Oli puhetta, että menisimme äidille Tapanina. Nyt hän kuitenkin oli töykeä mulle, eikä huvittaisi mennä

Sairas ei ole pelkästään aloittaja, vaan myös ketjuun osallistujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Myrsky vesilasissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Voi kumpa tämä olisi trolli. Minua niin säälittää tuo lapsi, jolla on kammottava ja sairas äiti. Ja tuo mummo, joka yrittää pitää vielä pakettia kasassa.

Olet todella sairas, hae apua. Toimit hirvittävän väärin lastasi kohtaan. Hän ihan itkee, koska pelkää sinua, ja saat tämänkin käännettyä itsesääliksi.

Mene lastesi luo, pyydä anteeksi, ja lupaa hoitaa itsesi kuntoon.

Äitisi ei tehnyt mitään väärin, mutta sinä olet tehnyt, aivan hirvittävällä tavalla.

Miten paha olo täytyy ihmisellä olla, ettet tunnista valehtelua? Valheen kertominen lienee sinulla niin verissä, että sulle on ihan okei pikkuisen muunnella asioita itsellesi sopiviin asentoihin, ettet joudu toteamaan ongelmiasi itsessäsi?

ap

ap

Tuon tason ’valhe’ on vain lepyttelyä, että et tuhoaisi lapsiasi enempää kuin olet jo tehnyt. Toimintasi on kammottavaa ja olet sairas.

Äitisi on sinulle liian kiltti. Mutta sinä narsistina olet varmaan aina rankaissut häntä niin pahasti kaikesta pienestäkin kritiikistä, ettei hän enää uskalla puhua sinulle totta.

Ei se ollut lepyttelyä, ymmärrätkö? :D Lepyttelyä olisi ollut sanoa, että "miten se mies voi sanoa tuollaista, koska se ei ollut totta? Miksi miehesi ei ihmeessä ollut aikuinen ja pyytänyt puhua sinun kanssasi, ennen kuin menee sanomaan tuollaista lapselle mikä osoittautuukin virhetulkinnaksi?" Se olisi ollut lepyttelyä. Ja lisäksi totta. Lepyttelyyn ei hei katsos tarvita mitään valheita, moni meistä tietää sen, mutta eivät toki joka perhe.

ap

Äitisi valehtelee sinulle, koska totuus olisi se, että olet kammottava ja paha äiti, ja tuhoat ihmiset lähelläsi. Hän yrittää suojella lapsiasi ja miestäsi sinulta.

Soitit äidillesi, kun miehesi yritti selvitä kamalasta tilanteesta niin, ettei lapsesi vahingoittuisi kovin paljon. Ja äitisi yritti lepyttää sinua, mutta on selvä, ettei hän halua haukkua syytöntä osapuolta, miestäsi, tilanteessa, missä sinä käyttäydyt kuin psykopaatti.

Sinä olet ainoa, joka teki väärin, ja teit todella pahasti väärin.

Tästäkin harhaluuloisesta jankutuksesta huomaa, ettet ole oikeasti täällä auttamassa minua, vaan olet purkamssa ketjussa yhtälailla patoutuneita pahanolosi tunteita minuun, kuin minäkin.

Muille tiedoksi tästä analyysistä: ette ehkä tunnista näitä hulluja, ellette ole eläneet sellaisen kanssa. Mä olen.

ap

-----------------------------------------------------------------------

So watch and learn

I won't tell you twice

Kannattaa todellakin koertää nämä ihmiset kaukaa ja varoa heitä.

No en todellakaan ole täällä auttamassa sinua, miksi olisin? Et sinäkään ole täällä auttamassa minua, mutta minä en olekaan harhainen narsisti, joka luulee olevansa maapallon keskipiste.

Ja kyllä, sinä olet elänyt hullun kanssa. Mutta syytät silti muita, etkä sitä hullua, eli itseäsi.

Ja siis jotkut ovat täällä tosiaan auttamassa minua, koska kokevat, että heidän oma tilanteensa on minun tilannettani niin paljon parempi, että heillä on minulle jotain annettavaa, että minunkin vointini paranisi. Sinuahan se ei tietenkään koske, niinhän mäkin jo sanoin... Muiden myötätunto lämmittää, koska omat läheiseni tekevät pahoinvointia minulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sairas ei ole pelkästään aloittaja, vaan myös ketjuun osallistujat.

Totta, alkoi tuntua vähän sairaalta. Palaan takaisin jouluun. Hyvää joulua kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Myrsky vesilasissa.

Jos sinuakin ois koko ikäsi kiusattu vastaavalla tavalla niin ei se sitä sulle olisi. Pienetkin asiat voivat olla vaikeita toisille, vaikka toisille eivät olisikaan. Esim. en tajua, kuka nainen ottaa mieheltä pataan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Voi kumpa tämä olisi trolli. Minua niin säälittää tuo lapsi, jolla on kammottava ja sairas äiti. Ja tuo mummo, joka yrittää pitää vielä pakettia kasassa.

Olet todella sairas, hae apua. Toimit hirvittävän väärin lastasi kohtaan. Hän ihan itkee, koska pelkää sinua, ja saat tämänkin käännettyä itsesääliksi.

Mene lastesi luo, pyydä anteeksi, ja lupaa hoitaa itsesi kuntoon.

Äitisi ei tehnyt mitään väärin, mutta sinä olet tehnyt, aivan hirvittävällä tavalla.

Miten paha olo täytyy ihmisellä olla, ettet tunnista valehtelua? Valheen kertominen lienee sinulla niin verissä, että sulle on ihan okei pikkuisen muunnella asioita itsellesi sopiviin asentoihin, ettet joudu toteamaan ongelmiasi itsessäsi?

ap

ap

Tuon tason ’valhe’ on vain lepyttelyä, että et tuhoaisi lapsiasi enempää kuin olet jo tehnyt. Toimintasi on kammottavaa ja olet sairas.

Äitisi on sinulle liian kiltti. Mutta sinä narsistina olet varmaan aina rankaissut häntä niin pahasti kaikesta pienestäkin kritiikistä, ettei hän enää uskalla puhua sinulle totta.

Ei se ollut lepyttelyä, ymmärrätkö? :D Lepyttelyä olisi ollut sanoa, että "miten se mies voi sanoa tuollaista, koska se ei ollut totta? Miksi miehesi ei ihmeessä ollut aikuinen ja pyytänyt puhua sinun kanssasi, ennen kuin menee sanomaan tuollaista lapselle mikä osoittautuukin virhetulkinnaksi?" Se olisi ollut lepyttelyä. Ja lisäksi totta. Lepyttelyyn ei hei katsos tarvita mitään valheita, moni meistä tietää sen, mutta eivät toki joka perhe.

ap

Äitisi valehtelee sinulle, koska totuus olisi se, että olet kammottava ja paha äiti, ja tuhoat ihmiset lähelläsi. Hän yrittää suojella lapsiasi ja miestäsi sinulta.

Soitit äidillesi, kun miehesi yritti selvitä kamalasta tilanteesta niin, ettei lapsesi vahingoittuisi kovin paljon. Ja äitisi yritti lepyttää sinua, mutta on selvä, ettei hän halua haukkua syytöntä osapuolta, miestäsi, tilanteessa, missä sinä käyttäydyt kuin psykopaatti.

Sinä olet ainoa, joka teki väärin, ja teit todella pahasti väärin.

Tästäkin harhaluuloisesta jankutuksesta huomaa, ettet ole oikeasti täällä auttamassa minua, vaan olet purkamssa ketjussa yhtälailla patoutuneita pahanolosi tunteita minuun, kuin minäkin.

Muille tiedoksi tästä analyysistä: ette ehkä tunnista näitä hulluja, ellette ole eläneet sellaisen kanssa. Mä olen.

ap

-----------------------------------------------------------------------

So watch and learn

I won't tell you twice

Kannattaa todellakin koertää nämä ihmiset kaukaa ja varoa heitä.

No en todellakaan ole täällä auttamassa sinua, miksi olisin? Et sinäkään ole täällä auttamassa minua, mutta minä en olekaan harhainen narsisti, joka luulee olevansa maapallon keskipiste.

Ja kyllä, sinä olet elänyt hullun kanssa. Mutta syytät silti muita, etkä sitä hullua, eli itseäsi.

No lasteni takia ja tietenkin muutenkin, että maailma olisi osaltasi taas parempi paikka elää, tietenkin. Vai....välititköhän sä niistä seikoista sittenkään minkään vertaa? Mä ainakin jos neuvon jotakuta palstalla, niin auttaakseni häntä hänen ongelmissaan, totta kai. Mitäs järkeä siinä muuten olisi?

ap

Tässä sulle neuvo, joka tekee tästä palstasta paremman: pidä turpasi kiinni, raivohullu.

En mä neuvo muita koittaen auttaa itseäni :D Kuten sä :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Haukotus... menet sinne, nielet kiukkusi ja se siitä. Jos vanhempien kanssa haluaa olla tekemisissä, niin tiettyä nöyryyttä ja kovaa nahkaa tulee osoittaa. Tietysti voit haluta olla myös oikeassa, mutta sitten ei varmaan tarvitse olle tekemisissä.

--------------------

Väärä neuvo. Jos vanhemmat ovat lähes koko lapsen eliniän kyselleet tätä huonosti, ei ole MITÄÄN velvollisuutta mennä käymään tai pitää yhteyttä. Eikä varsinkaan olla nöyrä! Tästä lähin on ajateltava OMAA hyvinvointiaan. EI vanhempien.

*kohdelleet* huonosti

Terapiassa käynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukotus... menet sinne, nielet kiukkusi ja se siitä. Jos vanhempien kanssa haluaa olla tekemisissä, niin tiettyä nöyryyttä ja kovaa nahkaa tulee osoittaa. Tietysti voit haluta olla myös oikeassa, mutta sitten ei varmaan tarvitse olle tekemisissä.

--------------------

Väärä neuvo. Jos vanhemmat ovat lähes koko lapsen eliniän kyselleet tätä huonosti, ei ole MITÄÄN velvollisuutta mennä käymään tai pitää yhteyttä. Eikä varsinkaan olla nöyrä! Tästä lähin on ajateltava OMAA hyvinvointiaan. EI vanhempien.

No aloittajan tapauksessa tästä ei kuitenkaan ole kyse. Hän on kertonut esimerkkeinä huonosta kohtelusta vain ihan tavallisia arkisia tilanteita, ei mitään oikeasti pahaa.

Omasta toiminnastaan taas hän kertoo jatkuvasti aika kammottavaa tarinaa. Hänen lapsiaan tässä tulisi suojella.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa käynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukotus... menet sinne, nielet kiukkusi ja se siitä. Jos vanhempien kanssa haluaa olla tekemisissä, niin tiettyä nöyryyttä ja kovaa nahkaa tulee osoittaa. Tietysti voit haluta olla myös oikeassa, mutta sitten ei varmaan tarvitse olle tekemisissä.

--------------------

Väärä neuvo. Jos vanhemmat ovat lähes koko lapsen eliniän kyselleet tätä huonosti, ei ole MITÄÄN velvollisuutta mennä käymään tai pitää yhteyttä. Eikä varsinkaan olla nöyrä! Tästä lähin on ajateltava OMAA hyvinvointiaan. EI vanhempien.

No aloittajan tapauksessa tästä ei kuitenkaan ole kyse. Hän on kertonut esimerkkeinä huonosta kohtelusta vain ihan tavallisia arkisia tilanteita, ei mitään oikeasti pahaa.

Omasta toiminnastaan taas hän kertoo jatkuvasti aika kammottavaa tarinaa. Hänen lapsiaan tässä tulisi suojella.

No voit ottaa esimerkiksi tämän mieheni toiminnan ja äitini suhtautumiseni siihen. Huomaan kertoessani sitä, että minulta meinaa helposti jäädä mainitsematta se, etten itkettänyt lasta, saatan alkaa kertoa vain, että mies sanoi, että kiusaan lasta. Joten moni menneisyydessä minuun kohdistettu vääryys saattaa kärsiä samasta ongelmasta, objektiivisuuden puutteesta silloin kun se suosii minua, koska kotona ei koskaan ollut ketään muistuttamassa minun oikeuksistani. Nyt tilanne on tuore ja osaan kertoessa kiinnittää huomiota siihen, ettei lukijalle voi olla päivänselvää sanomatta, mitä itse tein, vaikka minulle onkin. Minä tiedän, että olin siinä nimenomaan hyvä äiti ja on hassua kun se pitää erikseen joillekin kertoa, tai he olettavat että äitini/mieheni oli syytöksineen oikeassa. Koska koko marinassa ja pahan olon synnyssä itselleni ei olisi oikein mitään järkeä, jos olisin kiusannutkin lastani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa käynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukotus... menet sinne, nielet kiukkusi ja se siitä. Jos vanhempien kanssa haluaa olla tekemisissä, niin tiettyä nöyryyttä ja kovaa nahkaa tulee osoittaa. Tietysti voit haluta olla myös oikeassa, mutta sitten ei varmaan tarvitse olle tekemisissä.

--------------------

Väärä neuvo. Jos vanhemmat ovat lähes koko lapsen eliniän kyselleet tätä huonosti, ei ole MITÄÄN velvollisuutta mennä käymään tai pitää yhteyttä. Eikä varsinkaan olla nöyrä! Tästä lähin on ajateltava OMAA hyvinvointiaan. EI vanhempien.

No aloittajan tapauksessa tästä ei kuitenkaan ole kyse. Hän on kertonut esimerkkeinä huonosta kohtelusta vain ihan tavallisia arkisia tilanteita, ei mitään oikeasti pahaa.

Omasta toiminnastaan taas hän kertoo jatkuvasti aika kammottavaa tarinaa. Hänen lapsiaan tässä tulisi suojella.

No voit ottaa esimerkiksi tämän mieheni toiminnan ja äitini suhtautumiseni siihen. Huomaan kertoessani sitä, että minulta meinaa helposti jäädä mainitsematta se, etten itkettänyt lasta, saatan alkaa kertoa vain, että mies sanoi, että kiusaan lasta. Joten moni menneisyydessä minuun kohdistettu vääryys saattaa kärsiä samasta ongelmasta, objektiivisuuden puutteesta silloin kun se suosii minua, koska kotona ei koskaan ollut ketään muistuttamassa minun oikeuksistani. Nyt tilanne on tuore ja osaan kertoessa kiinnittää huomiota siihen, ettei lukijalle voi olla päivänselvää sanomatta, mitä itse tein, vaikka minulle onkin. Minä tiedän, että olin siinä nimenomaan hyvä äiti ja on hassua kun se pitää erikseen joillekin kertoa, tai he olettavat että äitini/mieheni oli syytöksineen oikeassa. Koska koko marinassa ja pahan olon synnyssä itselleni ei olisi oikein mitään järkeä, jos olisin kiusannutkin lastani.

ap

Siis tarkennan: ....saattaa kertoessani niistä kärsiä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Mutta eihän mua lohduta se, että miehen harkittu virhe mitätöidään. Aivan kuin jos sua lyötäisiin tukilla ja joku tulisi vaihtamaan siihen halon, että katso sua lyötiin tällä! Ei se niin paljon voinut sattua!

ap

Ja siis en usko, että saan miestä koskaan kunnioittamaan minua ja mies on sitten masentunut, jos mä soitan sille ja sanon, että mulla on paha olla siitä mitä hän sanoi. Koska se on sekopää kurkunviiltäjä, tappakoot lapset siihen uskoon, että äitinsä heitä kiusaa. Kun haluaa sen kerran mulle tehdä. Vaikka siinä kohdassa olin hyvä äiti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Ja mieshän oli tarkoituksellisesti ilkeä, ei pyytänyt anteeksi jos edes katsos pystyy myöntämään itselleen olleensa tuossa väärässä. Missä on anteeksipyyntöpuhelu?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi nyt tällä kertaa teki väärin? Mistä hänelle olet loukkaantunut??

Mies sanoi 8-vuotiaalleni, joka puhui kanssani puhelimessa, että älä välitä, äiti vain kiusaa, kun lapsi soitti siis ja itki hermostuksissaan sitä, etteivät he ole saaneet oikein siivottua jouluksi. Tunsin kyllä sillä lailla piston sydämessäni, että olen kiukutellut sotkuista ennen joulua miehelle ja lapsillekin, kun vielä asuin siellä, mutta siis tänä vuonna en asu kotona, joten en ollut ollut paikalla. Lohdutin lasta ja sanoin, että ei äitiä nyt yhtään haittaa, vaikka oiskin sotkuista kun äiti tulee ja että jos lasta haittaakin, niin olen pahoillani, ettemme me vanhemmat ole saaneet siistimpää jouluksi. Niin mies ymmärsi mun kiusaavan lasta. Aika törkeää syyttää siitä, vaikka ei olllut mitään hajua, mitä mä puhun toisessa päässä, ja jos tuollaista epäilee, niin tulisi sanomaan puhelimeen sen ensin mulle, mitä lapselle tuollaista valehtelee?

Mulle tuli siitä niin paha olo, että oli pakko soittaa jollekin, ja sain äidin kiinni. Tiesin, ettei äiti ehkä mua ymmärtäisi, mutta loukkaannuin siitä, ja mulle tuli tästä paha olo, kun äiti RATKAISI asian, mun ongelmani valheella hänkin: hän sanoi mulle, että kuule, sun miehesi tarkoitti vain, että sä kiusoittelit lasta. Sanoin, että eikä tarkoittanut, vaan tarkoitti, että kiusasin lasta, vaikka en kiusannut. Vaan lohdutin! Olin hyvä äiti! Niin äitini ei kykene uskomaan, että mies teki mulle pahan olon vaan hiljentääkseen minut ratkoo asioita valheella. Sanoin äidille, että soita miehelle ja kysy, kiusoitteluako hän tarkoitti, niin pysytään rehellisyydessä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niinäiti ei soittanut (tietenkään, ei kehtaa). Mutta kehtaa valehdella mulle. Ja sen valheen takia miehen tekoa ei voinut tuomita, ja tästälähin olen tässä asiassa äidilleni hullu pahoine oloineni, koska asiahan ei ollut niin kuin mä sanoin jne jne jne.

ap

Miehesihän se tuossa ikävästi sanoi, mutta sinä olet vihainen äidillesi? Kertomuksesi mukaan äitisi halusi vain lohduttaa sinua ja sinä suutuit siitä. Onko miehesi yleensä ilkeä sinua kohtaan, vai miksi oletat että äitisi uskoisi hänen olleen nyt tässä tilanteessa tarkoituksellisesti ilkeä sinua kohtaan?

Ja mieshän oli tarkoituksellisesti ilkeä, ei pyytänyt anteeksi jos edes katsos pystyy myöntämään itselleen olleensa tuossa väärässä. Missä on anteeksipyyntöpuhelu?

ap

Anteeksipyyntöäsi odotellessa.

Ohis; mulle tulee väistämättä mieleen asperger.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voisin koittaa vedota tekosyyhyn. Opin lapsuudenkodissa, että ihmiset mieluummin kuulevat tekosyitä, jos en halua tehdä heidän kanssaan jotain, kuin arvostaisivat minua sen verran, että haluavat minun selvittävän asiaa heille. Osalla onkin näin, tosin se on sitten outoa, kun selän takana puhuvat pahaa muista, että silläkin oli vain tekosyy, jos se häiritsee niin anteeksi vain, on heidän vastuullaan pyytää toista kertomaan, mistä kenkä puristaa, eikä epäkypsinä haukuskella.

ap

Ymmärrän hyvin tämän tilanteen. Samanlaista kokemusta mullakin. Hyvin kirjoitettu!

Njonni, äiti soitti äsken ja oli edelleen täysin ymmärtämätön siitä, miten mies pahoitti mieleni ja sanoi vain, miten muillakin on varmaan paha olla, "ota huomioon se". Sanoin, että no mitä mä voin tehdä? Mennä entistä kauemasko, niin ei kun entäs jos menisin lähemmäs? Sanoin, etten halua mennä purkamaan vihaani lapsiin niin siihen tuli pelkkää avutonta nyintää, ei kyennyt keksimään vastausta siihen. Löin lopulta luurin korvaan ennen kuin aloin huutaa. Sanoin monta kertaa, että luulin, että mies voi nyt kasvattaa lapsia kanssani, kun se on ainakin mulle helpompaa, mutta että mies sanookin tuollaista. Äitiä ei hetkauttanut se, miten mies suhtautuu minuun laisinkaan. Pistin puhelimen kiinni, siellähän soittelee, jos on asiaa. Varmaan tuli sitten selväksi, että emme ole tulossa. Puhelun lopuksi sanoin vielä, ettämikä idiootti olen ollut, kun olen kuvitellut voivani tehdä muita onnelliseksi ja elänyt sen mukaan, enkä tehnyt itseäni onnelliseksi, että tästä lähtien aion ainoastaan ajatella miten tulen itse onnelliseksi, se miten muut tulevat onnellisiksi on heidän pänsärkynsä sitten. Taas nyintää äidiltä, varmaan vähän vaikeaa käsittää, pitäisikö haukkua mua, rauhoitella, mennä itseensä, soittaa miehelleni(??) vai mitä. Siinähän nyt miettii.

Yleensä se olen ollut minä, joka äidin raivon jälkeen mietin noita vaihtoehtoja, että mitä ihmettä teen? :((

Hah, sain pikkuisen oltua se minä, joka haluankin olla, mun yli ei kävellä, ja sä et mulle määräile, miten mun tulee tuntea ja hyväksy valheita minusta joita mä mietin, miten "muillakin on paha olla". Joo-o, voipi olla muillakin paha olla, mutta mun paha olo hodetaan nyt, hoitakoot muut omansa, mutta EI MUN verellä.

ap

Niin, ja ehdin yskiäkin pari kertaa oikein valittavan kuuloisesti (ihan aitoa yskää) sinne väliin, että "sqin muuten tällaisen kauhean yskän, köh kööööh.

ap