Lue keskustelun säännöt.
Isyysloman tarkoitus ei ole mikään isien pikku huviloma
Perhana. Täällä tuore isukki kuvittelee että isyysloma on joku huviloma. Valvoo yöt (ei hoida vauvaa kumminkaan kun vauva herää) ja nukkuu koko aamupäivän ja iltapäivään saakka.
Ei ihme että moni äiti on räjähtäneen näköinen kuten minä nyt. Ja haisen pahalle. Väsyttää. Muisti pätkii.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaikenTäsmälleen sama kokemus. Kun olin vuoden elänyt ilman yhtään kokonaista yöunta, aloin olla siinä pisteessä että näin pikku-ukkoja töissä. Mies oli hoitovapaalla, mutta minä jouduin hoitamaan yöt, koska mies raivostui silmittömästi jos hänen yöuntaan häirittiin ja siinä oli kaikkien elämä piloilla. Mahdoton yhtälö, erosin.
Jep, täällä myös sama. Mies lupaa hoitaa jonkun yön että saan nukuttua, ei herää lapsen itkuun, minä herään ja herätän miehen. Mies kiroilee ja menee vauvan luo, puhuu kovaan ääneen "nuku nyt jo tai saat jäädä tänne yksin huutamaan."
Minä sanon että haluaa varmaan maitoa.. Mies laittaa maidon ja syöttää, vauva huutaa. Mies uhkaa taas jättää yksin huutamaan jos ei hiljenee, minä sanon että tuli varmaan kakka nyt kun söi.. Juu kakka oli mies vaihtaa vaipan. Mies jättää vauvan huutamaan sänkyyn "kai se joskus nukahtaa, minä ainakin nukun nyt."
Minä menen ja rauhoitan vauvan, nopeammin olisin päässyt nukkumaan kun olisin mennyt heti itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Jos joku lapseton erehtyy tällä palstalla sanomaan elämäänsä raskaaksi, niin saa hyvin äkkiä 1000 kiloa vauvavuoden väsyttämoä äityleitä niskaansa. Keillä ne päät onkaan perseessä?
Ruotsalaiset miehet pitää isyyslomia toukokuussa, sattuneesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Tiesitkö että joissakin maissa univelkaa käytetään kidustusvälineenä? Siihen lisäät hormonit, uusi elämäntilanne ja se huutava nyytti niin se todellakin voi olla vitun rankkaa. Ja jos tuohon vielä lisäät miehen joka on kuin kivireki niin avot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Juuri näin. Kaikkien luonne ei vaan ole äitiyttä varten, ja siksi siitä tulee ns. helvetin rankkaa joillekin. Siitä huolimatta voi selviytyä ja hoitaa lapsensa kunnolla, mutta jossain silti mättää. Normaalielo ei lapsen kanssa ole niin kamalaa, että sen rankkuutta tarvitsee voimasanoin korostaa. Olisipa kamalaa kuulla omalta äidiltä kommentti, miten helvetin rankkaa minun kanssa oli kun olin pieni.
Nyt projisoit omia traumojasi tähän asiaan. Normaalielo voi olla ihan normaalin lapsen kanssa helvetin rankkaa. Se nyt on fakta eikä sokerikuorrutus sitä muuta.
Ja hyvin harva on syntyjään äiti. Suurin osa kasvaa siihen lapsen syntymän myötä. Kaikki ei edes rakasta lastaan heti vaan se rakkaus kasvaa ajan myötä ihan kuten osalla iseistä. En tajua miksi Suomessa on niin iso tabu se että äidit ei ole täydellisiä tai tuntee vauvavuoden melkein sietämättömän raskaana tai se ettei välttämättä heti rakasta sitä lastaan. Onko ihme että osa äideistä väsyy ja sitten niitä lapsia päätyy pakastimeen.
Jos jollekkin vauva vuosi on helppo jne hyvät sille mutta niille joille se ei ole ei auta tulla hurakastelemaan ja kiillottamaan sitä omaa sädekehää toisen kurjuudella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Ja vaimo teki sitten kotityöt ja ruuat kun tuli kotiin. Varmasti mukavaa aikaa myös vaimosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Juuri näin. Kaikkien luonne ei vaan ole äitiyttä varten, ja siksi siitä tulee ns. helvetin rankkaa joillekin. Siitä huolimatta voi selviytyä ja hoitaa lapsensa kunnolla, mutta jossain silti mättää. Normaalielo ei lapsen kanssa ole niin kamalaa, että sen rankkuutta tarvitsee voimasanoin korostaa. Olisipa kamalaa kuulla omalta äidiltä kommentti, miten helvetin rankkaa minun kanssa oli kun olin pieni.
Nyt projisoit omia traumojasi tähän asiaan. Normaalielo voi olla ihan normaalin lapsen kanssa helvetin rankkaa. Se nyt on fakta eikä sokerikuorrutus sitä muuta.
Ja hyvin harva on syntyjään äiti. Suurin osa kasvaa siihen lapsen syntymän myötä. Kaikki ei edes rakasta lastaan heti vaan se rakkaus kasvaa ajan myötä ihan kuten osalla iseistä. En tajua miksi Suomessa on niin iso tabu se että äidit ei ole täydellisiä tai tuntee vauvavuoden melkein sietämättömän raskaana tai se ettei välttämättä heti rakasta sitä lastaan. Onko ihme että osa äideistä väsyy ja sitten niitä lapsia päätyy pakastimeen.
Jos jollekkin vauva vuosi on helppo jne hyvät sille mutta niille joille se ei ole ei auta tulla hurakastelemaan ja kiillottamaan sitä omaa sädekehää toisen kurjuudella
Nyt kiinnostaa - mitähän traumoja mulla on tuon aiemman viestini perusteella? En keksi yhtäkään, vaikka kuinka koitan miettiä. En ole kommentoinut aiemmin tähän ketjuun, joten päätelmäsi teit tuon yhden viestin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Ja vaimo teki sitten kotityöt ja ruuat kun tuli kotiin. Varmasti mukavaa aikaa myös vaimosta.
Näin täytyy olla, koska muuten äiti ei olisi marttyyri eikä mies sika, josta kuuluu erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Kotona lapsen kanssa on aika mukavaa, kun siihen osaa suhtautua niin. Ei tarvitse laittautua töihin vaan voi olla mukavissa vaatteissa koko päivän. Ja joku tuossa kitisi ruuanlaitosta, terveellistä ruokaa tekee parin päivän satsin puolessa tunnissa. Siitä hommasta suoriutuu myös miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Juuri näin. Kaikkien luonne ei vaan ole äitiyttä varten, ja siksi siitä tulee ns. helvetin rankkaa joillekin. Siitä huolimatta voi selviytyä ja hoitaa lapsensa kunnolla, mutta jossain silti mättää. Normaalielo ei lapsen kanssa ole niin kamalaa, että sen rankkuutta tarvitsee voimasanoin korostaa. Olisipa kamalaa kuulla omalta äidiltä kommentti, miten helvetin rankkaa minun kanssa oli kun olin pieni.
Nyt projisoit omia traumojasi tähän asiaan. Normaalielo voi olla ihan normaalin lapsen kanssa helvetin rankkaa. Se nyt on fakta eikä sokerikuorrutus sitä muuta.
Ja hyvin harva on syntyjään äiti. Suurin osa kasvaa siihen lapsen syntymän myötä. Kaikki ei edes rakasta lastaan heti vaan se rakkaus kasvaa ajan myötä ihan kuten osalla iseistä. En tajua miksi Suomessa on niin iso tabu se että äidit ei ole täydellisiä tai tuntee vauvavuoden melkein sietämättömän raskaana tai se ettei välttämättä heti rakasta sitä lastaan. Onko ihme että osa äideistä väsyy ja sitten niitä lapsia päätyy pakastimeen.
Jos jollekkin vauva vuosi on helppo jne hyvät sille mutta niille joille se ei ole ei auta tulla hurakastelemaan ja kiillottamaan sitä omaa sädekehää toisen kurjuudella
Nyt kiinnostaa - mitähän traumoja mulla on tuon aiemman viestini perusteella? En keksi yhtäkään, vaikka kuinka koitan miettiä. En ole kommentoinut aiemmin tähän ketjuun, joten päätelmäsi teit tuon yhden viestin perusteella.
On_oltava_traumoja jos muka viihtyy lasten kaa kotona!! Jos kotona on kivaa, niin siitä täytyy olla hiljaa tai av-marttyyrimamma pahoittaa mielensä. Äläkä vaan erehdy sanomaan miestä päteväksi hoitajaksi NE SIAT EI OSAA MITÄÄN!!!1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän niinkin, että yleensä on paiskottu töitä ennen isyyslomaa. Sen jälkeen on kiva vähän huilia. Ei se imetysaika niin pitkä ole. Siinä on helpointa ottaa vauva viereen imemään ja ottaa samalla torkut Kyllä isä voi isyysvapaalla siivota kodin iltapäivälläkin. Ei tarvitse aamu kuudelta herätä imuroimaan. Ja ruuat isi voi myös valmistaa helpoimman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Parin tunnin päästä pitäisi olla jo kahvittelupaikassa. Mies nukkuu yhä.
Mäkään en oo mitään tehnyt vaikka kuudesta asti hereillä ollut ja nukkunut huikeat 2 tuntia ennen kun vauva herätti edellissyötöltä. Auto lumen alla ja koira kusettamatta. En ole pukeutunut, pakannut hoitolaukkua, koska ei kiinnosta eikä huvita enkä jaksa.
Istunut vaan ja juonu kolme mukia kahvia. Tosin ei se piristä yhtään.Kohta nousee paskamyrsky jos ei aio jo nousta ylös kun tajuaa että kiire tuli. Aion madella muksun pukemisen ja syöttämisen kanssa. Matelen omankin pukemisen kanssa. Mulla ei ole kiire mihinkään. Väsyttää, mutta ei sitä nukutuksi saa enää ollenkaan, unen päästä ei vaan saa kiinni ollenkaan.
Mua ei vaan kiinnosta hittojakaan jos aikataulu kusee. Ei muuten kuse mun tai vauvan vuoksi, itepähän herra vaan makaa perse homeessa. En aio herättääkään. Minä en ole miehen äiti enkä olisi halukas muutenkaan mihinkään lähtemään.2 tuntia ja täytys olla jo kyläpaikassa....
Olen jo tottunut siihen että minun vika kun aikataulu kusi ja kiire tuli -.-
Nyt täytyy kysyä, että miksi olet edes lupautunut menemään minnekään kylään jos noin väsyttää? Itselläni ei ole vielä edes lapsia välittämässä öisin, mutta en todellakaan lähde minnekään kyläilemään jos en ole saanut nukuttua. Sano miehelle että menee lapsen kanssa kahdestaan jos haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin tunnin päästä pitäisi olla jo kahvittelupaikassa. Mies nukkuu yhä.
Mäkään en oo mitään tehnyt vaikka kuudesta asti hereillä ollut ja nukkunut huikeat 2 tuntia ennen kun vauva herätti edellissyötöltä. Auto lumen alla ja koira kusettamatta. En ole pukeutunut, pakannut hoitolaukkua, koska ei kiinnosta eikä huvita enkä jaksa.
Istunut vaan ja juonu kolme mukia kahvia. Tosin ei se piristä yhtään.Kohta nousee paskamyrsky jos ei aio jo nousta ylös kun tajuaa että kiire tuli. Aion madella muksun pukemisen ja syöttämisen kanssa. Matelen omankin pukemisen kanssa. Mulla ei ole kiire mihinkään. Väsyttää, mutta ei sitä nukutuksi saa enää ollenkaan, unen päästä ei vaan saa kiinni ollenkaan.
Mua ei vaan kiinnosta hittojakaan jos aikataulu kusee. Ei muuten kuse mun tai vauvan vuoksi, itepähän herra vaan makaa perse homeessa. En aio herättääkään. Minä en ole miehen äiti enkä olisi halukas muutenkaan mihinkään lähtemään.2 tuntia ja täytys olla jo kyläpaikassa....
Olen jo tottunut siihen että minun vika kun aikataulu kusi ja kiire tuli -.-Nyt täytyy kysyä, että miksi olet edes lupautunut menemään minnekään kylään jos noin väsyttää? Itselläni ei ole vielä edes lapsia välittämässä öisin, mutta en todellakaan lähde minnekään kyläilemään jos en ole saanut nukuttua. Sano miehelle että menee lapsen kanssa kahdestaan jos haluaa
Valvottamassa ei välittämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Kotona lapsen kanssa on aika mukavaa, kun siihen osaa suhtautua niin. Ei tarvitse laittautua töihin vaan voi olla mukavissa vaatteissa koko päivän. Ja joku tuossa kitisi ruuanlaitosta, terveellistä ruokaa tekee parin päivän satsin puolessa tunnissa. Siitä hommasta suoriutuu myös miehet.
No jopas. Miksi mies saa olla kotona mukavissa vaatteissa, kun täällä se on naisille ehdoton ei. Naisen pitää äitiyslomallakin pukeutua seksikkäästi miehen mieliksi, mitään mukavia ja käytännöllisiä verkkareita ei saa olla. Hiukset pitää laittaa ja täysi meikki tietysti, ettei vaan näytä epäseksikkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän niinkin, että yleensä on paiskottu töitä ennen isyyslomaa. Sen jälkeen on kiva vähän huilia. Ei se imetysaika niin pitkä ole. Siinä on helpointa ottaa vauva viereen imemään ja ottaa samalla torkut Kyllä isä voi isyysvapaalla siivota kodin iltapäivälläkin. Ei tarvitse aamu kuudelta herätä imuroimaan. Ja ruuat isi voi myös valmistaa helpoimman kautta.
Ei voi. Kyllä miehenkin pitää tehdä kunnollista ruokaa eikä pelkkää ranskalaisia ja kalapuikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Kotona lapsen kanssa on aika mukavaa, kun siihen osaa suhtautua niin. Ei tarvitse laittautua töihin vaan voi olla mukavissa vaatteissa koko päivän. Ja joku tuossa kitisi ruuanlaitosta, terveellistä ruokaa tekee parin päivän satsin puolessa tunnissa. Siitä hommasta suoriutuu myös miehet.
No jopas. Miksi mies saa olla kotona mukavissa vaatteissa, kun täällä se on naisille ehdoton ei. Naisen pitää äitiyslomallakin pukeutua seksikkäästi miehen mieliksi, mitään mukavia ja käytännöllisiä verkkareita ei saa olla. Hiukset pitää laittaa ja täysi meikki tietysti, ettei vaan näytä epäseksikkäältä.
Täh, missä ympäristössä sinä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Tiesitkö että joissakin maissa univelkaa käytetään kidustusvälineenä? Siihen lisäät hormonit, uusi elämäntilanne ja se huutava nyytti niin se todellakin voi olla vitun rankkaa. Ja jos tuohon vielä lisäät miehen joka on kuin kivireki niin avot.
Suunnitteluvaihe onkin siksi tärkeä, ja siihen kuuluu kunnollisen tukiverkoston hankkiminen juurikin siltä varalta, jos elämästä tulee "helvetin rankkaa". Mutta tämäpä on hukassa wt-äityleiltä jotka tekevät lapsia huoletta silloin kun se on trendikästä, ei väliä minkälaisen miehen kanssa. Kun väistämätön tapahtuu, eli arki ei suju, niin sitten aletaan marttyyreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Kotona lapsen kanssa on aika mukavaa, kun siihen osaa suhtautua niin. Ei tarvitse laittautua töihin vaan voi olla mukavissa vaatteissa koko päivän. Ja joku tuossa kitisi ruuanlaitosta, terveellistä ruokaa tekee parin päivän satsin puolessa tunnissa. Siitä hommasta suoriutuu myös miehet.
No jopas. Miksi mies saa olla kotona mukavissa vaatteissa, kun täällä se on naisille ehdoton ei. Naisen pitää äitiyslomallakin pukeutua seksikkäästi miehen mieliksi, mitään mukavia ja käytännöllisiä verkkareita ei saa olla. Hiukset pitää laittaa ja täysi meikki tietysti, ettei vaan näytä epäseksikkäältä.
Siksi, koska nyt eletään 1500-lukua ja naisen pitää miellyttää miestään kaikin keinoin, jotta hän ei vaan jättäisi nuoremman ja kauniimman vuoksi, kaikkihan tietävät ettei nainen osaa pitää huolta itsestään ja se tarvitsee aina miehen rinnalleen.
Vaikutat suoraan sanottuna aika kamalalta ihmiseltä.