Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen on liian nuori äidiksi ja miksi?
23.12.2017 |
Tulin lukeneeksi keskustelua, jossa 17-vuotias tyttö kertoi suunnittelevansa lapsenhankintaa 1-2 vuoden sisällä. Siinä keskustelussa tyttö haukuttiin tyhmäksi ja vaikka miksi "älä lisäänny, kun oot noin vajaa"-kommentteineen.
Tässä kyseinen keskustelu demi.fi:ssä jos jotakuta kiinnostaa: https://www.demi.fi/keskustelut/suhteet/aidiksi-17-vuotiaana
Mä en näe tossa mitään kovin erikoista. Hän haluaa lapsen nuorempana kuin valtaosa, entä sitten? Suomessa on kuitenkin tän järjestelmän ansiosta kaikenikäisillä ihan kohtalaiset taloudelliset edellytykset pärjätä, vaikka tottakai pitää tuilla eläessä olla tarkka rahan kanssa. Lapsi ei nykyaikana myöskään estä lastenhankinnan jälkeistä myöhempää opiskelua kaikille ilmaisen päivähoidon ansiosta.
Millä osa-alueella 18-vuotias olisi huono äiti?
Kommentit (90)
Sain esikoiseni 18 vuotiaana suunnitellusti ja mielestäni olin silloin paljon omistautuneempi lapselle kuin nykyään. Silloin ei ollut vielä työ- eikä opiskelupaikkaa (lukion jälkeen) eikä mitään muitakaan suunnitelmia, oli helppo omistautua kokonaan vauvalle ja äitiydelle. Hoidin molemmat lapseni kotona 3v asti ja sen jälkeen alkoikin suuret urahaaveet, jotka ovat vieneet mennessään. Toki edelleen perhe on kaikkein tärkein, mutta voisin kuvitella että jos tähän syssyyn hankkisin vauvan (olen 30) niin olisi suurempi tarve laittaa lapsi aiemmin hoitoon, pysyä ajan tasalla ja ylläpitää kontakteja äitiyslomalla ym. Luulen, että jos en olisi tehnyt lapsia nuorena niin en olisi "ehtinyt" hankkimaan niitä ollenkaan. Olen todella iloinen että ehdin :)
Ps. Olemme edelleen yhdessä lasten isän kanssa eli se niistä ennakkoluuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ainakin itse olin 17-20 -vuotiaana vielä niin lapsellinen, etten todellakaan olisi ollut valmis lapseen. Esikoisen sain 27 -vuotiaana.
Kannatan nauttimaan siitä nuoruudesta, juuri täysi-ikäistyttyä on paljon nähtävää ja koettavaa. Vauva-kuume on normaali tunne teini-iässä, mutta vauvahuumalasit silmillä ei kannata lähteä lapsia vääntämään liian nuorena.
Vauvanhoito on raskasta yövalvomisineen. Myöhemmin tulee uhmat, joiden aikana on kyettävä olemaan se rauhallinen ja turvallinen aikuinen.Elämä lapsen kanssa antaa paljon, mutta on vaativa ja rajoittavaa. Mihinkään festareille, keikalle tai vaikka kaljalle ei lähdetä extempore, ellet saa lasta asianmukaiseen hoitoon. Aika iso rajoite juuri täysikäistyneelle.
Jännä kyllä, että vaikka kaikki äitiystäväni olivat ruuhkavuosina 30-35 vuotiaita niin he olivat paljon lyhytpinnaisempia uhmaikäisten lastensa kanssa kuin minä 20+ vuotiaana. Muutoin tietenkin ihania äitejä kaikki, mutta monesti kyselivät minulta neuvoa rauhallisena pysymiseen. Luonnekysymys, ehdottomasti. Ei ikäkysymys.
T.82
Lastensaanti katkaisee nuoruuden tehokkaasti.
Siinä jää kokematta monia kivoja asioita. Tietysti jos on kyllästynyt elämään eikä halua muuta kuin pyyhkiä neniä ja pyllyjä häärätä kotona, niin mikäs siinä.
Mutta etenkin nuorena äidiksi tulleet vaikuttavat hieman yksinkertaisilta, etenkin jos lapsia on monta. Isäksi tuleminen näkyy rajoittavan elämää vähemmän.
Voihan sitä nuoruutta tietysti koettaa ottaa takaisin sitten nelikymppisenä. Seuraa vaan voi olla vaikea löytää. Useimmat kun elävät silloin tiiveintä perhe.elämän aikaa.
Ne jotka ulkoistavat elämän tarkoituksen lapsille, ovat melko avuttomia itse. Saavat ilmeisesti miellyttävää tärkeyden tunnetta siitä, että ympärillä on vielä avuttomampia. Nämä ovat usein ikuisia vauvakuumeilijoita. Kun vaihdevuodet lopettaa vauvanteon surraan ja haikeillaan. Sitten suunnataan odottava katse seuraavaan sukupolveen. Lisää vauvoja!
Vierailija kirjoitti:
Lastensaanti katkaisee nuoruuden tehokkaasti.
Siinä jää kokematta monia kivoja asioita. Tietysti jos on kyllästynyt elämään eikä halua muuta kuin pyyhkiä neniä ja pyllyjä häärätä kotona, niin mikäs siinä.Mutta etenkin nuorena äidiksi tulleet vaikuttavat hieman yksinkertaisilta, etenkin jos lapsia on monta. Isäksi tuleminen näkyy rajoittavan elämää vähemmän.
Voihan sitä nuoruutta tietysti koettaa ottaa takaisin sitten nelikymppisenä. Seuraa vaan voi olla vaikea löytää. Useimmat kun elävät silloin tiiveintä perhe.elämän aikaa.
Ne jotka ulkoistavat elämän tarkoituksen lapsille, ovat melko avuttomia itse. Saavat ilmeisesti miellyttävää tärkeyden tunnetta siitä, että ympärillä on vielä avuttomampia. Nämä ovat usein ikuisia vauvakuumeilijoita. Kun vaihdevuodet lopettaa vauvanteon surraan ja haikeillaan. Sitten suunnataan odottava katse seuraavaan sukupolveen. Lisää vauvoja!
Että halveksut nyt niitä ihmisiä joiden suurimpana unelmana on vanhemmuus? Lapsista voi nauttia ja niitä haluta muutenkin kuin siksi että nauttisi toisten avuttomuudesta. Narsistit nauttivat toisten avuttomuudesta, eivät normaalit ihmiset. Ilmeisesti sun mielestä lääkärinä ja sairaanhoitajinakiin työskentelevät ovat kai alalla siksi että nauttivat siitä että muut ovat avuttomia? Mitähän vielä.
Onko matkustelusta haaveilu jotenkin arvostettavampaa? Kai halveksut myös niitä joiden suurin unelma on työssä käyminen. He varmaankin unelmoivat urastaan vain kokeakseen olevansa jotenkin suurenmoisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensaanti katkaisee nuoruuden tehokkaasti.
Siinä jää kokematta monia kivoja asioita. Tietysti jos on kyllästynyt elämään eikä halua muuta kuin pyyhkiä neniä ja pyllyjä häärätä kotona, niin mikäs siinä.Mutta etenkin nuorena äidiksi tulleet vaikuttavat hieman yksinkertaisilta, etenkin jos lapsia on monta. Isäksi tuleminen näkyy rajoittavan elämää vähemmän.
Voihan sitä nuoruutta tietysti koettaa ottaa takaisin sitten nelikymppisenä. Seuraa vaan voi olla vaikea löytää. Useimmat kun elävät silloin tiiveintä perhe.elämän aikaa.
Ne jotka ulkoistavat elämän tarkoituksen lapsille, ovat melko avuttomia itse. Saavat ilmeisesti miellyttävää tärkeyden tunnetta siitä, että ympärillä on vielä avuttomampia. Nämä ovat usein ikuisia vauvakuumeilijoita. Kun vaihdevuodet lopettaa vauvanteon surraan ja haikeillaan. Sitten suunnataan odottava katse seuraavaan sukupolveen. Lisää vauvoja!
Että halveksut nyt niitä ihmisiä joiden suurimpana unelmana on vanhemmuus? Lapsista voi nauttia ja niitä haluta muutenkin kuin siksi että nauttisi toisten avuttomuudesta. Narsistit nauttivat toisten avuttomuudesta, eivät normaalit ihmiset. Ilmeisesti sun mielestä lääkärinä ja sairaanhoitajinakiin työskentelevät ovat kai alalla siksi että nauttivat siitä että muut ovat avuttomia? Mitähän vielä.
Onko matkustelusta haaveilu jotenkin arvostettavampaa? Kai halveksut myös niitä joiden suurin unelma on työssä käyminen. He varmaankin unelmoivat urastaan vain kokeakseen olevansa jotenkin suurenmoisia?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olisi hyvä löytää elämästä myös muutakin unelmia kuin vanhemmuus.
Sillä tavalla, että sinusta itsestäsi ja identiteetistä jää jotain jäljelle tullessasi vanhemmaksi. Lisäksi ne lapset kasvavat ja aikanaan lentävät pesästä.
Plus muuten sekin vielä, että kaikkihan eivät saa lapsia halustaan huolimatta. Siinä on psyyke tiukalla, jos lapsen saaminen on ollut ainoa unelma, eikä sitä saakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensaanti katkaisee nuoruuden tehokkaasti.
Siinä jää kokematta monia kivoja asioita. Tietysti jos on kyllästynyt elämään eikä halua muuta kuin pyyhkiä neniä ja pyllyjä häärätä kotona, niin mikäs siinä.Mutta etenkin nuorena äidiksi tulleet vaikuttavat hieman yksinkertaisilta, etenkin jos lapsia on monta. Isäksi tuleminen näkyy rajoittavan elämää vähemmän.
Voihan sitä nuoruutta tietysti koettaa ottaa takaisin sitten nelikymppisenä. Seuraa vaan voi olla vaikea löytää. Useimmat kun elävät silloin tiiveintä perhe.elämän aikaa.
Ne jotka ulkoistavat elämän tarkoituksen lapsille, ovat melko avuttomia itse. Saavat ilmeisesti miellyttävää tärkeyden tunnetta siitä, että ympärillä on vielä avuttomampia. Nämä ovat usein ikuisia vauvakuumeilijoita. Kun vaihdevuodet lopettaa vauvanteon surraan ja haikeillaan. Sitten suunnataan odottava katse seuraavaan sukupolveen. Lisää vauvoja!
Että halveksut nyt niitä ihmisiä joiden suurimpana unelmana on vanhemmuus? Lapsista voi nauttia ja niitä haluta muutenkin kuin siksi että nauttisi toisten avuttomuudesta. Narsistit nauttivat toisten avuttomuudesta, eivät normaalit ihmiset. Ilmeisesti sun mielestä lääkärinä ja sairaanhoitajinakiin työskentelevät ovat kai alalla siksi että nauttivat siitä että muut ovat avuttomia? Mitähän vielä.
Onko matkustelusta haaveilu jotenkin arvostettavampaa? Kai halveksut myös niitä joiden suurin unelma on työssä käyminen. He varmaankin unelmoivat urastaan vain kokeakseen olevansa jotenkin suurenmoisia?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olisi hyvä löytää elämästä myös muutakin unelmia kuin vanhemmuus.
Sillä tavalla, että sinusta itsestäsi ja identiteetistä jää jotain jäljelle tullessasi vanhemmaksi. Lisäksi ne lapset kasvavat ja aikanaan lentävät pesästä.
Plus muuten sekin vielä, että kaikkihan eivät saa lapsia halustaan huolimatta. Siinä on psyyke tiukalla, jos lapsen saaminen on ollut ainoa unelma, eikä sitä saakkaan.
Muutkin unelmat kuin vanhemmuus voivat olla toteutumatta. Jos esim. jonkun unelma on vaikka mestaruus jossain urheilulajissa, ja henkilö joutuukin onnettomuuteen ja vammautuu. Lapseton äidiksi haluava voi myös adoptoida.
Miksi tarvittaisiin muita unelmia kuin vanhemmuus? Mulla itselläni ei ole muita ”unelmia”. Tai on, mutta se liittyy tähän samaan, eli omaan perheeseen. Mun toinen unelmani oli tavata ihana mies, jonka kanssa on molemminpuolista rakkautta ja jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Se on jo toteutunut. On toki jonkilaisia tavotteita ja toiveita, mutta ne eivät ole lähellekään niin tärkeitä kuin tämä yksi, mikä on ainoa jota unelmaksi nimittäisin.
Ei mun unelmani ole saada lasta joka pysyy ikuisesti jonain taaperona. Mun unelmani on saada lapsi ja saada olla mukana sen kaikissa kehitysvaiheissa, ja auttaa hänestä tulemaan oma itsenäinen yksilönsä. Tietenkin mulle on tärkeää olla hyvissä väleissä ja tekemisissä lapseni kanssa sitten myös sen jälkeen kun muuttaa itsenäisesti omaan kotiin perustamaan omaa elämäänsä. Sen jälkeen voin vain nauttia elämästäni ja ollen tarvittaessa apuna lapselleni/lapsilleni ja viettää aikaa kaksistaan mieheni kanssa.
Mä en jotenkin kaipaa mitään erityistä ollakseni onnellinen. Nytkin mun elämä koostuu vain siitä että asutaan kaksistaan mun miehen kanssa, mies opiskelee, mä vietän välivuotta ja istun kotona koneella ja teen ihan arkisia juttuja. Ja olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää ajatuksia?
Toimittajako täällä kalastelee aineksia juttuunsa? Mikä on sinun kontribuutiosi tähän aiheeseen? Hyvähän se on teettää työt toisilla, ettei itse tarvitse vaivata päätään.
Minä ap täällä vaan upittelen kun ihmisten mielipiteet perusteluineen kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittajako täällä kalastelee aineksia juttuunsa? Mikä on sinun kontribuutiosi tähän aiheeseen? Hyvähän se on teettää työt toisilla, ettei itse tarvitse vaivata päätään.