Tänään on taas se päivä vuodesta, kun äitien pitäisi uhrautua muiden eteen

Mies saisi pyytää minulta anteeksi valheitaan minusta lapselle, mutta arvaan, ettei pyydä, koska kaipa hän harhaisessa uskossaan uskoo kuulleensa mun kiusanneen tytärtäni siinä puhelusa. Onneksi rupeaa miehenkin sekoisuus paljastumaan, etten rakenna elämääni tuommoisen varaan todellakaan yhtään enempää. Osin niin mukava ihminen vaikka onkin.

ap

Rupeaa vain vittu raivo nousemaan tuollaisesta valehtelijasta.

ap

Hävettää miehen puolesta, että hän uskoo omia luulojaan noinkin vahvasti. Eli luulee tietävänsä, millaisissa tilanteissa äitini on minua lapsena itkettänyt ja kuvittelee vieläpä, että tuossa oli äsken lapseni kanssa etäisestikään samankaltainen tilanne. Aivan kauheaa. Tuohan on isoin viholliseni, tuo tyyppi siis. Todellakin. Ihan hirveetä. Ymmärrän, ettei hän osaa kuvitella ongelmiani narsistisen vanhemman kanssa, mutta silti tää on aivan kamalaa, koska olin aina luottanut miehen tiettyyn tervejärkisyyteen varsinkin itseni suuntaan.

ap

Nyt en saa tähän apua kahteen viikkoon, koska terapia on joulutauolla. Ihan hirveetä. Ellei mies sitten tokene ja jotenkin ymmärrä, että tuo oli kyllä väärä syytös. Monesta mua voi syyttää, mutta nyt meni vikaan.

ap

...ja äitini mielestä tässäkään ei ole mitään selvitettävää, kuulemma ihan tavallinen riita. Voi vittu. Soitin hänelle, kun asia vaivaa todella pahasti. Mies mukamas tarkoitti äidin mukaan, että kiusoittelen lasta. Sanoin äidille, että soita miehelle, ja tarkista, tarkoittiko. Ei sen narsistin tartte mitään soittaa ja ottaa realiteeteista selvää, se voi vain päättää, että asia ratkaistaan sillä, että mies meinasikin muuta, kuin mitä meinasi. Minulta ei taaskaan tarvitse pyytää anteeksi, eikä tunteistani välittää, eikä kohtelustani, että onko se oikein vai väärin. Mua SAA siis kohdella värin äitini luvalla.

ap

Että tässä on se tiikeri, joka tekisi kuulemma ihan mitä tahansa puolustaakseen minua. Siis en nyt tarkoita, että haluaisin äidin ratkovan tätä, vaan tarkoitan tuota harhaisuutta, jossa äiti haluaa elää, ja jolla tratkaisee asiat. Eikä siksi voi soittaa ja tarkistaa, voiko luottaa omiin kuvitelmiinsa, vai olisiko sittenkin totta, että tyttären mies on jotain aivan ulkoavaruudesta tulevaa mieltä tyttärestä äitinä.

ap

Mun tunteista ei välitä yhtään kukaan. Ei niin vittu kukaan. Lapseni ehkä eniten niistä piittavat.

ap

Vittu kun ei saatana edes oma äiti tai perhe (siis sukulaiseni) voi tukea mua silloin kun tarvitaan, ikinä ymmärtää mua!!!!!!!!! Siis olen tehnyt sata virhettä miehen suuntaan ja lasten kanssa, mutta sanokoot niistä he mulle!!!!!!!! Mä en saatana ainakaan kattele syytöksiä, jotka ovat valheita!!!!!!!!

ap

Mä en kattele syyttäjää, joka lapselleni minusta valehtelee kirkkain silmin ja vielä ei tunnusta sitä! Mies ei kuullut, mitä mä juttelin lapsen kanssa ja kaikenlisäksi kun LOHDUTIN lasta ja sanoin että olen pahoillani lapsen surusta ja pyysin anteeksi meidän vanhempien puolesta, ettei ole kauniimpaa, eikä siistimpää. Mies on valehtelija, ts. omiin harhoihinsa uskova, ja sitä en siedä piiruakaan.

ap

Olis saatana puhunut MULLE, jos oli jotain asiaa mun vanhemmuudesta!!!!! Miksi meni lapselle tuollaista hämäävää paskaa sanomaan????

ap

Jaa, mä olen yli viisikymppinen kahden teinin äiti. Ja meillä eniten höösään joulusta. Mutta kaikki mitä teen, teen omaksi ilokseni. Jos mies ja lapset tykkää, fine. Mut jos eivät ni pääasia et mä ite tykkään.

Mut mitään siivouksia en oo juuri tehnyt jne.

Mihin aikaan sun piti olla siellä heillä? Vai olitko menossa? Mulla meni se ohi.

Ehkei kannata noin kiihtyä jostain miehen ajattelemattomasta heitosta. Kerroit ilmeisesti hänelle jo puhelimessa miten juttu oikeasti meni.

Kauheeta kiroamista ja mesoamista täällä, onko noin huono olla, hyi, hyi teitä rääväsuut, piiskaa pyllylle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että tällätavalla aloitat aamun. Ja se johtaa täydelliseen luottamuksen pettämiseen.

Ei johda, pukki tuo lahjat, se mitä mä teen on loppujenlopuksi melko samantekevää. Mutta mietin vain tätä koko helvetin asetelmaa itseni näkökulmasta... Että koitan olla se, jonka takia muut olisivat onnellisia. Miksi vitussa? Miksi? Ei se oikeastaan anna mulle mitään. Haluaisin itse olla se, joka on onnellinen.

ap

Sinä et koskaan tee mitään kenenkään vuoksi. Maailmasi pyörii napasi ympärillä. Olet paha ihminen

Kyllä mä olen elänyt niin, että muut tulisivat onnellisiksi.

ap

Et voi kuvitella, että uhrautuja marttyyri tekee perheestään onnellisen? Onni tulee kuule ihan muualta kuin siitä, että yksi raataa kaikenlaisten turhien "mutta kuin näin on aina ollut" asioiden vuoksi ja lopuksi räjähtää silkasta uupumuksesta. Hyvä joulu on yhdessäoloa, ei puunaamista ja raatamista, eikä varsinkaan uhrautumista. Ja sitten sä vielä vaadit, että muut näyttäisivät onnellisilta? Kun oot ensin pilannut heidän fiilikset?

Uhrautumisesta en tiedä, mutta uhriutuminen vaikuttaa olevan aika vahvasti läsnä.

Joulu onneksi meni, kiukutti ennen joulupukin tuloa kyllä aika huolella toi miehen suhtautuminen, mutta tuli silti oltua kotona koko ilta. Ajattelin viedessäni lahjoja, että en muuta kuin jätän ne pukin löydettäväksi ja painun itse takaisin kotiini, mutta siinä touhussa tulin sitten menneeksi sisään saakka ja tiesin, että kohta pukki jo tulisikin. Mies siellä vielä imuroi, kun menin :'( . Miesparka, on ollut hieman allapäin viimeaikoina, en ymmärrä miksi. Tai mies ei ole nyt päässyt juoksemaan koko päiväksi, koska se olisi riippuvaista minusta, siitä valittaa.

Illalla soitin vielä miehelle, että miksi sanoit, että kiusasin. Miehen kansa asioista onneksi voi sentään jutella, toisin kuin äitini, joka harhaisesti ratkaisi oikeasti asian päättämällä, että mieheni tarkoitti, että kiusoittelen lasta, ja olisi seuraavaksi alkanut syyttää minua hankalaksi, kun olisin vaatinut, että hän tajuaa, että se(kin) on valhe.

ap

Että miten äitini VOI OLLA tuollainen? Että jos mä vaadin, että nyt vittu perkele YMMÄRRÄT, miten asia oikeasti meni saatanan narri, etkä KEKSI päässäsi harhaisiia valheita siitä, mitä sanottiin, niiin se vittupää idiootti saatana suuttuu MINULLE?

Mikä tuohon sopisi äidille diagnoosiksi? Vitun epäaito saatanan valheennussija.

ap

Oikeasti, onko äitini käytökselle mitään järjellistä selitystä?

Vai onko se vain todettava, että hullu mikä hullu. Valheisiin perustava hullu. Ihminen ratkoo ongelmat muuttamalla totuutta, siis perkele mua ei liikuta minkä verran se keksii valheita itselleen, mutta toi, kun se keksii niitä toisille on raskauttavaa. Se on kasvattanut mua tuollaisia valheita mulle syöttäen. Siltä ois todellakin pitänyt ottaa lapsi pois. Hirveän vahingollista minulle ollut tuollainen käytös, varsinkin kun MÄ REHELLISENÄ IHMISENÄ VAADIN SITÄ TAJUAMAAN TOTUUDEN JA SIITÄ SE SAA SYYN SYYTTÄÄ MINUA ja vihata mua. Aivan kamalaa.

ap

Mies myönsi, että on aiemminkin puhelimessa luullut mun kiusaavan lasta, jos tämä on soittanut mulle ja itkenyt jotain asiaa. Mies sentään puhuu rehellisesti. Ja myöntää, mitä ajattelee. Eikä ole tuollainen saaaaaatanan valehtelija harhoineen, kuin mun äiti. Tai no on sillä se harha, että olen kiusannut silloin lasta niissä puheluissa, on sekin aika vakavaa, että se kuvittelee niin. Todella outoa on se, että kun asuin kotona ja laukesin silloin joskus myönnän hallitsemattomasti kiukuttelemaan eli osoittamaan raivoani, niin mies ei sanonut silloin ikinä, että mä kiusaan. Ei siis "vienyt lapsia turvaan", pelastanut, sanonut lapsille mitään mikä tukisi heitä. Niin nyt, kun lapsi asuttuaan miehen kanssa soittaa mulle ja alkaa puhelimessa itkeä, niin mä muka kiusaan? Ihme järjen jättiläinen mieskin. Huoh. Miksi kaikki suhteet on niiiin vitun kiemuraisia? ;'(

ap

Jos mä nyt jatkossa puhun lapsen kanssa puhelimessa, ja lapsi itkee, niin pitääkö mun pyytää mies puhelimeen ja selittää sille, että en kiusannut lasta? Vai pyydänkö lasta laittamaan kaiuttimen päälle, että miespaska voi itse todeta, että kiusaanko mä lasta, vai itkeekö lapsi jotain mikä nyt syystä tai toisesta surettaa. Kiva, kun muhun ei luoteta. No, en mäkään luota muihin, mutta se onkin äitini vika. Äidin mielestä muut aina ajattelevat vain pahaa minusta, miksi mä sellaisiin kusipäihin luottaisin? Joskin nyt äidin mielestä, kun mies oikeastaan ajattelikin pahaa minusta, mies EI AJATELLUT pahaa minusta, eli nyt mun sittn ilmeisesti äitini mielestä tulisi tässä kohdassa luottaa mieheen :DD

ap