ap

Ja siis narsistin ja normaali-ihmisen erottaa siitä, että normaali ihminen muuttaa käytöstään, jos toinen sanoo, että "mieheni loukkasi minua tällä" ja lopettaa toiselle puolustamasta henkilöä, joka toista satutti.

Mutta ei narsisti. Narsisti ei tunnista laisinkaan murtavansa toisen, paitsi sikäli, että jos murtaa on niin kieroutuneesti tyytyväinen, saahan hän siinä toisen tavallaan valtansa alle ja hallintaansa, siitä narsisti nauttii, vaikka ei ehkä aina tajuaisi, että hän mursi sen toisen, hän vei toiselta minuuden ja kyvyn itsepuolustukseen.

Narsisti vain jatkaa, täysin tunteettomasti sen jankkaamista, että itsekin tosiaan tarkoittaa hyvää, vaikka sinä olisit kertonut narsistille, että sinua se asia itseasiassa loukkasi. Narsistista vain sillä on merkitystä, mitä hän tilanteessa sanoo, luulee ja näkee, mikään todellisuus ei kiinnosta narsistia, joka ei ymmärrä todellisuutta.

ap