Lue keskustelun säännöt.
Isyysloman tarkoitus ei ole mikään isien pikku huviloma
Perhana. Täällä tuore isukki kuvittelee että isyysloma on joku huviloma. Valvoo yöt (ei hoida vauvaa kumminkaan kun vauva herää) ja nukkuu koko aamupäivän ja iltapäivään saakka.
Ei ihme että moni äiti on räjähtäneen näköinen kuten minä nyt. Ja haisen pahalle. Väsyttää. Muisti pätkii.
Kommentit (179)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan varmaan ikuisesti sen ajan kun mies hoiti oman mielensä mukaan lapset. Ei ulkoilua koko päivänä, ennen kuin minä tulin töistä illansuussa kotiin. Ruokana viinirypäleitä ja kylmiä nakkeja suoraan paketista. Päivisin eivät olleet tehneet yhtään mitään yhdessä, mies vain makasi sängyssä tai sohvalla ja katsoi väkivaltaviihdettä dvd:ltä ja lapset riekkuivat omin nokkineen. Mitään kotitöitä ei oltu tehty.
Eli kun mä tulin töistä klo 17 mun piti kolmessa tunnissa tehdä kaikki se, mitä mies olis voinut tehdä koko päivän aikana. Laitoin ruoan tulille, ulkoilutin lapset, pyykkäsin, tiskasin, kävin kaupassa. MItä teki sitten mies kun minä tulin töistä kotiin? Lähti kavereiden kanssa pelaamaan pokeria, kahville, muuten vaan kylille ajelemaan.
Joo kyllä. Isät on ihan yhtä hyviä hoitamaan lapset kun saavat tehdä sen omalla tavallaan. Vittu mitä paskaa!
P.S. ero tuli, miksiköhän.
Itse varmaan tuon idiootin valitsit? Turha siitä on miessukupuolta sen enempää syyttää. Hyvä että ääliö lähti kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan varmaan ikuisesti sen ajan kun mies hoiti oman mielensä mukaan lapset. Ei ulkoilua koko päivänä, ennen kuin minä tulin töistä illansuussa kotiin. Ruokana viinirypäleitä ja kylmiä nakkeja suoraan paketista. Päivisin eivät olleet tehneet yhtään mitään yhdessä, mies vain makasi sängyssä tai sohvalla ja katsoi väkivaltaviihdettä dvd:ltä ja lapset riekkuivat omin nokkineen. Mitään kotitöitä ei oltu tehty.
Eli kun mä tulin töistä klo 17 mun piti kolmessa tunnissa tehdä kaikki se, mitä mies olis voinut tehdä koko päivän aikana. Laitoin ruoan tulille, ulkoilutin lapset, pyykkäsin, tiskasin, kävin kaupassa. MItä teki sitten mies kun minä tulin töistä kotiin? Lähti kavereiden kanssa pelaamaan pokeria, kahville, muuten vaan kylille ajelemaan.
Joo kyllä. Isät on ihan yhtä hyviä hoitamaan lapset kun saavat tehdä sen omalla tavallaan. Vittu mitä paskaa!
P.S. ero tuli, miksiköhän.
Itse varmaan tuon idiootin valitsit? Turha siitä on miessukupuolta sen enempää syyttää. Hyvä että ääliö lähti kiertoon.
Ei miehestä voi etukäteen tietää miten hän toimii isänä. Valitettavasti tunnen muutamankin isähahmon, jotka ovat lasten myötä omaksuneet kivikautiset asenteet. Monelle miehelle se, että vaimo hoitaa kodin ja lapset hoitovapaalla on saavutettu etu, josta ei luovuta, vaikka vaimo palaisi töihin.
Vierailija kirjoitti:
Pakkaat hoitolaukkuun tuttipullon ja maitoa ja ilmoitat miehelle sen herättyä että saa lähteä kahdestaan vauvan kanssa kahvittelemaan ja anoppilaan, sinä olet liian väsynyt lähteäksesi. Jos ei kelpaa niin saa ihan itse perua menonsa. Ja sinä menet joka tapauksessa suihkuun ja sen jälkeen nukkumaan. Yöllä kun vauva herää viet sen miehelle jos se kerran valvoo muutenkin. Jos mies haluaa valvoa yöt ja nukkua päivät niin mikäs siinä, nukut sinä yöllä ja mies hoitaa vauvan ja aamulla vaihdatte sitten. Miehesi on ääliö mutta ei sinunkaan tarvitse olla kynnysmatto.
Ai että se hoitolaukkukin pitää vielä miehelle valmiiksi pakata!
Eksäni otti vanhempainvapaan työpäivän kannalta. Siis niin että hän on päiväkotitäti klo 8-17 niin, että minä töiden jälkeen hoidan kaikki taustahommat (puhtaat vaatteet, ruuat jääkaappiin, sen kaaoksen selvittämisen, jonka lapsenhoito huusholliin aiheuttaa kun tavarat putoavat kädestä siihen mihin sattuvat putoamaan yms.) ja kun tulin töistä kotiin, hänen työpäivänsä loppui ja alkoi vapaa-aika. Oli ihanaa hehkuttaa ystäville ja sukulaisille kuinka ihana ja osallistuva isä hän oli. Todellisuudessa minä tein kaksi työpäivää, ja ikävä puoli siinä oli että huono vaimo ei enää sen jälkeen jaksanut tyydyttää ihanaa aviomiestään, joka oli niin täydellinen isä. Toivon että ymmärrätte sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän.
Selittäkää mun exälle että elatusmaksu ei ole mikään äidin huvittelumaksu tai korvaus synnytyksestä vaan pitäisi käyttää lapsen/lasten hyvinvointiin.Terv. Nimim. Työtön vaimo käy kuukauden mittaisella thaimaan reissulla joka talvi ilman lapsia.
Jk. Olen maksanut elarit myös kyseiseltä kuukaudelta.
Mun exän vaimo tuhlaa lasteni elarit Ikeaan ja risteilyihin
Ai sillä satasella jonka maksat? Älä naurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän.
Selittäkää mun exälle että elatusmaksu ei ole mikään äidin huvittelumaksu tai korvaus synnytyksestä vaan pitäisi käyttää lapsen/lasten hyvinvointiin.Terv. Nimim. Työtön vaimo käy kuukauden mittaisella thaimaan reissulla joka talvi ilman lapsia.
Jk. Olen maksanut elarit myös kyseiseltä kuukaudelta.
Mun exän vaimo tuhlaa lasteni elarit Ikeaan ja risteilyihin
Ai sillä satasella jonka maksat? Älä naurata.
Osaksi sillä ja lasten lapsilisillä jotka pitäisi käyttää lapsiin eikä rouvan huveihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, johan täällä on taas miesten lynkkaus-porukka koolla. Se on ihan selvä että isäksi kelvottomia miehiä löytyy kyllä. Kuten myös äidiksi kelvottomia naisia. Mutta noin yleisellä tasolla niin isät kuin äiditkin käyttävät vanhempainvapaansa varmastikin ihan niin kuin pitää. Lapsia ja kotia hoidellen, koko perhettä hyödyttäen.
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaiken
Tuommoisen miehen kanssa pysyt yhdessä tai annat mennä lähellekkään vauvaa? Mieti sitten kun lapsi on vielä isompi ja tajuaa pelätä ja tajuaa mitä se mies sanoo....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvassa on ne miehet jotka oikeesti vauvat ja lapset hoitavat :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaikenTuommoisen miehen kanssa pysyt yhdessä tai annat mennä lähellekkään vauvaa? Mieti sitten kun lapsi on vielä isompi ja tajuaa pelätä ja tajuaa mitä se mies sanoo....
Tajusi itsekin että pitkää pinnaa olisi kasvatettava. Ja tajusi ettei näin voi jatkua parisuhteen kannaltakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Niin tämä.
Juuri jeesustelevat marttyyrit ovat pahimpia.
Joillekin tulee erokin ensimmäisen vauvavuoden aikana ja eniten tappeluitakin parisuhteessa.
Hys hys hys.... Äiti Ei saa sanoa ikinä, koskaan, milloinkaan, että väsyttää ja vituttaa
Vierailija kirjoitti:
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaiken
Mies haluaa heitellä lasta seinille eikä kestä yhtä yötä lapsen kanssa? Hieno ukko, kuulostaa perus WT-amikselta tai muuten vaan henkisesti vajaalta.
t. mies 31v
Vierailija kirjoitti:
Juu. Laita mies hoitamaan yösyöttö. Vituiksi meni sitten niin ikään:
Kiukuttelua, äkäilyä, tuttipullojen korkit lenteli, tutit lenteli, vauvan peittokin sai kyytiä.
Ei siinä kukaan pysty nukkumaan, kun vauva hermostui entisestään, kun mies hermoili. Taidan tästä eteenpäin hoitaa kaiken aivan itse. Nyt sitten miestä väsyttää. Mun oli pakko ottaa ohjat omiin käsiini kolmen jälkeen aamuyöstä.
Haukkui vauvan ärsyttäväksi, halusi myydä sen, heittää seinän kautta pinnikseen jne. Aivan järkkyä ja eka yö minkä hoiti vauvaa, oli kyllä eka ja vika kerta tämä.
Helpommalla pääsee kun itse tekee kaiken
Täsmälleen sama kokemus. Kun olin vuoden elänyt ilman yhtään kokonaista yöunta, aloin olla siinä pisteessä että näin pikku-ukkoja töissä. Mies oli hoitovapaalla, mutta minä jouduin hoitamaan yöt, koska mies raivostui silmittömästi jos hänen yöuntaan häirittiin ja siinä oli kaikkien elämä piloilla. Mahdoton yhtälö, erosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä kaikki. Jotkut miehet kuvittelevat, että isyysvapaa ilman että äiti on edes kotona, on samanlaista laiskottelua. Ei se ole! Isomman lapsenkin kanssa on helvetin rankkaa olla kahdestaan kotona. Ei silloin katsella telkkaria tai pelailla kaiken päivää. Lapsen ruokailut, ulkoilut, sairastumiset, leikit ym. vievät aikaa.
No ei se nyt sentään helvetin rankkaa ole, ellei lapsi ole vaativa erityislapsi tai ellei itse tee siitä helvetin rankkaa..
Ei varmaan, kun jätät lapsen heitteille paskasiin vaippoihin, syötät kylmiä nakkeja paketista etkä anna lapselle mitään aktiviteetteja. Lapsi ei ole eloton nukke, jonka voit systätä nurkkaan, kun ei enää kiinnosta hoitaa! Hän on elävä olento jonka kaikki tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen. On heittellejättö, jos et huolehdi edes lapsen perustarpeista! Tee itsestäsi lasu ja mene vasektomiaan jos olet noin piittaamaton oman lapsesi hyvinvoinnista. Olisivat parhaat teot mitä ikinä tulet tekemään elämässäsi.
No johan vetää tunteisiin. Kyllä lapsesta voi huolehtia ja hänen kanssaan voi puuhata kaikenlaista ilman, että se on "helvetin rankkaa". Raskasta se voi olla ja välillä onkin, mutta silti oikeasti aika mukavaa aikaa.
Jos joku oli omassa elämässäni "helvetin rankkaa", niin esikoisen synnyttäminen kuolleena. Sen jälkeen kaikki tuntui arjessa ylitsepääsemättömän vaikealta. Elävän lapsen hoitaminen ja hänen seurastaan nauttiminen ei pääse lähellekään tuota sananvalintaa, kun on yhden lapsen menettänyt.
Ja painotan vielä, että tilanne on eri, jos lapsi on vaativa erityislapsi. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka tällaisista huolehtivat päivästä toiseen.
Sun kaltaiset jeesustelijat vituttaa. Siksi kun sillä on rankka kokemus kukaan muu jolla on ollut helpompaa ei saa kokea elämää ja vauva arkea raskaaksi? Sun tyylillä säkään et saa kokea lapsen menetystä jne raskaaksi kun maailmassa on äitejä joilla on kuollut useita lapsia tai ei ole mahdollisuutta ruokkia ja vaatettaa jne lapsiaan. Tai mieti lapsia jotka on lastenkodissa sidottuna sänkyyn niin että teininä jos sinne selviävät ovat kolmevuotiaan kokoisia, mykkiä ja eivät opi koskaan surkastuneilta lihaksiltaan kävelemään.
Vedä se pää pois sieltä ahterista ja astu alas sieltä marttyyrin palliltasi ja yritä ymmärtää että jokainen kokee elämän eri tavalla ja jokaiselle eri asiat on raskaita. Osalle se vauva vuosi nyt on perkeleen raskas.
Joo, marttyyreitähän tässä on kaikki jos aletaan pilkkua n.ssimaan. Mutta nämä tämänkin ketjun lapsiarjesta valittajat on kyllä paljon enemmän marttyyreitä ja syvemmällä itsesäälissään kuin esim. tuo kuolleena esikoisensa synnyttänyt, jolla ihan oikeasti on ollut aihetta kokea elämänsä raskaaksi. Tavallisen elävän lapsen kanssa eläminen ja hoitaminen ei pitäisi olla "helvetin rankkaa" yms... Jos on niin herkkähipiäinen että ei sitä kestä, niin ei kannata todellakaan alkaa lapsen tekoon.
Juuri näin. Kaikkien luonne ei vaan ole äitiyttä varten, ja siksi siitä tulee ns. helvetin rankkaa joillekin. Siitä huolimatta voi selviytyä ja hoitaa lapsensa kunnolla, mutta jossain silti mättää. Normaalielo ei lapsen kanssa ole niin kamalaa, että sen rankkuutta tarvitsee voimasanoin korostaa. Olisipa kamalaa kuulla omalta äidiltä kommentti, miten helvetin rankkaa minun kanssa oli kun olin pieni.
Myönnän että olen liian kiltti. Väsyneenä ei jaksa riidellä, joten jos vain suinkin kykenen niin hoidan itse ja jättää kiukun mainitsematta. Mies ei herää vauvan itkuun yöllä ja muutenkin tarvii niin paljon herättelyä että siinä herättelyn jälkeen on kuitenkin itse jo virkeä. Helpommalla pääsee kun menee itse hoitamaan vauvan tarpeen yöllä.
Minulla suurin ongelma on kova miellyttämisen tarve miestäni kohtaan, joten passaan häntä myös vaikken aina niin jaksaisi. Herätän hänet aamulla 4-5 aikaan töihin ja teen hänelle aamupalan ja eväät. Muutenkin hoidan ruoat ja kodin. Samaten montaa kertaa en kykene kieltäytymään seksistä, vaikka kuinka väsyttää, osaksi siksi että mies ärtyy puutteessa.
Kaikesta huolimatta rakastan miestäni yli kaiken ja mies kyllä rakastaa nykyistä lasta ja odottaa innolla seuraavaa. Koliikkiaikana hänen hermonsa kesti jopa paremmin. Yksin hän ei juuri silti lapsen kanssa jaksa jäädä ja viikonloppuisin se olen aina minä joka nousee kun lapsi herää.