Lue keskustelun säännöt.
Ollaan miehen kanssa kihloissa, mutten vieläkään kelpaa heidän suvun perhejouluun
22.12.2017 |
Monen mielestä loukkaannuin turhasta ja pilaan jaikkien joulun valituksellani. En vaan voi mitään, että tämä loukkaa minua. Miehen vanhemmilla on siis perinteinen iso sukujoulu, johon tulee ainakin isovanhemmat ja miehen siskot. Mies ei tahdo minua mukaan sinne, koska kuulemma heillä ei ole ikinä ollut jouluna kylässä mitään tyttöystäviä tai poikaystäviä, koska kyseessä on SUKUjoulu. Öh, me ollaan kihloissa! Mielestäni monen muunkin joulupöydässä on myös niitä sukulaisten kumppaneita, eikös?
Olen jotenkin aina kaivannut sellaista isoa perhejoulua ja olin kai tyhmä, kun miehen kosittua luulin sellaisen vihdoin saavani. Oman perheeni suku on aina ollut tosi kylmää ja etäistä. En nytkään tiedä, viitsinkö edes mennä vanhempieni luo katselemaan sitä murjotusta ja kuuntelemaan valitusta. Toisaalta jouluna ei pitäisi jäädä yksinkään. Olen katkera ja kateellinen miehelle, joka pääsee taas kerran kadehtimaani sukujouluun eikä ota minua mukaan typerien tekosyiden takia. Veikkaan, että aika harva yhdessäasuva, kihloissakin oleva pariskunta vietää joulua erillään.
Kommentit (146)
Mieheni on suuresta suvusta, yksi Suomen suurimmista. Olen kelvannut suvun joulunviettoon jo seurusteluaikana, emme olleet vielä kihloissa. Minusta oli mukavaa auttaa ruokien valmistelussa, kattamisessa. Oli hauska ja rento tunnelma. Appivanhempani ovat kuolleita, ja vieläkin muistamme miehen kanssa sen mukavan tunnelman. Sukuja on joka lähtöön. Ap, kysy vaan suoraan mieheltä, miksi sinä et voi mennä joulunviettoon miehen sukujuhlaan. Rikkokaa perinteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin mä menen oman perheen kanssa viettämään joulua ja mies omansa. Näin on ollut aina ja ainoa asia mistä tulee erimielisyyttä on se kumpi ottaa koiran mukaan. En ymmärrä mikä tuossa on ongelma? Ap ei halua viettää joulua oman perheen kanssa?
Etkö siis ajattele, että sinä ja miehesi (ja koira) olette nyt oma perheenne?
No ollaan me tavallaan mutta molemmilla on myös se oma perhe eli vanhemmat ja sisarukset. Me vietetään kaikki muut juhlat miehen kanssa yhdessä joten musta on vaan hyvä että on edes yksi juhla milloin ollaan vaan sen oman perheen kanssa. Asia olisi eri jos olisi lapsia sillä haluaisin heille vähintään yhtä ihania muistoja joulusta kuin itselläni on. Ei tuo koira taida näistä ymmärtää.
Mä en saa tuosta ajatuksesta yhtään kiinni. Meillä on ollut aina niin, että joulut ollaan vuorovuosin vanhempien luona. Haluan viettää jouluni sekä mieheni että sukulaisteni ja miehen sukulaisten kanssa.
Niin no meille molemmille joulu on aina ollut tärkeä ja se juhla joka ollaan perheen kanssa eikä kenelläkään ole kiire mihinkään voi vain olla ja viettää aikaa yhdessä. En mistään hinnasta jättäisi yhtään joulua viettämättä perheeni kanssa eikä mieskään halua. Vanhemmillemmekin on tärkeää että kaikki ovat paikalla ja sisaruksia on mukava nähdä kun asuvat aika kaukana niin ei nähdä kovin usein.
Mutta kun kaikki eivät ole silloin paikalla, jos sinä puutut miehesi sukulaisten joulunvietosta tai mies sinun sukusi. Joten en vain ymmärrä. Mutta kaikki tekevät tietty niin kuin parhaaksi näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on suuresta suvusta, yksi Suomen suurimmista. Olen kelvannut suvun joulunviettoon jo seurusteluaikana, emme olleet vielä kihloissa. Minusta oli mukavaa auttaa ruokien valmistelussa, kattamisessa. Oli hauska ja rento tunnelma. Appivanhempani ovat kuolleita, ja vieläkin muistamme miehen kanssa sen mukavan tunnelman. Sukuja on joka lähtöön. Ap, kysy vaan suoraan mieheltä, miksi sinä et voi mennä joulunviettoon miehen sukujuhlaan. Rikkokaa perinteitä.
Missä te kaikki 387 henkilöä mahduitte yhdessä viettämään joulua? Tuon verran kun on porukkaa, kun yhdessä Suomen suurimmista suvuista paikalla ovat mummu ja pappa, heidän lapsensa puolisoineen, heidän lapsensa (ja osalla puolisot) sekä vielä heidänkin lapsiaan. Varmasti mukava kenttäkeittiömäinen tunnelma.
Minun uusi puolisoni on maalaispitäjän kantasuvusta ja itse olen myös tällaisen edustaja. Hauskaa tässä on se, että hänen sukunsa on savolaisia, joita pidetään anteliaina ja sosiaalisina ihmisinä. Minä en kelpaa hänen sukunsa kekkereihin, vaikka olemme jo useamman vuoden eläneet etäsuhteessa. Mies edustaa siellä yksinään jos edustaa. Minä taas olen pohjalaiselta alueelta ja siellä on itsestään selvää, että mies tulee mukanani ja jopa jokaisessa joulukortissakin on hänen nimensä.
Että kyllä tässä on suuret poikkeavuudet, kuka lasketaan perheeseen ja kuka ei. Jos olisin sinä niin miettisin vielä uudemman kerran, että onko noin sisäänpäin hengittävä suku lainkaan mukava ja jos kihlattusi ei edes näe tuossa kohtelussa mitään väärää, niin onko hänen tunteensa aidot ja oletko hänelle riittävän hyvä.
Nostaisin kyllä kytkintä ja se on moido.. Kihlattusi voi olla onnellisempi sukunsa kuin sinun kanssa, mammanpoika.
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdetkö kelvata sinne edes häiden jälkeen?
Ne jotka täällä puolustelevat pariskuntien joulua erillään, ovat selkeästi YHDESSÄ päättäneet niin tehdä ja itse HALUNNEET olla omilla vahemmillaan. Tässä aloituksessa ei ole kyse, vaan siitä että toinen tahtoisi tulla mukaan tai jäisi yksin. Uskomatonta, että ihmisten on näin joulun aikaankin vaikea olla ymmärtäväisiä toisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!
Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Muista, kuinka ovat sinua kohdelleet, sitten kun "pääset" siihen porukkaan naimisiin.
Pidä silloin huoli ettei heilläkään ole ikinä asiaa mihinkään teidän juhliinne !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Sinäpäs kuulostat varsin ”ihanalta” anopilta. Onneksi minulla on aivan erilainen anoppi ja ihan on varsinais-suomalainen hänkin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka täällä puolustelevat pariskuntien joulua erillään, ovat selkeästi YHDESSÄ päättäneet niin tehdä ja itse HALUNNEET olla omilla vahemmillaan. Tässä aloituksessa ei ole kyse, vaan siitä että toinen tahtoisi tulla mukaan tai jäisi yksin. Uskomatonta, että ihmisten on näin joulun aikaankin vaikea olla ymmärtäväisiä toisia kohtaan.
Pata kattilaa soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Jos ja kun asumme yhdessä olemme avopuolisoita, emme kavereita (ihan noin niinkun yhteiskunnankin näkökannalta) :D Jännä, että tällanen konsepti on vielä jollekkin tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Jos ja kun asumme yhdessä olemme avopuolisoita, emme kavereita (ihan noin niinkun yhteiskunnankin näkökannalta) :D Jännä, että tällanen konsepti on vielä jollekkin tuntematon.
Miksi ihmeessä et sitten tee kotiinne sellaista joulua, jossa miehesi haluaa olla mukana? Jos mies menee mieluummin vanhempiensa ja sisarustensa luokse kuin on sinun kanssasi, niin jotain on pahasti vialla. Ei siinä anopissa vaan nimenomaan sinun ja miehesi suhteessa! Kyllä avoliitossa elävän naisen olettaisi osaavan valmistaa joulun, joka houkuttaa puolisoa enemmän kuin joulu lapsuudenperheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tainnut tulla vielä vastausta kysymyksiin: minkä ikäisiä ap ja mies ovat ja miten kauan seurustelleet. Kihloihin voi mennä vaikka samana päivänä kun tavataan.
Ymmärrän kyllä ap:ta.
Viime jouluna oltiin miehen kanssa seurusteltu vasta muutama hassu kuukaus, mutta silti oli meille ihan selkeetä että vietetään joulu yhessä. Käytiin sitten kummankin suvut läpi pariskuntana. Tänä vuonna ollaankin vaan miehen suvun kanssa ja ens vuonna saattaapi olla että me ollaan ne joiden luokse keräännytään, kun esikoinen viettää ensimmäistä joulua (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Sinäpäs kuulostat varsin ”ihanalta” anopilta. Onneksi minulla on aivan erilainen anoppi ja ihan on varsinais-suomalainen hänkin.
Ja minulla on ihana miniä, joka ei todellakaan ole änkeämässä meille jouluksi, vaan tekee perheelleen oman juhlan. Ei puhettakaan, että olisi tunkemassa valmiiseen pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka täällä puolustelevat pariskuntien joulua erillään, ovat selkeästi YHDESSÄ päättäneet niin tehdä ja itse HALUNNEET olla omilla vahemmillaan. Tässä aloituksessa ei ole kyse, vaan siitä että toinen tahtoisi tulla mukaan tai jäisi yksin. Uskomatonta, että ihmisten on näin joulun aikaankin vaikea olla ymmärtäväisiä toisia kohtaan.
Pata kattilaa soimaa.
Mielestäni torjuntaa ja hylkimistä on turha ymmärtää. Sen sijaan, jos jotkut päättää viettää joulun erillään, on se täysin ok, mutta ihan turha kommentti tähän ketjuun. Ei tässä ketjussa kukaan muu tarvinnut kai ymmärrystä kuin ap. Ymmärtämättömyyteni myönnettäköön niitä kohtaan, jotka eivät pysty samaistumaan ap:n mielipahaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse savolainen ja kumppani savolais-karjalainen. Asumme poissa noilta seuduilta, emme ole kihloissa, mutta asumme yhdessä. Meidät molemmat on kutsuttu ja toivottu molempien sukuun ja käymme jouluisin molempien lapsuuden perheiden luona. Pidän sitä erityisen tärkeänä, että vanhempani vastaanottavat kumppanini, sillä rinnastan sen myös oman itseni hyväksyntään. Onhan hän minun valintani ja minulle tärkeä.
Minusta on todella törkeää, että puolisosi ei ota sinua jouluksi mukaan ja törkeitä on kaikki ne, jotka jättävät kumppanin jouluna yksin. Kerro ap tunteesi suoraan kumppanillesi, et ole loukkaantunut yhtään turhaan!!Minä varsinaissuomalaisena ajattelen täysin päinvastoin eli joulu on kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien juhla, mukaan ei todellakaan tarvita tyttö- tai poikaystäviä jne. Jouluun ei kuulu se, että joutuu kestitsemään muita tai osoittamaan, että hylkään oman jouluni, jotta lapsen kaverilla olisi kivaa.
Jos ja kun asumme yhdessä olemme avopuolisoita, emme kavereita (ihan noin niinkun yhteiskunnankin näkökannalta) :D Jännä, että tällanen konsepti on vielä jollekkin tuntematon.
Miksi ihmeessä et sitten tee kotiinne sellaista joulua, jossa miehesi haluaa olla mukana? Jos mies menee mieluummin vanhempiensa ja sisarustensa luokse kuin on sinun kanssasi, niin jotain on pahasti vialla. Ei siinä anopissa vaan nimenomaan sinun ja miehesi suhteessa! Kyllä avoliitossa elävän naisen olettaisi osaavan valmistaa joulun, joka houkuttaa puolisoa enemmän kuin joulu lapsuudenperheen kanssa.
Häh, menikö väärä lainaus? En ole ap ja vietämme joulun mieheni kanssa yhdessä, molempien vanhempien luokse toivomana.
Me ollaan oltu yhdessä kohta kymmenen vuotta. Mieheni viettää joulunsa sukunsa kesken. Kertaakaa ei ole pyydetty mukaan.
Olen ollut yksin joulut. Niin nytkin.
En voi tilanteelle mitään, niin olen päättänyt nauttia aina hiljaisuudesta. En siis kärsi.
Kauanko olette olleet yhdessä ja oletko tavannut miehen perheen aiemmin?