Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Naapureitten meluaminen.

Mieheni kysyi, että vieläkö olette yhdessä, kun luin kirjoituksesi.

Jäätävä darra.

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei suostunut syömään jouluruokia, koska minun takia meni ruokahalu. Syyttelee vanhoista asioista tyyliin "Kun sinä silloin yhtenä jouluna sanoit näin", ja tämä on suurin syy miksi hänen joulunsa meni kuulemma pilalle, puhunut noita jo pari päivää.

Häntä väsyttää kun ei ole voinut syödä koko päivänä mitään, ja siksi nukkui sohvalla kun muu perhe avasi lahjoja.

Tähän piti kirjoittaa, että mieheni kysyi, että oletteko vielä yhdessä, kun luin kirjoituksesi?

Masennus.💀

Naisystävän poika toi joulunviettoon koiran vaikka minun poikani on sille pahasti allerginen. Meiltä keskeytyi joulun vietto sen takia kun sinnittelystä huolimatta kurjat allergiaoireet. Nyt naisystävä loukkaantunut minulle kun lähdin ja "loukkasin" hänen poikaansa sanomalla, että koira voisi olla hoidossa ne 2 päivää kun yhdessä ollaan... koiralla on hoitopaikka siis pojan isän luona.

No ei nyt pilannut, mutta apeutta tuo se, ettei ole miestä. :( Se tosin koko vuoden ajan, ei vain jouluna.

Lasu joka vei lapseni lapsen 4 vuotta sitten.Onneksi pikkuveli saa asua lapseni kanssa.Toivottavasti asiat muuttuu ja sossujen mielivallalle saadaan loppu.Niin moni äiti on kaivaten itkenyt ikäväänsä tänäkin Jouluna...

Noidannuoli

Aika pienestä tuntuu monen joulu olevan pilalla. Meillä piti olla ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen perhejoulu (minä järjestin kaiken valmiiksi omassa kodissani), mutta sitten kävikin niin, että isäni joutui eilen sairaalaan (on olemassa jo perussairaus joka pahenee koko ajan, mutta oletus oli että pystyy nyt toistaiseksi olemaan melko normaalisti). Äiti kävi tänään täällä, mutta oli ymmärrettävästi kovin surullisella mielellä.. :(  Isän tulevaisuus kun on kovin epävarma, kun/jos pääsee joskus vielä kotiin niin tuskin pärjää yksin siellä. Yritämme päästä käymään sairaalassa heti kun meillä on siihen mahdollisuus (eli ehkä jo huomenna). En ole mitenkään jouluihmisiä, mutta muiden puolesta tuntuu pahalta että tilanne meni tällaiseksi juuri nyt...

Sukulaiset, jotka aloittivat dokaamisen jo 23.pvä. Ensi joulu on perheen kesken

Raha. Puurolla eletty viimeiset muutamat päivät ja seuraavan kerran tuloja saan uudenvuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, että lahjat on mulle tärkeä huomionosoitus. Tiesi, ettei ole muita lahjaa antavia ja itsekin sitten huolella valitsin 4 lahjaa kun sanoin, että olisi kiva jotain saada. No mitäs sitten kävikään, kaikki muut oli muistanut mutta mulle ei mitään. Ei niin mitään. Itku meinas tulla, vaikka tiedänkin että suhtautumiseni on monen mielestä lapsellinen. Kun on niin vaikea ostaa mulle, vaikka vuosia olen kertonut mistä kaikesta pienestä ilahtuisin. Mä en ymmärrä tuollasta ihmistä. Mikä siinä on , ettei toisen takia halua vaivautua edes jouluna vaikka se olisi tärkeää ja helppo tapa saada hymy huulille. Ei materian takia, vaan merkkinä siitä että huomioi toisen tunteet ja toiveet😔

Jos kerran "ei materian takia" niin olisko vaikka neljä koivuklapia sopiva? Vai onko sillä sitten kuitenkin merkitystä mitä sitä saa? Kerros ny vielä, että mitä sen pienen muistamisen ja huomionosoituksen pitää maksaa minimissään ja mitä merkkiä sen pitää olla.

Mies. Halusi olla kotona perheen kesken. Minä heräsin aikasin, tein kaikki ruuat yms. ja kaupan päälle mies alkoi kiukuttelemaan tänään kun NIIIIIIN raskasta olla kotona vaan perheen kanssa monta päivää. Yksi päivä tosiaan vasta takana.. Että vituttaa. Ollaan ostamassa uutta kämppää keväällä mutta saattaa olla että ostan yksin..

Anoppi, mutta tähän on totuttu

Vierailija kirjoitti:

Palanut kinkku, väärät lahjat, anoppi, suku, mies, vaimo, viina, naapurin koira - you name it.

Lisäksi epävakaa persoonallisuushäiriöinen miniä ja Alzheimeria sairastava äiti. Köyhyys, yksinäisyys, sairaudet. Se, että aina anoppeja haukutaan ja eristetään lapsista ja lapsenlapsista. Mikä näitä nuoria naisia vaivaa? Tehdään tyhjästä ongelmia ja ollaan omahyväisiä. 

Sain avioeropaperit kauniisti paketoituna. 26v naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Raskasta joulua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu ei tietenkään mene pilalle. Pitää asennoitua siihen, että kaikki sattumukset kuuluvat pakettiin :)

Varmasti näin ajattelisikin,jos olisi kyse jostakin mitättömästä vastoinkäymisestä..muistathan toki tämä lauseesi, jos seuraavana jouluna satut kohtaamaan jonkin elämää suuremman asian, joka pilaakin sinulta pyhien merkityksen.

Meillä kovasti iloittiin raskausuutisesta viime kuussa, vihdoin esikoinen saa sisaruksen seurakseen ja saa kokea sen yhdessä kasvamisen ilon,mitä molemmat meistä vanhemmistakin. Mutta ei, kroppa petti taas ja meni kesken viikolla 9. Tuntuu niin pahalta kohdata sama menetys aina uudestaan ja uudestaan. Jos ei esikoista olisi olemassa menisin tästä viinipullollisen jälkeen järvelle ja katoaisin jäihin.

En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Menetin 5 lähintä ihmistä parin vuoden sisällä jne. Tällä hetkellä vietän joulua yksin enkä antanut erään törkymöykyn pilata jouluni tunnelmaa. Ei kuolinpäivämääriä ole pakko muistaa jos niistä tulee uhka omalle elämälle. Muistopäivän voi viettää ennemmin tai myöhemmin. Joulun voi viettää ennemmin tai myöhemmin. Mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee niin sen paremmin oppii sopeutumaan. Muutoin joka päivä olisi liian rankkaa, koska jokainen päivä muistuttaisi jostakin pahasta.

Niin, sinulla on esikoinen. Olen monesti vihainen ihmisille jotka jäävät suremaan sitä, etteivät saa lisää lapsia vaikka heillä on yksi. Joillain niiden olemattomien lasten puute menee sen olemassa olevan lapsen edelle. Näin edelleen täysin lapsettomana täytyy sanoa, että anna sen olemassa olevan lapsesi olla kaikkesi. Miksi hän ei riitä sinulle? Kuvittele ympyrä joka on elämäsi, olet täyttänyt ympyrän sillä millä mitä sinulla ei ole kun sen pitäisi olla toisin päin, sinulla on jo lapsi, sinulla on perhe. Toiveesi on jo täyttynyt. Älä kuvittele, että ilman sisarusta kasvaminen olisi jotenkin vajaata. Sen olet sinä itse päättänyt myös esikoisesi puolesta. Entä jos keskittyisit hyviin asioihin mitä ainoana lapsena saa ja on sellaista mitä monilapsisessa perheessä ei ole.

Enkelilapset ovat traagisia menetyksiä, mutta menetys ei saa johtaa sokeuteen sitä kohtaan mitä sinulla on. Sinulla on paljon, et vain arvosta sitä, koska keskityt menetyksiin. Todella saisit hävetä itsemurha-aikeitasi kun palsta on itkeviä sinkkuja ja lapsettomuudesta kärsiviä täynnä. Katso ja näe mitä sinulla on ja ala nauttimaan siitä ja arvosta sitä. Arvosta jokaista päivää, sillä omasta kokemukemuksesta voin kertoa, että se kaikki voi kadota ympäriltäsi milloin tahansa. Herää joka aamu kiittäen sitä mitä sinulla on ja iloitse siitä. Etenkin jos et pidä huolta ja vaali sitä niin se voi kadota silmänräpäyksessä.

Menetyksille et voi mitään, ei ne kuolleet takaisin tule vaikka lakkaat elämästä, itket silmät päästäsi tai teet itsarin, mitään et saa takaisin. Et edes näe enkelilapsiasi, koska taivas ja jälleennäkeminen on vain uskomus jotta ihmiset eivät pelkäisi kuolemaa, itsarista ei siis ole itään apua. Sen sijaan haluat menettää senkin mitä sinulla jo on käyttämällä senkin ajan menetyksiin. Käytä aikasi ja ajatuksesi toisin. Ota elämäsi haltuusi, näe mitä sinulla on. Monilla ei ole mitään, ei työtä, ei puolisoa, ei lapsia, ei tuttavia, ei sukulaisia, ei yhtään mitään. Jotkut eivät edes saaneet sitä parjattua jouluapua. Kannattaako elää surren, ettei ole mitään? Ei kannata, ei sillä tavalla mitään saa. Kannattaa siis nauttia, vaikka ei olisikaan mitään, sillä endorfiinien ja dopamiinien kera on elämä sentään miellyttävämpää kuin itkuisena zombiena. Anna siis kaksinverroin heille joita sinulla on.

Viisaita sanoja. Kaikkien kannattaa lukea tämä.

Anopin vierailu (tuli yökylään vaikka sanottiin, että ei sovi nyt tulla elämäntilanteen vuoksi), jonka jälkimainingeissa anoppi soitti itkuisen puhelun ja haukkui minut sekä ihmisenä että äitinä ja mies sitten pisti vielä paremmaksi puhelun jälkeen.  Aah, jouluiloa.

Puolisoni. Nuori nainen. Helvetin lapsellinen. Tän siitä saa kun ottaa nuoremman, mitään ymmärrystä ei ole muusta kuin itsestään.