Lue keskustelun säännöt.
Isyysloman tarkoitus ei ole mikään isien pikku huviloma
Perhana. Täällä tuore isukki kuvittelee että isyysloma on joku huviloma. Valvoo yöt (ei hoida vauvaa kumminkaan kun vauva herää) ja nukkuu koko aamupäivän ja iltapäivään saakka.
Ei ihme että moni äiti on räjähtäneen näköinen kuten minä nyt. Ja haisen pahalle. Väsyttää. Muisti pätkii.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Tiesitkö että joissakin maissa univelkaa käytetään kidustusvälineenä? Siihen lisäät hormonit, uusi elämäntilanne ja se huutava nyytti niin se todellakin voi olla vitun rankkaa. Ja jos tuohon vielä lisäät miehen joka on kuin kivireki niin avot.
Suunnitteluvaihe onkin siksi tärkeä, ja siihen kuuluu kunnollisen tukiverkoston hankkiminen juurikin siltä varalta, jos elämästä tulee "helvetin rankkaa". Mutta tämäpä on hukassa wt-äityleiltä jotka tekevät lapsia huoletta silloin kun se on trendikästä, ei väliä minkälaisen miehen kanssa. Kun väistämätön tapahtuu, eli arki ei suju, niin sitten aletaan marttyyreiksi.
En ole wt ja lapset hankittiin suunnitellusti mutta silti meillä ei ole tukiverkostoa. En silti katso että sen takia olisi pitänyt lapset jättää hankkimatta. Varsinkin kun olen monesti nähnyt että kun lapsia hankkii se tukiverkosto lupaa olla apuna ja tukena ja ottaa lasta hoitoon jne ja sitten kun pitäisi oikeasti olla tukena ketään ei ole mailla halmeilla.
No onhan sekin totta, etä kaikkea ei voi suunnitella, ja että kaikilla on oma ideaalinen tukiverkosto, jotkut eivät sitä tarvitse ollenkaan, mutta on silti vain hyväksi, että erilaisia vaihtoehtoja ja uhkatilainteita otetaan huomioon jo ennenkuin alkaa lapsentekoon. Ja jos ei asiat mene suunnitellusti, niin sitten voi esimerkiksi tälle sivulle tulla valittamaan, sehän on yksi tapa saada vertaistukea. Sillä välit wt-äidit menevät facebookkiin esittämään marttyyriä ja kerjäämään tavaraa/rahaa, ja varmaan olisivat jopa yhdeydessä iltalehteen ja seiskaan. Enkä muuten usko että olet wt koska he tuskin pystyisivät muodostamaan järkevää argumenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Tiesitkö että joissakin maissa univelkaa käytetään kidustusvälineenä? Siihen lisäät hormonit, uusi elämäntilanne ja se huutava nyytti niin se todellakin voi olla vitun rankkaa. Ja jos tuohon vielä lisäät miehen joka on kuin kivireki niin avot.
Suunnitteluvaihe onkin siksi tärkeä, ja siihen kuuluu kunnollisen tukiverkoston hankkiminen juurikin siltä varalta, jos elämästä tulee "helvetin rankkaa". Mutta tämäpä on hukassa wt-äityleiltä jotka tekevät lapsia huoletta silloin kun se on trendikästä, ei väliä minkälaisen miehen kanssa. Kun väistämätön tapahtuu, eli arki ei suju, niin sitten aletaan marttyyreiksi.
En ole wt ja lapset hankittiin suunnitellusti mutta silti meillä ei ole tukiverkostoa. En silti katso että sen takia olisi pitänyt lapset jättää hankkimatta. Varsinkin kun olen monesti nähnyt että kun lapsia hankkii se tukiverkosto lupaa olla apuna ja tukena ja ottaa lasta hoitoon jne ja sitten kun pitäisi oikeasti olla tukena ketään ei ole mailla halmeilla.
Sama homma täällä. Moni lupaili ties mitä mutta tosi paikan tullen kaikilla on kiireitä
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Tämäkin riippuu paljon lapsesta. En sano että ylitsepääsemätön vaikeaa oli, mutta en kyllä pelaillut tai muutakaan, koska vauva ei juuri päivisin nukkunut, parit puolen tunnin unet, jonka aikana yleensä äkkiä söin jotain tai kävin vessassa, tämä siksi että kun oli hereillä oli kovin seurankipeä, eikä esim. lattialla yksin viihtynyt juuri hetkeäkään ennen kun pääsi ryömimään.
Kun taas miehen veljen viikkoa vanhempi vauva nukkui päivisin ensin noin 3h unet ja myöhemmin vielä parin tunnin. Kyllä nuo vauvat ja tilanteet ovat niin erilaisia että turha niitä täällä on vertailla ja vähätellä toisten kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
kahvittelemassa puolilta päivin ja auta armias jos alkuillasta aiot nukkua, "taas vaan makaat siellä" kuuluu heti miehen suusta.
Tämä on teidän sisäistä juttua. Ainakin itse sanon toiselle, että on oikein hyvä jos saat nukuttua päiväunia sillä välin, kun mä hoidan vauvaa. Sehän on kaikkien etu, että äiti on mahdollisimman pirteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Ja vaimo teki sitten kotityöt ja ruuat kun tuli kotiin. Varmasti mukavaa aikaa myös vaimosta.
En tiedä miten teillä on, mutta meillä kyllä riitti tuolloin kerta viikkoon 15min siivous. Eipä alle 1 vuotias vielä mitään sotkenut. Ruokaa olen osannut aina tehdä itsekkin. Astiatkin kun laittaa heti koneeseen, niin ei tarvitse kenenkään niitä jälkeen päin siivoilla. En ole vaimoa sen takia hommannut. Eli se siitä kotitöiden rankkuudesta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isä hoitaa lapsi ei syö ei pukeudut kun ohuesti ja pikaisesti monta pv samat vaatteet kakka vaipassa ym.
Isien ymmärtäminen on mennyt ihan omiin stratosfääreihin. Ala-asteikäisilläkin on korkeampi vaatimustaso.
Tässä hyvä esimerkki siitä miten äiti luontaisesti ajattelee olevansa "se oikeampi vanhempi". Mielellään laittaisin tuon onnettoman kirjoitusasun paljastaman huonon koulutustason piikkiin. Toivottavasti tuo on wt-äidin näkemys...
Ajatteletko siis, että tuo esimerkki, että ei syö, kakat vaipassa ja tarkoituksenmukaisettomat vaatteet on ihan ok? Ehkä susta ei sitten olisikaan vanhemmaksi.
Itse olisin ollut onnellinen siitä vähästäkin lastenhoitoavusta isän puolelta. Isyysvapaalla myhäiltiin kun saa korvausta ja voi samalla tehdä normaalisti omia töitä (yrittäjä).
Tuossa oli äidin mielipide asiasta, täysin totuudenmukainen ja ilman liioittelua... Tuntemani isät osaavat kyllä pukea lapsen sään mukaisesti ja ruokkia ihan terveen järjen mukaisesti. Vauvat kyllä ilmoittavat jos niillä on nälkä tai kylmä, ei sitä huutoa kukaan jaksa kauan kuunnella. Mutta jos äiti ryntää väliin ja säksättää heti kun vauva vähän inahtaa, niin en yhtään ihmettele, ettei isä viitsi osallistua lastenhoitoon.
Mitä tähän nyt voi sanoa? Katsokaa kenen kanssa lisäännytte? Väittäisin, että merkkejä tälläisestä man child tyyppisestä käytöksestä on ennen lastakin. Omalla miehelläni sellaisia merkkejä ei ollut koskaan, mutta tunnistan näitä kyllä monissa muissa tutuissa. Pelihuone ja joku pleikkari jota hakataan aktiivisesti, erittäin runsas kavereiden kanssa hengailu... Ja tietty se humalahakuinen juhliminen.
Nämä miehet on olleet ihan OK ilman lapsia, jäähän siinä väkisinkin nyt aikaa yhdelle naiselle kun voi kuitenkin vapaasti toteuttaa itseään. He voivat olla ihan herttaisia ja hauskoja puolisoita.
Se toteuttamisvaihe jää vaan päälle, äiti huomaa ottavansa vastuun täysin lapsesta ja isä käy edelleen Pattayalla golfaamassa kavereiden kanssa tai ajaa Bemarilla pokemoineiden perässä (ihan oikean elämän esimerkkejä). Äiti joutuu sanomaan ystävilleen että voidaan nähdä kahdestaan jos joku (isovanhempi!!) tulee hoitamaan lasta. Tämä on vaan valitettavan yleistä. Minultakin ++40v ystävä kysyi että onko mummi vahtimassa lapsia, kun lähdin ekstempore viinille. No ei ole vaan lapset ovat isänsä kanssa.
Normaali aikuinen mies hoitaa lapsen siinä missä äitikin. Onneksi minulla on sellainen eikä tarvitse yksin olla. Tukiverkkoja ei ole (paitsi niitä jotka lupaili mutta 7v aikana ei ole kyllä apua saanut), mutta meillä on toisemme. Kannustan kaikkia naisia olemaan tyytymättömiä vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten isä piti koko isyysloman, eikä ollut kotona yhtäkään päivää..
Nykyisin on ex mies :)
Vähän ot, mutta sanompahan kuitenkin..
Meillä yhteishuoltajuus lapsesta, lapsi joka toinen viikonloppu isällä. On aina samat vaatteet sunnuntaina kun oli perjantaina lähtiessä. Ja siis whatsapin kuvista päätellen tosiaan päivästä toiseen samat vaatteet, yöksi sentään vaihtaa yöpuvun. Ja pikkarit vaihtuu myös...
Ja kyllä on nuhjusen näköinen kun tulee kotiin, hiukset ei harjattu, jakaus miten sattuu, ehkä on huljuteltu suihkussa hieman hiuksia...mutta ei harjattu vaan jätetty vaan... hampaat sentään pesty. Kynnet ei ikinä leikattu, vaikka olisi tarvinnut.
Ärsyttää kun on niin vähän aikaa lapsen kanssa ja sen vähänkin menee sieltä mistä aita on matalin... istuvat sisällä töllön äärellä koko viikonlopun, ehkä autolla pyörähtävät hesessä. Ei paljoa kiinnosta näköjään..sunnuntaina palautuu mahdollisimman aikaisin kotiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies piti kaikki isyysvapaapätkät ja puoli vuotta lisäksi hoitovapaata. Ensimmäisen isyysvapaapätkän hoiti sekä minua että lasta, koska olin vaikean synnytyksen jälkeen aika lailla toimintakyvytön kolme viikkoa. Kävin suihkussa, mutta muuten makasin sohvalla tai sängyllä imettämässä ja mies hoiti kodin, ruuanlaiton, vauvan vaipanvaihdot, kylvetykset ja pukemisen. Huolehtipa vielä minun lääkkeenikin apteekista kotiin ja aikataulun mukaisesti minulle ruuan yhteydessä. Ruoka tuli tosiaan sohvalle :)
Toisen isyysvapaajakson vietimme yhdessä koko perhe, minulla oli lomaa töistä. Erittäin mukava ajanjakso, koska molempien kotona oleminen mahdollisti molemmille vanhemmille yksittäisiä täysiä vapaapäiviä. Minä tapasin ystäviä, kävin hierojalla ja jalkahoidossa, shoppailemassa ja museoissa. Mies taas vietti joitain päiviä harrastuksensa parissa.
Hoitovapaalla mies hoiti lapsen, ruuanlaiton ja pintasiivouksen kotona. Viikonloppuna tehtiin yhdessä isommat siivoukset. Samalla lailla siis kuin minun ollessani äitiyslomalla.
Nyt kun ollaan molemmat työelämässä niin lapseen ja kotiin liittyvät asiat hoidetaan edelleen puoliksi.
Äidit jäävät äitiyslomalle LAPSEN takia, isät jäävät isyyslomalle itsensä takia. Tämän olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsen kanssa kotona 4kk, kun vaimo meni töihin äitiysloman jälkeen. Jäin siis vakituisesta työpaikasta pois omasta tahdosta. Oli mukava pikku loma ja helppoa oli. Telkkariakin ehti katsoa ja pelatakkin, kun lapsi oli päiväunilla.
Ja vaimo teki sitten kotityöt ja ruuat kun tuli kotiin. Varmasti mukavaa aikaa myös vaimosta.
En tiedä miten teillä on, mutta meillä kyllä riitti tuolloin kerta viikkoon 15min siivous. Eipä alle 1 vuotias vielä mitään sotkenut. Ruokaa olen osannut aina tehdä itsekkin. Astiatkin kun laittaa heti koneeseen, niin ei tarvitse kenenkään niitä jälkeen päin siivoilla. En ole vaimoa sen takia hommannut. Eli se siitä kotitöiden rankkuudesta:)
Oho, pyykkiä ei ikinä pesty eikä ripustettu, koskaan ei vessoja siivottu, puhumattakaan imuroinnista ja pölyjen pyyhkimisestä? Tiskialtaastakin tiskit ilmestyivät itse puhtaina kaappiin. Pikku vinkki: se vaimo teki ne, ei mitkään tontut ja keijut.
Vierailija kirjoitti:
Mies on aivan yhtä hyvä ja pätevä vanhempi kuin äitikin, jos vaan saa mahdollisuuden. Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ensimmäisen lapsen kanssa ja pääasiassa mies hoiti vauvan hoidon. Mies myös jäi lapsen kanssa vanhempainvapaalle kun itse palasin töihin. Kaikenkaikkiaan meidän perheessä isä on se, joka pääsääntöisesti hoitaa lapset.
Näin oli meilläkin. Meillä meni vielä niin hurjaksi, että minä menin psykoosiin ja jouduin psykiatriselle pariksi kuukaudeksi, sähköhoitoihin yms. Mies yksin lapsen kanssa kotona. Sitten, kun tuli ero lapsen ollessa 1,5v niin isästä tuli lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein juuri tästä syystä isyysloman aikana niin, että lähdin koko päiväksi kirjastoon "lukemaan tentteihin" oli sitä luettavaa tai ei.
Ei taida olla miehesi kovinkaan kiinnostunut lapsesta, jos ei puhumisenkaan jälkeen ota itseään niskasta ja osallistu aktiivisemmin lapsen hoitoon. Mitenhän tulevaisuudessa asioiden luulet toimivan, kun tulee koulut ja harrastukset? Kannattaisi varmaan tosissaan yhdessä keskustella ja itsekseen miettiä mitä myös tulevaisuus tuo, ei se hoiton tarve ensimmäisiin kuukausiin lopu ja isyysvapaan jälkeen asiat pitää kulkea muun työn ohessa.
T. 4 lapsen isä, jolta hoituu koulukuljetukset, harrastuksissa käynnit, nukkumaan laitot ja muu peruselämänhoito äidin keskittyessä vastasyntyneeseen (apua tarvittaessa isältäkin)
Meillä mies ei ekan lapsen isyyslomalle juurikaan hoitanut vauvaa vaan rakensi uutta kotiamme ja tämä ok. Toisen lapsen isyyslomalle mies lähinnä rakensi autotallia uuden kotimme pihalle. Tämä minulle ok.
Kolmannen lapsen kanssa mies hoiti isyyslomallaan kahta isompaa lastamme ja piti perään kolmen kuukauden vuorotteluvapaan jolloin hoidamme yhdessä perhettä ja kotia. Tämä koska siinä vaiheessa kahdella vanhemmalla lapsella vaikeat sairaudet päällä ja en olisi millään yksin selvinnyt kolmen pienen kanssa joista kaksi vaati paljon hoitoa (välillä sairaalajaksojakin toisella).
Olen aina voinut luottaa että mies hoitaa osansa perheen asioista. Niinpä arvostan miestäni todella paljon. Perhe on meidän yhteinen juttu eikä mikään äidin juttu jossa mies pikku apuri joskus kun sattuu huvittamaan. Vuosia laitoin perheessä ruuat mutta kun mies on nyt ennen minua kotona iltapäivisin on hän opetellut laittamaan enemmän ruokaa. Eli mennään tilanteen ja kummankin jaksamisen mukaan.
Miehen cv: Luin yhtenä iltana aiheeseen liittyvää kirjaa kolme sivua = valmistelin väitöskirjaa.
Iskä/äiskäloma ei haittaa uralla etenemistä mutta se pitää osata sanoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein aikoinani niin että lähdin itse menemään ja jätin lapset sekä miehen. Nyt olen etämutsi. Ja tabu Suomessa. Eihän äiti voi lähteä kälppimään. Kyllä voi. Jo ihan oman mielenterveyden vuoksi. Vaikka paskaks on haukuttu sen jälkeen.
T. Etämutsi joka teki sen minkä useimmiten miehet tekevät ja sanoo sen ääneen
Ja nytkö luulet olevasti kaikkien naisten sankari kun teit vastuuttoman teon, jonka miehet tekevät naisia useammin? Olet ihan yhtä säälittävä ihminen kuin kaikki ne muut miehet ja naiset jotka ovat jättäneet perheensä itsekkäistä syistä.
Oman mielenterveyden vuoksi lähteminen on itsekästä?
Nyky Suomessa kun apua ei saa silloin kun sitä hakee, vasta sitten kun jotain kamalaa tapahtuu ja on jo myöhäistäNiin. Hän jätti perheensä omien tarpeidensa vuoksi, eli asetti itsensä muiden edelle. Se on itsekästä. On muitakin tapoja hoitaa mielenterveyden ongelmia kuin paeta niitä. Apua saa jopa yksityishenkilöiltä jos vain viitsii etsiä sitä.
Esimerkiksi naapurin 8-kymppinen mummo ottaa varmaan mielellään pari pikkulasta hoitoon? Tai toisessa naapurissa asuvalle lapsiperheelle voi viedä 2 lasta lisää, siinähän 5 menee kuin 3?
En ole wt ja lapset hankittiin suunnitellusti mutta silti meillä ei ole tukiverkostoa. En silti katso että sen takia olisi pitänyt lapset jättää hankkimatta. Varsinkin kun olen monesti nähnyt että kun lapsia hankkii se tukiverkosto lupaa olla apuna ja tukena ja ottaa lasta hoitoon jne ja sitten kun pitäisi oikeasti olla tukena ketään ei ole mailla halmeilla.