Ollaan miehen kanssa kihloissa, mutten vieläkään kelpaa heidän suvun perhejouluun

Eihän tässä suku ole mitään päättänyt, vaan mies.

Vierailija kirjoitti:

Monen mielestä loukkaannuin turhasta ja pilaan jaikkien joulun valituksellani. En vaan voi mitään, että tämä loukkaa minua. Miehen vanhemmilla on siis perinteinen iso sukujoulu, johon tulee ainakin isovanhemmat ja miehen siskot. Mies ei tahdo minua mukaan sinne, koska kuulemma heillä ei ole ikinä ollut jouluna kylässä mitään tyttöystäviä tai poikaystäviä, koska kyseessä on SUKUjoulu. Öh, me ollaan kihloissa! Mielestäni monen muunkin joulupöydässä on myös niitä sukulaisten kumppaneita, eikös?

Olen jotenkin aina kaivannut sellaista isoa perhejoulua ja olin kai tyhmä, kun miehen kosittua luulin sellaisen vihdoin saavani. Oman perheeni suku on aina ollut tosi kylmää ja etäistä. En nytkään tiedä, viitsinkö edes mennä vanhempieni luo katselemaan sitä murjotusta ja kuuntelemaan valitusta. Toisaalta jouluna ei pitäisi jäädä yksinkään. Olen katkera ja kateellinen miehelle, joka pääsee taas kerran kadehtimaani sukujouluun eikä ota minua mukaan typerien tekosyiden takia. Veikkaan, että aika harva yhdessäasuva, kihloissakin oleva pariskunta vietää joulua erillään.

Mä luulen että tämä on trollaus, johon mallia on otettu Englannin kuningashuoneen perinteistä.Ei uponnu ap.

Miksette vietä joulua yhdessä, sinä ja miehesi, omassa kodissanne?

Mun mielestä on hassua että aikuiset, omassa kodissa asuvat, parisuhteessa olevat ihmiset taantuvat lapsiksi jouluna ja menevät vanhempiensa luokse, jopa yökylään. 

Sen jälkeen kun menimme kimppaan minä ja siippani olemme viettäneet joulumme yhdessä, omassa kodissa. Joulupuuro, joulupäivän illallinen tms ollaan saatettu syödä jommankumman vanhempien luona. Meille on sen sijaan aina saanut tulla joulunviettoon, kummankin vanhemmat, jos haluavat. Toiminut hyvin jo kohta 20 vuotta, ja kyllä, lapsiakin on, eikä niitä ole koskaan raahattu pitkin maita ja mantuja joulunviettoon muualle. Kotona tai vapaa-ajankodissa aatto, isovanhempien kera tai ilman, ja joulu- tai tapaninpäivänä sukulaisiin tai suvut meille.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, taisit lukea brittihovin käytännöstä.

Siellähän prinssi Harryn tuore kihlattu Meghan Markle istuu muiden mukana kuningattaren joululounaalla. Kihlaus on nimenomaan se askel, joka sitouttaa sukuun. Kihlaus on sopimus tulevasta avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yhdessä kohta kymmenen vuotta. Mieheni viettää joulunsa sukunsa kesken. Kertaakaa ei ole pyydetty mukaan.

Olen ollut yksin joulut. Niin nytkin.

En voi tilanteelle mitään, niin olen päättänyt nauttia aina hiljaisuudesta. En siis kärsi.

Ymmärräthän että vielä ei ole sukulaisissa vaan miehessä ja teidän parisuhteessa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, taisit lukea brittihovin käytännöstä.

Siellähän prinssi Harryn tuore kihlattu Meghan Markle istuu muiden mukana kuningattaren joululounaalla. Kihlaus on nimenomaan se askel, joka sitouttaa sukuun. Kihlaus on sopimus tulevasta avioliitosta.

Et ole sitten lukenut niitä isoja otsikoita siitä, miten ikiaikaisesta perinteestä nyt luovutaan kun Meaghan pääsee vain kihlattuna jo joulunviettoon??

Jos teillä on joskus lapsia niin älä vie heitä sinne jouluna, vaikka kuinka aneltaisiin. Toteat vaan, ettet ole tottunut siellä joulua viettämään.

Miksi ihmeessä mies sekä miehen vanhemmat ja sisarukset ei saisi viettää jouluaan juuri niin kuin tahtovat? Jos/kun he haluavat olla (rennosti) yhdessä omalla porukalla niin miksi ihmeessä näin ei saisi tehdä? Ap menee viettämään perhejouluaan joko omien vanhempiensa luokse tai sitten alkaa luoda yksin omia jouluperinteitään. Lisäksi ap:n kannattaa miettiä haluaako ylipäätään samoja asioita kuin miehensä vai ovatko he ihmisinä liian erilaisia. 

Lisäksi epäilen, että ap:lla on aivan liian romantisoitu käsitys perhe/sukujoulusta kun oma perhe/suku on kaunaista ja kateellista porukkaa. Ihan niin kuin ap:kin.

Et ole suvussa.

Mene naimisiin ja istu sitten pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Monen mielestä loukkaannuin turhasta ja pilaan jaikkien joulun valituksellani. En vaan voi mitään, että tämä loukkaa minua. Miehen vanhemmilla on siis perinteinen iso sukujoulu, johon tulee ainakin isovanhemmat ja miehen siskot. Mies ei tahdo minua mukaan sinne, koska kuulemma heillä ei ole ikinä ollut jouluna kylässä mitään tyttöystäviä tai poikaystäviä, koska kyseessä on SUKUjoulu. Öh, me ollaan kihloissa! Mielestäni monen muunkin joulupöydässä on myös niitä sukulaisten kumppaneita, eikös?

Olen jotenkin aina kaivannut sellaista isoa perhejoulua ja olin kai tyhmä, kun miehen kosittua luulin sellaisen vihdoin saavani. Oman perheeni suku on aina ollut tosi kylmää ja etäistä. En nytkään tiedä, viitsinkö edes mennä vanhempieni luo katselemaan sitä murjotusta ja kuuntelemaan valitusta. Toisaalta jouluna ei pitäisi jäädä yksinkään. Olen katkera ja kateellinen miehelle, joka pääsee taas kerran kadehtimaani sukujouluun eikä ota minua mukaan typerien tekosyiden takia. Veikkaan, että aika harva yhdessäasuva, kihloissakin oleva pariskunta vietää joulua erillään.

Mikset? Tämän marmatuksesi perusteella sinä sovit sinne kuin nyrkki silmään.

Aloittaja on siis kihloissa eikä menossa naimisiin? Aloittaja ei kertaakaan kirjoita "vaikka olemme menossa naimisiin". Kauhistelee, että miehen suku kohtelee tällä tavalla "kihlattua", ei siis "tulevaa aviopuolisoa".

Vetoaa vain kihloissa olemiseen. Ilmeisesti avioliitto ei ole suunnitteilla.

Oletko puhunut asiasta miehelle? Oletko tavannut hänen vanhempiaan ja sukuaan, ja oletko heidän kanssaan ylipäätään missään tekemisissä?

Poikaystävälläni oli aika etäiset välit perheeseensä kun aloitimme seurustelun, ja tutustuttuamme onkin ollut minun tehtävä olla yhteydessä äitiin ja sopia tapaamisista. Hekin ovat nyt lähentyneet kauttani, ja nyt perinteeksi on muodostunut, että käymme heillä joulupäivänä syömässä.

Joulu ei ehkä ole paras hetki tutustua uuteen sukuun, koska niin monella on siitä niin tarkat ja rajatut käsitykset. Lapsettomat ihmiset taantuvat hieman joulun alla, ja pitävät omista perinteistä kiinni kynsin hampain.

Veljeni ja hänen tyttöystävänsä ovat seurustelleet jo 12 vuotta, mutta viettävät joulut edelleen erikseen. Toki molemmat ovat tervetulleita molempien perheiden jouluun, mutta tyttöystävä on pitänyt kiinni siitä että saa edelleen viettää lapsuuden joulua kotona (yöpyy siellä vaikka oma koti on lähellä).

Jos taas olette tavanneet suvun kanssa, eikä kutsua tule, ja kihlattukin tietää tunteistasi, on ehkä hyvä miettiä tarkemmin miksi olette yhdessä? Onko hyviä asioita enemmän kuin huonoja vai päinvastoin. Huono suku ei itsessään ole mielestäni syy erota, mutta miehen käytös sitäkin suurempi.

Kyseessähän on perhejoulu eikä sukujoulu.

Miksi roikut kihloissa?? Osoittaa että et ole valmis sitoutumaan sukuun. Haluat vain mennä noukkimaan rusinat pullasta.

Me ollaan oltu yhdessä viisi vuotta, joka joulu ollaan vietetty erikseen. Musta on kiva mennä vanhemmille, sisarukset tulee ja paljon vanhoja tuttuja, joita sit näkee pyhinä. Miehellä vähä sama. Meille sopii tämä, molempien jouluun oltaisiin tervetulleita, mutta mä tykkään olla täällä pohjoisessa joulun. Ollaan 30, jos on jotain merkitystä.

Ap:n tilanteessa mies on päättynyt ettei Ap tule. Sukuhan ei ole tuossa vielä sanonut mitään, ainakin kirjoituksen perusteella.

Itselleni vieras tilanne, mutta onhan jotkut suvut hyvinkin vanhoillisia.

Juttelin miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on siis kihloissa eikä menossa naimisiin? Aloittaja ei kertaakaan kirjoita "vaikka olemme menossa naimisiin". Kauhistelee, että miehen suku kohtelee tällä tavalla "kihlattua", ei siis "tulevaa aviopuolisoa".

Vetoaa vain kihloissa olemiseen. Ilmeisesti avioliitto ei ole suunnitteilla.

Mitä tämä tällainen 1950-lukulainen puhe on? Ei meillä täällä helsingissä ole nykyään enää tapana mennä naimisiin. Ei edes silloin kun tulee lapsia. Suurin osa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.

Jossain todella, todella uskonnollisvanhoillisissa piireissä vielä ymmärtäisin tämän jankkauksen avioliitosta mutta oikeasti - ei enää nykypäivänä missään muualla.

Hyvää joulua kaikille siviilisäätyyn katsomatta!

Kerron aiemmin tässä ketjussa tilanteeni, eli miehen suku ei ole pyytänyt kertaakaan mukaan jouluun ja olen aina yksin jouluna.  Kaiken lisäksi en saa koskaan heiltä joululahjaa, eikä minulle lähetetä sieltä joulukorttia edes. Näin, vaikka annan lahjan joka joulu heille. 

Monesko joulu tämä on, kun mies ei ole ottanut sinua mukaansa joulunviettoon? Ensimmäinen? Vai kenties jo viides? Onko mies vienyt aiemmin tyttöystäviään sukujouluihin ja siitä tullut sanomista, kun joulupöydässä miehen naisystävät vaihtuvat vuosittain? Tuli vaan mieleeni, että ehkä mies ei näe - kihlauksesta huolimatta - suhdettanne yhtä vakavana kuin sinä näet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on siis kihloissa eikä menossa naimisiin? Aloittaja ei kertaakaan kirjoita "vaikka olemme menossa naimisiin". Kauhistelee, että miehen suku kohtelee tällä tavalla "kihlattua", ei siis "tulevaa aviopuolisoa".

Vetoaa vain kihloissa olemiseen. Ilmeisesti avioliitto ei ole suunnitteilla.

Mitä tämä tällainen 1950-lukulainen puhe on? Ei meillä täällä helsingissä ole nykyään enää tapana mennä naimisiin. Ei edes silloin kun tulee lapsia. Suurin osa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.

Jossain todella, todella uskonnollisvanhoillisissa piireissä vielä ymmärtäisin tämän jankkauksen avioliitosta mutta oikeasti - ei enää nykypäivänä missään muualla.

Hyvää joulua kaikille siviilisäätyyn katsomatta!

Meillä täällä Helsingissä ei ole tapana mennä kihloihin jos ei olla menossa naimisiin, joten kihlaukset alkaa olla aika harvinaisia.

Paitsi nyt tuntuu, että lähipiirissä n. kolmekymppiset on alkanut avioitumaan aivan uudella innolla, sitä vanhemmat ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kerron aiemmin tässä ketjussa tilanteeni, eli miehen suku ei ole pyytänyt kertaakaan mukaan jouluun ja olen aina yksin jouluna.  Kaiken lisäksi en saa koskaan heiltä joululahjaa, eikä minulle lähetetä sieltä joulukorttia edes. Näin, vaikka annan lahjan joka joulu heille. 

Minä sinuna ottaisin lennot vaikka Balille 2 viikoksi. Ens juhannuksena kun sua taas ei ole kutsuttu suvun juhannusjuhliin niin toteaisin urpolle miehelle vain että heippa hyvää juhannussta. Kun se todennäköisesti tiedustelisi että mitä aijoit tehdä kertoisin että aion mennä tapaamaan Balilaisia ystäviäni joihin viime reissulla tutustuin ja sovittiin että tulen kesällä. Ja samalla pääsisit siitä ukkos peräässä roikkumisesta. Hieman itsenäistymistä. Katsos jollei seura kelpaa niin sitten etsitään seuraa johon kelpaa.

Hieman kyllä provo haiskahtaa, koska ap ei suostu vastaamaan näihin melko olennaisiin kysymyksiin:

- Vastustaako nimenomaan perhe ap:n tuloa, vai onko mies yksinään päättänyt, ettei kihlattu ole tervetullut?

- Onko paikalla muiden sisarusten kumppanit, aviopuolisot tai muut?

- Kuinka kauan ap ja miehensä ovat olleet yhdessä? Entäpä kihloissa?

- Onko ap muuten tavannut miehen perhettä tai viettänyt aikaa heidän kanssaan?