Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen on liian nuori äidiksi ja miksi?
23.12.2017 |
Tulin lukeneeksi keskustelua, jossa 17-vuotias tyttö kertoi suunnittelevansa lapsenhankintaa 1-2 vuoden sisällä. Siinä keskustelussa tyttö haukuttiin tyhmäksi ja vaikka miksi "älä lisäänny, kun oot noin vajaa"-kommentteineen.
Tässä kyseinen keskustelu demi.fi:ssä jos jotakuta kiinnostaa: https://www.demi.fi/keskustelut/suhteet/aidiksi-17-vuotiaana
Mä en näe tossa mitään kovin erikoista. Hän haluaa lapsen nuorempana kuin valtaosa, entä sitten? Suomessa on kuitenkin tän järjestelmän ansiosta kaikenikäisillä ihan kohtalaiset taloudelliset edellytykset pärjätä, vaikka tottakai pitää tuilla eläessä olla tarkka rahan kanssa. Lapsi ei nykyaikana myöskään estä lastenhankinnan jälkeistä myöhempää opiskelua kaikille ilmaisen päivähoidon ansiosta.
Millä osa-alueella 18-vuotias olisi huono äiti?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
liian nuori = ei voi synnyttää vielä
liian vanha = ei voi synnyttää enää
Eli sun mielestä jollekulle voi esim. 11v olla ihan ok ikä tulla äidiksi?
eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta on tällaisiakin tapahtunut koko historian kulun ajan.
Mutta eikai nyt kaikki mikä tapahtuu ole ok? Onko tappaminenkin ok? sitäkin kun on tapahtunut koko historian kulun ajan
toisen ihmisen tappaminen on luonnotonta, kun taas ihmisen syntymä on positiivinen asia.
Millä perusteella tappaminen on luonnotonta? Sitä on kuitenkin ihmisetkin tehneet jossain määrin aina.
Mutta okei entäs raiskaaminen? Onko sekin ok? Se nyt ei ainakaan ole luonnotonta, eipä tainneet kaikki luolamiehet aikoinaan pahemmin kysellä "haluatko?".
koska ihmisen onnistuminen lajina perustuu ihmisten keskeiseen yhteistyöhön.
mistä sinä tiedät, mitä luolamiehet tekivät, ja mitä eivät tehneet? jukra että olet tyhmä.
Ihmisten evoluutio on muuten perustunut myös ihmisten väliseen kilpailuun. Siihen liittyy juurikin itseä tai omaa yhteisöä uhkaavien ihmisten eliminoiminen (tappaminen) ja oman siemenen levittäminen mahdollisimman laajalle. Ennenhän oli muuten jopa ihan yleisesti hyväksyttyä ja laillista raiskata vaikka oma vaimo. Ei sitä silloin pidetty raiskauksena vaan ihan vain seksinä, riippumatta siitä kuinka paljon vaimo sitä halusi.
pitäisikö siis mielestäsi 11-vuotias pidättää, jos hän on menossa synnyttämään? millainen tuomio hänelle tulisi langettaa?
Ei tietenkään, mistä ihmeestä sä tollaista keksit?
koska vertaat kyseistä toimenpidettä pahimman luokan väkivaltarikoksiin (tappo ja raiskaus)
En mä ole verrannut mitään. Sanoin tuohon "koska ihmisen onnistuminen lajina perustuu ihmisten keskeiseen yhteistyöhön", että ihmisen evoluutio on perustunut muuhunkin kuin yhteistyöhön.
sillä ei ole mitään merkitystä. ainoastaan se fakta, että yrität jotenkin rinnastaa synnytyksen ja raiskauksen toisiinsa kertoo riittävästi siitä, millainen ihminen olet, ja millaisia ajatuksia päässäsi on. ei ehkä kannata osallistua keskeneräisiin keskusteluihin, jos ei osaa lukea niitä alusta asti.
En mä ole tuo viestin 24 kommentoija joka vertasi synnytystä raiskaukseen. Tarkoitukseni oli kommentoida ainoastaan tuohon viestiin josta painoin "lainaa"-nappulaa. Siitä nyt automaattisesti tulee lainatuksi ilmeisesti aiempikin keskusteluketju.
älä mussuta. hävisit pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
liian nuori = ei voi synnyttää vielä
liian vanha = ei voi synnyttää enää
Eli sun mielestä jollekulle voi esim. 11v olla ihan ok ikä tulla äidiksi?
eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta on tällaisiakin tapahtunut koko historian kulun ajan.
Mutta eikai nyt kaikki mikä tapahtuu ole ok? Onko tappaminenkin ok? sitäkin kun on tapahtunut koko historian kulun ajan
toisen ihmisen tappaminen on luonnotonta, kun taas ihmisen syntymä on positiivinen asia.
Millä perusteella tappaminen on luonnotonta? Sitä on kuitenkin ihmisetkin tehneet jossain määrin aina.
Mutta okei entäs raiskaaminen? Onko sekin ok? Se nyt ei ainakaan ole luonnotonta, eipä tainneet kaikki luolamiehet aikoinaan pahemmin kysellä "haluatko?".
koska ihmisen onnistuminen lajina perustuu ihmisten keskeiseen yhteistyöhön.
mistä sinä tiedät, mitä luolamiehet tekivät, ja mitä eivät tehneet? jukra että olet tyhmä.
Jukra ettet tajua sanomattakin ettei raiskaaminen ole mikään vasta syntynyt upouusi ilmiö. Tässä aloit puhumaan "luonnottomuudesta", ja ihmettelin vain että onko susta luonnollinen=ok.
jos sinun mielestäsi raiskaaminen ja synnyttäminen on mitenkään verrannolista, ei kanssasi minkään kaliberin keskustelu (paitsi ehkä small talk) ole kannattavaa.
Ei ne nyt verrannollisia olekaan. Molemmat silti ihan ihmisluontoon istuvia tapahtumia. Vaikka kaksi asiaa kuuluu tiettyyn erittäin suureen samaan suureen kategoriaan (kategoriaan luonnollinen), ei se tarkoita että ne olisivat verrannollisia.
Alkuperäinen kysymys jonka esitin, oli kuitenkin siis se, että onko susta kaikkien ihmisluontoon istuvien asioiden tapahtuminen ok?
se riippuu säännöistä, mitä yhteiskunta on asettanut (perustuslaki)
Niin no aivan, ei laki kiellä 11-vuotiaan äitiyttä, mutta ei keskustelun kysymys sitä koskenutkaan. Lähinnä kyse oli sosiaalisista ja eettisistä perusteista sille, milloin on sopiva ikä tulla äidiksi. Ei siis siitä, että milloin on laillista tulla äidiksi.
eli sinun mielestäsi 11-vuotias joka synnyttää on eettisesti murhaajan tasolla?
Eih. Et nyt saanut lainkaan sen asian päästä kiinni mitä yritin sanoa. Puhehan oli siitä, että mikä on sopiva/ok ikä tulla äidiksi. Siihen sanottiin että silloin kun voi synnyttää, ja ihmettelin että onko susta esim 11v ok ikä tulla äidiksi jos se 11v voi synnyttää. Ja kun sanoit että 11v synnyttäminen on jotain mitä on tapahtunut jo historian alusta asti, niin kysyin että onko susta siis kaikki mitä on tapahtunut historian alusta asti, esim. tappaminenkin ok. Siihen vastasit että tappaminen on luonnotonta, synnyttäminen ei, josta sitten otin toiseksi esimerkiksi raiskauksen ja sen että onhan sekin "luonnollista". Ei tässä ollut mun puolelta lainkaan kyse mistään laillisuudesta tai laittomuudesta, vaan ainoastaan siitä, että:
Onko sinusta kaikki ihmiselle luontainen toiminta ok?
Menit ihan sivuteille siitä mitä yritin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
liian nuori = ei voi synnyttää vielä
liian vanha = ei voi synnyttää enää
Eli sun mielestä jollekulle voi esim. 11v olla ihan ok ikä tulla äidiksi?
eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta on tällaisiakin tapahtunut koko historian kulun ajan.
Mutta eikai nyt kaikki mikä tapahtuu ole ok? Onko tappaminenkin ok? sitäkin kun on tapahtunut koko historian kulun ajan
toisen ihmisen tappaminen on luonnotonta, kun taas ihmisen syntymä on positiivinen asia.
Millä perusteella tappaminen on luonnotonta? Sitä on kuitenkin ihmisetkin tehneet jossain määrin aina.
Mutta okei entäs raiskaaminen? Onko sekin ok? Se nyt ei ainakaan ole luonnotonta, eipä tainneet kaikki luolamiehet aikoinaan pahemmin kysellä "haluatko?".
koska ihmisen onnistuminen lajina perustuu ihmisten keskeiseen yhteistyöhön.
mistä sinä tiedät, mitä luolamiehet tekivät, ja mitä eivät tehneet? jukra että olet tyhmä.
Ihmisten evoluutio on muuten perustunut myös ihmisten väliseen kilpailuun. Siihen liittyy juurikin itseä tai omaa yhteisöä uhkaavien ihmisten eliminoiminen (tappaminen) ja oman siemenen levittäminen mahdollisimman laajalle. Ennenhän oli muuten jopa ihan yleisesti hyväksyttyä ja laillista raiskata vaikka oma vaimo. Ei sitä silloin pidetty raiskauksena vaan ihan vain seksinä, riippumatta siitä kuinka paljon vaimo sitä halusi.
pitäisikö siis mielestäsi 11-vuotias pidättää, jos hän on menossa synnyttämään? millainen tuomio hänelle tulisi langettaa?
Ei tietenkään, mistä ihmeestä sä tollaista keksit?
koska vertaat kyseistä toimenpidettä pahimman luokan väkivaltarikoksiin (tappo ja raiskaus)
En mä ole verrannut mitään. Sanoin tuohon "koska ihmisen onnistuminen lajina perustuu ihmisten keskeiseen yhteistyöhön", että ihmisen evoluutio on perustunut muuhunkin kuin yhteistyöhön.
sillä ei ole mitään merkitystä. ainoastaan se fakta, että yrität jotenkin rinnastaa synnytyksen ja raiskauksen toisiinsa kertoo riittävästi siitä, millainen ihminen olet, ja millaisia ajatuksia päässäsi on. ei ehkä kannata osallistua keskeneräisiin keskusteluihin, jos ei osaa lukea niitä alusta asti.
En mä ole tuo viestin 24 kommentoija joka vertasi synnytystä raiskaukseen. Tarkoitukseni oli kommentoida ainoastaan tuohon viestiin josta painoin "lainaa"-nappulaa. Siitä nyt automaattisesti tulee lainatuksi ilmeisesti aiempikin keskusteluketju.
älä mussuta. hävisit pelin.
No johan oli kypsä kommentti. Tämäkö oli sun joku defenssisi sille että korjasin sun väärinymmärryksesi?
Miellän äitiyteen kuuluvaksi myös parisuhdetaidot, koska onhan sillä lapsella hyvä olla isäkin. Pitäisi siis olla viisautta, että osaa valita lapselleen hyvän isän. Ja parisuhdetaitoja niin että osataan pysyä yhdessä ja voidaan tarjota lapselle ehjä perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sterilisaatioon on 30 ikävuoden raja?
Yleensä vastaus on se sterilisaation peruuttamattomuus. Eikö lapsen tekeminen ole peruuttamatonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kypsyys" ei korreloidu ikään. Paljon on aikuisiakin pissiksiä. Parikymppiset sitten ovatkin ihan järjestään kaikki keskenkasvuisia lapsia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sterilisaatioon on 30 ikävuoden raja?
Yleensä vastaus on se sterilisaation peruuttamattomuus. Eikö lapsen tekeminen ole peruuttamatonta?
Tosin harvemmin kukaan mieleltään terve syvästi katuu omaa lastaan, sterilisaatiota taas voi hyvinkin katua. Tosin sterilisaatiokin on usein mahdollista purkaa onnistuneesti. Ja vaikkei se onnistuisi niin biologisia lapsia on usein mahdollista silti saada koeputkihedelmöityksellä, joten en kyllä sikäli ymmärrä miksi sterilisaation ikäraja on niin korkea. Joku 25v voisi olla sopivampi ikäraja. Tämä siksi että alle 25-vuotiaissa on lisäksi paljon enemmän niitä jotka ajattelevat että "ei lapsia mulle ikinä", mutta ajatukset ovatkin jo ihan muuta muutaman vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku on valmis siinä 18v iässä niin se on sitten sopiva ikä. Itse olin jo silloin valmis, mutta oltiin oltu vasta pari vuotta miehen kanssa ja haluttiin matkustella +halusin opiskelupaikan.
Odotettiin sitten vielä pari vuotta, matkusteltiin ja sain sen opiskelupaikan. Lapsi syntyi kun olin vähän vaille 21v. Toinen kun olin 26v.
Vierailija kirjoitti:
"kypsyys" ei korreloidu ikään. Paljon on aikuisiakin pissiksiä. Parikymppiset sitten ovatkin ihan järjestään kaikki keskenkasvuisia lapsia vielä.
Eipä nyt 20-vuotias kyllä enää mikään lapsi ole. Tai jonkun lapsi hänkin on tietenkin, muttei lapsi (okei ymmärsitte kyllä). Aivot kehittyvät kyllä n. 25-vuotiaaksi asti, mutta ei se tarkoita että ihminen on ennen sitä jotenkin vajaa tai tyhmä. Se kehitys on sellaista hienosäätöä jossa aivojen kyky käsitellä tietoa tehostuu edelleen. Tiesittehän muuten että äitiys muuttaa aivoja? Raskauden aikana odottavan äidin aivot ihan näkyvästi muuttuvat ja valmistautuvat uuteen elämäntilanteeseen ja valmistuvat vastaamaan vauvan tarpeisiin. Se muutos tapahtuu odottavan äidin aivoissa ihan iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 18-vuotias, enkä usko saavani lapsia ainakaan 10 vuoteen. Ainakaan se ei olisi mikään ideaalitilanne.
En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen myöhäisteini-ikäisen itsekkyys vai ylipäänsä luonteeni, mutta lapsen hoitaminen ja 24/7 hänessä kiinni oleminen olisi minulle painajainen. Ehkä hoivavietti kasvaa iän myötä, ehkä ei. Kasvatus sujuisi, mutta joku pyllynpyyhkiminen ja jokapäiväinen leikkiminen... ei kiitos.
Kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole vastuullisuudesta. Olen erittäin itsenäinen ja koulun suhteen supervastuullinen. Moni ikäiseni käy töissä lukion ohella ja asuu yksin (minä en, mutta en ole toisaalta myöskään kiinni vanhemmissani koko ajan). Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin ihan erilaista emotionaalista kypsyyttä ja sitoutumista kuin esimerkiksi YO-kokeet: ne ovat hetkellinen rupeama, mutta lapsen saaminen määrittää koko loppuelämän suunnan.
Eli oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että 18-vuotias on aivan liian nuori äidiksi. Jos lapsen kuitenkin saa, kyllä tilanteesta varmasti oppii selviämään. Absoluuttisen rajan voisin näin mutulla vetää sinne 15-16 vuoden tietämille. Sen ikäinen ehkä vielä jotenkin onnistuisi selviämään lapsesta itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen 18-vuotias, enkä usko saavani lapsia ainakaan 10 vuoteen. Ainakaan se ei olisi mikään ideaalitilanne.
En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen myöhäisteini-ikäisen itsekkyys vai ylipäänsä luonteeni, mutta lapsen hoitaminen ja 24/7 hänessä kiinni oleminen olisi minulle painajainen. Ehkä hoivavietti kasvaa iän myötä, ehkä ei. Kasvatus sujuisi, mutta joku pyllynpyyhkiminen ja jokapäiväinen leikkiminen... ei kiitos.
Kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole vastuullisuudesta. Olen erittäin itsenäinen ja koulun suhteen supervastuullinen. Moni ikäiseni käy töissä lukion ohella ja asuu yksin (minä en, mutta en ole toisaalta myöskään kiinni vanhemmissani koko ajan). Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin ihan erilaista emotionaalista kypsyyttä ja sitoutumista kuin esimerkiksi YO-kokeet: ne ovat hetkellinen rupeama, mutta lapsen saaminen määrittää koko loppuelämän suunnan.
Eli oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että 18-vuotias on aivan liian nuori äidiksi. Jos lapsen kuitenkin saa, kyllä tilanteesta varmasti oppii selviämään. Absoluuttisen rajan voisin näin mutulla vetää sinne 15-16 vuoden tietämille. Sen ikäinen ehkä vielä jotenkin onnistuisi selviämään lapsesta itsenäisesti.
Eli pidät itseäsi jonain tapaustutkimuksena ja yleistät sen sitten koko väestöön? Sentään otat huomioon aikaisemmin viestissäsi sen että kyse voi olla myös vain susta, yksilöllisestä ihmisestä ja luonteesta. Sä nyt koet jo lähtökohtaisesti ettet kykenisi äidiksi. On taas olemassa muita 18-vuotiaita, jotka kokevat toisin. Yleensä se oma kokemus valmiudesta äitiyteen on aika hyvä lähtökohta, ja usein jos järkeä päästä löytyy, niin myös melko realistinen. Hassua että pidät itseäsi ikään kuin jonain 18-vuotiaan naisen prototyyppinä, jonka perusteella voisi tehdä päätelmiä yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 18-vuotias, enkä usko saavani lapsia ainakaan 10 vuoteen. Ainakaan se ei olisi mikään ideaalitilanne.
En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen myöhäisteini-ikäisen itsekkyys vai ylipäänsä luonteeni, mutta lapsen hoitaminen ja 24/7 hänessä kiinni oleminen olisi minulle painajainen. Ehkä hoivavietti kasvaa iän myötä, ehkä ei. Kasvatus sujuisi, mutta joku pyllynpyyhkiminen ja jokapäiväinen leikkiminen... ei kiitos.
Kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole vastuullisuudesta. Olen erittäin itsenäinen ja koulun suhteen supervastuullinen. Moni ikäiseni käy töissä lukion ohella ja asuu yksin (minä en, mutta en ole toisaalta myöskään kiinni vanhemmissani koko ajan). Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin ihan erilaista emotionaalista kypsyyttä ja sitoutumista kuin esimerkiksi YO-kokeet: ne ovat hetkellinen rupeama, mutta lapsen saaminen määrittää koko loppuelämän suunnan.
Eli oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että 18-vuotias on aivan liian nuori äidiksi. Jos lapsen kuitenkin saa, kyllä tilanteesta varmasti oppii selviämään. Absoluuttisen rajan voisin näin mutulla vetää sinne 15-16 vuoden tietämille. Sen ikäinen ehkä vielä jotenkin onnistuisi selviämään lapsesta itsenäisesti.
Minä taas nimenomaan olen ollut erittäin valmis ottamaan sen 24/7 vastuun perheestä nuoresta saakka. Ysiluokalla jo haaveili lapsista. 18v iässä oli sopiva mies ollut pari vuotta mutta odotettiin vielä se pari vuotta että omat opiskelupaikat varmistui ja nähtiin miten suhde sujuu. Jotenkin lapset on itselle ollut ihan hirveän luonteva ajatus jo teini-iässä, sopivan kumppanin löytäminen teki siitä haaveesta totta. Nyt olen 27 kahden lapsen äiti ja ihan samanlainen äiti kun ne minua 7-12v vanhemmat kaverini joita lasten kautta olen saanut.
Ehdottomasti voi olla 18v ikäisenä valmis äidiksi. Ei ehkä enemmistö, mutta kyllä meitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 18-vuotias, enkä usko saavani lapsia ainakaan 10 vuoteen. Ainakaan se ei olisi mikään ideaalitilanne.
En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen myöhäisteini-ikäisen itsekkyys vai ylipäänsä luonteeni, mutta lapsen hoitaminen ja 24/7 hänessä kiinni oleminen olisi minulle painajainen. Ehkä hoivavietti kasvaa iän myötä, ehkä ei. Kasvatus sujuisi, mutta joku pyllynpyyhkiminen ja jokapäiväinen leikkiminen... ei kiitos.
Kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole vastuullisuudesta. Olen erittäin itsenäinen ja koulun suhteen supervastuullinen. Moni ikäiseni käy töissä lukion ohella ja asuu yksin (minä en, mutta en ole toisaalta myöskään kiinni vanhemmissani koko ajan). Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin ihan erilaista emotionaalista kypsyyttä ja sitoutumista kuin esimerkiksi YO-kokeet: ne ovat hetkellinen rupeama, mutta lapsen saaminen määrittää koko loppuelämän suunnan.
Eli oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että 18-vuotias on aivan liian nuori äidiksi. Jos lapsen kuitenkin saa, kyllä tilanteesta varmasti oppii selviämään. Absoluuttisen rajan voisin näin mutulla vetää sinne 15-16 vuoden tietämille. Sen ikäinen ehkä vielä jotenkin onnistuisi selviämään lapsesta itsenäisesti.
Eli pidät itseäsi jonain tapaustutkimuksena ja yleistät sen sitten koko väestöön? Sentään otat huomioon aikaisemmin viestissäsi sen että kyse voi olla myös vain susta, yksilöllisestä ihmisestä ja luonteesta. Sä nyt koet jo lähtökohtaisesti ettet kykenisi äidiksi. On taas olemassa muita 18-vuotiaita, jotka kokevat toisin. Yleensä se oma kokemus valmiudesta äitiyteen on aika hyvä lähtökohta, ja usein jos järkeä päästä löytyy, niin myös melko realistinen. Hassua että pidät itseäsi ikään kuin jonain 18-vuotiaan naisen prototyyppinä, jonka perusteella voisi tehdä päätelmiä yleisellä tasolla.
Valitettavasti en ole päässyt tekemään akateemista tutkimusta aiheesta. Edustan ystävineni kuitenkin suhteellisen keskivertoa ikäistäni tyttöä, joten siinä on paras empiirinen näyttöni, jonka voin esittää. Jos haluaa tutkittua tietoa, ei kannata hakea vastauksia tältä palstalta.
Mietin asiaa myös realistisesti: onko nuori ihminen, jolla on toisen asteen koulutus kesken (drop-outit ovat sitten ihan oma lukunsa) ja harvemmin omaa asuntoa valmis elättämään, hoitamaan ja kasvattamaan toisen ihmisen? Emotionaalisesti voi olla, mutta kovin monella ei elämäntilanne taida olla aivan suotuisin lisääntymiseen.
Musta olisi hyvä olla vähintään 21- mielellään ehkä n. 25-vuotias. Nuorikin voi tietenkin olla hyvä vanhempi. Itsekin tunnen erään 23-vuotiaana äidiksi tulleen, joka on todella todella hyvä vanhempi lapselleen. Mutta hänenkin elämäntilanteensa olisi varmasti ollut parempi myöhemmin - nyt on eronnut lapsen isästä, ei ole vielä koulutusta ja talous tiukilla. Aika klassinen nuori äiti siis.
Alle 18-vuotias on liian nuori. Koska on alaikäinen. Itse olin 19 kun lapseni sain, ja nyt lapsi on jo parikymppinen. Mitähän "opetettavaa" voi esim 5 vuotiaalle lapselle olla sellaista, jota ei vaikka 24 vuotias osaisi opettaa oman elämänkokemuksensa puutteiden vuoksi? Tuon ikäinen on jo itse ollut lapsi ja nuori, eikä se lapsuus tai nuoruus, jossa asioita ihminen oppi, muutu sen kummemmaksi kuin 40-vuotiaanakaan.
Vanhemmaksi kasvetaan lapsen myötä, ei kukaan, minkäänikäisenä ole vanhempi, ellei ole lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 18-vuotias, enkä usko saavani lapsia ainakaan 10 vuoteen. Ainakaan se ei olisi mikään ideaalitilanne.
En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen myöhäisteini-ikäisen itsekkyys vai ylipäänsä luonteeni, mutta lapsen hoitaminen ja 24/7 hänessä kiinni oleminen olisi minulle painajainen. Ehkä hoivavietti kasvaa iän myötä, ehkä ei. Kasvatus sujuisi, mutta joku pyllynpyyhkiminen ja jokapäiväinen leikkiminen... ei kiitos.
Kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole vastuullisuudesta. Olen erittäin itsenäinen ja koulun suhteen supervastuullinen. Moni ikäiseni käy töissä lukion ohella ja asuu yksin (minä en, mutta en ole toisaalta myöskään kiinni vanhemmissani koko ajan). Lapsen hankkiminen vaatii kuitenkin ihan erilaista emotionaalista kypsyyttä ja sitoutumista kuin esimerkiksi YO-kokeet: ne ovat hetkellinen rupeama, mutta lapsen saaminen määrittää koko loppuelämän suunnan.
Eli oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että 18-vuotias on aivan liian nuori äidiksi. Jos lapsen kuitenkin saa, kyllä tilanteesta varmasti oppii selviämään. Absoluuttisen rajan voisin näin mutulla vetää sinne 15-16 vuoden tietämille. Sen ikäinen ehkä vielä jotenkin onnistuisi selviämään lapsesta itsenäisesti.
Eli pidät itseäsi jonain tapaustutkimuksena ja yleistät sen sitten koko väestöön? Sentään otat huomioon aikaisemmin viestissäsi sen että kyse voi olla myös vain susta, yksilöllisestä ihmisestä ja luonteesta. Sä nyt koet jo lähtökohtaisesti ettet kykenisi äidiksi. On taas olemassa muita 18-vuotiaita, jotka kokevat toisin. Yleensä se oma kokemus valmiudesta äitiyteen on aika hyvä lähtökohta, ja usein jos järkeä päästä löytyy, niin myös melko realistinen. Hassua että pidät itseäsi ikään kuin jonain 18-vuotiaan naisen prototyyppinä, jonka perusteella voisi tehdä päätelmiä yleisellä tasolla.
Valitettavasti en ole päässyt tekemään akateemista tutkimusta aiheesta. Edustan ystävineni kuitenkin suhteellisen keskivertoa ikäistäni tyttöä, joten siinä on paras empiirinen näyttöni, jonka voin esittää. Jos haluaa tutkittua tietoa, ei kannata hakea vastauksia tältä palstalta.
Mietin asiaa myös realistisesti: onko nuori ihminen, jolla on toisen asteen koulutus kesken (drop-outit ovat sitten ihan oma lukunsa) ja harvemmin omaa asuntoa valmis elättämään, hoitamaan ja kasvattamaan toisen ihmisen? Emotionaalisesti voi olla, mutta kovin monella ei elämäntilanne taida olla aivan suotuisin lisääntymiseen.
Miksi oma asunto olisi jokin hyvän vanhemmuuden merkki, tai aina edes tavoiteltava asia. On useita ihmisiä jotka eivät hanki omistusasuntoa koskaan, ei niitä edes riittäisi Suomessa kaikille. Toki se toisen asteen koulutus voi olla kätevämpi suorittaa loppuun ennen lapsia, mutta ei mikään estä sitä suorittamasta äitiysloman jälkeen. Jos lukiosta puhutaan niin kotona opiskelu on usein myös täysin sallittu ja varteen otettava vaihtoehto. Amiksessa varmaan sitten se käytännön läsnäolo toki tärkeämpää.
Ei tässä tutkittua tietoa ole kysyttykään. On silti älytöntä perustella kantaansa "koska minä niin varmaan kaikki muutkin" -argumentilla.
Vierailija kirjoitti:
Alle 18-vuotias on liian nuori. Koska on alaikäinen. Itse olin 19 kun lapseni sain, ja nyt lapsi on jo parikymppinen. Mitähän "opetettavaa" voi esim 5 vuotiaalle lapselle olla sellaista, jota ei vaikka 24 vuotias osaisi opettaa oman elämänkokemuksensa puutteiden vuoksi? Tuon ikäinen on jo itse ollut lapsi ja nuori, eikä se lapsuus tai nuoruus, jossa asioita ihminen oppi, muutu sen kummemmaksi kuin 40-vuotiaanakaan.
Vanhemmaksi kasvetaan lapsen myötä, ei kukaan, minkäänikäisenä ole vanhempi, ellei ole lasta.
Tämä oli kyllä todella hyvä kommentti. Tosiaan, ollakseen hyvä äiti, tarvitsee sen lapsen. Ei kukaan ole vanhempi ilman sitä lasta.
En mä ole tuo viestin 24 kommentoija joka vertasi synnytystä raiskaukseen. Tarkoitukseni oli kommentoida ainoastaan tuohon viestiin josta painoin "lainaa"-nappulaa. Siitä nyt automaattisesti tulee lainatuksi ilmeisesti aiempikin keskusteluketju.