Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Vituttaa kun itse käyttää aikaa ja rahaa puolison lahjaan ja itse saa Kiinasta tilattua paskakamaa, joita en tarvitse enkä halua. Krääsää, joka ei sovi tyyliini. Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 4 vuotta, kyllä miehen pitäisi tuntea minut ja makuni kun näkee millaisia vaatteita käytän ja koruni ovat platinaa tai hopeaa. Noh, nauttikoot itse sitten antamastani hierontalahjakortista ja parista muusta laadukkaasta, tarpeeseen tulevasta lahjasta. 

Enkö tosiaan ole edes yhden laadukkaan lahjan arvoinen? Ansaitsenko saada vain kertakäyttöistä kiinapaskaa. 

Aaton aattona mies teki selväksi, että ei enää halua osallistua meidän yhteisten eläinten hoitoon. Tämä tietää suuren kuopan kaivamista, koska sairauteni vuoksi en pysty niitä ihan kaikkein raskaimpia hommia tekemään, kaikesta muusta kyllä selviän. Olen itkenyt koko joulun. Tammikuussa sitten joudun hyvästelemään eläimet, sen jälkeen muutan itsekin muualle.

Porukat savustaneet asunnon rookilla, jaa siina lasten kanssa aattoa juhlimaan astmaoireiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin kinkun illalla paiston jälkeen yöksi pöydälle :(

Koko joulu ahdistaa :( kai ahdistus kumpuaa lapsuuden henkisesti yksinäisistä jouluista. Huomenna on jo helpompi päivä, aatto on aina pahin :)

Kuumana paiston jälkeen yöksi pöydälle jäänyt kinkku ei todellakaan ole mennyt pilalle. Aamulla kylmään ja se on syötävää koko joulun.

Muuhun jouluahdistukseen en ota kantaa.

Ei mikään. Sovittiin tänäkin vuonna, että kukaan ei osta mitään lahjoja toisille tai jos ostaa, niin ei oota mitään vastineeksi. Käytännössä jokainen osteli kuitenkin jotain pientä (luokkaa karkkia, villasukkia, ristikkolehtiä jne), mutta kukaan ei stressannut asiasta.

Samaten sovittiin, että kukaan ei erityisemmin stressaa siivouksista ja sapuskoista. Siivottiin iha pikkasen eikä mitään suursiivousta ja laitettiin kinkku ja joulusaftkat uuniin yhdessä. Ei ole vuosiin enää ollu massiivista monen ruokalajin jouluillallista vieraineen. Kokoonnuttiin vaan perheen ja lähimpien porukoiden kanssa syömään ja naattimaan kunnon olohousujoulua. Vieraille tehtiin selväksi, että "tule sellaisena kuin olet ja älä nyrpistele tai älä tule".

Ehdottomasti paras joulu vuosiin kun kenelläkään ei edes siivous/ruokastressiä, joten ei yhtään joulukähinää, itkupotkuraivaria tai ketään murjottajaa pilaamassa kaikkien feelistä. Perinteinen jouluviini ja snapsi vaihtui jo vuosia sitten kotikaljaan ja muihin ruokajuomiin (bonuksena tällä päästiin eroon eräistä jouluillalliselle änkeävistä juoppolähisukulaisista). Siitä lähtien joulut on vaan menneet rennompaan ja parempaan suuntaan.

Samaten loppu toisen vanhemman jatkuva jouluvittuilu kun ei kutsuttu sitä enää viime jouluna. Ilmotettiin vaan, että et ole tervetullut. Ei vastattu edes sen puheluihin puoleen vuoteen, eikä käyty hoitamassa sen asioita, kun alko perinteinen marttyyri-ininä. Tajus että aika yksinäistä on elo ja sai syyttää siitä ihan itteään. Nyt ollaan taas puheväleissä ja tänä jouluna käyttäyty tosi asiallisesti.

Suosittelen kokeilemaan, jos joulu on ilon juhlan sijaan stressi juhla. Oikeesti jos joku vetää herneet nenään näistä vaatimuksista ja pistää suhteen poikki, niin se on niiden ongelma. Me ollaan vaan tyytyväisempiä ilman näitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Joulu ei tietenkään mene pilalle. Pitää asennoitua siihen, että kaikki sattumukset kuuluvat pakettiin :)

  Varmaan jokainen parhaansa yrittää, että kaikilla oliis mukavaa. Mutta jos on yöuni jäänyt muutamaan tuntiin ja väsyttää armottomasti, niin saa tsempata tosissaan. Itsekin torkahdin aattoiltana nojatuoliini, mutta onneksi vahva kahvi piristi sitten.

Koira tuli kipeäksi aaton aattona, ja jouduin jäämään sen kanssa kotiin aattona. :/ Onneksi ei sentään pahentunut sairaus ja jouduttu päivystykseen...

Äidillä todettiin Alzheimerin tauti n. viikko sitten. Unohtelua on ollut ja erilaisia virhetoimintoja. Nyt on tauti neurologisin testen varmennettu. On vain 55-vuotias, itse olen 17v. ja ainoa lapsi kantamassa taakkaa. 

Ei joulu tietysti tässä pääosassa ole siten, että ajattelisin "joulu pilalla". Kaikki huolestuttaa ja ahdistaa nyt tulevaisuuden osalta. Isäni on kuollut ja äidin sisaruksista tuskin on apua mihinkään (alkoholisti ja toinen muuten mt-ongelmainen). 

Ei voi sanoa, että pilasi, koska kyse ei ole tietoisesta valinnasta, mutta kyllä tämä on kamalin joulu ikinä. Appi sai sydänkohtauksen ja menehtyi eilen 😭 Anoppi on aivan shokissa enkä osaa lohduttaa vaikka yritän.

Voi sinua pikkuista :(

Ole yhteydessä auttaviin tahoihin mahdollisimman nopeasti. Olet aivan liian nuori kantamaan yksin tuollaista asiaa. Tai minkä ikäinen tahansa olisi. 

Saat tukea terveys- ja sosiaalipuolelta tähän kyllä. Voit kääntyä ihan aluksi oman terveyskeskuksen puoleen, jos et löydä parempaa tahoa. He kyllä neuvovat ja auttavat sinua. 

Olet vielä alaikäinen ja vaikka tässä kohta täyttäisitkin 18, niin ehdottomasti silti saat täyden tuen tilanteessa. 

Minä itse. Olen niin poikki että en jaksa kuin itkeä ja vetäydyn itsekseni itkemään.

Paranee vain näitä lukemalla. Näitä teidän pikkumaisia valituksianne! Kyllä kuolo korjaa meidät kaikki, ei murehdita sitäkään joka päivä, niin miksipä sitä muutakaan!

Vierailija kirjoitti:

Voi sinua pikkuista :(

Ole yhteydessä auttaviin tahoihin mahdollisimman nopeasti. Olet aivan liian nuori kantamaan yksin tuollaista asiaa. Tai minkä ikäinen tahansa olisi. 

Saat tukea terveys- ja sosiaalipuolelta tähän kyllä. Voit kääntyä ihan aluksi oman terveyskeskuksen puoleen, jos et löydä parempaa tahoa. He kyllä neuvovat ja auttavat sinua. 

Olet vielä alaikäinen ja vaikka tässä kohta täyttäisitkin 18, niin ehdottomasti silti saat täyden tuen tilanteessa. 

Vastasin siis sinulle, joka kerroit äidin sairastumisesta Alzheimeriin. Lainaus jäi pois. 

anoppi

Silmätulehdis ja hammassärky

Miesystävä ei ollut hankkinut minulle mitään joululahjaa, en sitten antanut itsekään hänelle hankkimaani lahjaa vaan palautan sen kauppaan heti keskiviikkona. Muuten kyllä hyvin rakastava mies, mutta joku musta aukko hällä näköjään tässä suhteessa :(

Vietin joulun, kuten monet aiemmatkin. Yksin tietokoneen ääressä videoita katsellen. Tiedä sitten, pilasiko se joulun vai ei.

Suutuin lapsuudenperheelleni, ja nyt olen yksin kotona. Muut syövät jouluruokaa eikä kukaan aja tänne ja kysy, miten voin.

Se, että sain diagnoosin parantumattomasta taudista keväällä. Elinaikaa noin vuosi tai kaksi jäljellä. Suomessa ei osata suhtautua kuolevien ihmisiin, joten ulkopuoliseksi tässä tuntee olonsa, kun on oman perheen ja miehen vanhempien kanssa joulua viettämässä. Suomessa ei osata iloita sitä, että sairas ihminen on vielä elossa vaan taakkahan hän on vaikka itse huolehdinkin vielä itsestäni ja vielä aika hyvin lapsistanikin. Toivon kaikille, joilla on sama edessä, että opittaisiin näyttämään välittämistä ja rakastamista kuolevalle ihmisille vaikka asia olisikin henkisesti vaikea. Toivon, että kuolema ei olisi niin vieras asia vaan että jokainen kohtaisi sen mielessään ja konkreettisesti jossakin muodossa, jolloin nykyhetkestä kiitollisuus olisi helpompaa.

Jokunen aikaa treffeiltu ja vaikuttanut harvinaisen hyvältä.. Eiköhän ne pakit sitten tullut. Toivottavasti muilla parempi joulupäivä!