Jos sota syttyisi, mitä sinulle kävisi?
Itselle kävisi huonosti. Olen nelikymppinen mies, joka ei toisaalta joutuisi eturintamaan, mutta joka on riippuvainen lääkkeistä ja fyysisestikin huonokuntoinen. Sodassa isketään siviilejä vastaan, sähkön- ja lämmönjakelu takkuaisi, lääkkeistä puhumattakaan, minkä lisäksi tietysti olisi pommituksia sun muita. En usko että kestäisin esimerkiksi sellaista tilannetta, mikä on ollut Syyriassa. Ihan karmeaa. Todennäköisesti siis kuolisin sodan syttyessä tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.
Mitä arvelet että sinulle kävisi, rehellisesti?
Kommentit (187)
Menisin ison pommin kanssa rajan yli Moskovalaiselle ostoskeskukselle. Pommin räjähtäessä kysyisin "Mitäs läksitte?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten niin moni syrjäytynyt unelmoi sodasta? Luuleeko ne, että he muka siellä sodassa jotenkin pääsevät tekemään sankaritekoja? Kyllä se on niin, että jos on luuseri siviilielämässä, on sitä myös sodassa. Harvoja poikkeuksia voi olla, mutta nekin tuppaavat olemaan näitä takalinjojen siviilien murhaajia, niin kuin Bosniassa.
Sota on kamala asia, enkä sitä haluaisi kokea, mutta sen jälkeen loppuisi se ihmisten pikkumaisuus edes hetkeksi kun olisi isompia murheita mietittävänä ja ihmisten olisi sen jälkeen pakko tehdä yhteistyötä keskenään.
Ihmisten pikkumaisuus ei häviä sodan aikana mihinkään, itseasiassa jopa päinvastoin: esimerkiksi härski ja itsekäs keinottelu sekä omankäden oikeus lisääntyy radikaalisti, mikä tarkoittaa sitä että jo valmiiksi syrjäytyneet tai yleensäkin päähänpotkitut joutuvat entistä enemmän oman onnensa nojaan tai näiden tyyppien armoille. Selviytyjä selviää melko varmasti poikkeusoloissakin jollakin tavalla mutta ne, jotka eivät selviä rauhan aikana, eivät todennäköisesti selviä sota-aikanakaan.
Kyllä syrjäytynytkin voi olla selviytyjä.
Vierailija kirjoitti:
Si vis pacem, para bellum kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Suuri osako on jo luovuttanut ennakkoon? Hävetkää perkeleet !
Minä ja sukuni emme luovuta tätä maata viholliselle koskaan ! Kuolen tarvittaessa tätä maata puolustaen. Ja niin tekee siskoni myös. On kyllä ihme vässyköitä täällä...
Ei mitään vässyköitä. Kaikille vaan ei ole elämää tärkeämpää puolustaa jotain tiettyä maata. Minä en sotisi Suomen enkä minkään muunkaan maan puolesta. Kyllä mulle on tärkeämpää pitää itseni ja läheiseni hengissä ja hyvässä voinnissa keinolla millä hyvänsä. Sotaa ei edes olisi jos kukaan ei suostuisi sotimaan.
Tämä ajattelumalli on muuten omiaan sytyttämään se n sodan. Sitten kun naapuri nälee maan helppona kohteena, niin sinne mennään. Sori, kaltaisesi ovat vaarallisia typeryksiä.
Vaimoni kanssa selvittäisiin varmaan omakotitalossa, melko kaukana asutuskeskuksista, suht.koht. ok.
Puilla lämmitys ja agregaatilla hieman sähköä etc. Ikää senverran etteivät pakottaisi Sipilän ja muiden rikkaiden osakesalkkuja puolustamaan, eikä tarvitsisi kuolla omien teloittamana, kuten viime sodassa jos kieltäytyi tappamasta toista ihmistä.
Oma poika pitäisi jotenkin pelastaa kuolemalta ja kaipa se pitäisi ajaa matkailuauto jonnekin korpeen ja järjestää pojalle ruokahuolto sinne jollakin tavalla.
Vaimon omat pojat ovat tykinruokaa parasta A-ryhmää. Armeijan käyneitä, isänmaallisia ja köyhiä, joten varmastikin tapattaisivat itsensä muiden rikkauksia puolustaessaan, Kevyet mullat ja laulu perään prkle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Si vis pacem, para bellum kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Suuri osako on jo luovuttanut ennakkoon? Hävetkää perkeleet !
Minä ja sukuni emme luovuta tätä maata viholliselle koskaan ! Kuolen tarvittaessa tätä maata puolustaen. Ja niin tekee siskoni myös. On kyllä ihme vässyköitä täällä...
Ei mitään vässyköitä. Kaikille vaan ei ole elämää tärkeämpää puolustaa jotain tiettyä maata. Minä en sotisi Suomen enkä minkään muunkaan maan puolesta. Kyllä mulle on tärkeämpää pitää itseni ja läheiseni hengissä ja hyvässä voinnissa keinolla millä hyvänsä. Sotaa ei edes olisi jos kukaan ei suostuisi sotimaan.
Tämä ajattelumalli on muuten omiaan sytyttämään se n sodan. Sitten kun naapuri nälee maan helppona kohteena, niin sinne mennään. Sori, kaltaisesi ovat vaarallisia typeryksiä.
Päässäsi taitaa nyt olla se 'sotilaallinen tyhjiö'
(ellei se sitten ole aivan umpiluuta koko kallosi)
Kuvitteletko tosiaan että ydinasevalta Venäjälle mnkään maan kanssa liittoutumaton ,puolueeton Suomi olisi joku 'vaikea kohde' (sotilaallisesti) ?
Luuletko että Venäjän kauppasuhteet voisivat jatkua normaaleina, mikäli se miehittäisi puoleettoman pohjoismaan ja eu:n jäsenvaltion ?
Luuletko ettei Pietariin asukkaista olisi kivempaa käydä täällä ostamassa vaikka juustoa ym. kivaa Lidlistä perheelleen ja tapaamassa täällä asuvia tuttaviaan ja ystäviään täällä, kuin että täällä asuisi kylmän katkeruuden paaduttama kansa,joka olisi oppinut jo lapsesta saakka vihaamaan vihollista ja arkiset olot täällä olisivat kuin pohjois-Irlannissa pahimpina 60-70 lukujen vuosina tai Israelin miehittämillä palestiinalaisvyöhykkeillä, eikä loppua sille olisi näkyvissä eikä kukaan keksisi ratkaisua päivittäisten autopommi-iskujen lopettamiseksi jne.
(ulkomaankauppa huom. loppuisi silloin myös täältä)
Eli käytä järkeäsi ja mieti asiaa myös esim. niiden tavallisten venäläisten kannalta.
Voisiko joku viisaampi että jättivätkö sotilaat naisia henkiin raiskattuaan yleinsä? Tuskin? Mutta miksi tappoivat? Raiskasivatko suomalaiset?
Olen lapseton parikymppinen nainen ja pelkään kuollakseni ajatustakin sodasta, en pelkää pommeja se olisi nopea kuolema vaan kauheuksia joita ihmiset voivat tehdä. Isoäitini äiti raiskattiin useasti sodan aikana ja oli venäläisten vankina mutta selvisi elossa sodasta, ei puhunut koskaan näistä asioista. Oli vahva ja hieno nainen jota suuresti arvostin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista romantisointia, että voisi sodan tullen jäädä johonkin metsämökkiin lämmittelemään takan loisteeseen. Sinut haettaisiin sieltä ulos omien tai vihollisen toimesta heti kun syytä olisi.
Parempi ruveta ajoissa kehittelemään realistisempia selviytymiskeinoja.
Jep. Mieheni on sotilaspoliisi, joten hän saattaisi joutua näitä karkureita metsästämään :(
Meillä on kaksi pientä lasta, joista pienempi on vasta vauva. Saiskohan niiden kanssa jäädä ihan rauhassa kotiin vai joutuisiko jättämään lapset...? En ole hoitoalalla tai muutenkaan mitenkään "tärkeällä" alalla.
Huom. niillä venäläisäideilläkin on pikkulapsia, ei vain sinulla ja miehelläsi. (hänestä, epäilemättä olisi varmaan kiva päästä aseineen 'metsästämään' ihmisiä jotka eivät halua tarttua aseisiin eivätkä mennä puolustamaan asein ja hengellään teidän rivitalotonttianne ja sen sähköliettä , mutta uskoisin kuitenkin että mahdollisuudet sen toiveen toteutumiseen ovat aika heikot. )
Sietämätön ajatus että mieheni joka on fyysisesti hyvä kuntoinen ja nuori joutuisi sotimaan. Ei kyllä ole käynyt armeijaa kun ei löytynyt nuoruuden uhmassa nöyryyttä siihen hommaan. Tosin hänellä olisi rintamalla etua hyvästä fyysisestä kunnostaan, terveydestään sekä terävästä päästään ja ehkä hän hieman hullukin tarpeeksi olisi että pystyisi edes sotimaan. Itsestäni ei olisi merkittävää hyötyä sodassa varmaankaan mutta niin monta vihollista veisin mukanani kun mahdollista enkä vihollisten patjaksi suostuisi mieluimmin kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Si vis pacem, para bellum kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Suuri osako on jo luovuttanut ennakkoon? Hävetkää perkeleet !
Minä ja sukuni emme luovuta tätä maata viholliselle koskaan ! Kuolen tarvittaessa tätä maata puolustaen. Ja niin tekee siskoni myös. On kyllä ihme vässyköitä täällä...
Ei mitään vässyköitä. Kaikille vaan ei ole elämää tärkeämpää puolustaa jotain tiettyä maata. Minä en sotisi Suomen enkä minkään muunkaan maan puolesta. Kyllä mulle on tärkeämpää pitää itseni ja läheiseni hengissä ja hyvässä voinnissa keinolla millä hyvänsä. Sotaa ei edes olisi jos kukaan ei suostuisi sotimaan.
Tämä ajattelumalli on muuten omiaan sytyttämään se n sodan. Sitten kun naapuri nälee maan helppona kohteena, niin sinne mennään. Sori, kaltaisesi ovat vaarallisia typeryksiä.
Päässäsi taitaa nyt olla se 'sotilaallinen tyhjiö'
(ellei se sitten ole aivan umpiluuta koko kallosi)
Kuvitteletko tosiaan että ydinasevalta Venäjälle mnkään maan kanssa liittoutumaton ,puolueeton Suomi olisi joku 'vaikea kohde' (sotilaallisesti) ?
Luuletko että Venäjän kauppasuhteet voisivat jatkua normaaleina, mikäli se miehittäisi puoleettoman pohjoismaan ja eu:n jäsenvaltion ?
Luuletko ettei Pietariin asukkaista olisi kivempaa käydä täällä ostamassa vaikka juustoa ym. kivaa Lidlistä perheelleen ja tapaamassa täällä asuvia tuttaviaan ja ystäviään täällä, kuin että täällä asuisi kylmän katkeruuden paaduttama kansa,joka olisi oppinut jo lapsesta saakka vihaamaan vihollista ja arkiset olot täällä olisivat kuin pohjois-Irlannissa pahimpina 60-70 lukujen vuosina tai Israelin miehittämillä palestiinalaisvyöhykkeillä, eikä loppua sille olisi näkyvissä eikä kukaan keksisi ratkaisua päivittäisten autopommi-iskujen lopettamiseksi jne.
(ulkomaankauppa huom. loppuisi silloin myös täältä)
Eli käytä järkeäsi ja mieti asiaa myös esim. niiden tavallisten venäläisten kannalta.
Huokaus. Se on aivan sama mitä tavallinen venäläinen ajattelee niin pitkään, kun maan johto on mitä on.
Ukrainassakin ajatteltiin varmasti kuten sinä. Ja Georgiassa. Hyvin toimi.
Valitettavaa, mutta Venäjän kanssa on pakko pitää jatkuvasti puukko vyöllä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos sota syttyisi niin koettaisin päästä Lapin kautta Ruotsiin pakolaiseksi. Mikäli jäisin kiinni niin menisin ilomielin vankilaan jottei tarvitsisi lähteä rintamalle.
Tietenkin riippuu siitä, mitkä maat sotivat, mutta jos on kyseessä taas joku selkkaus itänaapurin kanssa, niin yrittäisin myös Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan. Olen 50+ nainen, joten olisin sotaponnisteluiden suhteen täysin hyödytön, yksi ylimääräinen suu ruokittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista romantisointia, että voisi sodan tullen jäädä johonkin metsämökkiin lämmittelemään takan loisteeseen. Sinut haettaisiin sieltä ulos omien tai vihollisen toimesta heti kun syytä olisi.
Parempi ruveta ajoissa kehittelemään realistisempia selviytymiskeinoja.
Jep. Mieheni on sotilaspoliisi, joten hän saattaisi joutua näitä karkureita metsästämään :(
Meillä on kaksi pientä lasta, joista pienempi on vasta vauva. Saiskohan niiden kanssa jäädä ihan rauhassa kotiin vai joutuisiko jättämään lapset...? En ole hoitoalalla tai muutenkaan mitenkään "tärkeällä" alalla.
Huom. niillä venäläisäideilläkin on pikkulapsia, ei vain sinulla ja miehelläsi. (hänestä, epäilemättä olisi varmaan kiva päästä aseineen 'metsästämään' ihmisiä jotka eivät halua tarttua aseisiin eivätkä mennä puolustamaan asein ja hengellään teidän rivitalotonttianne ja sen sähköliettä , mutta uskoisin kuitenkin että mahdollisuudet sen toiveen toteutumiseen ovat aika heikot. )
Siinä vaiheessa kun venäläis-isit lähtevät taas tappo ja raiskausreissuilleen, on näiden kotiväen henki kovin herkässä. Ja hyvä niin.
Nykyisillä aseilla kun mekin saamme todellista vahinkoa aikaan naapurin tonteille saakka.
Kun muistaa, millaista väkeä venäläiset sotamiehet ovat (Berliiniläisten lasten ja naisten raiskaukset sodan päättymisen jälkeen) kannatan ehdottomasri kaikkien naisten aseistamista sotatilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista romantisointia, että voisi sodan tullen jäädä johonkin metsämökkiin lämmittelemään takan loisteeseen. Sinut haettaisiin sieltä ulos omien tai vihollisen toimesta heti kun syytä olisi.
Parempi ruveta ajoissa kehittelemään realistisempia selviytymiskeinoja.
Jep. Mieheni on sotilaspoliisi, joten hän saattaisi joutua näitä karkureita metsästämään :(
Meillä on kaksi pientä lasta, joista pienempi on vasta vauva. Saiskohan niiden kanssa jäädä ihan rauhassa kotiin vai joutuisiko jättämään lapset...? En ole hoitoalalla tai muutenkaan mitenkään "tärkeällä" alalla.
Huom. niillä venäläisäideilläkin on pikkulapsia, ei vain sinulla ja miehelläsi. (hänestä, epäilemättä olisi varmaan kiva päästä aseineen 'metsästämään' ihmisiä jotka eivät halua tarttua aseisiin eivätkä mennä puolustamaan asein ja hengellään teidän rivitalotonttianne ja sen sähköliettä , mutta uskoisin kuitenkin että mahdollisuudet sen toiveen toteutumiseen ovat aika heikot. )
Siinä vaiheessa kun venäläis-isit lähtevät taas tappo ja raiskausreissuilleen, on näiden kotiväen henki kovin herkässä. Ja hyvä niin.
Nykyisillä aseilla kun mekin saamme todellista vahinkoa aikaan naapurin tonteille saakka.
Niinhän se on, että aika turhaa se on haikailla puolustusvoiton perään suomalaisena Venäjää vastaan, mutta pääasia on saada aikaan mahdollisimman paljon tuhoa, mikäli sota syttyisi.
Ei siinä auta kaikenmaailman kukkahattutätien moralisointi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Minun mielestäni ainakin vastapuolen siviileihin on kohdistettava mahdollisimman paljon resursseja, jos tänne hyökkäävät.
Aatelkaa jos joutuis jonnekkin ö luokan hyttiin, autokannen alle. Kun kaikki änkeis laivalle samaan aikaan. Kyllä sota on ankeeta. Kestäisin kumminkin kuin mies.
Joo saahan sitä Vauva palstalla keskustella mistä vaan, mutta on tämän aiheen "asiantuntemus" huvittavaa luettavaa. Toivottavasti pääsette vaihtamaan ajatuksia joskus tän kuplan ulkopuolellakin.
Kk-mies, eli etulinjaan mennään jalkaväelle kaveriksi, tai sitten asevarikkoa tyhjentämään. Olin kertaamassa asevarikolla suojausta, rähinässä varikot tyhjennetään a-tarvikkeista koska ne pyritään tuhoamaan ensimmäisenä ja halvaannutetaan toiminta. Eli törkyä sataa niskaan joka tapauksessa : )
En varmaankaan voisi postailla tänne kovin pitkään. Joutuisin vankilaan tai teloitettaisiin. En osallistu sotimiseen vaikka armeijan olenkin käynyt. Katson valan olevan mitätön. Valan teki helposti johdateltava nuori typerys sen aikaiselle Suomelle.
Riippuu siitä missä tuolloin olisin, jos olisin talviasunnossani rapakon tuolla puolen niin elämäni jatkuisi enallaan siellä mikäli sota ei leviäisi sinnekin, jos taas olisin Suomessa yrittäisin päästä maasta pois tuonne kakkoskotiini ja jos se ei olisi mahdollista olisin Suomeksi sanottuna kusessa siinä missä muukin valtavirta.
Siinäpä nuo mahdollisuudet ovat, eli kaikki on Herran kädessä.
Jep. Mieheni on sotilaspoliisi, joten hän saattaisi joutua näitä karkureita metsästämään :(
Meillä on kaksi pientä lasta, joista pienempi on vasta vauva. Saiskohan niiden kanssa jäädä ihan rauhassa kotiin vai joutuisiko jättämään lapset...? En ole hoitoalalla tai muutenkaan mitenkään "tärkeällä" alalla.